Mitä tehdä, kun seksihalut ei kohtaa?

Löytäisinpä samanlaisen naisen kuin sinä! Toisaalta kirjoituksesi oli melkeinpä liian hyvin kirjoitettu. Tulee mieleen että siellä on joku empaattinen psykologi viettänyt vapaa-aikaa ja päättänyt tarinoida auttaakseen ihmisiä. Ei vaan, en epäile...

Seksi aiheuttaa turhan paljon paineita nykyään pariskunnille. Monet ottavat itseensä sen että kumppani ei haluakaan niin paljon seksiä. Joidenkin libido ei ole niin voimakas kuin toisten. Ja elämäntilannekin siihen vaikuttaa. Itse olen todella seksuaalinen ja joskus kun harrastin yhden yön juttuja, niin naiset eivät kyllä saaneet minun luonani nukkua rauhassa. Yhden session jälkeen meni viisi minuuttia ja jälleen piti saada lisää. Mutta pitkässä suhteessa minäkin kyllästyn. Pelkäänkin että mahdollisessa seuraavassa suhteessani lopetan sekstailut sen alun jälkeen. Toivottavasti törmään ymmärtäväiseen ihmiseen.

mies77x kirjoitti:

Löytäisinpä samanlaisen naisen kuin sinä! Toisaalta kirjoituksesi oli melkeinpä liian hyvin kirjoitettu. Tulee mieleen että siellä on joku empaattinen psykologi viettänyt vapaa-aikaa ja päättänyt tarinoida auttaakseen ihmisiä. Ei vaan, en epäile...

Seksi aiheuttaa turhan paljon paineita nykyään pariskunnille. Monet ottavat itseensä sen että kumppani ei haluakaan niin paljon seksiä. Joidenkin libido ei ole niin voimakas kuin toisten. Ja elämäntilannekin siihen vaikuttaa. Itse olen todella seksuaalinen ja joskus kun harrastin yhden yön juttuja, niin naiset eivät kyllä saaneet minun luonani nukkua rauhassa. Yhden session jälkeen meni viisi minuuttia ja jälleen piti saada lisää. Mutta pitkässä suhteessa minäkin kyllästyn. Pelkäänkin että mahdollisessa seuraavassa suhteessani lopetan sekstailut sen alun jälkeen. Toivottavasti törmään ymmärtäväiseen ihmiseen.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. En tosiaan ole psykologi, mutta itse todella paljon raskaita asioita läpikäynyt ja on ollut pakko keksiä ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta elämä on ihanaa eikä kurjaa. Kyllähän sitä aina voi mennä siitä mistä aita on matalin, mutta mä en ainakaan itse sitä enää tee, koska vaihtoehtojakin on. Se vaan vaatii itseltä enemmän. Helppoa se olisi ollut minunkin vaan jatkaa kiukuttelua asian suhteen ja tehdä asiasta ongelma. Asia olisi ongelma, jos poikaystäväni ei haluaisi seksiä mun kanssa, koska itse tekisin jotain väärin. Ja itse olen hänen tilanteessaan ollut, joten on jokin aavistus siitä miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka itsestä on joskus tuntunut oikeasti jo sietämättömältä se, että haluaisi, mutta toista ei kiinnosta, niin en silti halua kohdella toista huonosti. Olen erittäin myötätuntoinen ja ollut aiemmin erittäin huonostikohdeltu lähes kaikissa ihmissuhteissa ja itsetunto ja -varmuus on ollut todella alhaiset. Sinkkuna tajusin oman osuuteni omaan olooni, sekä myös sen, että tulen olemaan onneton suhteissa jatkossakin, jos en tee jotain itsetunnolleni.

Tämän hetkinen suhde ei ole kestänyt kauaa, vajaa 4 kk. En tiedä, miten asiat jatkossa menee, mutta tällä hetkellä olen tyytyväisempi kuin koskaan. Olen sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja tiedän mitä haluan. Traumojen ja terapioiden ja itsetutkiskelun jälkeen myös tiedän, miten toimin, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Myös seksiin liittyvissä asioissa. Voi olla, että tulevaisuudessa asiat muuttuvat meidänkin välillä. Katsotaan sitä sitten aikanaan. :) Mua ei haittaa vähäinen seksi, jossa myös poikakaveri on osallisena, mua ei haittaa se, että runkkaan, tekisin sitä, vaikka harrastaisin useammin seksiä poikaystävän kanssa, koska se on sellainen luontainen ja mun mielestä terve juttu, mistä tykkään. Se ei tarkoita, että en haluaisi olla ihanan kumppanini kanssa, se on vaan nimenomaan mun omaa kivaa. Mua ei myöskään haittaa, jos mies runkkaa. Mun todellisuudessa jokainen on tosiaan vastuussa itsestään ihan kaikissa asioissa ja mun mielestä on ihan kohtuutonta vaatia, että joku toinen ihminen on vastuussa yhtään kenenkään seksuaalisesta tyytyväisyydestä. Mulle runkkaaminen on ihan vaan luonnollinen osa mun seksuaalista käyttäytymistä, se ei ole pakkomielle, eikä häiritse arkea tai suhteessani. Jos poikakaveria häiritsisi asia, niin sitten se olisi ongelma, koska kuitenkin haluja on ja paljon. Hän myös joskus luuli, että puuhaan mieluummin yksin kuin hänen kanssaan, koska "veivaan" niin usein. Se on ihan puppua ja sen olen selväksi tehnyt. Hänen kanssaan se on ihaninta, siitä ei ole epäilystäkään. Eikä häntä onneksi haittaa mun puuhastelut. Monesti tykkää olla jollain lailla mukana.

Yleensä en tämmöisille palstoille kirjoittele, mutta nyt olen oman uuden parisuhteen myötä ollut kiinnostunut suhteistakin yleisemmällä tasolla ja olen täällä joitain osioita lueskellut. Aiemmin lueskelin enemmänkin, en niinkään enää. Ja melkein joka kerta törmään näihin "en riitä kumppanilleni", "kumppani masturboi salaa", "kumppani ei halua seksiä" ja jotenkin halusin, että jos joku täällä ihmettelee näitä ongelmia, jotka ei esim mulle ole ongelmia, vaan asioita, joista voi luontevasti puhua, niin täällä on joku muukin, joka ihmettelee. Olen myös itse kokenut nämä asiat ongelmina, mutta vaihtoehtoja on. Voi olla että tästä tekstistä on apuakin jollekin tai ainakin tietää, että voi myös olla kumppaneita, jotka ovat ymmärtäväisiä, osaavat keskustella asioista, eivät hauku kumppania netissä ja puhuvat yleensäkin muista kunnioittavasti. Älkää luulko, että kaikki seksuaalisesti innokkaat kumppanit pitävät halutonta kumppania huonona kumppanina.

Kun tapasin nykyisen poikaystävän, olin innoissani, että nyt saa seksiä. Juu, jonkin verran, mutta huomattavasti vähemmin ja vaihtoehtoisessa muodossa. :D Muuten sain sitten paljon enemmän, eli ihanan kumppanin, joka on huomaavainen, aito, hyvää seuraa, sellainen jonka kanssa on hyvä olla. Ja mulle merkitsee ihan mielettömästi se, että kumppani kestää ja on ymmärtäväinen, vaikka olenkin aika innokas, enkä sitä salaile. Että häntä ei haittaa, jos teen itselleni kivoja juttuja hänen seurassaan. Varmistan kyllä aina, että haittaako. Ei ole haitannut ja silloin tällöin hänkin innostuu, kun mulla on kivaa ja sitä on kiva katsellakin. :D Mä olen niin iloinen, että meillä on tämmöinen järjestely. Ja olen myös iloinen, että olen itse se kenen kanssa tämä ihana mies on. En ole lähelläkään täydellistä kumppania, mussa on paljon vikaa. Mutta ainakin nyt meillä molemmilla on mahdollisuus ymmärtäväiseen kumppaniin. Poikakaverin edellisistä melkein jokainen lähti jossain vaiheessa pettämään. Se ei ole mulla käynyt tässä suhteessa, eikä aiemmissakaan ikinä mielessä. Mä myös osaan pitää itseni tyytyväisenä ja olen kumppanini kanssa jostain ihan muista syistä kuin seksistä, vaikkei siinäkään mun mielestä mitään vikaa ole. :)

innokasnainen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. En tosiaan ole psykologi, mutta itse todella paljon raskaita asioita läpikäynyt ja on ollut pakko keksiä ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta elämä on ihanaa eikä kurjaa. Kyllähän sitä aina voi mennä siitä mistä aita on matalin, mutta mä en ainakaan itse sitä enää tee, koska vaihtoehtojakin on. Se vaan vaatii itseltä enemmän. Helppoa se olisi ollut minunkin vaan jatkaa kiukuttelua asian suhteen ja tehdä asiasta ongelma. Asia olisi ongelma, jos poikaystäväni ei haluaisi seksiä mun kanssa, koska itse tekisin jotain väärin. Ja itse olen hänen tilanteessaan ollut, joten on jokin aavistus siitä miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka itsestä on joskus tuntunut oikeasti jo sietämättömältä se, että haluaisi, mutta toista ei kiinnosta, niin en silti halua kohdella toista huonosti. Olen erittäin myötätuntoinen ja ollut aiemmin erittäin huonostikohdeltu lähes kaikissa ihmissuhteissa ja itsetunto ja -varmuus on ollut todella alhaiset. Sinkkuna tajusin oman osuuteni omaan olooni, sekä myös sen, että tulen olemaan onneton suhteissa jatkossakin, jos en tee jotain itsetunnolleni.

Tämän hetkinen suhde ei ole kestänyt kauaa, vajaa 4 kk. En tiedä, miten asiat jatkossa menee, mutta tällä hetkellä olen tyytyväisempi kuin koskaan. Olen sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja tiedän mitä haluan. Traumojen ja terapioiden ja itsetutkiskelun jälkeen myös tiedän, miten toimin, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Myös seksiin liittyvissä asioissa. Voi olla, että tulevaisuudessa asiat muuttuvat meidänkin välillä. Katsotaan sitä sitten aikanaan. :) Mua ei haittaa vähäinen seksi, jossa myös poikakaveri on osallisena, mua ei haittaa se, että runkkaan, tekisin sitä, vaikka harrastaisin useammin seksiä poikaystävän kanssa, koska se on sellainen luontainen ja mun mielestä terve juttu, mistä tykkään. Se ei tarkoita, että en haluaisi olla ihanan kumppanini kanssa, se on vaan nimenomaan mun omaa kivaa. Mua ei myöskään haittaa, jos mies runkkaa. Mun todellisuudessa jokainen on tosiaan vastuussa itsestään ihan kaikissa asioissa ja mun mielestä on ihan kohtuutonta vaatia, että joku toinen ihminen on vastuussa yhtään kenenkään seksuaalisesta tyytyväisyydestä. Mulle runkkaaminen on ihan vaan luonnollinen osa mun seksuaalista käyttäytymistä, se ei ole pakkomielle, eikä häiritse arkea tai suhteessani. Jos poikakaveria häiritsisi asia, niin sitten se olisi ongelma, koska kuitenkin haluja on ja paljon. Hän myös joskus luuli, että puuhaan mieluummin yksin kuin hänen kanssaan, koska "veivaan" niin usein. Se on ihan puppua ja sen olen selväksi tehnyt. Hänen kanssaan se on ihaninta, siitä ei ole epäilystäkään. Eikä häntä onneksi haittaa mun puuhastelut. Monesti tykkää olla jollain lailla mukana.

Yleensä en tämmöisille palstoille kirjoittele, mutta nyt olen oman uuden parisuhteen myötä ollut kiinnostunut suhteistakin yleisemmällä tasolla ja olen täällä joitain osioita lueskellut. Aiemmin lueskelin enemmänkin, en niinkään enää. Ja melkein joka kerta törmään näihin "en riitä kumppanilleni", "kumppani masturboi salaa", "kumppani ei halua seksiä" ja jotenkin halusin, että jos joku täällä ihmettelee näitä ongelmia, jotka ei esim mulle ole ongelmia, vaan asioita, joista voi luontevasti puhua, niin täällä on joku muukin, joka ihmettelee. Olen myös itse kokenut nämä asiat ongelmina, mutta vaihtoehtoja on. Voi olla että tästä tekstistä on apuakin jollekin tai ainakin tietää, että voi myös olla kumppaneita, jotka ovat ymmärtäväisiä, osaavat keskustella asioista, eivät hauku kumppania netissä ja puhuvat yleensäkin muista kunnioittavasti. Älkää luulko, että kaikki seksuaalisesti innokkaat kumppanit pitävät halutonta kumppania huonona kumppanina.

Kun tapasin nykyisen poikaystävän, olin innoissani, että nyt saa seksiä. Juu, jonkin verran, mutta huomattavasti vähemmin ja vaihtoehtoisessa muodossa. :D Muuten sain sitten paljon enemmän, eli ihanan kumppanin, joka on huomaavainen, aito, hyvää seuraa, sellainen jonka kanssa on hyvä olla. Ja mulle merkitsee ihan mielettömästi se, että kumppani kestää ja on ymmärtäväinen, vaikka olenkin aika innokas, enkä sitä salaile. Että häntä ei haittaa, jos teen itselleni kivoja juttuja hänen seurassaan. Varmistan kyllä aina, että haittaako. Ei ole haitannut ja silloin tällöin hänkin innostuu, kun mulla on kivaa ja sitä on kiva katsellakin. :D Mä olen niin iloinen, että meillä on tämmöinen järjestely. Ja olen myös iloinen, että olen itse se kenen kanssa tämä ihana mies on. En ole lähelläkään täydellistä kumppania, mussa on paljon vikaa. Mutta ainakin nyt meillä molemmilla on mahdollisuus ymmärtäväiseen kumppaniin. Poikakaverin edellisistä melkein jokainen lähti jossain vaiheessa pettämään. Se ei ole mulla käynyt tässä suhteessa, eikä aiemmissakaan ikinä mielessä. Mä myös osaan pitää itseni tyytyväisenä ja olen kumppanini kanssa jostain ihan muista syistä kuin seksistä, vaikkei siinäkään mun mielestä mitään vikaa ole. :)

Lue lisää

Tuo tilanteesi ei ole lainkaan huono, päinvastoin. En tarkkaan tiedä mistä se johtuu, mutta on hyvin yleistä, että miehet eivät innostu seksistä samalla tavalla pitkään jatkuneen seurustelun aikana. Tai kaipa se pätee naisiinkin. Sinun tapauksessa tuo alkuvaihe hiipui aika nopeasti, mikä tarkoittanee että miehesi ei tosiaan tarvitse sitä seksiä ihan niin usein. Eipähän sinun tarvitse olla huolissasi että seksin vähyys johtuu siitä että, miehesi olisi kyllästynyt sinuun.

Minulla on yksi pitkä seurustelu takana ja ensimmäiset pari vuotta olin kyllä äärimmäisen aktiivinen tekemään aloitteita. Kun nukuimme yhdessä niin alapää heräsi eloon joka ikinen kerta. Sitten se pikkuhiljaa hiipui jostain syystä. Harrastin kyllä omaa kivaa aika usein, mutta en halunnut seksiä kumppanini kanssa. Tosin se seurustelu muutenkin meni huonompaan suuntaan. Eli sekin voi olla syy. Toisaalta rupesin näkemään kumppanini melkein kuin tämä olisi siskoni. Se luonnollisesti hillitsi himoja. Mutta kumma kyllä, vaikka sitä seksiä ei myöhemmin ollut seurustellessani, niin osasin silti arvostaa naiseni seksikkyyttä. Eli ei sekään ominaisuus naisessani aivan haaskuun mennyt.

Olen hyväksynyt, että sama homma tullee toistumaan jatkossakin, mutta nyt tiedän ettei siitä tarvitse stressata liikaa. Seurustelin tai en, niin masturbointi jatkuu varmasti. Ja koska minulle kumppanin löytäminen on äärimmäisen haasteellista, niin en todellakaan rupea ihan pienistä seksiongelmista vääntämään kriisiä. On melkein mahdotonta löytää kumppania, jolla on täysin identtinen libido. Eli seksin suhteen joutuu tekemään pieniä kompromisseja aina. Vaihtaisin tämän seksittömän sinkkuuden lähes seksittömään suhteeseen välittömästi. Sopivan himokas nainen olisi tietysti plussaa.

Mies77x kirjoitti:

Tuo tilanteesi ei ole lainkaan huono, päinvastoin. En tarkkaan tiedä mistä se johtuu, mutta on hyvin yleistä, että miehet eivät innostu seksistä samalla tavalla pitkään jatkuneen seurustelun aikana. Tai kaipa se pätee naisiinkin. Sinun tapauksessa tuo alkuvaihe hiipui aika nopeasti, mikä tarkoittanee että miehesi ei tosiaan tarvitse sitä seksiä ihan niin usein. Eipähän sinun tarvitse olla huolissasi että seksin vähyys johtuu siitä että, miehesi olisi kyllästynyt sinuun.

Minulla on yksi pitkä seurustelu takana ja ensimmäiset pari vuotta olin kyllä äärimmäisen aktiivinen tekemään aloitteita. Kun nukuimme yhdessä niin alapää heräsi eloon joka ikinen kerta. Sitten se pikkuhiljaa hiipui jostain syystä. Harrastin kyllä omaa kivaa aika usein, mutta en halunnut seksiä kumppanini kanssa. Tosin se seurustelu muutenkin meni huonompaan suuntaan. Eli sekin voi olla syy. Toisaalta rupesin näkemään kumppanini melkein kuin tämä olisi siskoni. Se luonnollisesti hillitsi himoja. Mutta kumma kyllä, vaikka sitä seksiä ei myöhemmin ollut seurustellessani, niin osasin silti arvostaa naiseni seksikkyyttä. Eli ei sekään ominaisuus naisessani aivan haaskuun mennyt.

Olen hyväksynyt, että sama homma tullee toistumaan jatkossakin, mutta nyt tiedän ettei siitä tarvitse stressata liikaa. Seurustelin tai en, niin masturbointi jatkuu varmasti. Ja koska minulle kumppanin löytäminen on äärimmäisen haasteellista, niin en todellakaan rupea ihan pienistä seksiongelmista vääntämään kriisiä. On melkein mahdotonta löytää kumppania, jolla on täysin identtinen libido. Eli seksin suhteen joutuu tekemään pieniä kompromisseja aina. Vaihtaisin tämän seksittömän sinkkuuden lähes seksittömään suhteeseen välittömästi. Sopivan himokas nainen olisi tietysti plussaa.

Lue lisää

Mä olen alkanut oppimaan, miten toi mies yleensä toimii. Ei juuri tee aloitteita. Asiaan varmasti vaikuttaa masennus yms. Eikä kyllä vaikuta mitenkään kamalan innokkaalta seksiä kohtaan ihan yleensäkään. Mutta meillä on paljon muita juttuja ja hän haluaa kuitenkin läheisyyttä yms. Ja on muutenkin ihan mahtava tyyppi. Ei ole täydellinen, mutta eipä ole kukaan muukaan. Tästä tilanteesta ei tee mieli lähteä etsimään sitä kumppania, jolla on identtinen libido. Löytäminen voisi olla mahdotonta ja toinen asia on myöskin se, että ihmisen seksuaalisuus elää koko elämän ajan. Joten vaikka löytäisi kumppanin, joka tahtoo seksiä yhtä paljon kuin sinä, niin se onkin sitten ihan oma juttunsa, että mikä on tilanne vaikka jo parin vuoden päästä.

Sulla on ehdoton vahvuus toi, että tunnet itsesi ja osaat varautua. Voin myös antaa sen neuvon, että omasta suhteestaan ja seksielämästään muokkaa sellaisen mikä toimii itsellä ja juuri sen kumppanin kanssa. Kannattaa miettiä, mitä itse haluaa, mitä kumppani haluaa, miten asiat toimivat juuri teillä. Eikä lukea jostain, että "parisuhde on hyvä, jos seksiä on x-määrä viikossa" ja sitten epäilee omaa suhdettaan, koska jossain joku sanoi noin. Ihan itse voi oman elämänsä muokata ja elää. :)

Kiitos viestistä. Sain tästä jotain toivoa. Olen ollut mieheni kanssa 2 vuotta ja seksi alkoi hiipua vuosi sitten, kertoja on sinä aikana tainnut olla 4-5. Luulen että syynä on miehen työn menerys sekä stressi seksittömyydestä. Olen ollut varmasti painostava jossakin kohtaa, mutta tilanne on aivan uusi. Joskus kun homma ei ole vain rakkauden ja halun puutteesta kiinni, vaan jostain ettei vain pysty. Isot pettymykset elämässä, masennus yms. asiat vaikuttavat paljon. Nyt vain päivä kerrallaan yritän tukea ja toivoa että se lukko sieltä aukeaisi. Elämäniloa peliin ja paljon! :)