Allaoleva teksti on kopioitu Nikolas Ojalan kotisivuilta. Linkki: http://nukku.net/no/keskustelu.html
- Kuulehan poikaseni, tiesitkö että niinkin vähän aikaa kuin 300 vuotta sitten täällä asusti merkillinen Suomen kansa. Silloin tätä maata myös nimitettiin Suomeksi. He eivät puhuneet arabiaa, kuten me. He olivat vaaleita ja hiljaisia ihmisiä.
- Olen minä joskus kuullut heistä, mutta onko sillä jotain väliä?
- Katsohan, Saddam, minusta olisi ollut mukava tutustua heihin, mutta enää heitä ei ole. He olivat perimätiedon mukaan monin tavoin oivallinen ja uljas kansa, vaikka he eivät kunnon muslimeja olleetkaan. Heitä koeteltiin monissa sodissa ja pahoilla vitsauksilla vuosisatojen ja tuhansien ajan, mutta he eivät lannistuneet. He näyttivät kerta toisensa jälkeen, kuinka suuria he olivat. Mutta sitten viimein, kun kaikki näytti olevan viimeinkin hyvin, he veltostuivat. He menettivät kunnioituksen itseensä ja koko kansa menetti yhteisen halun olla olemassa.
- Abdullah, sinä olet viisas mies. Mutta minusta sellainen kohtalo oli oikein niille Allahin kieltäjille. Allah varmaankin menetti uskonsa Suomen kansaan. Olisivatpa he ottaneet Islamin ohjenuorakseen, kuten me, niin he olisivat varmasti yhä voimakkaita.
- Ehkäpä niin. Mutta katsohan kaupunkimme vilkkaita, mutta huonoon kuntoon päässeitä katuja. Joskus tällä kaupungilla oli eri nimi, Tampere. He rakensivat tämän. Ja punainen moskeija, jossa on sipulikattoiset minareetit, on myöskin heidän rakentamansa. Koskessa virtasi silloin puhdas vesi ja jotkut sanovat että siellä oli kaloja.
- Olivatko he sittenkin uskovia?
- Perimätiedon mukaan ainakin jotkut olivat. Mutta heiltä oli itsekunnioitus kadonnut, kaikista suurista saavutuksistaan huolimatta. Heidän määränsä väheni, vaikka heitä eivät taudit vaivanneet. Silloin tähän maahan muutti muualta väkeä, myös meidän esi-isiämme. Lopulta suomalaiset olivat huvenneet niin vähiin, että yksi sota kulutti heidät pois, vaikka he taistelivat katkeraan loppuunsa saakka. Minulle se on mysteeri. Miksi he ensin kestivät niin paljon, mutta helppous oli heille liikaa?
- Ehkä oli Allahin tarkoitus, että me tulisimme tänne. Jospa hän halusi antaa varoittavan esimerkin oikeauskoisille, uskonvahvistukseksi.
- Ehkäpä niin, poika. Mutta emme ole vieläkään kuroneet kiinni niitä saavutuksia, jotka hävisivät heidän mukanaan. Laittaisitko hiukan lisää puita tulipesään, kun täällä on niin kylmä.
Sepitelmä loppui tähän.
Minä ainakin toivon, että Suomen kansa havahtuu tajuamaan oman arvonsa, eikä katoaisi tulevaisuuden ihmiskunnan hämmästeltäväksi niin kuin eräät menneisyyden hämäriin poistuneet kansat.
Jotenkin minulla alkaa olla sellainen aavistus, että joissain piireissä Suomen kansalla kansakuntana ei ole mitään arvoa. Minä en sellaista asennetta jaa. Minusta tämä yhteiskunta ja kansakunta ovat säilyttämisen arvoisia.
Lopuksi pieni kansallismielinen lausunto, joka ei ole fiktiota:
Suomalainen kulttuuri on arvokas.
Suomalaista kulttuuria täytyy suojella.
Suomalainen kulttuuri on uhanalainen.
Suomalaisilla on oikeus omaan kulttuuriin.
Suomen kansalla on oikeus omaan kotimaahansa.
Suomalaisilla on etuoikeus kansansa perintöön.
Suomen kansa on maailmassa uhanalainen vähemmistö.
Suomen kansaa pitää puolustaa.
- Kuulehan poikaseni, tiesitkö että niinkin vähän aikaa kuin 300 vuotta sitten täällä asusti merkillinen Suomen kansa. Silloin tätä maata myös nimitettiin Suomeksi. He eivät puhuneet arabiaa, kuten me. He olivat vaaleita ja hiljaisia ihmisiä.
- Olen minä joskus kuullut heistä, mutta onko sillä jotain väliä?
- Katsohan, Saddam, minusta olisi ollut mukava tutustua heihin, mutta enää heitä ei ole. He olivat perimätiedon mukaan monin tavoin oivallinen ja uljas kansa, vaikka he eivät kunnon muslimeja olleetkaan. Heitä koeteltiin monissa sodissa ja pahoilla vitsauksilla vuosisatojen ja tuhansien ajan, mutta he eivät lannistuneet. He näyttivät kerta toisensa jälkeen, kuinka suuria he olivat. Mutta sitten viimein, kun kaikki näytti olevan viimeinkin hyvin, he veltostuivat. He menettivät kunnioituksen itseensä ja koko kansa menetti yhteisen halun olla olemassa.
- Abdullah, sinä olet viisas mies. Mutta minusta sellainen kohtalo oli oikein niille Allahin kieltäjille. Allah varmaankin menetti uskonsa Suomen kansaan. Olisivatpa he ottaneet Islamin ohjenuorakseen, kuten me, niin he olisivat varmasti yhä voimakkaita.
- Ehkäpä niin. Mutta katsohan kaupunkimme vilkkaita, mutta huonoon kuntoon päässeitä katuja. Joskus tällä kaupungilla oli eri nimi, Tampere. He rakensivat tämän. Ja punainen moskeija, jossa on sipulikattoiset minareetit, on myöskin heidän rakentamansa. Koskessa virtasi silloin puhdas vesi ja jotkut sanovat että siellä oli kaloja.
- Olivatko he sittenkin uskovia?
- Perimätiedon mukaan ainakin jotkut olivat. Mutta heiltä oli itsekunnioitus kadonnut, kaikista suurista saavutuksistaan huolimatta. Heidän määränsä väheni, vaikka heitä eivät taudit vaivanneet. Silloin tähän maahan muutti muualta väkeä, myös meidän esi-isiämme. Lopulta suomalaiset olivat huvenneet niin vähiin, että yksi sota kulutti heidät pois, vaikka he taistelivat katkeraan loppuunsa saakka. Minulle se on mysteeri. Miksi he ensin kestivät niin paljon, mutta helppous oli heille liikaa?
- Ehkä oli Allahin tarkoitus, että me tulisimme tänne. Jospa hän halusi antaa varoittavan esimerkin oikeauskoisille, uskonvahvistukseksi.
- Ehkäpä niin, poika. Mutta emme ole vieläkään kuroneet kiinni niitä saavutuksia, jotka hävisivät heidän mukanaan. Laittaisitko hiukan lisää puita tulipesään, kun täällä on niin kylmä.
Sepitelmä loppui tähän.
Minä ainakin toivon, että Suomen kansa havahtuu tajuamaan oman arvonsa, eikä katoaisi tulevaisuuden ihmiskunnan hämmästeltäväksi niin kuin eräät menneisyyden hämäriin poistuneet kansat.
Jotenkin minulla alkaa olla sellainen aavistus, että joissain piireissä Suomen kansalla kansakuntana ei ole mitään arvoa. Minä en sellaista asennetta jaa. Minusta tämä yhteiskunta ja kansakunta ovat säilyttämisen arvoisia.
Lopuksi pieni kansallismielinen lausunto, joka ei ole fiktiota:
Suomalainen kulttuuri on arvokas.
Suomalaista kulttuuria täytyy suojella.
Suomalainen kulttuuri on uhanalainen.
Suomalaisilla on oikeus omaan kulttuuriin.
Suomen kansalla on oikeus omaan kotimaahansa.
Suomalaisilla on etuoikeus kansansa perintöön.
Suomen kansa on maailmassa uhanalainen vähemmistö.
Suomen kansaa pitää puolustaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisään tuohon vielä, että itselläni ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan, niin kauan kuin nämä kunnioittavat Suomen lakia ja kulttuuria. Mutta Ojalan kirjoitus sisälsi hyvää pohdiskeltavaa oman maamme ja kansamme itsekunnioituksen osalta.
että aiheesta löytyi enemmänkin juttua tuolta historiapalstalta, käyppä katsomassa linkissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004723522
Olipa aika hurja, mutta sinänsä täysin mahdollinen tulevaisuudenkuva!
Tätäköhän jotkut monikulttuurisuuden nimiin vannovat tahot itse asiassa pohjimmiltaan haluavat?
"Kansa, joka ei menneisyyttään tunne, ei voi suunnitella tulevaisuuttaan." (Adolf Ehrnrooth)