Katselin tuossa äsken Netflixiltä tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan To verdener. Olipa kerrassaan ahdistava kokemus. Se kertoo jehovan todistaja perheen tytöstä, joka joutuu kamppailuun tavallisen maailman ja jehovan todistajien uskon määräämän maailman välillä. Todella raakaa touhua tuollainen usko. Siinä ei ihminen juurikaan merkitse mitään. Panee miettimään, mitä on se ilo oikeasti, mitä uskovat sanovat uskon tuovan elämään. Tuossa elämässä en ainakaan minä nähnyt yhtään iloa vaan roppakaupalla ahdistusta ja pelkoa.
http://www.traileraddict.com/worlds-apart/trailer
http://www.traileraddict.com/worlds-apart/trailer
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vakiovastaus: Ne eivät ole niitä oikeita kristittyjä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121917857720_uu.shtml
http://www.hs.fi/kotimaa/a1379382173721
Luterilaiset ja katoliset eivät pidä jehovia oikeina kristittyinä, vaikka samaa raamatun julmalaa ne jehovatkin palvovat. Toisaalta hellarit eivät pidä katolisia eivätkä luterilaisia oikeina kristittyinä, kun taas katoliset pitävät kaikkia muita kristinuskon haaroja harhaoppisina kerettiläisinä. Luterilaisten sisällä taas vaikuttavat lestadiolaiset jotka eivät usko pelastukseen lestadiolaisliikkeen ulkopuolella, eli eivät pidä luterilaisia oikeina krisittyinä. Adventistit ja vapaakirkkolaiset eivät pidä keitään muita oikeina kristittyinä, etenkään kuvainpalvojia ortodokseja, jotka taas ovat omasta mielestään niitä ainoita oikeita aitoja alkuperäisiä kristittyjä.
Eli kuka on se oikea kristitty ja kuka tämän määrittelee ja millä oikeudella? Kaikki kristinuskon haarat ja lahkot sekä vielä joka ikinen yksittäinen kristittykin katsovat että heillä on jokin jumalallinen oikeus ja vielä selvänäköviisauskin kertoa kuka on oikea kristitty ja ketkä kaikki ovat niitä kuuluisia vääriä. Oman kokemukseni mukaan kaikkialta löytyy aina vain niitä vääriä, eikä historia tunne yhtään ainoaa oikeaa. Koska se yksi ainoa mahdollisesti elänyt joka täyttäisi kaikki vaatimukset olikin juutalainen.
Näin varmaan on, ettei oikeita kristittyjä löydy, jos kristityiltä kysytään.
Tässä en kuitenkaan edes ajatellut kristinuskoa vaan uskontoja yleensä.
Perusasetelmaltaanhan ne eivät juurikaan poikkea toisistaan. On jumala, jota kuuluu rakastaa ja totella ja sitten on pelastus tai muu ikuinen elämä, jonka ansaitse jumalaa palvelemalla ja tottelemalla ja ennenkaikkea uskomalla. Epäilys on kaikkein pahin.
Mihin se ilo mahtuu tuohon kaikkeen, kun koko ajan pitää miettiä, mistä jumala tykkää, mistä ei. Ja tuomiot ovat sitten aika julmia. Ei mitään ehdonalaista tai sakkoa. Se on ikuinen kidutus ja hammastenkiristys. Aivan sairasta. Mitä ihmiselle on tapahtunut, että hän saa lohdun tuollaisesta?