Paakaupunkiseutulaisilla on vaara kuva uskonnosta, mika tekee siita toimimattoman. Tassa siihen korjausta.
Hei
Kasvatukseni ei ollut erityisen uskonnollinen, jotenb olen tutustunut uskontoon vasta aikuisempana ja etaampaa. Nt myohemmin olen oppinut, etta hyvasta ruuasta lammin hyva olo (ei liian pinkeaksi eika nalkaiseksi) auttaa rukouksia onnistumaan, ainakin silta on vaikuttanut. Nuoremmilta vuosiltani paakaupunkiseudulla musita, etta melkein kaikki, ihan ateistisetkin, olivat kiinnostuneita uskonnosta, mutta eivat saaneet sita toimimaan. Voiko yksi syy olla, etta paastoamista pidetaan oikeaan mallina toimivaan uskonnollisuuteen kuuluvana, niin etta jos ihminen tulee ajatelleeksi kirkkoa, rukoilemista tai halua olla hengellinen, niin han tavallisenakin paivana tai yleensa elamantapojaan pohtiessaan pyrkii paastoamaan edes hiukan, ja niin on mieli hiukan kireampi, osaamattomampi, mutta olo hvan asian puolesta omistautuva?
Jokaisella ammatilla on oma nakokulmansa ja ammattitaitonsa, omat tarkeina pitamanbsa asiat, joista huolehtiminen on olennaista tuon alan nakovinkkelista katsottuna. Niinpa kun he katsovat maailmaa, niin he kiinnittavat juuri noihin asioihin huomiota ja jaavat kenties kysymaan: miten maailman tilanne syntyy naissa tuiki tarkeissa suhteissa? Haloo, se syntyy tietenkin teidan omista teoistanne, tuon ammattikunnan teoista, koska juuri tuon ammattikunnan ammattitaitona ja tehtavana on noista tuiki tarkeista asioista huolehtiminen, joista kukaan muu ei osaa tai halua kantaa vastuuta ja niin ne ovat jaaneet teidan ammattinne tehtaviksi lahes KOKONAAN. Eli jos jokin asia vaikuttaa kirkosta tarkealta, se on luultavasti kokonaan kirkosta riippuvainen asia, kirkon linjauksen seuraus. Eli kuka huolehtii elamantapakysymykset? JOkainen huolehtii arkijarjellaan osan ja yhteison tavat jonkin osan, mutta ne vaativimmat ja pikemminkin aavistuksen ja hengen varassa tehtavat puolet ovat tosiaan kirkon sanamuodoista, mielipiteista, kaytannoista jne. kiinni kokonaan.
Voiskohan olla, etta noi paastoamisjutut tulee ortodokseilta ja muslimeilta, kun ihmiset haluaisivat olla aidosti syvallisesti uskonnollisia ja kovin taitavasti, ja niin eivat ota mallia tavallisille tap0akristityille tarkoitetuista jutuista vaan uskontokasityksesta, josta on siis kehotettu, etta oikein uskonnolliseen elamaan viehtymysta tuntevat voisivat ryhtya ortodokseiksi tai muslimeiksi, mutta ei ole neuvottu, miten noihin kaantya, jos on tervejarkinen tervehenkisyytta arvostava ei niin taitava uskonasioissa, niin sitten se kaantymys jaa, mutta silmat ovat sinnepain kuulolla, ettra mita hienoa oppisikaan, elamassa hyodyllista, syvallista ja viisasta.
Hei
Kasvatukseni ei ollut erityisen uskonnollinen, jotenb olen tutustunut uskontoon vasta aikuisempana ja etaampaa. Nt myohemmin olen oppinut, etta hyvasta ruuasta lammin hyva olo (ei liian pinkeaksi eika nalkaiseksi) auttaa rukouksia onnistumaan, ainakin silta on vaikuttanut. Nuoremmilta vuosiltani paakaupunkiseudulla musita, etta melkein kaikki, ihan ateistisetkin, olivat kiinnostuneita uskonnosta, mutta eivat saaneet sita toimimaan. Voiko yksi syy olla, etta paastoamista pidetaan oikeaan mallina toimivaan uskonnollisuuteen kuuluvana, niin etta jos ihminen tulee ajatelleeksi kirkkoa, rukoilemista tai halua olla hengellinen, niin han tavallisenakin paivana tai yleensa elamantapojaan pohtiessaan pyrkii paastoamaan edes hiukan, ja niin on mieli hiukan kireampi, osaamattomampi, mutta olo hvan asian puolesta omistautuva?
Jokaisella ammatilla on oma nakokulmansa ja ammattitaitonsa, omat tarkeina pitamanbsa asiat, joista huolehtiminen on olennaista tuon alan nakovinkkelista katsottuna. Niinpa kun he katsovat maailmaa, niin he kiinnittavat juuri noihin asioihin huomiota ja jaavat kenties kysymaan: miten maailman tilanne syntyy naissa tuiki tarkeissa suhteissa? Haloo, se syntyy tietenkin teidan omista teoistanne, tuon ammattikunnan teoista, koska juuri tuon ammattikunnan ammattitaitona ja tehtavana on noista tuiki tarkeista asioista huolehtiminen, joista kukaan muu ei osaa tai halua kantaa vastuuta ja niin ne ovat jaaneet teidan ammattinne tehtaviksi lahes KOKONAAN. Eli jos jokin asia vaikuttaa kirkosta tarkealta, se on luultavasti kokonaan kirkosta riippuvainen asia, kirkon linjauksen seuraus. Eli kuka huolehtii elamantapakysymykset? JOkainen huolehtii arkijarjellaan osan ja yhteison tavat jonkin osan, mutta ne vaativimmat ja pikemminkin aavistuksen ja hengen varassa tehtavat puolet ovat tosiaan kirkon sanamuodoista, mielipiteista, kaytannoista jne. kiinni kokonaan.
Voiskohan olla, etta noi paastoamisjutut tulee ortodokseilta ja muslimeilta, kun ihmiset haluaisivat olla aidosti syvallisesti uskonnollisia ja kovin taitavasti, ja niin eivat ota mallia tavallisille tap0akristityille tarkoitetuista jutuista vaan uskontokasityksesta, josta on siis kehotettu, etta oikein uskonnolliseen elamaan viehtymysta tuntevat voisivat ryhtya ortodokseiksi tai muslimeiksi, mutta ei ole neuvottu, miten noihin kaantya, jos on tervejarkinen tervehenkisyytta arvostava ei niin taitava uskonasioissa, niin sitten se kaantymys jaa, mutta silmat ovat sinnepain kuulolla, ettra mita hienoa oppisikaan, elamassa hyodyllista, syvallista ja viisasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja tuo etta jos moni mielipide on kirkolta muttei kirkko itse huomaa, niin johtuisikohan se siita, etta papeista tavalliset kristinuskoiset sanovatm, etta papeilla on aina se papin rooli, eivat voi sanoa mita vain ja voivat kayttaytya vain tietylla tavalla ja uskonto asettaa tarkat rajat sille mita voidaan sanoa ja miten kayttaytya, ei ole niin helppoa olla pappi, en tieda kuinka sen kestavat, mutta onhan kirkon sisallakin monenlaista mielipidetta, ehka ovat uudet tuulet tulossa tai sitten ei, onhan kirkko yleensa kovin vanhoillinen, sekin kun, jaa enpa sanokaan, parasta etta huomaat itse omia aikojasi, uskonasioissa on parasta seurata omaa sydamenaantaan, eri ihmiset ovat uskonnollisia erit yylilla, onhan lahjkojankin monta, ja ortodoksisuus, itse en niin uskonnollinen, jaa tuleehan sitakin silloin talloin mutta -
Eli oiskohan tuo, etta papin kaikki sanomiset ja tekemiset vaikka olisivat miten epamuodollisia ja puhekielimaisia juuri kuhunkin tilanteeseen luyointevasti tavallisen sosiaalisuuden merkeissa sopivia, niin tulevat luokitelluiksi kirkon virallisiksi mielipiteiksi, ja se siis johtuu tuosta ulkonaosta, etta pappi miettii jatkuvasti, mita jos olen tassa se, joka taitaa uskontoa, niin mitakohan sanoisin, etta oppisit uskonnosta sina tai te, jotka ette sita osaa? Niin tuossa mietteessa on jotakin mielessa pidettya kaavamaisen nakoista. leppoisaa uskontoon liittyvaa tyylia ja ateistien meiningin kaytannon puutteita kohtaan tunnettua vastenmielisyytta ja torjuvuutta, sanojen sompailua opetuksellisesti ja toisen vastaisia uskontoon liittyvia mietteita ja edesottamuksia silmallapitaen seka jonkinlaista tavallista sosiaalista ystavallisyytta siltakin pohjalta, etta toinen on "ateisti"sesti kayttaytyva, ajatteleva, eleleva, sosiaalisissa ympyroissaan jne. Eli uskonto o9n taitona erilainen kuin vaikka polkupyoralla ajo tai akateemisuus mutta muistuttaa hiukan puutarhanhoitoa ja niin tuon taidon ajatteleminen on vahan kuin ajattelisi, miten on viisasta kayttaytya, jotta saisi hyvan tuloksen, mita vaalia, minka antaa kasvaa, mita valttaa hairitsemasta, mita karsia pois elamastaan, mika on hyvaksi, mihin sosiaaliset meiningit vievat, miten maailma pysyy hyvalla tolalla talta uskonnon kannalta sita vaalimalla jne.
Ihmisilla on se kasitys, etta oikea syvallinen uskonnollisuus on omistautuneisuutta sydamestaan, tervehenkisesti, moraalisesti tervehenkiseen tapaan, terveet elamantavat jumalan tarkoittamaan tapaan, sopusoinnun tavoittelu, rukoileminen sydamestaan ja kauniisti, hyva tahto ja elaman ymmartaminen. Heidan kasityksensa on sellainen kuin jostakin kirjasta lukisi sivistyneesta nakokulmasta, se sallii jaykan jarjen ja vakiintuneesti hahmotetun elaman, jossa koulujarki on tarkea ja jaykka.
Uskonto pitaisi selittaa heille toisin He kaipaavat taitoa olla uskonnollinen sydamestaan, mutta eivat tieda, miten oppia tata taitoa, koska yrittavat olla uskonnollinen ulkoaluetusti. Heille pitaisi kai sanoa, etta uskonto on taiti. Jotkin mielentilat, teot, elamisentavat ja katsomisentavat, sosiaalisuudentavat, harrastuneisuuden kohteet jne. ovat hyodyllisia uskonnon kannalta ja jotkin yhdentekevia ja jotkin haitallisia rukouksiin vastauksen saamisen ja elaman sujumisen seka uskonnon taitamisen vaatiman nakemyksen vaalimisen kannalta. Hyvaatekevia ovat luonnonrakkaus ja luonnon kauneuden ihaileminen, musiikin ja elainten kieli, hyvantahtoisuus, elavaisyys, eloisa rentous, herkkyys ja havaintokykyisyys, tunteiden kuunteleminen, arvostaminen, ottaminen huomioon, tunteiden viisauden opettelu, lakihenkisyyden valttaminen ja siis ulkoa luetun valttaminen ja sydamen aani ja sopusoinnun tavoittelu tilalle, elaman ikiaikainen hyvaatekeva perusvirta, ystavyys vaan rei jumiutuminen, se, ettei vaadi muilta mitaan vaan yrittaa loytaa ratkaisuja joissa riittaisi etta itse3 panostaa niihin, lampoisyys, hyvan ruuan tuoma kyllainen lampoinen hyva olo, tyylilajina hoveliys, hiukan pohnainen olo, kauniisiin ideaaleihin panostaminen, voimien saaminen auringonpaisteesta yms tervehenkisesta luonnollisesta, ongelmien ratkominen raksuttamisen sijaan kai tama tasta lutviutuu -asenteella ja rukouksin, vastauksien ottaminen kun vain jotenkin tulee mielee eika kaavamisesti joidenkin kriteerioiden varassa, toisten ymmarrykseen, monipuolisuuteen ja sisalta loytyvaan hyvaan tahtoon uskominen, se ettei usko maailman olevan jakseenkin vakio paljon missaan, luomistyon taydellisyyteen satsaaminen, vanhusrten elamanviisaudesta oppiminen, uskonnossa taitavien pitaminen omina esikuvbinaan, uskomus etta elaimetkiun voivat olla uskonnollisia ja saada siita osan hyvasta elamastaan... Jaa mutten kunnolla osaa, mutta olisihan tuossa sellaisia asioita, jotka vaativat kurssin vaalimista eivatka niinkaan pelkkaa rukoilemista. Olennaista on kai tajuta etta jonain paivina rukoileminen onnistuu paremmin kuintoisina ja se on tyylilajiksymys, hengesta kiinni vahan niin kuin mielialasta kiinni olevat jutut, sosiaalisten suhteiden vaikutus, taiteilijoiden luomiskaudet ja elamanviisaus.
Kirkosta eroaminen
Kirkosta eroaminen on nyt helppoa. Käyttämällä tämän sivuston automaattista palvelua voit erota kirkosta joko täysin sähköisesti tai vaihtoehtoisesti lähettämällä kirjeen postitse.
https://eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/erolomake
Kirkko tai muu uskon taloa on pissaamista varten. Miten ihmeessä ihminen ei voi myöntää uskoneensa koko ikänsä pelkkään puppuun. Laitokset kerää mega rahat ja ruikuttaa valtiolta AVUSTUKSIA.
Suomessakin oli eräs kesä, jolloin LÄNSI RANNIKOLLA kiersi uusia lahkoja ja rahaa tuli ÄMPÄRI TOLKULLA. Jokainen lahko lopette, kun massia olis tullun ilmeisesti kesän kaljoihin.
Kirkko tukee sotivien maiden ASE OSTOJA, ihan oikeesti.
Olis kiva, jos joku pissis ehtoollisviiniin ja sitten koko TYHMÄ seurakunta kittais pissat naamaan. Toki 50:60 suhteessa viiniin. Kun tilaisuus olisi ohi ulkona olisi TIEDOITUS tästä pissa juomasta. Oksennusta tulis ja "uskovaiset" tosi sellaset menis veke. Tuskin mikään muuttuis siinäkään herran pesässä.
Jos jumala on, SE NAURAA PILVESSÄ, siis sen reunalla katsellessaan alas hullujenhuoneeseen. Vois napsauttaa kerran ja toisen, niin koko skeida olis pois.
Paakaupunkiseudfulla lapsuudessani ja viela nuorena aikuisenakin melkein kaikki vaittivat, ettei uskonto toimi. Mutta jos nyt ajattelisi, niin uskonto on monimutkainen taito, joka pitkalti kulkee samoja linjoja kuin sydamestaan yrtittaminen ja kaikenlaisen lakihenkisen valttaminen, niin kai se on niin, ettei kaavaminen ulkoa papatetty uskonnollisuus toimi kovin hyvin ainakaan kaikilla mutta sitten taas jos sydamestaan panostaa uskontoon ja on seka kovin vapaamielinen sydamensa aantaseuraava etta juuri ortodoksipapeista yms. kovin uskonnollisista varmasta toimivimmasta paasta olevista mallia ottava, niin se kylla ajan mittaa auttaa paljon, niin paljon etta vaikuttaa ihan tyhmalta olla ilman uskontoa, mutta tosissaanhan siihen pitaisi satsata ja aina juuri niilla toimivimmilla tavoin eika kaavamaisesti. Jotain tekemista silla on asioiden rytmityksen ja kasitteiden rajauksen kanssa: eheaa, omaan luonnolliseen tahttinsa etenevaa, kaikki hyvan elaman tarpit kerailevaa, sydamen aanen mukaista kuin runot ja taide...