Äitini kuolemasta tuli tänä vuonna 3 vuotta. Isäni kuoli jo 2000 vuonna. Molemmat menetynyt onnettomuuden seurauksena. Rankkaa on ollut, enkä ole oikein vieläkään asian kans sujut. Tänä vuonna täytän 26vuotta. Tuntuu väärältä, kun asiat alkoivat vihdoin menemään hyvin, kuoli äiti. Kaikkea elämäni aikana nähnyt olen, mutta kyllä vanhempien kuolema on ollut kaikista kamalinta, varsinkin, kun löysin oman äidin kuolleena.
Menettäminen
arman1a5
195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on vain sellaista. Tunnen erään vanhuksen, joka täytti äksettäin 90 vuotta. Menetti miehen alle nelikymppisenä ja jäi lapsijoukon kanssa yksin. Tytär kuoli alle 50-vuotiaana.
On niitä, jotka saavat pitää vanhemmat, lapsensa ja läheiset elossa ja elämässään, mutta sitten sairaudet taloudelliset vaikeudet koettelevat. Itsekkin menetin vanhmmat suheellisen nuorena, molemmat sydäninfartiin. Omaa perhettä ei ole ja vain kaksi biolgista siskoa, joiden kanssa ei ole usein yhteyttä.
Osanottoni sinulle. Jokaisen suru ja menetys on ainutlaatuinen ja oma: siihen ei voi ulkopuolinen samaistua. Ajallaan suru muuttaa muotoaan ja jaksaa elää, niin olen itse kokenut ja kuullut monen kertovan.