Niin usein siis kuin me puhumme vanhurskauttavasta uskosta, on pidettävä kolme seikkaa yhtaikaa mielessä: ensiksi lupaus, toiseksi sen lahjaluonne ja kolmanneksi Kristuksen ansio käsitettynä hinnaksi ja sovitukseksi. Lupaus otetaan vastaan uskolla. Lahja sulkee pois meidän omat ansiomme ja ilmaisee sen, että hyvä teko tulee meidän osaksemme yksinomaan laupeuden tähden. Kristuksen ansio taas on lunastushinta, koska meidän syntejämme täytyy vastata tietyn hyvityksen. Raamatussa rukoillaan tavan takaa laupeutta. Pyhät isätkin sanovat usein, että me pelastumme laupeudesta. Aina milloin puhutaan laupeudesta, on pidettävä mielessä, että tarvitaan usko, joka ottaa vastaan lupauksen laupeudesta. Toisaalta taas, aina milloin puhumme uskosta, tahdomme, että se ymmärretään kohteensa, nimittäin luvatun laupeuden yhteydessä. Eihän usko siitä syystä vanhurskauta eikä pelasta, että se olisi jokin sinänsä ansiollinen suoritus, vaan ainoastaan sen tähden, että se ottaa luvatun laupeuden vastaan.
lähde: Augsburgin tunnustus.
lähde: Augsburgin tunnustus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiväkö hellarit pysty kommentoimaan onko mahdollisesti avaus oikein?