Yhdeksänhenkisen perheen vanhin vesa puolustaa pakkoruotsia

Monella on eri standardit suomalaisia ja ruotsalaisia kohtaan.

Heistä on luonnollista, että monikulttuurinen Ruotsi yrittää saada kaikki oppimaan ruotsia ja kotikieliä tuetaan siinä sivussa, jotta oppilaiden ajattelun taidot kehittyisivät ja perheet pystyisivät kommunikoimaan myös tunnekielellä, mikä vähentää ristiriitoja sukupolvien välillä. Pakollinen suomi olisi järjetöntä siinä kuviossa ja söisi hyvinvointia, kotoutumista ja erilaista lahjakkuutta.

Samaan aikaan heistä on luonnollista, että koko Suomi on pantu ponnistelemaan Norden-ruotsin oppimiseksi. Ja kun oppimistulokset ovat huonoja, siinähän heillä leipäpuuta riitää: moititaan suomalaisten asenteita ja kehitetään loputtamasti ruotsinopetusta milloin iPadeilla milloin Svenska.nu-markkinoilla. Kivaa työtä ja pääsee nostamaan kulttuurinordismin sivistyksen mittariksi. Se mittarihan kertoo, että oma elämä on vallan järjestyksessä ja muitten ei. Muiden karsimista koulutuksesta ja viroista pakkoruotsin avulla ja sitä loputonta asennemuokkausta he pitävät suomalaisten osana, mitäs ovat pieni ja merkityksetön kieliryhmä.

Eivät nämä ihmiset pahantahtoisia ole, hyvinä ne itseään pitävät. Hiukan itsenäistä ajattelua ja saattaa se mieli vielä muuttuakin.