En ole" ruudinkeksijä", mutta kun löytyi "sykähdyttävä" kirjoitus, niin oliskohan syytä meidänkin käsitellä aihetta perusteellisemmin?
Kukkaruukun kaltainen seurakunta tietää, missä on se rajapinta maailmaan. Ruukku määrittelee, mihin uskotaan, miten tulisi elää ja millaisiin arvoihin seurakunnan ja sen jäsenten valinnat perustuvat. Ruukku luo yhteyden. Lisäksi se suojelee kasvua monenlaisilta hengellisiltä rikkaruohoilta ja juurimadoilta.
Avomaa-seurakunta, joka on ilman selkeitä rajoja, on maailmassa tuuliajolla. Sellaisessa seurakunnassa tai kirkkokunnassa jokainen saa yrittää tulla uskollaan autuaaksi. Seurakuntalaiset ja paimenet voivat vapaasti valita, mihin uskontunnustuksessa tai Raamatussa ihan aikuisten oikeasti uskovat ja mitä pitävät pelkkänä perinteenä ja ihmisten kirjoittamana runoutena.
Avomaa-seurakunnassa seinät ovat niin leveällä ja katto korkealla, että perinteinen puhe synnistä, sovituksesta, armosta, parannuksenteosta ja pyhästä elämästä (kilvoittelusta) koetaan tahdittomana ja ahdistavana. Niinpä niiden tilalle nostetaan esille suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus, hämmästelevä ja kyselevä rinnalla kulkeminen sekä maailman arvojen myötäily. Avomaa-seurakunnan mullan alla ovat tippaleivän tavoin toisiinsa kietoutuneina Jeesuksen eli totisen viinipuun juuret ja kaiken maailman humanistiset ja synkretistiset juuret.
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. --- Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh.15:1-2,5
(Ote- Telaranta)
Kukkaruukun kaltainen seurakunta tietää, missä on se rajapinta maailmaan. Ruukku määrittelee, mihin uskotaan, miten tulisi elää ja millaisiin arvoihin seurakunnan ja sen jäsenten valinnat perustuvat. Ruukku luo yhteyden. Lisäksi se suojelee kasvua monenlaisilta hengellisiltä rikkaruohoilta ja juurimadoilta.
Avomaa-seurakunta, joka on ilman selkeitä rajoja, on maailmassa tuuliajolla. Sellaisessa seurakunnassa tai kirkkokunnassa jokainen saa yrittää tulla uskollaan autuaaksi. Seurakuntalaiset ja paimenet voivat vapaasti valita, mihin uskontunnustuksessa tai Raamatussa ihan aikuisten oikeasti uskovat ja mitä pitävät pelkkänä perinteenä ja ihmisten kirjoittamana runoutena.
Avomaa-seurakunnassa seinät ovat niin leveällä ja katto korkealla, että perinteinen puhe synnistä, sovituksesta, armosta, parannuksenteosta ja pyhästä elämästä (kilvoittelusta) koetaan tahdittomana ja ahdistavana. Niinpä niiden tilalle nostetaan esille suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus, hämmästelevä ja kyselevä rinnalla kulkeminen sekä maailman arvojen myötäily. Avomaa-seurakunnan mullan alla ovat tippaleivän tavoin toisiinsa kietoutuneina Jeesuksen eli totisen viinipuun juuret ja kaiken maailman humanistiset ja synkretistiset juuret.
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. --- Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh.15:1-2,5
(Ote- Telaranta)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kumpi seurakunta on parempi - kukkaruukku vai avomaa srk.
Kumpaan srk. sinä liittyisit mieluummin?
Avomaalle liittyisin ilman muuta. Ruukkujen säännöt kun ovat usein tiettyjen pienten piirien keksimiä.
Raamattu antaa ohjeita avomaallekin. Rikkaruohoja elämässä riittää ja ruukkuunkin voi kavuta tuholaisia.
Uskossa voimme kestää sen, että viinipuussa kasvaa erilaisia oksia. Ei ole meidän tehtävämme alkaa niitä karsimaan, sen tekee Jumala viisaudessaan. Me voimme vain kertoa pelastuksen ilosanomaa ja antaa jokaisen halukkaan koittaa kasvaa Herran lapseksi.
Se olis noiden kahden yhdistelmä. Pelkkä laki ja kukkaruukku ei riitä. Liian pieni kukkanen.
Synti ja lakikeskeisiä uskovaisia Jeesus nimitti fariseuksiksi. Toinen nimi näille lainoppinut. Siis lain oppimiselle jeesus ei antanut armoa. Vaan buplikaaneille ja muille syntisille.
Tasa-arvo ja suvaitsemattomuus on kirjoituksessa leimattu pahaksi asiaksi. Ne ovat armon tulos ja kuuluvat myös hyvään hengellisyyteen. Jos rakastat lähimmäistä kuten itseäsi olet automaattisesti suvaitsevainen ja tasa-arvoinen. Et pyri alistamaan toista.
Puutarhassani ei ole seinät leveällä ja katto korkealla sillä se on aidattu, ja kukkaset ja vihannekset ja marjapensaat voivat hyvin sillä rikkaruohot(suvaitsemattomuus ja lakihenkisyys ja syntikeskeinen toisten kyräily)on kitketty.
Valitsen siis hyvin hoidetun puutarhan yhden vaivaisen kukkaruukun sijasta.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!!
Ainut kysymys on sitten se, kuka määrittää, millainen on se oikein hoidettu ja aif´dattu puutarha?
Siksi meidän tulisikin luottautua enempi Jumalaan, kuin omiin näkemyksiimme, sillä kukaan ihminen ei ole tässäkään asiassa täydellinen ja siksi toinen toistensa tuomitseminen tulisi jättää pois ja luottaa siihen, että Jumala on voimallinen ohjaamaan jokaisen vilpittömästi Häneen uskovan ja luottavan oikeaa tietä perille saakka.
sarisusannass73
Kirjoitit:
> Synti ja lakikeskeisiä uskovaisia Jeesus nimitti fariseuksiksi. Toinen nimi näille lainoppinut. Siis lain oppimiselle jeesus ei antanut armoa. Vaan buplikaaneille ja muille syntisille.<
Fariseus (fariseukset) ei ole Jeesuksen antama nimitys määrätynlaisille juutalaisille. Farisealaisuus oli jo makkabilaissotien aikana (2. vuosisadalla eaa.) aikana syntynyt uskonnollispoliittinen puolue. Saddukeukset olivat toinen vastaava. Heidän opeissaan oli eroa. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, henkiin eivätkä enkeleihin. Fariseukset tunnustivat nämä kaikki.
Fariseukset eivät olleet yhtä kuin kirjanoppineet, vaan pääasiassa maallikoista, tavallisista kansanihmisistä koostunut joukko, joihin kyllä kuului myös kirjanoppineita l. lainopettajia. Kirjanoppineita kutsuttiin opettajaa tarkoittavalla sanalla 'rabbi'.
Muistat varmaan, että Jeesustakin kutsuttiin rabbiksi.
Fariseukset vaalivat lain noudattamista. Saulus Tarsolainen, (myöhemmin Paavalina tunnettu) oli fariseus, juutalaisuuden ankarimman lahkon mukaan elävä kirjanoppinut. Oppinsa hän oli saanut Gamalielin jalkojen juuressa. Paavali kertoo taustastaan Filippiläiskirjeen 3. luvussa. Myös Apt. 22:3 hän kertoo aiemmasta elämästään.
Jeesuksen aikana fariseukset eivät enää tainneet juurikaan osallistua varsinaisesti politiikkaan, mutta olivat juutalaisten keskuudessa sangen vaikutusvaltainen, jyrkän uskonnollinen ryhmä.
Miten paljon Jeesus antoi arvoa lain oppimisille on toinen kysymys. Luulen, että kyllä hän antoi sille arvoa, koska itsekin lainalaiseksi syntyneenä juutalaisena miehenä meni tapansa mukaan sapatteina synagoogiin ja opetti siellä kansaa.
Eräästä käynnistä Nasaretin synagoogassa on kuvauskin (Luuk. 4:16-27).
Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista on kertomus alhaisen, nöyrän ihmisen korkeasta arvosta Jeesuksen silmissä verrattuna itsetietoisiin ja itseriittoisiin, omaa arvoaan korostaviin fariseuksiin.
On totta, että kirjanoppineet ja fariseukset olivat molemmat Jeesuksen vastustajia, joille Jeesus sanoi selvät sävelet ("voi teitä") heidän asenteistaan ja toiminnastaan. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ensimmäisten kristittyjen joukossa oli kuitenkin myös fariseuksia. (Apt.15:5).
Niinpä, jos eläisin Ruukkuseurakunnassa, eivät omat juureni voisi levitä vapaasti ravinteita ja vettä hakemaan,olisin aina kastelijan (papin) saarnan alaisena, ja käskyläisenä jotta pysyisin hengissä, siis ei omaa ajattelua ! Mutta jos olisin avomaalla saisin vapaasti levittää juureni ja saisin jatkuvasti veteni ja ravinteeni, ja jos kuiva kausi yllättää, on juurten kasvettava yhä syvemmälle armon multaan, (Jeesuksen sovitustyöhön), Huom ruukussa myös liikakastelu voisi tukahduttaa hengiltä. Mutta, mutta olisko ruukussa eläminen edes armoa !? Mutta niitä rikkaruohoja riittää, luste ja vehnähän kasvavat vierekkäin, emme saa edes ruukussa tuudittautua siihen, että kaikki okei. Siis pysykäämme yksin Jeesuksen sovitustyössä ja Hänen armossaan, onhan se yksin Hänen tekonsa, että me yleensä uskomme Jeesukseen.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Raamattu asettaa rajat, joiden sisäpuolella Jumalan siunaus toimii. Sanan opetukset ovat vapautemme elementti. Ruukun ulkopuolella on ahdistava synnin maailma.
Jumala toimii siellä missä hänen omansakin liikkuvat, meidän on mentävä "kaikkeen maailmaan".
Kiitos avoruukulle juuri sopivasta ihanasta virrestä. Eilisen saarnatekstin aihe oli "kahdenlainen kylvö"luettavissa matteuksen evankeliumista, Mies kylvää peltoonsa siemenen.Yöllä salaa menee vihamies pellolle ja kylvää sekaan rikkaviljan.Asia paljastuu vasta, kun vilja nousee oraalle,ja kasvu alkaa näkyä.Palvelijat tarjoutuvat kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä ei anna siihen vielä lupaa,vaan sanoo antaa olla:korjuuaika koittaa kerran. Maailmassa on hyvä ja paha aina rinnakkain, myös meissä ihmisissä, se on tosiasia, jonka kanssa elämme. Tämän tähden olisi hyvä kysellä omien motiiviemme perään ja tehdä parannusta, minkä ymmärrämme vääräksi. Helppoa tietä meillä ei aina ole, tämän tähden saamme turvata armolliseen Jumalaamme, Hän antaa anteeksi, ja myös Hän on kehoittanut meitä antamaan anteeksi toisillemme .
Olisin mieluummin avomaalla.
Avomaalla kasvi voi kasvaa vapaasti täyteen kukoistukseensa. Levittää juurensa laajalle ja syvälle ja imeä monipuolisempaa ravintoa vapaasti. Lomittaa juuriansa toisten kasvien juuriin ja olla yhteydessä muihin kasveihin.
Ruukussa kasvi on yksinään ilman yhteyttä muihin kasveihin. Kasvu rajoittuu ruukun koon mukaan. Pienessä ruukussa isoksi tarkoitetulla kasvilla ei ole edellytyksiä kasvaa täyteen mittaansa vaan kasvu tyrehtyy. Ruukussa kasvi on riippuvainen ihmiskasvattajan pätevyydesträ ja viitsimisestä. Avomaakasvin ruokkijana on Jumala.
Tämän hengellinen opetus: kannattaa olla istutettuna sinne, missä saa vetensä suoraan Jumalan lähettämänä taivaasta eikä siellä, missä joutuu tyytymään ihmisopettajien epäpätevästi ja vaillinaisesti säännösteltyyn anniskeluun.
>>Tämän hengellinen opetus: kannattaa olla istutettuna sinne, missä saa vetensä suoraan Jumalan lähettämänä taivaasta eikä siellä, missä joutuu tyytymään ihmisopettajien epäpätevästi ja vaillinaisesti säännösteltyyn anniskeluun.
Siunausta.
On hyvä muistaa vertaus pellon lusteesta, Matt. 13, että "pelto on maailma!" ei seurakunta. Emme ole saaneet oikeutta nyhtää maailmasta rikkakasveja. Mutta seurakunnalle sanotaan: "Poista paha keskuudestasi!" 1 Kor. 5.