Lutherin mukaan "est = on" tarkoitti kirjaimellisesti Jeesuksen lausumien "asetussanojen" jäkeen sitä että: Jeesus opetuslapsineen otti siis vähän "förskottia" eli "etuottoa" siitä uhrista ja sen maahan vuodatettavasta verestä, jonka Jeesus aikoi tämän jälkeen antaa Golgatalla. Eli viimeisellä aterialla Jeesus söi siis suorittamansa ehtoollisaineiden konsektroinnin seurauksena omaa ruumistaan ja vertaan yhdessä opetuslastensa kanssa, eikä suinkaan kuten Paavali opettaa ehtoollisesta: siunattujen leivän ja viinin kautta OSALLISUUDESSA. yhteydessä pian annettavaan yhteen ainoaan uhriin: 1 Kor.10:14-17.
Tämää johataa kirjaimellisen näkemyksen johdosta sellaisiin paradokseihin että voidaan katsoa: Jeesuksen syöneen opetuslasten kanssa itseään ja juoneen omaa vertaan, sekä tarjonneet itsensä ruumiillisesti vielä läsnä olevana syötäväksi ja juotavaksi yliluonnollisella tavalla verenä ja lihana. Tällainen oppi johtaisi siihenkin vaihtoehtoon että: Jeesusta ei olisikaan ollut välttämätöntä suinkaa ristiinaulita, vaan opetuslappsille olisi riittänyt pelastukseksi että he olisivät syöneet keskenään elävältä lihoineen ja verineen päivineen läsnä olevan rabbinsa.
Tämää johataa kirjaimellisen näkemyksen johdosta sellaisiin paradokseihin että voidaan katsoa: Jeesuksen syöneen opetuslasten kanssa itseään ja juoneen omaa vertaan, sekä tarjonneet itsensä ruumiillisesti vielä läsnä olevana syötäväksi ja juotavaksi yliluonnollisella tavalla verenä ja lihana. Tällainen oppi johtaisi siihenkin vaihtoehtoon että: Jeesusta ei olisikaan ollut välttämätöntä suinkaa ristiinaulita, vaan opetuslappsille olisi riittänyt pelastukseksi että he olisivät syöneet keskenään elävältä lihoineen ja verineen päivineen läsnä olevan rabbinsa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otsakkeen korjaus: Hoc est corpus menum -
Vaikeaa näkyy latina olevan. Se kuuluu olla: Hoc est corpus meum.
Kiva kun korjasit ja minä tosiaan kopion tekstin huolimattomasti - joten kiitos korjauksesta, ja latinaa ei todellakaan ossoo yhtään.
Joten laitetaampa myös kohta kreikankielisistä käsikijoituksista myös esiin:
"tuto estin to soma mu".
Lutherin mukaan ehtoollisella siis syödään oikeastii Jeesuksen ruumista ja verta, eikä suinkkaan olla vain OSALLISIA tai yhteydessä leivän ja viinin kautta siihen yhteen ja ainoaan uhriin, vaan hänen mukaansa Jeesus tarjoaa itsensä joka ainoassa messussa syntejä sovittana uhrina syötäväksi eli uhraa näin itseää kirkkojen alttareilla todellisesti ja ruumiillisesti läsnäolevana, - joka helvetin sunnutaina, - tuona auringonjumalle omistettuna uhripäivänä ympäri maailmaa.
Tästä syystä joka ainoa kirkkojen alttareilla, niiden papistojen asettama ehtoollinen on muka yliluonnollinen uhrimessu, jossa läsnäoleva kolmiyhteinen jumala antaa itssensä loputtomasti lihansa heikkouden tähden syntiinsidotuille "syntisillepyhille" syötäväksi ja juotavaksi syntjä sovittavan aterianpalveluna, jota voi nauttia erityisesti sunnuntaisen, tai vaikkapa joka ainoana päivänä saadakseen tämän aterian kautta loputtomasti tekemiäään synteja anteeksi.
Siksi aamenesta öylättiin ilmoittaa kaikille tämän tarjoustuoteensa sisällöstä ja toimivuudesta seuraavaa:
>> Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria.
Samoin kuin katosiset- myös luterilaiset antikristilliset papistot ovat asettettuna kuolevaisten ihmisten joukosta maan pääälle uhraamaan loputtomia uhrejaan, ja näillä maagis-mystisillä uhriateriolla he ikäänkuin pakottavat asetussanoillaan "hoc est corpus menum" eli "tämä on minun ruumiini" - ikäänkuin taikasanoina Jeesuksen alas taivaata, eli näillä ateriolla muka "läsnä olevan ja yliluonnolliselle tavalla kohdattavan kolmiyhteisen jumalan" - antamaan itsensä syötäväksi syntejä sovittavna uhriruokana ja lunastuksen ateriana, joka helvetin sunnuntaina kirkkojen alttareilla, - ohi Golgatan ja sen yhden ainoan kaikkiriitttävän uhhrin sekä sielllä, ja vain sille Jeesuksen ruumiista maahanvuodatetun sovintoveren.
Taikurit joita kutsutaan piispoiksi ja papeiksi kirjoittavat näin asista, usko tai älä:
>> Ehtoollinen pyhänä salaisuutena
Kuten Kristuksen inkarnaatio eli Jumalan syntyminen maailmaan niin ehtoollinen on uskon salaisuus. Ehtoollisen ydin on yliluonnollinen, eikä sitä voi järjellä ymmärtää. > Ehtoollisessa on kyse läsnäolevan Jumalan kohtaamisesta
Paavali opettaa sekä osallisuutta, että Kristuksen ruumista ja verta ehtoollisessa, esim. 1. Kor. 11:27: "Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen." Kyllä, hän puhuu leivästä ja viinistä, mutta myös Herran ruumiista ja verestä. Kelvoton syöjä tai juoja ei ole vikapää "Herran ruumiin ja veren osallisuuteen", vaan "Herran ruumiseen ja vereen." Ja nyt ei puhuta edes mistään järkeilystä, vaan ihan kielen ymmärtämisestä ja kieliopista.
Korjaa jos olen väärässä, mutta ymmärrän sinun tarkoittavan, että kun Jeesus sanoo: "Tämä on minun ruumiini" hän ei tarkoita: "Tämä on minun ruumiini."
Kristuiksen uhri on annettu Golgatalla, ei sitä enää uhrata. Ehtoollisessa ei ole kyse uudesta uhrista, vaan ristillä uhratun Vapahtajan ruumiista ja verestä. Vaikka haluaisit näyttää, että luterilaiset opettavat toisin, ei tosiasiat siitä miksikään muutu.
Jos haluat sitoutua tämä asian perinpohjaiseen tutkimiseen, vastaa minulle (Lut)erilainen, ja teen nyt siirtyen uuteen avaukseen jos tahdon jatkaa ja sitoutua vuorovaikutteiseen keskuteluun aiheesta, toivon sinun jatkavan uudessa avauksessa jonka omistan sinun nimimerkillesi.
Vuonna 1529 järjestetyissä valtakunnan yhtenäisyyteen tähtäävissä Marburgin uskontokeskuteluissa, jotka järjesti Hessenin maakreivi Filip Lurher piti kiinni väittämästään että Jeesus olisi fyysisesti läsnä ehoollisessa antaen itsensä todelliseti läsnäolevana syntisille syötävänä siis syntejä muka sovittavna ateriana, ruumiillistuen leipään ja viiniin verenä ja lihana eli fyysisesti kohdattavana, - kuten lut.kat. kirkko edelleenkin opettaa järjen käsityskyvyn ja arvostelukyvyn ylitttävänä "alttarin sakramenttina", jollaista ei voi Raamatusta suinkaan osoittaa, sellaisena kuin kirkko sitä opettaa:
Alattarin sakramentti
Alttarin sakramentti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen totinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, (öylätissä ja punaviinissä), ja sen on Kristus itse antanut meidän syödä ja juoda.
Uskontokeskusteluissa ilmeni että: Lutherin mukaan Jeesus on kaikkialla, ja siksi myös leivässä ja viinissä. Zwinglin mukaan Jeesus oli Jumalana kaikkialla, mutta ihmisenä fyysisesti, hän voi olla vain yhdessä paikassa, ja se paikka on Jumalan oikealla puolella. (vrt. Hebr.2:5-8.) Tämän näkemyseron johdosta Luther kieltäytyi tunnustamasta valtoikirkollista Zwingliä kristityksi - vaikka osoittikin tässä poliittisessa tilanteessa hänelle kuniotusta muuten. Lopulta Lutherilta paljon vaikutteita ottanut Zwingli ojensi käden Lutherille kyyneleet silmissä, mutta tästä huolimatta Luther kieltäytyi kättelemästä tätä kerettiläistä oppipoikaansa, - sillä Lutherille tuli ilmeisesti Zwinglin raamatullisista perusteluista paha mieli, vaikka hänen kerrotaan kirjoittaneen edessään ole vaan pöytään "Tämä on minun ruumiini", kyetäkseen pitämään kiinni muusta kontekstistaan eli asiayhteydestään irroittamastaan irrallisista sanoista, - lukien siten pirun lailla Raamattua, sitkeesti tuijoittoen harhaoppinsa perusteena pitämäänsä irrallista lausetta.
Käytännössä nämä Hessenin Filipin käynnistämät keskustelut uskonnollis-poliittisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi siis epäonnistuivat ja tämä merkitsi ns. protestanttien jakautumista luterilaisiin ja reformoituihin, jotka tietysti valtio- ja kansankirkollisina monoasemansa turvin hävittivät väkivaltaisesti katolisten kanssa - näiden kirkkokuntien ulkopuolelle jättäytyneitä Jumalan vapaita seurakuntaliikkeitä eli kastajaliikeitä - "kuin teuras lampaita" - kuten Jeesus oli edeltä varoittaen seuraajilleen kertonut tapahtuvan: Joh.16:1-3.
Kuitenkin tästä huolimatta, "valtio / kautta kansankirkolliset tappajakirkot päätyivät lopulta konsensukseen tästäkin lahkoilunsa sisällöstä, antaen piut paut Lutherinsa kiivaudelle ja pirulliselle jääräpäisyydelle sillä: vuonna 1973 (Leunbergin konkordia) Euroopan luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen edusttajat julistivat, ettei "eriävillä ehtoolliskäsityksillä ollut enää (ekumaanista) kirkoa erottavaa luonnetta; eli he pyyhkivät: valtiokirkollisten tappajalahkojen yhtenäisyyttä vahvistavassa päätöksisään - persheensä pirunkiivaan Marttiparan uskonnolliseen fasaadiin.
Suomen luterilainen kirkko ei edellämainittua sopimusta allekirjoittanut, joten Suomessa Augsburgin tunnustuksen ja sen liitteiden sisältämät toisinajattelijoiden tuomitsemiset ovat edelleenkin voimassa olevia tuomiota.
Ehtoollinen eli eukaristia (kreik. Ευχαριστία, Eukharistia ven. Евхаристия, Evharistija) on kaikissa kristillisissä kirkoissa yksi kirkon sakramenteista.
Se on aina juhla-ateria, jossa leivän ja viinin katsotaan kristinuskon suuntauksesta riippuen joko olevan Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavan niitä. Ehtoollista vietetään Jeesuksen käskyn mukaisesti hänen ristinkuolemansa muistoksi.
Jeesus toki asetti ehtoollisen viimeisellä aterialla, aterioidessaan yhdessä opetuslasten kanssa. Mutta tässä aterialla ei tietenkään vielä oltu muistoissa tai se ei ollut Jeesuksen veri ja ruumis. Jeesus ikään kuin antoi testamentin, ohjeet, kuinka meidän tulee toimia, kun hän on sovittanut syntimme ristillä ja ylösnoussut ja mennyt taivaaseen. Tämä ei siis ole papiston asettama ateria, mutta me kyllä toteutamme Kristuksen käskyä, kun asetamme ehtoollisen ja palvelemme messussa tai yksityisessä ehtoollishetkessä seurakuntalaisia.
Viimeisellä aterialla ei siis syöty konkreettisesti Jeesuksen ruumista eikä juotu hänen vertaan. Hän oli itse elävänä läsnä, mitä suurimmassa määrin.
Näin ollen olennaista on, että kristinuskossa ehtoollista vietetään Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Jeesus itse asetti ehtoollisen viimeisellä ateriallaan, kuten ylempänä kirjoitan. Tästä löytyy tieto Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeista. Myöskin Paavali on kirjoittanut tästä ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä. Korinttolaiskirjeen kohta luetaan usein kiirastorstain iltamessussa.
. Apostolisessa uskontunnustuksessa III uskonkohdassa mainitaan "minä uskon...pyhäin yhteyden"; tämä on jakautumattoman kirkon aikoina laaditun tunnustuksen mielessä ehtoollisyhteys [Kristuksen lihaan ja vereen], jota katolinen, ortodoksinen sekä luterilainen kirkko tunnustaa. Ja tämän käsityksen ulkopuolelle jäävät reformoidut kirkot sekä. vapaat suunnat, jotka selittävät sanojen Tämä on minun ruumini tarkoittavan Tämä merkitsee minun ruumistani.
Evankelista Luukas ja Paavali mainitsevat kirjoituksissaan, että Jeesus myös kehotti opetuslapsiaan myöhemminkin viettämään ehtoollista hänen muistokseen. Apostoli Paavalin mukaan ehtoollisen asettaminen tapahtui seuraavasti (1 Kor. 11:23–26):
”23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.”
Kuten taisin jo mainita, ehtoollinen vietetään pääasiassa messussa joko sunnuntaina tai viikolla ns. viikkomessussa. Sairaalle ehtoollinen voidaan jakaa kotona tai sairaalassa.
Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu kirkkomme jäsen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Tästä asiasta voit tarkistaa tarkat tiedot kirkkojärjestyksestä (KJ 2: 11).
Ymmärrän näin, että Kristus itse palvelee meitä ehtoollisessa, se on myös kohtaamisen ateria, jossa osaltaan tunnustaudutaan Kristuksen seuraajiksi.
Tuula -pappi
Täältä löytyy lisätietoa:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Ehtoollinen
Tuula -pappi
Jeesuksen lausimina ehtoollisen asetussanat eivät siis Tuulan mukaan saaneet vielä aikaan ehtoollisaineissa mitään muutosta, siis kun Jeesus itsee ne lausuin asettaen ehtoollisaineet nautittavaksi uuden liiton yhteys aterian välineinä, joten hänen mukaansa Jeesus onkin ilmeisen kaukonäköiseti, nähtävästi juuri siksi asettanut kirkkoja papistoineen tekemään sen, mihin hänen sanansa eivät vielä pystyneet viimeisellä aterialla lausuttuina.
Siksi varmaan katekismus opettaakin näin:
>> Mitä TÄMÄ syöminen ja juominen hyödyttää? Sen ilmoittavat meille nämä sanat: Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi; nimittäin, että NÄILLÄ SANOILLA TÄSSÄ SAKRAMENTISSA ANNETAAN SYNNIT ANTEEKSI, elämä ja autuus; sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.
Kuinka RUUMIILLINEN SYÖMINEN JA JUOMINEN voi vaikuttaa niin suuria asiota?
Syöminen ja juominen tosin eivät tätä vaikuta, VAAN NE SANAT, jotka tässä ovat: Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi. Nämä SANAT YNNÄ RUUMIILLINEN SYÖMINEN JA JUOMINEN OVAT PÄÄASIA TÄSSÄ SAKRAMENTISSA; ja joka uskoo nämä SANAT, hän saa, mitä ne lupaavat, nimittäin syntinsä anteeksi.
ALATTARIN SAKRAMENTTI ON meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen TOTINEN RUUMIS JA VERI leiväSSÄ ja viiniSSÄ, ja sen on Kristus itse ASETTANUT meidän syödä ja juoda.
...Kyseessä onkin hänen mukaansa vain muistoateria, eikä siis edellämainittujen katekismuksen sanojen mukainen syntejä sovittava ateriana, jolla Jeesus ruumiilisesti ja todellisesti läsnäolevna leivässä ruumiinaan ja viinissä verenään syödä ja juoda itsensä syntejä kirkkojen ALTTAREILLA syntejä sovittavana uhrina, siis kuten katekismus väitää tästä sakramentista että tämä ateria on >> Kristuksen totinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, ja sen on Kristus itse asettanut meidän kristittyjen syödä ja juoda.
Se mitä missä Jeesus todellakin antoi itsensä uhriksi syntien tähden oli Golgata, eikä mikään muu paikka ja tämä yksi ainoa annettu uhri teki kaikki juutalaiset rituaalit ja pakanalliset papistot kirkkoineen turhiksi - Hebr.10:11-18.
Tuula saatta puhua näissä asioissa ymmärrystä vailla virknsa sokaisemana pakanapappina mutta sen tanjuaminen on hänelle ehkä liian suuri juttu.Näin minusta.