Josefuksen kertomana:
suom. s.175 ( 1.117)
Arkhelaoksen hallintoalue yhdistettiin nyt provinssiin ( Syyriaan) ja ritarisäätyyn kuuluva roomalainen Caponius lähetettiin prefektiksi. Hänelle keisari antoi täydet valtaoikeudet aina kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa myöten.
Hänen hallintonsa aikana muuan galilealainen Juudas-niminen mies yllytti maamiehiään kapinaan moittien heitä siitä, että he alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita. Tämä mies oli lainopettaja ja hänellä oli oma ryhmänsä, jolla ei ollut mitään yhteistä muiden ryhmien kanssa. ( ???? )
Juutalaisten keskuudessa on nimittäin kolme filosofista koulukuntaa. Ensimmäisen jäsenet ovat fariseuksia, toisen saddukeuksia. Kolmatta, jonka jäseniä pidetään erityisen hurskaina, sanotaan essealaisiksi.
Syntyperältään juutalaisina viimeksi mainitut ( s. 176 ) osoittavat toisiaan kohtaan suurempaa veljesrakkautta kuin muut ryhmät. He kaihtavat nautintoja kuin pahetta, mutta pitävät pidättyväisyyttä ja intohimojen hallitsemista hyveenä. He kaihtavat avioliittoa, mutta adoptoivat toisten lapsia silloin, kun nämä vielä ovat taipuvaisia oppimaan. He pitävät heitä omaisinaan ja mukauttavat heidät tapoihinsa. Avioliittoa ja siitä johtuvaa suvun jatkamista he eivät tosin kokonaan hylkää, mutta kavahtavat naisten kevytmielisyyttä, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, ettei ysikään näistä pysy uskollisena yhdelle miehelle.
s.176 ( 3.122 )
Esselaiset halveksivat rikkautta ja heidän keskuudessaan vallitsee ihailtava yhteishenki. Kellään heistä ei ole varallisuutta enempää kuin toisillakaan, sillä heillä on laki, jonka mukaan järjestöön liittyvien on luovutettava sille omaisuutensa. Näin heidän keskuudessaan ei ole köyhyyden aiheuttamaa nöyryytystä, eikä rikkauden tuottamaa ylemmyyttä, sillä kun kaikkien omaisuudet on yhdistetty, heillä on yksi yhteinen omaisuus niin kuin veljillä.
( Josefus kertoo pitkään essealaisista, mutta ei tässä nyt enempää, jatkan kommentissa fariseuksista ja saddukeuksista )
suom. s.175 ( 1.117)
Arkhelaoksen hallintoalue yhdistettiin nyt provinssiin ( Syyriaan) ja ritarisäätyyn kuuluva roomalainen Caponius lähetettiin prefektiksi. Hänelle keisari antoi täydet valtaoikeudet aina kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa myöten.
Hänen hallintonsa aikana muuan galilealainen Juudas-niminen mies yllytti maamiehiään kapinaan moittien heitä siitä, että he alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita. Tämä mies oli lainopettaja ja hänellä oli oma ryhmänsä, jolla ei ollut mitään yhteistä muiden ryhmien kanssa. ( ???? )
Juutalaisten keskuudessa on nimittäin kolme filosofista koulukuntaa. Ensimmäisen jäsenet ovat fariseuksia, toisen saddukeuksia. Kolmatta, jonka jäseniä pidetään erityisen hurskaina, sanotaan essealaisiksi.
Syntyperältään juutalaisina viimeksi mainitut ( s. 176 ) osoittavat toisiaan kohtaan suurempaa veljesrakkautta kuin muut ryhmät. He kaihtavat nautintoja kuin pahetta, mutta pitävät pidättyväisyyttä ja intohimojen hallitsemista hyveenä. He kaihtavat avioliittoa, mutta adoptoivat toisten lapsia silloin, kun nämä vielä ovat taipuvaisia oppimaan. He pitävät heitä omaisinaan ja mukauttavat heidät tapoihinsa. Avioliittoa ja siitä johtuvaa suvun jatkamista he eivät tosin kokonaan hylkää, mutta kavahtavat naisten kevytmielisyyttä, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, ettei ysikään näistä pysy uskollisena yhdelle miehelle.
s.176 ( 3.122 )
Esselaiset halveksivat rikkautta ja heidän keskuudessaan vallitsee ihailtava yhteishenki. Kellään heistä ei ole varallisuutta enempää kuin toisillakaan, sillä heillä on laki, jonka mukaan järjestöön liittyvien on luovutettava sille omaisuutensa. Näin heidän keskuudessaan ei ole köyhyyden aiheuttamaa nöyryytystä, eikä rikkauden tuottamaa ylemmyyttä, sillä kun kaikkien omaisuudet on yhdistetty, heillä on yksi yhteinen omaisuus niin kuin veljillä.
( Josefus kertoo pitkään essealaisista, mutta ei tässä nyt enempää, jatkan kommentissa fariseuksista ja saddukeuksista )
Vastaukset 40
Vanhimmat
jatkuu
s.183 ( 14.162 )
Kahdesta ensin mainitusta koulukunnasta fariseuksia pidetään tarkimpina lain selittäjinä ja he ovat johtavan ryhmän asemassa. He katsovat kohtalon ja Jumalan johtavan kaikkea. Heidän mukaansa oikein ja väärin toimiminen on tosin ihmisten omassa vallassa, mutta jokaiseen tekoon vaikuttaa myös kohtalo.
Jokainen sielu on kuolematon, mutta vain hyvien sielut siirtyvät toiseen ruumiiseen, kun taas pahojen sielut kokevat iänkaikkisen rangaistuksen. ( tätä on tiennyt fariseuksista )
Koulukunnista toinen, saddukeukset, kieltää kokonaan kohtalon ja asettaa Jumalan sekä pahan tekemisen että sen näkemisenkin ulkopuolelle. He sanovat, että hyvä ja paha johtuvat ihmisten omasta valinnasta ja että kunkin ihmisen tahdosta riippuu, kumman puolelle hän asettuu. ( s. 184) Sielun kuolemattomuuden sekä rangaistukset ja palkitsemiset Hadeksessa he kieltävät kokonaan.
Fariseukset ovat hyvissä väleissä keskenään ja näkevät vaivaa yksimielisyyden säilyttämiseksi, kun taas saddukeusten käytös on jopa toisiaan kohtaan tylympää ja heidän kanssakäymisensä vertaisiaan kohtaan yhtä epäystävällistä kuin muukalaisia kohtaan.
Mikä oli tuo galilealaisen Juudaksen ryhmä ?
Kerron lisää essealaisista
s.177 ( 4.124 )
He eivät asu pelkästään yhdessä kaupungissa, vaan jokaisessa kaupungissa asuu useita ja niille järjestön jäsenille, jotka saapuvat muualta, heidän keskuudessaan annetaan majoitusta niin kuin omille. He tulevat niiden ihmisten luo, joita eivät ole ennen nähneet aivan kuin nämä olisivat lähimpiä ystäviä. Siitä syystä he eivät myöskään matkustaessaan kuljeta mukanaan mitään muuta, kuin aseet rosvojen varalta.
Jokaisessa kaupungissa on järjestön valitsema henkilö, joka ottaa vastaan vieraat ja pitää huolta heidän vaatteistaan ja muista tarpeistaan.
Pukeutumisessaan ja käyttäytymisessään essealaiset ovat pelossa kasvatettujen lasten kaltaisia. He eivät vaihda vaatteita eikä kenkiä ennen kuin ne ovat menneet kokonaan rikki tai ajan myötä tulleet muuten käyttökelvottomiksi.
He eivät osta eivätkä myy mitään keskenään, vaan jokainen antaa tarvitsevalle sen mitä hänellä on ja ottaa vastaan tältä mitä itse tarvitsee ja ilman vastinettakin heillä on lupa ottaa lahjoja keneltä haluavat.
s.177 ( 5.128 )
Uskoaan Jumalaan he harjoittavat omalla tavallaan. Ennen auringonnousua he eivät puhu äänekäästi arkipäiväisistä asioista, mutta joitakin isiltä perittyjä rukouksia he osoittavat sille kuin anoen sen nousemista. Sen jälkeen johtajat jakavat kullekin hänen kykyjensä mukaiset tehtävät. Työskenneltyään yhtäjaksoisesti viidenteen tuntiin saakka he kokoontuvat taas yhteen. Vyöttäydyttyään sitten pellavavaatteeseen he kylpevät kylmässä vedessä. Tämän puhdistautumisen jälkeen he kokoontuvat erityiseen huoneeseen, johon kenelläkään ulkopuolisella ei ole lupa tulla. Puhdistautuneina he sitten menevät ruokasaliin kuin johonkin pyhään huoneeseen. Kun he ovat istuutuneet hiljaisuuden vallitessa, leipuri ojentaa heille leivät arvon mukaisessa järjestyksessä. Sitten kokki asettaa kunkin eteen astian, jossa on yksi ainut ruokalaji. Ennen aterialle ryhtymistä ( 178) pappi lukee rukouksen, ruuan nauttiminen ennen rukousta on sopimatonta.
Aterian jälkeen hän lausuu jälleen rukouksen. Näin he sekä alussa että lopussa kiittävät Jumalaa, elämän ylläpitäjää.
Sitten pantuaan syrjään pyhät vaatteensa he ryhtyvät jälleen töihinsä ja tekevät niitä iltaan asti. Palattuaan töistä he aterioivat taas samaan tapaan ja jos vieraita sattuu olemaan paikalla, nämä istuvat aterialle heidän kanssaan. Ei mikään huuto eikä meluaminen saastuta heidän asuinpaikkaansa. Kukin heistä puhuu vuorollaan antaen näin toisille tilaisuuden puhua.
Ulkopuolisista essealaisten keskuudessa vallitseva hiljaisuus tuntuu pelottavalta mysteeriolta. Se johtuu heidän jatkuvasta pidättyväisyydestään ja rajoittumisestaan ruoan ja juoman käytössä välttämättömään.
Lisääkin voi vielä tulla....
onko enää erikseen mainittu, kuten oli siinä Jeesuksesta kerrottavan yhteydessä.
Jeesuksen seuraajat nimenomaan juutalaisuuden ulkopuolelle siirtyneenä ryhmänä?
Raamatusta että Jeesuksen tunnustaneet juutalaiset erotettiin juutalaisuudesta.
eronneet Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen ja Pyhän Hengen mukaisesta uuden liiton juutalaisuudesta, kuten Paavali hyvin esittää Roomalaiskirjeessä ja jopa niinkin että pakanakansoista pelastuneet liitettiin nimenomaan juutalaisuuteen kuten Paavalikin oli Benjaminen sukukunnasta ja syntynyt Kilikian Tarsossa.
voidaan nähsä että Jeesuksen 144 000 apostolia ovat Israelin kahdestatoista sukukunnasta, ja Juuda on yksi näistä ja 12 000 on siinä ryhmässä, samoin Benjaminista saman verran ja myös Leevistä ja muistakin, ja ainoa poikkeus on Daanin tilalle tullut Manasse, ja Joose edustaa siten Efraimia käytännössä myös kenties.
Josefuksen kirjoituksista suomennettuna, kiitos aloitajalle vaivannäöstä.
(latin. Paulus, vähäinen), pakanain apostoli. P:n heprealainen nimi oli Saul. Kypron käskynhaltijan Sergius Pauluksen kääntymyksen jälkeen hänestä käytetään aina P.-nimeä, ja jotkut olettavat hänen ottaneen sen tällöin. On luultavampaa, että, samoin kuin monilla muilla hajaannuksen juutalaisilla, «Ap. t. 1:23»; «Ap. t. 12:12»; «Kol. 4:11», P:lla oli alusta alkaen molemmat nimet. Hän oli syntyisin Kilikian pääkaupungista Tarsosta, «Ap. t. 9:11»; «Ap. t. 21:39»; «Ap. t. 22:3», ja Benjaminin sukukuntaa, «Fil. 3:5». P:lla näyttää olleen laajoja ja vaikutusvaltaisia perhesuhteita. Roomassa hänen sukulaisiaan olivat Andronikus ja Juunias, "joilla on suuri arvo apostolien joukossa" ja jotka olivat kääntyneet ennen häntä, «Room. 16:7», «Room. 16:11». «Ap. t. 23:16» mainitsee P:n sisarenpojan, joka luultavasti äitinsä kanssa asui Jerusalemissa. Tästä voi päätellä hänellä olleen suhteita kaupungin ylhäisiin perheisiin. Julkiseen toimintaan hän osallistui kolmikymmenvuotiaana. Stefanuksen kivittämisen aikaan P. oli huomattavassa asemassa, nähtävästi jo neuvostonkin jäsen, «Ap. t. 26:10», ja sai sellaisen luottamustehtävän kuin kristittyjen vainoamisen, «Ap. t. 9:1», «Ap. t. 9:2»; «Ap. t. 22:5». P:n sanoista «Fil. 3:4-7»:ssä voi päätellä hänen olleen varhemmin hyvin huomattavassa asemassa, jossa hänelle olisi auennut kunnian-, vallan- ja rahanhimon tyydyttämisen mahdollisuuksia.
P:n isä oli farisealainen, «Ap. t. 23:6», joten poika sai ankaran heprealaisen kasvatuksen, mutta oli syntynyt Rooman kansalaisena. Rooman kansalaisoikeuden omistaminen oli P:lle avuksi evankelioimistyössä ja pelasti useasti hänen henkensäkin.
Tarso oli idän sivistyskeskuksia. Siellä oli kuuluisa stoalainen filosofikoulu, mutta vanhemmat lähettivät P:n Jerusalemiin kasvatettavaksi. Muitten juutalaispoikien tavoin hän sai oppia jotakin ammattia, joksi valittiin teltantekeminen matkustajille, «Ap. t. 18:3». Muuten P:n kasvatus Jerusalemissa, «Ap. t. 22:3», tähtäsi hänen farisealaisperinteittensä syventämiseen, "tarkasti noudattamaan isien lakia". Hänen opettajansa Gamaliel oli aikansa oppineimpia ja kuuluisimpia rabbeja. Tämän ohjaamana P. tutustui sekä VT:iin että rabbiiniseen viisauteen. Vaikkakaan P:lla ei Stefanuksen tuomion täytäntöönpanossa ollut huomattavampaa osaa, «Ap. t. 7:58», on luultavaa, että hän juuri oli niiden kreikkaa puhuvien juutalaisten joukossa, jotka alkoivat ahdistella Stefanusta, «Ap. t. 6:9»; «Ap. t. 8:1». P. ei ainoastaan halveksinut kristittyjen ristiinnaulittua Messiasta, vaan piti myös heitä sekä valtiollisesti että uskonnollisesti vaarallisina. Siksi hän heti esiintyi vainon johtajana, «Ap. t. 8:3»; «Ap. t. 22:4»; «Ap. t. 26:10»; «1. Kor. 15:9»; «Gal. 1:13»; «Fil. 3:6»; «1. Tim. 1:13». Vieläpä hän tahtoi tuoda Damaskostakin kristityt juutalaiset neuvoston tuomittaviksi, «Ap. t. 9:1», «Ap. t. 9:2». Luukkaan ja P:n oman todistuksen mukaan hän oli täynnä raivoa kristittyjä kohtaan kääntymishetkeensä asti. Damaskon edustalla 32 jKr. hän sai ilmestyksen keskipäivän aikaan, «Ap. t. 26:13». Kääntymyksensä jälkeen saatuaan kasteen P. alkoi luontaisella innollaan ja tarmollaan todistaa Jeesuksesta synagoogissa juutalaisten ihmeeksi, «Ap. t. 9:10-22». Kertomus P:n kääntymyksestä esitetään kolmasti: «Ap. t. 9:3-22», P. kertoo sen juutalaisille, «Ap. t. 22:1-16», ja Festukselle sekä Agrippalle, «Ap. t. 26:1-20». Kirjeissään P. myös usein viittaa siihen Jumalan armotyönä, «1. Kor. 9:1», «1. Kor. 9:16»; «1. Kor. 15:8-10»; «Gal. 1:12-16»; «Ef. 3:8»; «Fil. 3:5-7»; «1. Tim. 1:12-16»; «2. Tim. 1:9-11». On siis olemassa paljon todisteita sen todellisuudesta. Ei ole mitään syytä väittää hänen näkemäänsä ilmestystä jostain sairauskohtauksesta johtuneeksi. P:n seuralaisetkin kuulivat äänen, «2. Tim. 9:7», mutta eivät ymmärtäneet, mitä se puhui, «2. Tim. 22:9».
Tietämättäänkin P. oli valmistunut elämäntyöhönsä hyvin. Hänen koulutuksensa, Rooman kansalaisoikeutensa, luontaiset lahjansa ja luonteensa tekivät hänet hyvin sopivaksi siihen. Kääntymyksessään hän sai elävästi kokea sen totuuden, joka tuli hänen julistuksensa pääsisällöksi: ihmisen pelastus tapahtuu yksistään Jumalan armosta Kristuksessa. Pakotettuna pakenemaan Damaskosta P. lähti 33 jKr. Arabiaan ja palasi sieltä Damaskoon takaisin. Ei tiedetä, missä hän oleskeli ja mitä teki, mutta 35 jKr. hän jo kulki Damaskosta Jerusalemiin, jossa tahtoi tavata Pietarin, «Gal. 1:18», «Gal. 1:19». Hän viipyi siellä vain 15 päivää ja tapasi Pietarin sekä Jaakobin, Herran veljen, vrt. «Ap. t. 9:26-29». Jerusalemin temppelissä P. sai uuden ilmestyksen ja käskyn viedä evankeliumi pakanoille, «Ap. t. 22:17-21». Seuraavilta 6-7 v:lta ei ole muuta tietoa kuin että P. oleskeli Tarsossa. Kenties hän tällöin perusti ne Kilikian seurakunnat, jotka mainitaan «Ap. t. 15:41»:ssä. Jos P. on jolloinkin joutunut Tarson filosofien vaikutuspiiriin, lienee sekin tapahtunut näinä vuosina. V. 43 jKr. Barnabas toimitti P:n Antiokiaan Jerusalemista karkotettujen juutalaiskristittyjen toimesta syntyneestä seurakunnasta huolehtimaan. Tämä oli ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta. «Ap. t. 11:29» s:n kertoma avustustoiminta kuvaa, miten nämä käännynnäiset tunsivat olevansa sidottuja juutalaisiin "vanhempiin veljiinsä" Kristuksessa. Tämä P:n käynti Jerusalemissa avustusta viemässä lienee tapahtunut 45 jKr.
Henki antoi nimenomaisen käskyn Antiokian profeetoille, että seurakunta erottaisi P:n ja Barnabaan pakanalähetystyöhön. Heidän ensimmäinen lähetysmatkansa Vähään-Aasiaan tapahtui 47-49 jKr. P:n Pisidian Antiokiassa pitämä puhe, «Ap. t. 13:16-41», on hänen ensimmäinen muistiin kirjoitettu saarnansa. Vaikkakin synagoogan johtajat vihastuivat, vaikutti se toisiin herättävästi, ja etenkin ns. jumalaapelkääväiset, juutalaisuudesta kiinnostuneet pakanat, jotka kaikkialla myöhemminkin tulivat P:n tärkeimmäksi kuulijakunnaksi ja muodostivat yhdyssiteen synagoogan ja pakanain välille, tahtoivat kuulla enemmän. Seuraavana sapattina juutalaiset osoittivat vihamielisyyttään ja P. kääntyi suoraan pakanain puoleen, mutta juutalaisten kiihottama väestö karkotti saarnaajat, «Ap. t. 13:50». Lystrassa lienee Timoteus kääntynyt, «Ap. t. 16:1»; «2. Tim. 1:2»; «2. Tim. 3:11». Paluumatkalla saarnaajat kulkivat samaa tietä vahvistaen kääntyneitä ja järjestäen seurakuntaelämää. P. tahtoi perustaa seurakuntia tärkeimpiin kaupunkeihin saarnaten aina ensin juutalaisille ja sitten pakanoille.
Ensimmäisen lähetysmatkan jälkeen syntyi Jerusalemissa kiista ympärileikkauksesta, «Ap. t. 15:1», huolimatta siitä, että Pietari oli jo varhemmin saanut ilmoituksen asiasta, «Ap. t. 10:1-11:18». Tästä syntyneitä keskusteluja 49-50 jKr. kuvataan «Ap. t. 15»:ssä ja «Gal. 2:1-10»:ssä. P:lle pakanain vapaus laista oli suurempikin kysymys kuin seurakunnan yhteyskysymys. Hän näki koko evankeliumin sisimpien periaatteitten olevan kyseessä. Lähetystyönsä ohella juuri tämän puolustustoimensa vuoksi P:sta tuli yleismaailmallisen kristillisen kirkon perustaja.
Toisella lähetysmatkalla 50-53 jKr. P:n toverina oli Silas. Tällöin he perustivat Galatian seurakunnat, «Gal. 4:13-15». Sitten henki johti heidät Eurooppaan, Filippin kaupunkiin, jonka seurakunta aina pysyi P:lle hyvin rakkaana, «Ap. t. 16:11-40»; «Fil. 1:4-7»; «Fil. 4:1», «Fil. 4:15». Edelleen matka kulki Tessalonikaan, Ateenaan ja Korinttoon, jossa P. viipyi 18 kk. ja sai työssään menestystä. Siellä hän kirjoitti molemmat Tess. kirjeet. Siellä hän myös tutustui Akylakseen ja Priskillaan, «Ap. t. 18:1-3». Tältä matkaltaan P. palasi Efeson, Kesarean ja Jerusalemin kautta Antiokiaan, «Ap. t. 18:22». Tämän matkan tuloksena oli siis seurakuntien syntyminen Euroopankin puolelle.
Kolmas lähetysmatka alkoi 53 jKr. Tervehdittyään Galatian ja Fryygian seurakuntia P. asettui Efesoon, Vähän-Aasian pääkaupunkiin, joka oli idän tärkeimpiä kaupunkeja. Se pysyi P:n toiminnan keskuksena 3 v. Hänen työnsä menestyi hyvin, niin että kaikki maakunnan asukkaat saivat kuulla Herran sanan, «Ap. t. 19:10», jopa muutamat sen johtomiehistäkin tulivat hänen ystävikseen, «Ap. t. 19:31». Kuitenkaan ei puuttunut ankaraa vastustustakaan, «Ap. t. 19:23-41»; «1. Kor. 4:9-13»; «1. Kor. 15:32». P. kuuli Galatian ja Korinton seurakuntien vaikeuksista ja kirjoitti niille. Hänen Korinttoon kirjoittamansa kirje, joka koski uskovien suhdetta pakanalliseen ympäristöön, ei ole säilynyt, «1. Kor. 5:9». Myöhemmin P. kirjoitti 1. Kor. kirjeen. Matkattuaan Makedoniaan ja saatuaan sinne Tiitukselta tietoja P. kirjoitti 2. Kor. kirjeensä. Myöhemmin hän itsekin matkusti Korinttoon. Tällöin hän kirjoitti Roomalaiskirjeensä. Nähtävästi hän suunnitteli Roomaa tulevan työnsä keskukseksi. P:n ystävät ja oppilaat olivat jo alkaneet evankelioimistyönsä siellä, «Room. 16». Paluumatkalla Jerusalemiin 57 jKr. P:n seurassa oli useita pakanaseurakuntien edustajia. P:n Miletossa Efeson vanhimmille pitämä jäähyväispuhe kuvastaa hänen antautumistaan työhönsä, hänen rakkauttaan seurakuntalaisiinsa ja hänen selvää käsitystään näitä uhkaavista hengellisistä vaaroista, «Ap. t. 20:18-35». Sekä Tyyrossa että Kesareassa veljet ennustivat vankeutta, joka kohtasikin P:a Jerusalemissa. Juutalaisten kahdesti nostama meteli P:a vastaan johti salaliittoon vangitun P:n surmaamiseksi. Roomalaisen vartioston päällikkö lähetti tällöin P:n Kesareaan, jossa hän oli 2 v. 57-59 jKr. vankina. Maaherran edessä P. vetosi Roomaan, ja kun kuningas Agrippa II tuli käymään Festuksen luona, joutui P. kuulusteltavaksi hänenkin edessään. P:n tällöin pitämä puolustuspuhe on erittäin huomattava. Siinä hän esiintyy sekä kohteliaasti kuin hovimies että taitavana kaunopuhujana ja pelottomana kristittynä. Hän selittää tahtoneensa elämässään seurata Jumalan tahtoa ja johtoa, jotta profeettain ennustukset täyttyisivät, «Ap. t. 26:1-23».
Syksyllä 59 jKr. P. vietiin Roomaan. Luukas kertoo matkasta erittäin tarkasti. Laiva joutui haaksirikkoon Maltan edustalla. Roomassa P. sai itse valita asuntonsa, mutta oli kahlehdittuna vartioivaan sotilaaseen. Tämä vankeus ei kuitenkaan estänyt P:a tekemästä lähetystyötään, vaan hän tarjosi heti evankeliumia juutalaisille ja kääntyi näiden epäuskon vuoksi pakanain puoleen. Ap. t. tekojen loppu kertoo tästä, mutta vielä enemmän valaistusta saa P:n siellä kirjoittamista kirjeistä, nim. Kolossalais-, Filippiläis-, Efesolais- ja Filemonin kirjeistä. Niistä ilmenee, että P:lla oli monta ystävää ja työtoveria, mm. Timoteus, «Kol. 1:1», Tykikus, «Ef. 6:21», Aristarkus, «Kol. 4:10», Johannes Markus, «Filem. 24», ja Luukas, «Kol. 4:14». Hänen ystävänsä, jotka pääsivät vapaasti hänen luokseen, toimivat hänen lähettiläinään eri seurakuntiin, joten P. saattoi toimia evankeliumin työn johtajana koko keisarikunnassa. P:n vankeus oli koitunut evankeliumin voitoksi, «Fil. 1:12» s.
Todennäköisesti P. vapautui 61 jKr. ja jatkoi lähetysmatkojaan, vrt. «Fil. 1:25»; «Fil. 2:17»; «Filem. 22». Kristittyjen vaino ei ollut vielä alkanut. Varhainen perimätieto kertoo näin mainiten samalla P:n uudesta vangitsemisesta 64 jKr. Tällä väliajalla P. (perimätiedon mukaan) ulotti matkansa Espanjaan saakka käytyään ensin Vähässä-Aasiassa ja Makedoniassa. Näihin aikoihin hän kirjoitti Timoteukselle ja Tiitukselle aikoen palata Efesoon, «1. Tim. 3:14». Palatessaan Espanjasta P. näyttää poikenneen Kreetaan, jonne Tiitus jäi, ja Vähästä-Aasiasta kirjoittaneen tälle. Tuntien aikansa loppuvan ja aavistaen seurakuntaa uhkaavat sisäiset ja ulkonaiset vaarat P. toimi vanhojen seurakuntiensa järjestämiseksi. Eusebius mainitsee P:n kuolleen 67. Uuden vangitsemisen syistä ja tavasta ei ole varmaa tietoa. Vain Luukas oli tällöin hänen luonaan, «2. Tim. 4:11». Todennäköisesti hän saattoi näyttää toteen, ettei ollut tehnyt rikosta, «2. Tim. 1:17», mutta jäi kuitenkin vangiksi kristittynä, joita nyt vainottiin, «2. Tim. 4:6-8». Perimätieto kertoo, että hänet Rooman kansalaisen arvon mukaisesti mestattiin Ostian tiellä.
P. käsitti evankeliumin totuuden koko arvon ja teki siitä loogisia johtopäätöksiä. Totuus oli vallannut hänen sydämensä ja älynsäkin, ja hänen tunteensa olivat sitä kohtaan yhtä palavat kuin hänen päätelmänsä eloisat. Selvästi esittäessään opillisia ajatuksiaan teoreettisesti hän myös toteutti kristillisyyttä työssä ja käytännössä. Hänen henkisen ja hengellisen elämänsä syvyys ja puhtaus Jumalan Hengen ohjaamana teki hänet soveliaaksi Jumalan hänelle valitsemaan työhön. Kirjeissään P. esittää Kristuksen elämän ja opin opillisen ja eetillisen tulkinnan, ja siksi hän ansaitsee suurinta ihailua juuri teologina. Teologiansa pohjapiirteet hän sai jo kääntymyksessään. Kristinuskoa ei voi ymmärtää, ellei Jeesuksen elämää ja opetuksia tutki sen tulkinnan ohella, jonka P. on niistä antanut. On suuri vahinko, ettei P. ole ollut Jeesuksen suoranainen opetuslapsi, vaikkakin lienee hänet joskus nähnyt, «2. Kor. 5:16». Mutta kristinusko ei ole vain Kristuksen opetuksia, vaan myös hänen henkilönsä ja työnsä arvioimista ja omistamista. Tältä kannalta oli pikemmin vain ansioksi, ettei P:n katse ollut kääntynyt taakse, vaan eteenpäin. Jeesuksen varsinaiset opetuslapset olivat aluksi niin syventyneitä omiin yksityiskohtaisiin muistoihinsa, etteivät he voineet täysin käsittää kokonaisuutta. P:ia eivät yksityiskohdat haitanneet, ja siksi hän saattoi selvemmin nähdä uskon ydinkysymykset. Hän oli kuitenkin saanut tarkat tiedot Jeesuksen elämästä, «1. Kor. 6:5»; «1. Kor. 11:23-25»; «1. Kor. 12:2-3»; «1. Kor. 15:3-8»; «Room. 12:14»; «2. Kor. 10:1»; Kristuksen ihannetta ei olisi voinut paremmin esittää kuin «1. Kor. 13»:ssa. Tietonsa P. sai Pietarilta, Barnabaalta, Markukselta ja ehkä muiltakin opetuslapsilta. Siksi on Kristuksen opetuksilla ja P:n teologialla selvä sisäinen yhteys.
Paavalin elämäntyön ajanmääritykset:
Paavalin kääntymys v. 32.
Toimintaa Damaskossa, Arabiassa, Tarsossa ym.
I lähetysmatka, Vähässä-Aasiassa vv. 47-49.
Jerusalemin kokous («Ap. t. 15») talvella 49-50.
II lähetysmatka, Vähässä-Aasiassa, Makedoniassa ja Korintossa vv. 50-53. 1 ja 2 kirje Tessalonikalaisille.
III lähetysmatka, etupäässä Efesossa vv. 53-57.
Galatalaiskirje. 1 ja 2 kirje Korinttolaisille.
Roomalaiskirje.
Paavali vankina Kesareassa vv. 57-59.
Paavali ensimmäisen kerran vankina Roomassa vv. 60-61.
Kirjeet Efesolaisille, Kolossalaisille ja Filemonille.
Filippiläiskirje.
Paavali Espanjassa ja Efesossa ym.
Kirje Timoteukselle ja Tiitukselle.
Paavalin toinen vankeus Roomassa vv. 64-67. 2 kirje Timoteukselle.
Paavalin kuolema v. 67.
P:n elämäntyön ajanmääritysten kannalta on erittäin tärkeä se Delfistä katkelmina löydetty keisari Klaudiuksen kirje, josta käy ilmi, että Gallion oli Akaian maaherrana kesästä 51 kesään 52.
Lähde: Aapeli Saarisalon sanakirja
Paavali ja Aapeli Saarisalo eivät liity aiheeseen, ei myöskään Ilmestysirja.
mutta Paavali oli farisealainen ja uudestisyntyi Jeesukseen, joka oli neljäs juutalainen ryhmä noiden kolmen muun lisäksi, toki muitakin on varmasti ollut. Aapeli on koonnut Paavalista tuon elämänkerran ja siksi sitä lainasin.
Ilmestyskirjasta nähdää tästä Jeesuksen juutalaisuudesta että on voimassa vielä lähitulevaisuudessa, vaikka olenkin jo esittänyt sen totuuden että Herra on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti eli Juutalaisten Kuningas nimenomaan ja vaikka seuraajansa erotettiin Israelin juutalaisuudesta ulkoisesti niin olivat juuri niitä todellisia israelilaisia, kuten Jeesus myös Filippuksesta kertoi kun hänet kohtasi ja Filippus oli viikunapuun alla ollut.
Siten ne liittyvät tietysti juutalaisuuteen ja Paavali jopa farisealaisuuteen ja siitä kerrottiin. Tietysti se Jeesuksen juutalaisten joukko vaikka onkin mahdollisesti ollut pieni, on aivan keskeinen sillä Israelin Herra itse sitä johtaa ja vaikuttaa Henkensä kautta heissä.
"Mikä oli tuo galilealaisen Juudaksen ryhmä ? "
Juudaksen ja hänen seuraajiensa mukaan vain jumala hallitsi maata. Mahdollisesti hän katsoi verojen maksamisen keisarille olevan sama kuin tunnustaisi keisarin jumalaa suuremmaksi?
Juudaksen ryhmä oli seloottiryhmä ja näihin kuului ilmeisesti myös salamurhaajina toimivat tikarimiehet (sicarii).
On nähty tämän seloottikapinan jatkuvan enemmän tai vähemmnä taka-alalla vuosikymmeniä Judaksen kuoleman jälkeen vielä juutalaiskapinan aikanakin. Kaikki eivät tosin ole samaa mieltä.
Judas mainitaan myös uudessa testamentissa (acts 5:37).
http://www.jewishencyclopedia.com/articles/9032-judas-the-galilean
http://en.wikipedia.org/wiki/Judas_of_Galilee
the revolt
Kiitos vastauksesta, sitä juuri etsinkin, koska meillä ei ole paljon tietoa selooteista, eikä essealaisista, eikä roomalaisten osuudesta semminkään. Jumala tuhosi Jerusalemin, ja temppelin, ei ollut roomalaisia, oli sallimus.
Meillä saa olla vain yksinkertainen käsitys kuten, pahat papit ja fariseukset, sekä hyvät Jeesuksen joukot, ja laupiaat samarialaiset, eikä sitten muuta.... .. muuta ole lupa tietää.
Mitä siitä voi sanoa muuta kuin huokaista.
jatkuu essealaisista...
s.178 ( 6.134 )
Lukuun ottamatta kahta asiaa, jotka heidän keskuudessaan ovat itse kunkin omassa päätösvallassaan, he eivät saa tehdä vastoin johtajien määräyksiä. Nämä asiat ovat avustaminen ja laupeudentyö. Jokainen voi oma-aloitteisesti antaa ruokaa niille apua tarvitseville, jotka ovat sen arvoisia. Sukulaisten avustaminen ilman johtajien lupaa on sensijaan kiellettyä. Vihaa he osoittavat vain silloin, kun se on oikeutettua, he hallitsevat tunnekuohunsa, puolustavat uskollisuutta ja edistävät rauhaa.
Kaikki mitä he sanovat, on valaakin luotettavampaa. Vannomista he kaihtavat pitäen sitä pahempana kuin väärää valaa, sillä he sanovat, että se, jota ei uskota ilman vetoamista Jumalaan , on jo tuomittu.
He ahkeroivat suuresti menneiden aikojen kirjoitusten parissa, valiten niistä erityisesti
sellaisia, jotka edistävät sielun ja ruumiin hyvinvointia.
s. 179 ( 7.137 )
Heidän yhteisöönsä pyrkiviä ei oteta vastaan heti, vaan kokelaan on pysyteltävä ulkopuolella vuoden ajan, jonka kuluessa hänen on noudatettava heidän määräämäänsä elämäntapaa. He antavat hänelle myös pienen kuokan, edellä mainitun lannevaatteen ja valkoisen puvun. Kun pyrkijän itsehillintä on koeteltu tuona aikana, hän pääsee jo lähemmäksi veljeskunnan elämänjärjestystä ja saa osallistua
puhdistautumiseen tarkoitettuihin pyhiin kylpyihin.
Kuitenkaan häntä ei vielä päästetä yhteisön kokouksiin, sillä sen jälkeen, kun hänen luonteensa lujuus on käynyt ilmi, hänen mielenlaatuaan koetellaan vielää kaksi vuotta.
Ja kun hänet on todettu arvolliseksi, hänet kelpuutetaan yhteisön jäseneksi.
Mutta ennen kuin hän saa koskeakaan yhteiseen ruokaan, hänen on vannottava hirmuiset valat: ensinnäkin se, että hän kunnioittaa Jumalaa, toiseksi, että hän noudattaa ihmisiä kohtaan oikeamielisyyttä, niin ettei omasta tahdostaan eikä muiden käskystä tee kenellekkään pahaa, mutta vihaa aina pahoja ihmisiä ja taistelee vanhurskauden puolesta. Hän pysyy aina uskollisena kaikkia, mutta erityisesti vallassa olevia kohtaan, koska kukaan ei nouse johtoasemaan muuten kuin Jumalan tahdosta.
Ja vaikka hän itsekin saisi valtaa, hän ei koskaan nouse vastustamaan johtavassa asemassa olevaa, eikä pukeutumisellaan tai jollakin liiallisella ulkonaisella koreilulla pyri hämäämään puolelleen hänen alaisiaan. Hän rakastaa aina totuutta ja pysyy erillään valehtelijoista. Hän pitää kätensä erossa varastamisesta ja säilyttää sielunsa puhtaana saastaisen voiton hankkimiselta. Hän ei salaa mitään yhteisönsä jäseniltä mutta ei paljasta vieraille mitään heidän salaisuuksistaan, ei edes kuolemaan asti kidutettuna.
Näiden lisäsi hän vannoo, ettei anna tiedoksi kenellekkään ryhmänsä sääntöjä muutoin kuin sellaisina kuin on itse ne saanut . Hän vannoo pidättyvänsä rosvoilulta ja tallettavansa yhteisönsä kirjoituksia yhtä hyvin kuin enkelten nimiäkin. - Tällaisilla valoilla he varmistuvat järjestöön pyrkivien mielenlaadusta.
( katsotan nyt, kauanko jaksan pidättäytyä kirjoittamasta lisää, vielä tätä löytyy )
essealaiset olleet ja toki on hyviäkin sääntöjä paljon, millainen lienee ollut se käytännön elämä sitten, kun ei saa paljastaa ulkopuolisille. Mahtoiko jäädä mitään lahkon sisällä ollutta huonoa ulkopuolisille jos ei kirjoitettu jotta ei paljastuisi. Raamatussa ei taida olla mitään essealaisista, mutta tulee mieleen että olikohan nikoaliittain lahko samaa tai ainakin samanlainen. Ilmestyskirjan 2:6,15 mainittu.
amerikassa ainakin lahkoja jotka hyvin suljettuja ulkopuolisilta.
Esselaisilla oli kahdentoista hengen hallitus, kuten kristityillä apostolit, ja kolme päähenkilöä.
Tämän olen lukenut jostain muualta, ehkä kirjasta ; " Kiista kuolleenmeren kääröistä " josta kääröistä, löytyy tuon yhteisön sääntöjä, heidän itsensä kirjoittamina yli kahdentuhannen vuoden takaa, omakätisesti.
Jos kristinuskosta löytyy paljon essealaisia piirteitä, sieltä löytyy myös piirteitä seloottien tavoista, koska on ollut kristittyjä ryhmiä, jotka ovat tehneet joukkoitsemurhia kuten selootit. Selotteja uhkasi lopussa Rooman orjuus, kidutukset ja häpäiseminen, näin he valitsivat mieluummin omakätisen kuoleman, koska kuolema olisi tullut kuitenkin joko ristinpuulla tai leijonien syötävänä.
Kristittyjä sen sijaan ei uhannut mikään, he vain upposivat jonnekkin hurmokseen, tai ryhmänvetäjä sekosi ja myrkytti koko joukon. Amerikassa juuri on ollut näitä lahkoja.
Kastajan opetuslapset olleet essealaisia?
varmaan Jeesuksen hyvään uuden liiton juutalaisuuteen syntyneet!
Essealaisuus on syntynyt 100-200 vuotta ennen kristillisen ajanlaskun alkua, he perustivat oman ns. uuden liiton. Se hiipui noin sataluvulla.
s.181 ( 10.150 )
" Roomalaisia vastaan käyty sota asetti kaikin tavoin heidän mielenlaatunsa koetukselle. Se aikana heitä kidutettiin, väännettiin, poltettiin, murskattiin ja annettiin käydä kaikkien kidutusvälineiden läpi, jotta he pilkkaisivat lainantajaansa ( Mooses ) nimeä tai söisivät jotain kiellettyä.
Hymyillen tuskissaan ja pilkaten tuskiensa aiheuttajia he antoivat henkensä hyvillä mielin luottaen siihen, että saavat sen jälleen takaisin. "
Jos ja kun kristinusko kumosi Mooseksen lain ja ruokasäädökset kokonaan, eivätkö he silloin kuulu kiduttajien puolelle tästä näkökulmasta.
Kun lisätään kristilliset inkvisitiot, polttoroviot, holokaustit, panettelut ja kidutettaviksi jo kaikki juutalaiset, niin eipä tarvitse kauan miettiä missä on paha ?
Jumalan lain kymmenen käskyä, ja Mooseksen kautta annettiin nämä käskyt, pysyvät uudessa liitossakin ja jopa tiukennettiin opetuksia Jeesuksen toimesta. Tietysti ei kaikkia muita käskyjä enää tarvitse noudattaa sillä Jeesus on itse se pyhä Uhrilammas syntien sovituksena ja näin eläinuhrit menettivät merkityksen. Kiitosuhri annetaan ihmisen sydämestä ja suun kautta Isälle Pojan Jeesuksen nimessä.
Jeesus ei kumonnut rakkauden kaksoiskäskyä (10 käskyä) vaan opetti sen pysyvää olemusta ja eläviä kiviä Jumalassa saadaan Jeesuksessa olla ja Uudessa Jerusalemissa on runsaasti asuinsijoja kaikille hyvää Jumalalta tahtoville.
S.180 ( 9.145 )
Oikeusasioissa he ovat erittäin tarkkoja ja oikeudenmukaisia, eivätkä langeta tuomiota, jos paikalla on vähemmän kuin sata jäsentä. Heidän langettamansa tuomio on tällöin pitävä. Jumalan jälkeen suurimmassa kunniassa he pitävät lainantajansa ( Mooses) nimeä. Jos joku pilkkaa häntä, sitä rangaistaan kuolemalla. He pitävät arvossa myös kuuliaisuutta vanhempia ja enemmistöä kohtaan. Jos heistä kymmenen istuu yhdessä, kukaan ei puhu vastoin yhdeksän muun tahtoa. He varovat sylkemästä kumppaniensa keskelle tai oikealle puolelleen ja ovat ankarampia kuin ketkään muut juutalaiset työstä pidättymisessä sapattina.
Niinpä he valmistavat ruokansa edellisenä päivänä karttaakseen tulen tekoa sapattina, jolloin he eivät myöskään rohkene kantaa mitään astiaa eivätkä edes mennä tarpeilleen.
Muina päivinä he kaivavat jalan syvyisen kuopan maahan kuokalla, sellaisella hakun tapaisella esineellä, jonka he antavat ( s. 181 ) tulokkaille. Ja kiedottuaan viittansa ympärilleen, etteivät loukkaa Jumalan auringonsäteitä, he ulostavat kuoppaan. Sen jälkeen he panevat kaivamansa maan takaisin kuoppaan. Ja tämän he tekevät valitsemissaan erittäin syrjäisissä paikoissa. Vaikka ulostaminen onkin luonnollinen tapahtuma, he peseytyvät sen jälkeen aivan kuin olisivat saastuneet.
laisuus Jeesuksessa on sitä hienoa Jumalan valtakunnan olemusta kaikille ihmisille ja annettiin ensin juutalaisille Jeesuksen Immanuelina sen tuodessa ja ristillä myös lunasti kansansa synneistään, amen, halleluja! Jeesuksen ylösnousemus ja takaisintulemuksensa on keskeistä juutalaisuudessa myös sillä tuo sen Uuden Jerusalemin alas tullessaan ja siitä alkaa sapatinlepo kaikille ihmisille joiden nimet ovat Jeesuksen elämänkirjassa. Jeesuksen valtakunnan osallisuus on sitä juutalaisuutta parhaimmillaan ja pelastuneet laulavat Isän edessä sitä Mooseksen ja Jeesuksen kiitospsalmia, sillä näin on edeltä kerrottu. Lauletaan kiitosta Isälle Jeesuksen nimessä ja täytytään Profetian Hengellä jossa todetaan "Jeesus on Herra!"
Halleluja!
ansiottomia palvelijoita saavat kaikki ristinsä kantajat Israelin Herrassa ja Kuninkaassa olla ja kiittää Isää kaikesta eikä mitään voi ihminen itse lisätä vaikka toki voi olla siinä mikä taivaasta annetaan armona ja totuutena ja siunauksena. Kiitetään Isää!
s.181 ( 11.154 )
Essealaisilla oli nimittäin myös se vahva usko, että ruumiit tosin ovat katoavaisia eikä niiden aines kestä, mutta sielut ovat kuolemattomia ja ainä säilyviä. Saatuaan syntynsä mitä hienoimmasta leijuvasta eetteristä ne kiedottiin yhteen ruumiiden kanssa (182) kuin vankiloihin jonkinlaisella luonnollisella lumouksella.
Mutta kun ne pääsevät irti lihallisista siteistään kuin pitkällisestä orjuudesta vapautuneina, silloin ne iloitsevat ja lentävät yläilmoihin. Uskoen samaan tapaan kuin kreikkalaisten pojat he otaksuvat, että hyveellisille sieluille on varattuna asuinpaikka valtameren tuolla puolen, seutu missä ei ole vaivaa sateista eikä lumituiskuista eikä helteistä, vaan jota vilvoittaa aina valtamereltä henkäilevä miellyttävä länsituuli.
Sitä vastoin pahat sielut suljetaan pimeään ja talviseen kuiluun, joka on täynnä ikuisia rangaistuksia.
Minusta näyttää, että kreikkalaisilla on sama käsitys, sillä he ovat omistaneet urhoollisille miehilleen, joita he kutsuvat sankareiksi ja puolijumaliksi, autuaiden saaret,
mutta pahojen sieluille jumalattomien paikan Haadeksen. Siellä ovat heidän mytologiansa mukaan rangaistavina muutamat henkilöt kuten Sisyfos, Tantalos, Iksion ja Tityos.
Mytologien tarkoituksena on ensinnäkin perustella näin sielun kuolemattomuutta ja toiseksi rohkaista hyveeseen mutta varoittaa pahuudesta, sillä he katsovat hyvien tulevan elämänsä aikana paremmiksi toivoessaan palkkaa kuoleman jälkeen. Sen sijaan he katsovat, että pahojen intohimoja pitää aisoissa pelko, että vaikka pysyisivätkin salassa elinaikanaan, heidän on koettava loppumaton rangaistus kuoleman jälkeen.
Tällaisia ovat essealaisten teologiset pohdinnat sielusta. Ne, jotka kerrankin ovat maistaneet heidän viisauttaan, tuntevat siihen vastustamatonta viehtymystä.
s. 182 (12.159)
Heidän joukossaan on myös niitä, jotka väittävät ennustavansa tulevia, sillä he ovat perehtyneet pyhiin kirjoituksiin ja erilaisiin puhdistusmenoihin sekä profeettojen lausumiin. Harvoin, jos koskaan, he erehtyvät ennustuksissaan.
knostilaisuuden lahko ja kun ei Jeesusta essealaiset Immanuelina tuo esiin ei Totuuden Henki ole sitä heille myös esiintuonut. Vain Jeesus on Israelin Herra ja Juutalaisten Kuningas ja koko maailman Vapahtaja. Jeesus on hyvä paimen ja kaita tie Jumalan valtakuntaan.
s.183 (13.160 )
On myös toinen ryhmä essealaisia, joka tosin on edellisten kanssa samaa mieltä elämäntavasta sekä tapojen ja sääntöjen noudattamisesta mutta poikkeaa muista suhtautumisessaan avioliittoon. He arvelevat, että aviosta kieltäytyvät leikkaavat pois merkittävän osan elämästä, nimittäin suvun jatkamisen.
Ja mikä tärkeintä, jos kaikki ajattelisivat samoin, koko ihmissuku kuolisi pian sukupuuttoon.
He tosin asettavat tulevat vaimonsa koetukselle kolmen vuoden ajaksi ja menevät heidän kanssaan naimisiin vasta, kun nämä ovat kolmesti puhdistautuneet todisteeksi kyvystään synnyttää. Raskaana olevien kanssa he eivät ole aviollisessa yhteydessä osoittaen näin, etteivät he solmi avioliittoa nautinnon vuoksi vaan lasten saamiseksi.
Kylvyssä naiset käyttävät pukua, kun taas miehet lannevaatetta.
ihmisille iloa elämään, myös avioliitossa ja kaikessa muussakin, sillä kiittäen voimme ottaa vastaan sen hyvän minkä Jumala meille suo. Tietysti voidaan paastota ja keskinäisestä sopimuksesta avioyhteydestä pidättäytyä, mutta Pyhässä Hengessä on se ihmisen ilo Herrassa Jeesuksessa, eikä korosta omaa ihmisen erinomaisuutta missään asiassa. Herran Hengessä aina kiitos annetaan Isälle Pojan nimessä! Ihmisen omassa mielenlaadussa sitten korotetaan ihmisen omaa "pyhitystä".
Tämä muistuttaa kirkon pannaan julistusta, eli kirkon kirousta.
s.180 ( 8.143 )
Ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikkomuksiin, he karkottavat järjestöstä. Pois ajettu joutuu usein kokemaan mitä surkeimman lopun, sillä valojen ja tapojen sitomana hän ei voi ottaa vastaan ruokaa muilta ihmisiltä; ja kun hän joutuu syömään pelkkiä yrttejä, hänen ruumiinsa kuihtuu nälässä ja hän kuolee pois.
Tästä syystä he ovat armahtaneet monia ja ottaneet heidät takaisin näiden ollessa ja viime henkäyksillään, sillä he katsovat, että kuoleman rajoille vienyt kärsimys on riittävä rangaistus heidän rikkomuksistaan.
( Kirkko ei armahtanut, vaan poltti elävältä ne, jotka eivät tunnustaneet kirkon oppia Jeesuksesta herrana ja kuninkaana, kaikkien oli pakko kuulua kristuksen kirkkoon. )
Avioliiton karttaminen taas näkyy katolilaisuudessa ja luostarilaitoksissa. Alkukristilliset ( kirkkoisät ) jopa kastroivat itsensä pysyäkseen puhtaina saastaisista naisista.
pyrki erottamaan jutalaisuudesta jokaisen Jeesukseen uskovan.
Ei kenenkään tarvitse sellaiseen pyrkiä. Jeesukseen uskova näet ei ole juutalainen,vaan kristitty.
Viestisi on järjetön.
no eihän se aivan noin mene,,jos olen juutalainen,mutta uskon Jeesukseen,mutta en ole kääntynyt kristinuskoon,niin olen kyllä edelleen juutalainen,eihän syntyperäni ole tässä muuttunut lainkaan....älä viitsi olla noin yksinkertaisesti ajatteleva.
Trololollolloloo :D uskomatonta 1- trollolloota ;)
Höpötiti,älä nyt sentään tukehdu ahdistukseesi,vaikka yksinkertaisesti ajatteletkin,koita pärjäillä!
Herodeksen aikana essealaisyhteisö ilmeisesti tuhottiin ja se lakkasi vuosiksi eteenpäin, Miksi ? Pelkäsikö Herodes, että siellä kasvatetaan Messiasta?
Koska yhteisöön otettiin lapsia, niin onko Betlehemin lastensurma itseasiassa essealaisten lasten surma Herodeksen toimesta ?
Miksi temppelin ylimmäinen pappi ei pitänyt essealaisista, heidän kirjoituksensa puhuvat 'pahasta papista '? Eikö pappi pitänyt heidän naimattomuuden ihannointiaan terveenä ?
Qumranin ( essealaiset) tekstit muistuttavat varhaisten kristittyjen tekstejä ja niin kutsuttua alkuseurakuntaa.
Ensinnäkin, yhteisöllä on rituaali joka muistuttaa kastetta, yhtä kristinuskon keskeisistä sakramenteista. Kuolleenmeren tekstissä sanotaan uusista jäsenistä näin: " Pyhällä hengellä, joka yhdyskunnalla on Hänen totuudessaan, hänet puhdistetaan kaikista synneistään......Kun hänen sielunsa nöyrtyy Jumalan käskyihin, hänen ruumiinsa puhdistetaan. Hänet vihmotaan vihmontavedellä ja pyhitetään puhdistusvedellä. "
Apostolien teot:
" Uskovat pysyttelivät yhdessä ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin.."
Yhdyskuntasääntö:
" ... ..kaikki tuokoon kaiken tietonsa, kykynsä ja omaisuutensa Jumalan yhdyskuntaan"..... toisessa kohdassa todetaan....." Yhdessä he aterioikoot ja yhdessä kiittäkööt Jumalaa "
Uudesta jäsenestä sanotaan: " hänet on kirjattava....osalliseksi... yhteisestä omaisuudesta. Hänen neuvonsa ja tuomionsa olkoot yhdyskunnan käytettävissä. "
Apostolien teoissa kerrotaan Ananiaasta ja hänen vaimostaan, jotka eivät antaneet kaikkia rahojaan alkuseurakunnalle kuten heidän olisi pitänyt. Kostonhimoinen jumallallinen voima löi heidät kuoliaaksi.
Qumranissa tällaisesta rikkomuksesta selvisi vähemmällä rangaistuksella, Yhdyskuntasäännön mukaan siitä selvisi puolen vuoden katumusharjoituksella.
Yhdyskuntasääntö puhuu niistä, jotka " vaeltavat täydellisyyden tiellä niin kuin Hän on käskenyt " Teksti julistaa, että " minä en armahda niitä, jotka hylkäävät oikean tien.....en lohduta.... ennen kuin heidän tiensä on täydellinen "
Jeesus evankeliumissa: " Olkaa siis täydelliset niinkuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen "
Täydellisyys tarkoitti kuitenkin niitä..
" jotka noudattavat lakia Juudan suvussa, Jumala tulee pelastamaan heidät....heidän kärsimyksensä tähden ja heidän Vanhurskauden opettajalle osoittamansa uskollisuuden tähden " .
Kristinusko, joka jatkoi essealaisuuden raunioilta hylkäsi koko lain, ja muutti sen 'uskosta uskoon'.
Lähde:
Kiista kuolleenmeren kääröistä (kirja)
s. 179 ja s. 181