Voimia kaikille teille rakkaanne menettäneille.
Minulla on päivälleen 5 vuotta kun jouduin luopumaan omasta nuoresta aikuisesta (22 v.) pojasta,syöpä vei voiton.
Paljon tuohon viiden vuoden opetteluun on mahtunut ja se mikä on totta, on alku taipaleella todellakin monta kertaa kuultu,että suru muuttaa muota ja aika parantaa.
Niin se vain menee,mutta päivääkään ei ole mennyt,etteikö Poika olisi mielessä useita kertoja päivän aikana,ei se suru katoa vaan ikävä jatkuu,niin kauan kuin itse ei dementoidu.
Onneksi aina joskus näkee lohtua tuovia unia,mikä sillä hetkellä tuntuu niin aidon todelta...tuntee sen kädenpuristksen niin oikeasti,että herätessä kun on pettynyt,niin silti voi ajatella,että kyllä hän oikeasti kävi täällä lohtua tuomassa...että äiti jaksaa taivaltaa viellä tätä maanpäälistä aikaa etiä päin.
Minua on auttanut moni Turvamiehen aloittaman ketjun kautta,josta olen kiitollinen teille kaikille.
Hyvää Ystävänpäivää ja kiitos teille.
Lopuksi viellä linkki, Vesa-Matti Loiri-Ystävän laulu
http://www.youtube.com/watch?v=t9nJYBS4qqg
Minulla on päivälleen 5 vuotta kun jouduin luopumaan omasta nuoresta aikuisesta (22 v.) pojasta,syöpä vei voiton.
Paljon tuohon viiden vuoden opetteluun on mahtunut ja se mikä on totta, on alku taipaleella todellakin monta kertaa kuultu,että suru muuttaa muota ja aika parantaa.
Niin se vain menee,mutta päivääkään ei ole mennyt,etteikö Poika olisi mielessä useita kertoja päivän aikana,ei se suru katoa vaan ikävä jatkuu,niin kauan kuin itse ei dementoidu.
Onneksi aina joskus näkee lohtua tuovia unia,mikä sillä hetkellä tuntuu niin aidon todelta...tuntee sen kädenpuristksen niin oikeasti,että herätessä kun on pettynyt,niin silti voi ajatella,että kyllä hän oikeasti kävi täällä lohtua tuomassa...että äiti jaksaa taivaltaa viellä tätä maanpäälistä aikaa etiä päin.
Minua on auttanut moni Turvamiehen aloittaman ketjun kautta,josta olen kiitollinen teille kaikille.
Hyvää Ystävänpäivää ja kiitos teille.
Lopuksi viellä linkki, Vesa-Matti Loiri-Ystävän laulu
http://www.youtube.com/watch?v=t9nJYBS4qqg
Vastaukset 1
Vanhimmat
osaa suruun, vaikka kulunut jo 5-vuotta, mutta en voisi kuvitellakkaan selviäväni, jos lapseni menettäisin, haluaisin kertoa tähän yhden jutun, luulen että mnut tunnistettaisiin, siksi olen hiljaa, mutta menettänyt olen paljon, lapsen kuolema on kuitenkin semmoinen asia, siitä ei hetkessä selviä, minulle lapset niin tärkeitä, että minut saisi kiikuttaa samaan hautaan saman tien, jos jompikumpi menisi