Mitä kuoleman jälkeen?

Minun mielestä on ihan epä loogista ajatella että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
mistä nämä jumalat oltaisiin sitten keksitty ? ja miten todistatte kaikki ihmeteot mitä mailmalla tapahtuu?

Mitä muistat siitä tilanteesta kun et vielä ollut olemassa?
Ehkä se sama tilanne on ihmisen kuoleman jälkeenkin, eli ei tiedä koskaan edes eläneensä koska ei ole enää olemassa?

Kuitenkin jos on niin että maailma ja siihen syntyminen mahdollistaa ja on alku tietoisuudellemme, jonka ominaisuudeksi tulee se että tietoisuus ei pysty koskaan enä häviämään, niin tällöin voi olla ongelmia edessä?
Minne silloin "lentää" kun "irtoaa" hehollisuudesta, miten ja millä tehdä mitään jos ei ole millä tehdä jos ei ole kosketus/tartunta ulokkeita?
Onko sellaisille "paikkaa" ja millainen se olisi jos on tavallaan silloin "kehoton" aivan kuin ajatusta?

Near-death experience (NDE) sivustoilla on kertomuksia lähellä kuolemaa käyneiltä, siis korostan sanaa "lähellä", sieltä kuoleman rajan takaa kukaan ei ole palannut todistetusti kertomaan mitään(vaikka väitteitä on).
Niissä suurin osa kertomuksista on positiivisia, eli rakkauden, tietoisuuden lisääntymisestä kerttovia, tietoisuutta siitä että mm. uskontojen kuvat Jumalast ovat täysin vääristyneitä ja erikoista elämään panneissa on se että he ovat tervehtyneet joistain sairauksista ja saaneet ns. paranormaaleja kykyjä.

Älä sinä kuitenkaan huolestu ihminen, elä vain elämääsi rauhassa, mutta tee toki ennemmin hyvää(kuin pahaa) kaikkina niinä elinpäivinäsi niin itsellesi kuin muille, silloin voit seistä lopulta se vääjämättämän kuoleman faktan edessä aivan pystypäin niin ihmisten kuin mahdollisten jumalien edessä(tai takana).

asiaa on käsitelty täällä paljon, mutta sitä mitä tapahtuu ennen kun syntyy tai mitä on ennen sitä kun sielu ei vielä ole asettunut sikiöön? Siinäpä kysymys.
Katseleeko sielu vanhempiaan kenties ja olosuhteita joissa tulee elämään. Mikä määrää sielun elämänolosuhteet ja vanhemmat, voisi ajatella että moni varmaan haluaisi syntyä rikkaaseen onnelliseen perheeseen turvalliseen maahan. Näinhän ei ole sillä sielu tajuaa että saa omien ansioidensa ja tekojensa määräämät elämänolosuhteet. Mitään emme saa lahjaksi.