Olen 38-vuotias nainen. Minulle asennettiin hormoonikierukka reilu puolitoista vuotta sitten. Syynä olivat anemisoivat kuukautiset. Kuukautiskuppimittauksen mukaan vuosin puolesta litrasta yli 0,8 litraan kierron aikana. Hemoglobiini pyöri ymmärrettävästi sadan kieppeillä, vaikka latasin naamaan rautaa niin paljon kuin ikinä kykenin. Ja söin vuotojen aikana limakalvoverenvuotoa hillitsevää Cyklokapronia.
Kuukausittainen verenhukka oli niin valtava, ettei elimistö vaan kyennyt tuottamaan uusia punasoluja riittävästi. Pahimmillaan hb:ni laski alle 80:n.
Minulle tehtiin laajan hyytymishäiriötutkimus. Syy koko elämäni kestäneihin rankkoihin vuotoihin ei kuitenkaan selvinnyt, joten hematologi suositteli hormonikierukkaa hoidoksi. No näin tehtiin.
Ensimmäiset kuusi kuukautta vuosin putkeen kuin seula. En yhtä rankasti kuin normaalien menkkavuotojen aikana, mutta runsaasti silti. Gynekologin mielestä minun piti odottaa, että tilanne tasaantuisin. Ja se tasaantuikin: kuukaudeksi seitsemän vuotokuukauden jälkeen. Olin onneissani. Vihdoinkin elämäni helpottuisi. Ilo oli lyhytaikainen, sillä kuukauden vuodotonta taukoa seurasi kolmen viikon vuotojakso. Gyne käski edelleen odotella - elimistölle pitäisi antaa aikaa tottua. Vuoto lakkasi muutamaksi päiväksi ja alkoi sitten taas uudestaan kestäen tällä kertaa kolme kuukautta putkeen. Vuorotellen kirkasta verta tai runsasta rusehtavaa vuotoa.
Kaikki pikkuhousuni olivat pilalla. Seksielämäni loppui kuin seinään. Ja alapääni oli kipeä ja haavainen jatkuvasta kuukautissuojien käytöstä. Aloin saada tulehduksia - mikä ihme se nyt on, kun kesäkuumalla alapää pursusi mätänevää verta. Olo oli likainen ja aloin käydä epätoivoiseksi.
Samaan aikaan kolmen kuukauden vuotojakson alkaessa, aloin saada joka puolelle kehoani suuria ja kipeitä mustelmia melkeinpä tyhjästä. Sienipesu suihkussa teki ihon laikullisen mustelmaiseksi. Jos törmäsi johonkin, mustelmat jatkoivat laajenemistaan kolmekin viikkoa. Nenä ja ikenet vuosivat verta pienestäkin ponnistuksesta.
Soitin hematologille. Sain ajan syksylle, jolloin kierukan asentamisesta oli reilu vuosi. Minulle tehtiin uudestaan kaikki hyytymishäiriökokeet: mitään ei vikaa löydetty. Hematologi keksi lopulta ratkaisun outoihin mustelmiini ja verenvuotoihini: jatkuva vuoto kohdussani oli sekoittanut totaalisesti hyytymistekijäpalettini eikä elimistö osannut enää käyttäytyä. Ilmiö on sama kuin esimerkiksi pahasti loukkaantuneilla kolaripotilailla, elimistö menee sekaisin eikä enää tiedä mihin ohjata hyytymistekijöitä ja ihminen voi valua kuiviin. Omalla kohdallani tuskin kuiviin valumisen vaaraa oli. Mutta pelotti tietenkin, että jos sattuisin joutumaan pahaan onnettomuuteen, aiheuttaisiko vereni hyytymishäiriö minulle vakavan komplikaatiovaaran.
Hematologin mielestä asialle piti tehdä jotakin, ja niinpä hän kirjoitti lähetteen naistentautien polille. Kun vihdoin pääsin sinne, hormonikierukan asentamisesta oli aikaa puolitoista vuotta. Olin vuotanut koko tuon ajan putkeen, lukuunottamatta sitä kuukauden taukoa ja yksittäisiä päiviä. Minulle tehtiin kohdun limakalvotutkimus ja joukko muitakin tutkimuksia. Gynen mielestä hormonikierukka olisi pitänyt pitää sisällä. Vastasin kuolevani ennemmin megakuukautisvuotoihin, kuin valitsemalla tauottoman vuodon loppuelämäkseni. Tähän mennessä parisuhteeni oli jo kariutunut.
Vaadin siis hormonikierukan poistamista. Viikko sitten se vihdoin suostuttiin tekemään. Sain tilalle yhdistelmäehkäisypillerit, joiden pitäisi hillitä kuukautisvuodon määrää. Olen vuotanut koko viikon kierukan poistamisen jälkeen. Tämä lienee normaalia. Etenkin tässä tilanteessani, jossa kohdulle on pakko antaa aikaa rauhoittua kokemastaan järkytyksestä.
Täytyy sanoa, että hormonikierukka ja siihen pyhästi uskovat lääkärit pilasivat puolitoista vuotta elämästäni. Nyt toivon ja luotan siihen, että pillereistä olisi apua. Muussa tapauksessa joudun kohdun limakalvojen polttoon & sterilointiin. Enkä haluaisi tehdä niin lopullisia päätöksiä vielä tässä vaiheessa elämääni.
Onhan mahdollista, että tauoton kuukautisvuotoni joskus vielä loppuu ja tapaan jonkun ihanan miehen, jonka kanssa voin alkaa parisuhteeseen. Ja ehkä tehdä lapsiakin.
Toivossa on hyvä elää. :)
Kuukausittainen verenhukka oli niin valtava, ettei elimistö vaan kyennyt tuottamaan uusia punasoluja riittävästi. Pahimmillaan hb:ni laski alle 80:n.
Minulle tehtiin laajan hyytymishäiriötutkimus. Syy koko elämäni kestäneihin rankkoihin vuotoihin ei kuitenkaan selvinnyt, joten hematologi suositteli hormonikierukkaa hoidoksi. No näin tehtiin.
Ensimmäiset kuusi kuukautta vuosin putkeen kuin seula. En yhtä rankasti kuin normaalien menkkavuotojen aikana, mutta runsaasti silti. Gynekologin mielestä minun piti odottaa, että tilanne tasaantuisin. Ja se tasaantuikin: kuukaudeksi seitsemän vuotokuukauden jälkeen. Olin onneissani. Vihdoinkin elämäni helpottuisi. Ilo oli lyhytaikainen, sillä kuukauden vuodotonta taukoa seurasi kolmen viikon vuotojakso. Gyne käski edelleen odotella - elimistölle pitäisi antaa aikaa tottua. Vuoto lakkasi muutamaksi päiväksi ja alkoi sitten taas uudestaan kestäen tällä kertaa kolme kuukautta putkeen. Vuorotellen kirkasta verta tai runsasta rusehtavaa vuotoa.
Kaikki pikkuhousuni olivat pilalla. Seksielämäni loppui kuin seinään. Ja alapääni oli kipeä ja haavainen jatkuvasta kuukautissuojien käytöstä. Aloin saada tulehduksia - mikä ihme se nyt on, kun kesäkuumalla alapää pursusi mätänevää verta. Olo oli likainen ja aloin käydä epätoivoiseksi.
Samaan aikaan kolmen kuukauden vuotojakson alkaessa, aloin saada joka puolelle kehoani suuria ja kipeitä mustelmia melkeinpä tyhjästä. Sienipesu suihkussa teki ihon laikullisen mustelmaiseksi. Jos törmäsi johonkin, mustelmat jatkoivat laajenemistaan kolmekin viikkoa. Nenä ja ikenet vuosivat verta pienestäkin ponnistuksesta.
Soitin hematologille. Sain ajan syksylle, jolloin kierukan asentamisesta oli reilu vuosi. Minulle tehtiin uudestaan kaikki hyytymishäiriökokeet: mitään ei vikaa löydetty. Hematologi keksi lopulta ratkaisun outoihin mustelmiini ja verenvuotoihini: jatkuva vuoto kohdussani oli sekoittanut totaalisesti hyytymistekijäpalettini eikä elimistö osannut enää käyttäytyä. Ilmiö on sama kuin esimerkiksi pahasti loukkaantuneilla kolaripotilailla, elimistö menee sekaisin eikä enää tiedä mihin ohjata hyytymistekijöitä ja ihminen voi valua kuiviin. Omalla kohdallani tuskin kuiviin valumisen vaaraa oli. Mutta pelotti tietenkin, että jos sattuisin joutumaan pahaan onnettomuuteen, aiheuttaisiko vereni hyytymishäiriö minulle vakavan komplikaatiovaaran.
Hematologin mielestä asialle piti tehdä jotakin, ja niinpä hän kirjoitti lähetteen naistentautien polille. Kun vihdoin pääsin sinne, hormonikierukan asentamisesta oli aikaa puolitoista vuotta. Olin vuotanut koko tuon ajan putkeen, lukuunottamatta sitä kuukauden taukoa ja yksittäisiä päiviä. Minulle tehtiin kohdun limakalvotutkimus ja joukko muitakin tutkimuksia. Gynen mielestä hormonikierukka olisi pitänyt pitää sisällä. Vastasin kuolevani ennemmin megakuukautisvuotoihin, kuin valitsemalla tauottoman vuodon loppuelämäkseni. Tähän mennessä parisuhteeni oli jo kariutunut.
Vaadin siis hormonikierukan poistamista. Viikko sitten se vihdoin suostuttiin tekemään. Sain tilalle yhdistelmäehkäisypillerit, joiden pitäisi hillitä kuukautisvuodon määrää. Olen vuotanut koko viikon kierukan poistamisen jälkeen. Tämä lienee normaalia. Etenkin tässä tilanteessani, jossa kohdulle on pakko antaa aikaa rauhoittua kokemastaan järkytyksestä.
Täytyy sanoa, että hormonikierukka ja siihen pyhästi uskovat lääkärit pilasivat puolitoista vuotta elämästäni. Nyt toivon ja luotan siihen, että pillereistä olisi apua. Muussa tapauksessa joudun kohdun limakalvojen polttoon & sterilointiin. Enkä haluaisi tehdä niin lopullisia päätöksiä vielä tässä vaiheessa elämääni.
Onhan mahdollista, että tauoton kuukautisvuotoni joskus vielä loppuu ja tapaan jonkun ihanan miehen, jonka kanssa voin alkaa parisuhteeseen. Ja ehkä tehdä lapsiakin.
Toivossa on hyvä elää. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.