Todistukseni

Kauan sitten ihminen, joka edusti minulle Jumalaa, sanoi, ettei minusta ole mihinkään ja ettei kukaan voisi koskaan käyttää minua hyväkseen missään ja minä uskoin häntä. Eikä tämä nyt suinkaan ole ollut ainoa valhe elämässäni, mutta hyvinkin perustavanlaatuinen, joten 38 vuotta elin sen mukaan.
Vaikka 18-vuotiaana Matteuksen evankeliumin luettuani sain uskon ja tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni, että Jeesus on minunkin puolestani kuollut, eikä vain kaikkien muiden ja että Jumala rakastaa minua, meni hänellä parikymmentä vuotta saada minut luottamaan siihen. (ns.lahkon ja kultin läpikäynyt, jos se selventää ajatusta.)
Kauhukseni olen todennut luottaneeni liukuportaisiinkin enemmän, kuin elävään Jumalaan.
Monesti olen koettanut pyristellä valheita ja vääristyneitä ajattelumalleja vastaan langeten niihin aina uudelleen ja vielä pari vuotta sitten kuvittelin olevani liian paha saadakseni edes lähestyä Jumalaa, tehneeni peräti anteeksiantamattoman synnin. (Ellen olisi häntä viimein kuullut, olisin käsittääkseni tehnytkin juuri sen.)

Kesällä 2012 näin unen, jossa olin linja-autossa muiden mukana matkalla jonnekin. Oli leppoisaa ja mukavaa ja tarjolla oli syötävää, juotavaa ja viihdettä. Koin sen aika erikoisena, eihän se nyt kovin tavallista ollut ja mietin, että oliko sen tarkoitus jotenkin hämärtää tajuamasta, mihin oikeastaan oltiin matkalla ja koin tarvetta jäädä pois kyydistä. Ihmettelin asiaa, eihän siinä mitään hätää ollut, eikä kukaan muu tuntunut olevan huolissaan. Mutta se oli niin piinaava ja jäytävä tunne, että lopulta jo koetin saada muitakin jäämään pois. He eivät tahtoneet ja puntaroin olinko ihan hölmö sitä edes miettiessäni. Koin kuitenkin, että asiassa oli tehtävä valinta pian ja päätin jäädä kyydistä, vaikken ihan käsittänytkään, mistä oli kyse ja pidin poisjääntiä tärkeämpänä, kuin toisten seuraa tai mukavuutta. Jotenkin tiesin tehneeni oikean valinnan poistumalla autosta.

Olin jo pitkään hiljaa mielessäni rukoillut apua päästäkseni irti silloisesta tilanteestani ja kaipasin Isän yhteyteen. Kerran kauppamatkalla näin banderollin jossa sanottiin: "Tehdään parannus Jumalan valtakunta on jo täällä" ja jäin miettimään, että joku muukin on sitä mieltä, että tulisi todellisesti reagoida siihen, että Jeesus kohta palaa.
Sitten apu tuli ja pääsin irti. Jumala muistutti rakastavansa ja kolmessa päivässä sulivat pois monet sidokset ja niiden merkitys. Tein parannuksen. Sen varassa olen tässä nyt reilun vuoden opetellut elämään, että hän rakastaa. Sillä ei ole merkitystä, miltä minusta tuntuu, hänen sanansa on totta!
Jeesus tuli, eli, kuoli ja ylösnousi kirjoitusten mukaan. Hänen tulee olla uskoni kohde, ei sen, miten minä onnistun tai en elämään uskoani todeksi.
Melkein unohdin koko unen, kunnes viime kesänä mietin kulunutta vuotta ja totesin, miten radikaalin muutoksen olen jo läpikäynyt. En kertaakaan ole katunut synnin elämästä ulos astumistani!

Viime syksynä näin unessa kuinka rakennukset rapisivat murusina alas uljailta paikoiltaan. Tässä maailmassa ei ole mitään pysyvää. Jos kellään on elämässään mitään, mikä pitää Jumalaa loitolla tai vaikuttaa häntä rakkaammalta, kehotan päästämään irti! Emme voi luopua mistään, niin ettei hän korvaisi sitä satakertaisesti, eikä tällä maailmalla ole tarjota muuta kuin valheita, huonoja korvikkeita ja silmänlumetta. Se kaikki on matkalla kohti kadotustaan.
Itse ainakin tahdon elämässäni toteutuvan täydellisesti Hänen tahtonsa, eikä mikään koko maailmankaikkeudessa käsittääkseni ole kohdallani sen tärkeämpää.

Jos joku kaipaa ottaa yhteyttä tai esim. jakaa oman kokemuksensa, saa minut kiinni [email protected]
Siunausta jokaiselle! "Heräjä sinä joka nukut, niin Kristus sinua valaisee."