Huomasin juuri että minusta on tullut pienestä jännittäjä. Stressaan ja ahdistun ihan mitättömistä jutuista paljon etukäteen. Minun pitäisi esitellä yksi esitelmä ylihuomenna koulussa ja jännitän sitä ihan hirveästi. kuitenkin tiedän, ettei ole mitään pelättävää, mutta silti. Onneksi tuo ei ole niin paha kuin se kun joskus oli uimahalli käyntejä koulun kanssa ja stressasin niitä puolivuotta etukäteen, että jos se sattuu juuri kun on kuukautiset. Ja se meni jo ahdistukseksi. Mitäpä pelättävää siinä on? Niin ajattelen nyt, mutta silloin se oli yhtä tuskaa. Nämä ovat niin pieniä asioita, joista on turha jännittää, mutta silti hermoilen paljon ennen. Jos tulee tällaisia jännittämisen "arvoisia" asioita minulle eteen ja taas olen ihan stressaantunut, niin voiko jatkuvassa jännityksessä oleminen olla haitallista? Ainakin siltä tuntuu, kun on ahdistunut. Nytkin jännitän yhden pojan tapaamista ja haluaisin vain kadota jäljettömiin. Ehkä jätän sen väliin. Olen jännittänyt sitä jo pitkään ja kun nyt olisi hetki, niin en voi. Tuntuu että kuolen sydänkohtaukseen, koska pelottaa. Miksi minusta on tullut tällainen turha jännittäjä? Pelkään että se koituu pian kohtaloksi.
Jännitän ja ahdistun pienestä
SydIn
265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Olet ihan normaali ja tuntemuksesi ovat täysin normaaleja.
Ihmisen kuuluu jännittää uusia asioita.
Itese olin niin ujo, että olin treffeillä vasta reilusti yli 20v. Sitä ennen en saanut sanaa suustani kun oli vastakkainen sukupuoli edessä.
Ihan normaali olet.
Sinulla ei ole mitään sairautta.
"voiko jatkuvassa jännityksessä oleminen olla haitallista? "
Et ole jatkuvassa jännityksessä, vaan uudet, oudot ja normaalit asiat jännittää ja kaikki niitä jännittää.
http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/2014/02/14/ihmettelen-ihmiselimiston-ihmeellisyyksia-ihme-nro-3-itsetunto/