Mies siirtää verhoa sivuun ja katsoo pimeyteen. Lehdettömien puiden oksat hankaavat mökin seinää. Merta ei näy, mutta aallot kuuluvat. Mies kääntyy, korjailee kattausta ja maistaa lasista. Katse hiipuvassa tulessa hän ensi kerran tuntee hetken epätoivon. Jos hän ei tulekaan?
Mies vetää neuleen vetoketjun kiinni ja kyykistyy nostelemaan muutaman halon hiillokselle. Ajatus palaa kuukausien taakse aikaan, jolloin hän viimeksi tapasi hänet. Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen, vaikka sielua riipineet kaipuun kuukaudet eivät helposti unohdu.
Mies nousee huokaisten. Ehkä hän odotti liikoja, kuinka kuukausia vanha lupaus uudelleen näkemisestä voisi toteutua? Mies istuutuu tuoliin ja katsoo tuleen sitä näkemättä. Pää painuu ja hän on pakahtua.
Auto ajaa pihaan. Mies ponnahtaa ylös sydän takoen. Hän harppoo huoneen läpi, avaa ulko-oven ja seisahtuu. Nainen seisoo kuistilla, hymyilee ja siirtää tuulen heittämiä hiussuortuvia kasvoiltaan korvan taakse. Mies ei tiedä, onko kaste naisen silmissä tuulen vai hänen ansiotaan. Askel.. toinen.. kädet kietoutuvat, vartalot painautuvat ja hetkeen kumpikaan ei muista hengittää.
Mies vetää neuleen vetoketjun kiinni ja kyykistyy nostelemaan muutaman halon hiillokselle. Ajatus palaa kuukausien taakse aikaan, jolloin hän viimeksi tapasi hänet. Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen, vaikka sielua riipineet kaipuun kuukaudet eivät helposti unohdu.
Mies nousee huokaisten. Ehkä hän odotti liikoja, kuinka kuukausia vanha lupaus uudelleen näkemisestä voisi toteutua? Mies istuutuu tuoliin ja katsoo tuleen sitä näkemättä. Pää painuu ja hän on pakahtua.
Auto ajaa pihaan. Mies ponnahtaa ylös sydän takoen. Hän harppoo huoneen läpi, avaa ulko-oven ja seisahtuu. Nainen seisoo kuistilla, hymyilee ja siirtää tuulen heittämiä hiussuortuvia kasvoiltaan korvan taakse. Mies ei tiedä, onko kaste naisen silmissä tuulen vai hänen ansiotaan. Askel.. toinen.. kädet kietoutuvat, vartalot painautuvat ja hetkeen kumpikaan ei muista hengittää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Metsätie on mutkainen, on pimeää, nainen tuskin näkee minne ohjaa autoaan. Tuulilasinpyyhkijät lakaisevat pisaroita hitaasti tiksuttaen - toisin, kuin hänen sydämensa, joka rummuttaa jännistystä ja kuukausien odotusta. Jos hän ei olekaan täällä?
Nainen ei kykene jatkamaan matkaa, hän pysähtyy keskelle pimeyttä. Hän painaa päänsä istuimen tukeen, nostaa kädet kasvoilleen yrittäen tasata hengitystään. Kädet valahtavat kaulalle ja hän katsoo merkkivalojen heijastuksessa kasvojaan sivuikkunasta, kasvoilta voi lukea epätoivon. Jos hän ei olekaan täällä?
Nainen jatkaa matkaa. Hän ajaa loppumatkan liiankin lujaa, päättääkseen sekasortoisen odotuksen.
Auto lipuu pihaan. Hetken hän katsoo syyspimeydessä seisovaa taloa, jonka ikkunoista loimottaa tulenvalo. Hän kävelee kohti taloa, sydän jyskyttäen nousee ylös terassille.
Nainen seisahtuu kuistille, sulkee silmänsä ja oven avauduttua kolahtaen hän kääntyy hitaasti kohden kaipuunsa kohdetta, eikä voi estää helpotuksen kyyneleiden pyrkimistä pintaan.
Muutama askel ja he ovat sylikkäin.
...kaunis kommenttisi...=)
Jälleen kerran vangitset lukijan tarinasi tilanteeseen täysin. Miehen jännitys on sormenpäitä myöten aistittavissa.
Ikkunasta ulos katsominen, kattauksen korjaus, katse hiipuvaan tuleen, odotus, kaipuu... tuon kaiken myös lukija kokee.
Kun nainen viimein saapuu ja he syleilevät kuistilla, hengitys salpautuu myös lukijalla ja silmissä kimaltelee kaste kun miehellä ja naisella vihdoin monen kuukauden ikävä ja kaipaus purkautuu.
Hieno kirjoitus Max, kiitos.
Myös TurhaCCeen vastine naisen ajatuksista oli mukavaa luettavaa.
kun oleellinen kopasahtaa kohdalleen, niin siinä se.
olen kerrankin täysin sanaton....
Wirnix mainosti juttuasi Sättisanomissa muuten ei olisi osannut tätä tulla lukemaankaan.
....voiko mies noin kirjoittaa........
....nukahtaa onnellisena tarinasi hellä
kosketus kipeää naisen sieluani parantaneena
Kiitos Max. Sinun juttusi näillä palstoilla ovat ainoaa luettavaa tekstiä.
Kyllästymiseen asti nuo saman jauhajat, samat nikit, uuh.
Jatka samaan malliin. Kiitos
teit sen taas. Olen kokenut tuon tunteen, saavuin paikalle naisena tapaamaan miestä...
Jatka ihmeessä noita novellejasi; en liene ainoa joka kokee niissä jotain elettyä ja tuttua. Ja aivan kuin sinäkin olisit elänyt. Jatkoa kenties?
Kirjoittelen silloin, kun hyvältä tuntuu..
Nyt ollut kausi, että se miellyttävää, huomisesta en tiedä..=))