Perustuu katolisen kirkon sepittämiin satuihin, eikä mitään tällaisten apostolisen vallansiirtoa ole koskaan historiallisesti todellisesti tapahtunutkaan.
Apostoli Pietari ei suinkaan koskaan käynyt edes Roomassa, eikä ole olemassa mitään todisteita siitä, että hän tehnyt matkaan pakanlliseen Roomaan. Pietarin apostolinvirka ei ellyttänyt häneltä tällaista tehtävvää, joten kyseisen "avainten vallan luovuttaminen" Rooman monarkiselle piipalle on täysin katolisten keksimä satu", joka sepitettiin vain heidän oman ja Jumalan sanalle vieraan antikristillisen monopolivaltansa vahvistamiseksi. Näin merkittävästä asiasta olisi varmaan myös löydettävissä mainintoja asiasta Raamatussa, ja tuon ajan luotettavissa aikalaislähteissä, jos Pietari olisi jo eläessään käynyt pakanllisessa Roomassa lahojoittamassa avaintenvallan Roomaan, jossa ei osoitettavasti olisi ollut silloin vielä ketään jolle olsi tällaisen vallan voinut osoittaakaan. Monarkinen piispuus, antikristillisen kirkon ylivaltavaatimuksineen syntyi paljon Pietarin elinajan jälkeen.
Lisäksi tämä on selvää ja varmaan, ja todistaa myös ettei Pietari ollut mikään pakanain apostoli, jonka tehtäviin olisi kuulunut muka apostolisen seurannan ja sen mukaisen "avainten vallan lahjoittaminen" Rooman piipalle:
Gal.2:6-9; >> Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevätkin olleet, ei kuulu minulle; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään (Paavalia), vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskotttu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, SAMOIN KUIN PIETARILLE SEN JULISTAMINEN YMPÄRILEIKATUILLE - sillä hän, joka antoi Pietarille VOIMAAN HÄNEN APOSTOLINVIRKAANSA YMPÄRILEIKATTUJEN KESKUUDESSA, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - ja kun olivat tulleet tuntemaan seen armon, mikä minulle oli annettu, niin Jaakob ja Keefas (siis Pietari) ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen, HE YMPÄRILEIKATTUJEN.
Apostoli Pietari ei suinkaan koskaan käynyt edes Roomassa, eikä ole olemassa mitään todisteita siitä, että hän tehnyt matkaan pakanlliseen Roomaan. Pietarin apostolinvirka ei ellyttänyt häneltä tällaista tehtävvää, joten kyseisen "avainten vallan luovuttaminen" Rooman monarkiselle piipalle on täysin katolisten keksimä satu", joka sepitettiin vain heidän oman ja Jumalan sanalle vieraan antikristillisen monopolivaltansa vahvistamiseksi. Näin merkittävästä asiasta olisi varmaan myös löydettävissä mainintoja asiasta Raamatussa, ja tuon ajan luotettavissa aikalaislähteissä, jos Pietari olisi jo eläessään käynyt pakanllisessa Roomassa lahojoittamassa avaintenvallan Roomaan, jossa ei osoitettavasti olisi ollut silloin vielä ketään jolle olsi tällaisen vallan voinut osoittaakaan. Monarkinen piispuus, antikristillisen kirkon ylivaltavaatimuksineen syntyi paljon Pietarin elinajan jälkeen.
Lisäksi tämä on selvää ja varmaan, ja todistaa myös ettei Pietari ollut mikään pakanain apostoli, jonka tehtäviin olisi kuulunut muka apostolisen seurannan ja sen mukaisen "avainten vallan lahjoittaminen" Rooman piipalle:
Gal.2:6-9; >> Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevätkin olleet, ei kuulu minulle; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään (Paavalia), vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskotttu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, SAMOIN KUIN PIETARILLE SEN JULISTAMINEN YMPÄRILEIKATUILLE - sillä hän, joka antoi Pietarille VOIMAAN HÄNEN APOSTOLINVIRKAANSA YMPÄRILEIKATTUJEN KESKUUDESSA, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - ja kun olivat tulleet tuntemaan seen armon, mikä minulle oli annettu, niin Jaakob ja Keefas (siis Pietari) ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen, HE YMPÄRILEIKATTUJEN.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun luterilaiset perustelevat papillisen lahkokirkkona hengellisen rälssin asemaa, muka heidän hatuunsa uskottojen sakramenttien papillisina hoitajina on kyse vain suurten emävalheiden jatkumosta - eikä suinkaan mistään todellisesta apostolisen seurannon perimisestä, - kun he vetoavat myös Matt.16:18:sta - joka on myös väärennetty käännös alkuilisestä tekstistä, jossa ei suinkaan puhuta mitään kirkosta kuten petollisessa väärennöksessä halutaan harhaanjohtavasti esitää näin sanoaen, muka Pietarin persoonasta:
>> tälle kalliolle minä rakennan KIRKKONI
Eipä toi merkitys oikeastaan muutu, vaikka ekklesian seurakunnaksi kääntäisi kirkon sijasta. Molemmat kun ovat ekklesian käännösvaihtoehtoja.
Vaikka olen kanssasi samaa mieltä, ettei Rooman piispan erityisasemaa voi perustella Pietarin viralla, pidän lähestymistapaasi ongelmallisena: Hylkäät lähtökohtaisesti kaikki mahdolliset lähteet Pietarin käynnistä Roomassa toteamalla, että perimätiedot ovat satuja ja emävalhetta. Tällaisen lauseen jälkeen voit leimata minkä tahansa lähteen vain perimätiedoksi, ja siten huonoksi. Jos kaikki perimätieto on aina valhetta, niin sitten sinun täytyisi hylätä myös Paavailn välittämä perimäteto, 1. Kor. 15:1-7. En kuitenkaan usko, että teet näin.
(Lut)erilainen -:Sotket tahallasi asiota, kun rinnastat Paavalin kirjeen sisältämän todistuksen ja vertaa sitä katolisten satuihin, joita on sepitetty läpi kirkkohistorian ajan ja teitolähteenä en ovat Raamatun ulkopuolisia "ämmäin juoruja", verrattuna pakanain apostolin kirjoituksiin.
Sanan käyttömekitys muuttuu oleellisesti jos roomalaiseksi valtionuskonnoksi julistettu uuspakanuus ja sen mukainen yleinen maailmankirkko, ja sanan "ekkleesiä" = uloskutsuttujen valittujen joukko rinnastetaan saanta-nan syntistenpyhien maailmankirkkoon jota johtaa anti- pseudo- ja sijaiskristus ja paavit jopa lihan sota-aseet käsissään - ja inkvisiittorit kidutuskoneineen.
Mutta kun Paavali itse kertoo välittävänsä eteenpäin sellaista, minkä hän on itse saanut kuulla. Saattaa olla, että määrittelet perimätiedon eri tavalla, mutta ainakin oman käsitykseni muokaan tuo täyttää jo perimätiedon kriteerit: jotain aiemmin omaksuttua välitetään eteenpäin. En tahallani sotke. Toivonkin, että korjaat jos olen väärässä, ja samalla perustelet kantasi.
Mielestäni on yksinkertaisesti ongelmallista hylätä kaikki perimätieto. Esimerkiksi evankeliumien nimet perustuvat perimätietoon, jonka mukaan evankeliumien kirjoittajat ovat tullimies Matteus, Pietarin kirjurina toiminut Markus, lääkäri Luukas ja apostoli Johannes. Onko tämä perimätieto väärässä? Jos ei ole, niin et voi yksioikoisesti sanoa, että kaikki perimätieto on valhetta.
Onneksi olkoon, olet täydellinen kristitty, vailla virheitä, joita löydät kyllä toisista kristityistä.
Jeesus sanookin Pietarille, kun tämä kysyy, miten hänelle käy ?
Seuraa sinä minua.
Mitä se tarkoittaa; varmaan sitä, että kunkin tulee ottaa " vaarin " omasta elämästään ?
Ollaanko tuomitsematta ?
Tämä on siis sinun näkemyksesi minusta, mutta eikö sinua vielä koske tämä Jumalan sana:
Kol.2:9,10; >> Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja TE OLETTE TÄYDELLISET HÄNESSÄ, joka on kaiken hallitusen ja vallan pää...jne.
Tämän suuren kirkkohistoriallisen bluffin päämääränä on ikäänkuin siirtää Jeesuksen Kristuksen kaikkiriittävän uhrin, sovitusveri, se veri, jonka hän myös vei mukanaan ikäänkuin taivaalliseen, eli toiseen luomakuntaa ja siellä olevaan kaikkein pyhimpään Jumalan kasvojen eteen, - ja siirtää siis sovintoveri pois myös Golgalta, jossa se vuodatettiin kerralla ulos Jeesuksen ruumiista: koko maailman syntien sovituksena maahan asti. Eli tarkoituksena on: siirtää syntien sovitus KIRKKOJEN ALTTAREILLE SIELLÄ TOIMIVIEN ANTIKRISTILISTEN PAPISTOJEN HALLINTAVALTAÄN, - MUKA SYNTEJÄ KIRKKOJEN ALTTAREILLE - SYNTEJÄ SOVITTAVINA ATERIONA SEKÄ MUKA ELÄVIEN ETTÄ KUOLLEIDEN SYNTEJÄ SOVIITTAVINA täyspakanallisena UHRIMESSUINA.
Jos puhut luterilaisesta kirkosta, niin et osu kohteeseen. Luterilaisuus korostaa, ettei ehtoollinen ole messu-uhri: Kristus uhrattiin Golgatalla.
Jotkut luterilaiset, jotka eivät todellakaan edes itse tunne Luterilaista ehtoolisoppia - ja viittaan tässä yhteydessä myös vaikkapa Kari Kuulaan joka on kirjoittanut aiheesta ja todeten ettei mitään todellista eroa ole näiden kahden ehtoollisopin välillä.
Kahden substanssin ja yhden accidenssin ehtoollioppi, jota Luther opetti on lopultakin aivan sama ehtoollisaineiden ja niiden sisällön osalta kuin katolinenkin messu uhri. Kun katoliset opettavat että: ehtoollisaineiden konsktoinnin yhteydessä tapahtuu "transsubstantiaatioihme" - eivät he väitä että tässä yliluonnolliseksi väitetyssä muutumisihmeesä aineidän näkyvät accidenssit eli olomuodot muuttuvat vaan että ne tästä huolimatta pysyvät näkyvinä samoina, ja samaa opettaa ehtoollisaineiden konsektroinin yhdeydessä myös muka luterilaisten kirkkojen alttareillam, jossa Jeesuksen väitetään ikäänkun Jumalan syntymään verrattavana ihmeenä, ruumiillistuvan kirkkojen alttareilla leipään ja viiniin todellisesti verenä ja hänen ruumiinaan eli syntejä sovittavana uhriruokana.
Voitko antaa lähteen, josta löytyy tämä kahden substanssin ja yhden aksidenssin ajatus aukikirjoitettuna? Olisi itsellekin hyödyksi.
Luterilaisen ehtoollisopin ytimessä on yksinkertainen luottamus Jeesuksen sanoihin. Jos hän sanoo, että "tämä on", niin silloin se on. Kyllä se myönnetään, ettei tätä voi järki täysin käsittää. Mm. sIksi luterilaiset kritisoivat transubstantaatio-oppia: Kristuksen sanat alistettiin aristotelisen filosofian järkeilylle.
Kun puhutaan sakramentista, eli ihmeestä jossa Jumala ilmestyy samaan tapaan kirkkojen alttareille, kuin kirkon sivustoilla aamenesta öylättiin aisia esitetään eli Hän tulee todellisesti ja ruumiillisesti ehtoollisaineisiin poikana muka läsnäolevaksi, "samoin kuin Jumala syntyi ihmeellisesti ja yliluonnollisesti maailmaan", kuten kirkon sivustot asiaa esittelevät, ja silti ehtoolisaineet pysyvät samoina vaikka Jeesus tulee muka niihin ruumiillisesti läsnäolevaksi, on kyseessä nimeomaan kahden substanssin olomuodon, mutta yhden accidenssin eli näkyvän ilmenemismuodon oppi - ja siski kirkko väittää Jeesuksen myös siis inkarnoituvan alttareilleen ehtoollisella, jonka ruumiillinen nauttiminen saa yhdessä tämän "hokkus pokkus" tempun asetussanoihin uskomisen myötä aikaan mitä katekismus lupaa, eli myös syntien anteeksi saamisen. Luther oli valmistuttuaan papiksi vuonna 1507 innokas transsubstantiaation ihailija ja hän kekkasi ottaa etäisyyttä katolisuuteen, jo ensimmäisen vuosituhannen alussa Berngarin ehtoolliskiistasta tutuksistulleen kahden substanssin, mutta yhden accideenssin ehtoollisopista, jonka johdosta myös transsubstantiaatio oppi jouduttiin katolisessa kirkossa oikein virallisesti hyväksymään lateraalin neljännessä kirkolliskokouksessa 1225. Lisäksi on syytä muistaa että: Luther oli saanut vaikutteita myös occamilaisesta filosofiasta, jonka yksi ilmenemismoto ruumiilistui hänen kirjassaan "Sidottu ratkaisuvalta" ja sen mukaisissa filosofisissa tahdon vapautta käsittelevissä pohdinnoissa sekä niiden pääteenä muodostuneeseen predestinaatio-oppiin, joka oli jo kaikessa sarkastisuudessaan rinnastettavissa Jean Calvinin ehdottomaan predestinaatio-oppiin - ja nämä velikullathan myös vuorovaikuttivatkin keskenään, - hyljäten yhdessä Zwinglin pähkäilyt.
Raamattu ei tällaisia järjen käsityskyvyn ylittäviä sakramentteja lainkaan opeta, vaan nimeomaan Paavali antaa ymmärtäväisille ja arvostelukykyille selkeää opetusta siunattuina muusta syömisestä ja juomissesta erotetuista "leilvästä ja viinistä" - Kirstuksen kuoleman muisto ja yhteys ateriana - eikä suinkaan minään syntejä sovittavana uhriateriana.
Katso vaikkapa itse aamenesta öylättiin ja katekismuksesta ja siellä: Alttarin sakramentista millaisiksi sanamaagisiksi ja muka syntejä sovittaviksi uhriaterioksi Luther ehtoollisen eli alttarin sakramentin syntejen anteeksi antamuksen ateriana osoittaa, siis ateriana jossa kolmiyhteinen todellisesti läsnäoleva jumala syödään poikana kolmannessa persoonassa leipään ja viinin ruumilstuneena syntiuhrina syntisten suihin - joka helvetin sunnuntaina.
Luther kävi kiistoja aikanaan sekä katolisten että reformoitujen että kastajaliikeen kanssa ehtoollisen sisällöstä, ja päätyi lopulta tähän kaden olomuodon mutta yhden näkyvän ilmenemismuodon FILOSOFIAAN ehtoollisen sisällöstä - vaikka tämän pitäisi olla muka kaikkien ihmisten käsityskyvyn ylittävä mysterio. Tämä on tyypillistä uskonnollista irtiottoa opillisin keinoin ja tässä tapauksessa Luther otti etäisyyttä teoreettiseti pähkäillen, transsubstantiaatioihmeetä jota oli innokkaasti ihaillut valmistuttuaan katoliseksi papiksi - ja niin muuttuvat laulut - mutta muuttuuko ihminen?
Nämä kirkkaasti järjen käsityskyvyn ylittävät filosofiset saivartelu vaativat melkoista syntymistä aiheeseen ja krikkohistoriaankin jos tahtoo asiaan saadan edes jotakin tolkkua - mikä lopultakin on mahdotonta - sillä esim. luterilaisen ehtoollisopin perusteella voidaan väittää etteivät ehtoollisaineet miksikään muutu, vakka Jeesus niihin ruumiillisesti yliluonnollisella tavalla verenä ja ruumiina eli syntiuhrina ruumilistuukin muka todellisesti läsnäolevaksi, - mikä täytyy tietysti "hokkus pokkus" tempuille ominaisesti uskoa. Lisäksi voidaan tietysti väittää, että itse Herra antaa itsensä syntiuhrissaan verenä ja ruumiina syötäväksi - tässä alttarin sakramentissa, - eli homman etu on siinä että voidaan väittää "on on, ja ei ei" samaan aikaa - vaikka tällainen logiikka on kristityiltä keillettyä jo sanassa.
Kiitos. Tarkistin aamenesta ja öylätistä. Ymmärrän, että haluat lukea luterilaiseen ehtoollisoppiin ajatuksen kahdesta substansista ja yhdestä aksidenssista. Käsittääkseni tätä ei kuitenkaan ole missään kirjoitettu auki, koska se olisi liian pitkälle järkeilttyä. Sitä ei voi järkeillä loppuun asti, koska silloin siitä tulee hiusten halkomista. Siksi luterilaiset yksinkertaisesti opettavat, että leipä on leipää ja viini on viiniä (koska ne maistuvat ja tuntuvat leivältä ja viiniltä), mutta samalla ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, koska hän itse sanoo niin.
Ja eikö Paavalikin puhu leivästä ja viinistä, sekä Kristuksen ruumiista ja verestä?
Vielä vähän yksinkertainen (ja sarkastinen) tiivistys: http://cheezburger.com/6657755648
Eivät luterilaisetkaan pysty juomaan Jeesuksen verta, sitä jonka hän itse sanoi nimenomaan olevan Golgatalla MAAHAN VUODATETTUA SOVINTOVERTA, sitä JOKA TUOTTI SOVITUKSEN: 3 Moos.17:11; ja viinipuun anti oli yhteyttä tähän vereen eikä suinkaan muuttunut Jeesuksenkaan sanojen seurauksena suinkaan hänen verekseen - jota tuolla ehtoollisen aikaan oltu vielä maahan vuodatettukaan.
Jeesus itse sanoo ettei "HÄN JUO TÄTÄ VIINIPUUN ANTIA" ENNENKUIN UUTENA opetuslasten kanssa Isänsä valtakunnassa antaen näin tätä hetkeä odottavana myös nasiirilupauksen.
Myöskään Paavali ei sano että ehtoollisella syödään ruumista ja juodaan verta, vaan hän sanoo viinin ja leivän olevan YHTEYTTÄ JA OSALLISUUTTA YHTEEN AINOAAN UHRIIN, - JOKA SOVITTI KERRALLA KERTAKAIKKIAAN KOKO MAAILMAN SYNNIN: Hebr.10:1-18.
Näin tehtiin myös yhdellä ainoalla Melkisedekin järjestyksen mukaisen papin uhrilla, Jumalan Karitsan uhraamisella ainiaaksi täydelliseksi ne jotka pyhitetään uskossa tähän ainikaaksi. Kaikki papistot tehtiin myös tällä uhrilla alttareillaan toimivina turhiksi: Hevr.10:11; kun he uhravat kirkoissaan uhreja jotka eivät voi kenenkään syntejä ikinä poistaa. Muutenhan Jeesus Kristus olisikin turhaan kuollut - vai mitä?
KATSO 1 Kor.10:14-17.
Paavali ei puhu sekä että vaan että: leipa ja viini ovat OSALLISUUTTA YHTEEN AINOAAN UHRIIN JA SEN SIELLÄ MAAHAN VUODATETTUUN SOVINTOVEREEN, JOKA ANNETTIN YHDESSÄ AINOASSA PAIKASSA; MOORIAN VUORELLA ELI GOLGATALLA; aivan kuten Aabraham Iisakille lupasi 1 Moos.22:8:ssa.
Kirkojen veri ja liha-ateria ovat "hokkus pokkus" feikkejä.
Kyllä niistä substansseitakin puhtaan, jos jaksaa ja viitsiin näihin harhaoppeihin syventyä.
JUURI EDELLÄMAINITUN HARHAOPIN SISÄLTÖ JOHTAA SELAISIIN PARADOKSEIHIN JOISTA PAPIT KIRKKO_luulolla sivustolla itse todistivat, että:
Heidän on koetettava itse vetää huiviinsa se konsektroinnin seurauksena syntyvä mahdollinen ylijäämäveri, jota syntistenpyhien seurakunta ei pysty ehtoollisella juomaan, ja jos tämä ei papeilta onnistu heidän on omien sanojensa mukaan kaadettava hartaina loppu ylijäämäveri vaikka kirkkojen kivijalkoihin tai jopa maahan asti haaskuun - ja tämä mahdollisesti jopa joka helvetin sunnunaina - Kristuksen antamaa yhtä ainoaa uhria ja sen maahanvuodatettua verta myös näin menetellen julkihäpäisten.
Nämä filosofipellet, jotka ovat naamiotuneet papeiksi ja piispoiksi ja paaveiksi ja arkkipiispoiksi - käsittelevät näitä asiota - kuten myös oppejaan kolmiyhteisestä filosfian muovaamasta oliojumalastaan - filosofisten käsitteiden mukaan occamilaisin käsittein eli muotollen filosofian pohjalta oppeja olioden olemuksesta ja prinsiipeistä käyttäen siis riivaajien viisautta ja ihmisajatusten muovaamia jumalankuvia - ja tästä on kyse myös kiistoista synodeissa kolminaisuusopeista.
Vetipä palttis komeesti "kölin alta" kaikki lut.kat. harhaopit ehtoollisesta, eli kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä.