Hulluutta!

Oon vähennelly uudelleen aloittamiani psyykenlääkkeitä jo kuukausia. Tuli unettomuutta ja kipuja. Hermomyrkkyjä sanon mä. Esim. Cymbalta masennuslääkkeen äkkilopetus voi saada sydämen pettämään. Neuroleptit kutistaa labrassa apinoiden aivoja. Kivaa... Ja kun 60- luvulla keksittiin ekat tehokkaat masennus ja psykoosimömmöt, mielisairauksista tuli epidemia. Miksi just niin? Ja tilastot kertoo et masislääkkeiden käyttäjät sairastuvat monesti maniaan ja neuroleptien psykooseihin. Rauhottavien käyttäjät voivat usein tosi huonosti. Masennuslääkkeet aiheuttavat aggressiivisuutta. On myös karua tilastotietoa et lääkkeet aiheuttaa 65000 kertaa enemmän kuolemia ku hivenainepillerit. Terapian sijaan tuputetaan lääkkeitä. Sillä tapetaan roskasakki. Se on tarkotuskin. Hyödytön yksilö on rahanmeno. Ja lisään et antipsykoottien tunnustettu riski on et saa verisuonitukoksia, tappaviakin. Rytmihäiriöt ovat yleisiä. Ja kun lopetat lääkityksen, olet helposti kuollut jos oikein huonosti käy.

Tietenkin lääkärit ja hoitajat koulutetaan uskomaan jopa et nuo hermomyrkyt parantaa. Siis ne vain vaimentaa hermoimpulsseja joten ei tunne tuskaa...ei kyllä muutakaan. Eivät paranna, eivät siis vaikuta ongelmien syihin. Sitten myös potilaat mömmöhöyryissä aivot lahonneena julistaa kun on helppo elämä. Varmasti kun ei tunne normaalia ahdistusta ja tuskaa mikä kuuluu elämään. Olen varma että kun syö Diapamia 10 tabl. päivässä, ei opi elämän kommelluksista mitään vaan jää sille kehityksen tasolle missä aloitti pillerien syönnin.

On ihan turha kenenkään julistaa kuinka ihanaa on vetää Ketipinoria. Sille on oma sanayhdistelmä englanninkielessä: mind toxin. Do your home work! Eli tutki mitä syöt. Lue netistä, lainaa kirjastosta kirjoja. Sinua on kusetettu raskaasti kuten minua. Voi olla muutama vuosi kivaa syödä niitä, mutta vedäs 20 vuotta kuten minä! Olet hermoraunio. Ja keskenkasvuinen psyykkisesti.

Motoriikka on mennyt. En osaa tai pysty edes piirtämään. Se asia jo v*tuttaa. Psykiatrian lääkehoitosuositukset, mikä sairas vitsi.

Joku ottaa siellä ruudun takana pulttia nyt. "Minä ainakin hyödyn tästä ihanasta lääkityksestä!" Niin tietenkin. Uskon sua. Elät lääkkeiden aiheuttamaa todellisuutta zombi-aivoissasi.
Mutta muistatko mitä elämä oli joskus kauan sitten ilman mömmöjä? Et. Ne vie myös muistisi.
11459
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Samaa mieltä! SSRI-lääkkeetkin vievät sexihalut. Ihmiset ovat pihalla kuin lumiukot.

Äänestä

Allekirjoitan. Mielenterveyspuolella käypähoitosuositukset on tehty auttamaan lääkemyyntiä ja bisnestä, ei auttamista varten. Sinisilmäiset ihmiset uskovat, että päättäjät eivät sellaista tekisi, mutta se on vain uskomus. (ps. Neuroleptit kutistaa ihan todistetusti myös ihmisten aivot, mutta varmaan olit jo tietoinen.)

Äänestä
  • Muuten, jos teille on kasvanut rinnat risperidoni käytön aikana, saattaa oheinen uutinen kiinnostaa.

    Risperdal Lawsuit Website Launched
    February 17, 2014

    A website has been launched by the firm of Bernstein Liebhard LLP, who are filing cases on behalf of men and young boys who allegedly developed male breasts caused by the antipsychotic drug Risperdal.

    http://www.madinamerica.com/2014/02/risperdal-lawsuit-website-launched/

    Eli mies, joka haluat tissit, kokeile risperidonia!

    Äänestä

Samaa mieltä. Herätkää ihmiset ajoissa!! Itse heräsin aivan liian myöhään ja täällä kärsitään toden teolla! Aluksi olin SSRI-pilvessä, elämä oli iiihaanaaaa, kunnes tajusin, että apua enhän edes tunne itseäni, koe elämään kuuluvia normaaleja ahdistuksia ja psyykkinen käsittelykykyni oli vain hienoja kirjoista oppimiani psykologisia termejä. Nyt lääkkeetön ja kärsin valtavista neurologista oireista. Kuntoon tästä kyllä tullaan, luovuta en aio, mutta käyn läpi varmasti elämäni vaikeinta kokemusta.

Äänestä
  • Hei. Ihan mielenkiinnosta kysyisin. Millaisia neurologisia vaurioita olet saanut? Onko jotkin vauriot jääneet pitkäaikaisiksi tai pysyviksi? Varmaan vaikea sanoa vielä onko pysyviä vammoja. Kauanko käytit, mitä, millä annoksella, miten lopetit, kuinka kauan olet ollut ilman SSRI:tä? Miten psykiatria on suhtautunut ilmoituksiisi neurologisista lääkevammoista? Millaista apua olet saanut vammojen tutkimiseksi ja hoitoon? Oletko jo saanut virallisen diagnoosin SSRI:n aiheuttamasta neurologisesta vauriosta? Oletko tehnyt lääkevahinkoilmoituksen tai vaatinut korvauksia vammoista?

    Kiitos, jos viitsit vastata. Varmasti monia kiinnostaisi kuulla, sillä nämä asiat on todella tiukasti peitetty kansalta organisoidun psykiatrian ja lääketeollisuuden toimesta niiden huonon PR vaikutuksen vuoksi.

    Äänestä

  • Älkää jauhako packaa. Itse olen syönyt cipralexia ja xanoria vuosia ja penis toimii niinku pitääkin se on pääasia.

    Äänestä

  • 4+224 kirjoitti:

    Hei. Ihan mielenkiinnosta kysyisin. Millaisia neurologisia vaurioita olet saanut? Onko jotkin vauriot jääneet pitkäaikaisiksi tai pysyviksi? Varmaan vaikea sanoa vielä onko pysyviä vammoja. Kauanko käytit, mitä, millä annoksella, miten lopetit, kuinka kauan olet ollut ilman SSRI:tä? Miten psykiatria on suhtautunut ilmoituksiisi neurologisista lääkevammoista? Millaista apua olet saanut vammojen tutkimiseksi ja hoitoon? Oletko jo saanut virallisen diagnoosin SSRI:n aiheuttamasta neurologisesta vauriosta? Oletko tehnyt lääkevahinkoilmoituksen tai vaatinut korvauksia vammoista?

    Kiitos, jos viitsit vastata. Varmasti monia kiinnostaisi kuulla, sillä nämä asiat on todella tiukasti peitetty kansalta organisoidun psykiatrian ja lääketeollisuuden toimesta niiden huonon PR vaikutuksen vuoksi.

    Hei.

    Käytin Essitalopraamia suhteellisen pienillä annoksilla (2,5-5-10 mg) ja lopetuksen tein useampien kuukausien aikana. Indikaationa Essotalopraamilla oli aluksi jännitysoireet ja lievä uupumus. Yritin lopettaa lääkkeen käyttämäni kuuden vuoden aikana useamman kerran, sain valtavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriöksi / masennukselsi tms. Olen ollut tuolloin niin huonossa kunnossa, enkä ole pystynyt yhdistämään oireiluani lääkkeestä aiheutuvaksi. Tämä on tapahtunut vasta jälkeenpäin, missä psykoterapeuttini on minua tukenut.

    Olen kärsinyt valtavista neurologisista ja psyykkisistä oireista pian kaksi vuotta. Jonkin aikaa minulla oli tässä välissä Fluoksetiini pienellä annoksella, sillä olin to-taa-li-sen loppu ja ajatukseni alkoivat kääntyä siihen että hyväksyn pienen lääkemäärän, jos voin pääsen takaisin normaalielämään. Kuitenkin, en pystynyt valehtelemaan itselleni, joten lääke on nyt lopetettu erittäin hitaasti. Toisaalta Fluoksetiini ei oireisiini enää auttanut, ehkä nukkuminen oli jkv levollisempaa.

    Tällä hetkellä kärsin lähinnä tiedonkäsittelyn ongelmista, hitaudesta ja herkästä väsymiestä. Aivoni ovat kuin valtavassa jumitilanteessa jatkuvasti. Aivot prosessoivat tietoa hitaasti ja vaillinaisesti, uuden oppiminenon on vaikeaa, samoin muistaminen. Tämän vuoksi esim. lukeminen ja elokuvien katselu on hyvin työlästä. Lisäksi jotain toiminnanohjauksen ja suunnittelun ongelmista. Tunteiden käsittely on haasteellista, ikään kuin ajatukset ja tunteet olisivat aivan erillään. Myös näönkäytön ongelmia ilmenee jatkuvasti (esim. sumuisuus, kokonaisuuden hahmottaminen). Masennus- tai ahdistusoireita ilmenee vain silloin tällöin ja sekin tuntuu ihan normaalireagoinnilta. Ärtyneisyys on välillä todella voimakasta. Koko oirelistani on valtavan pitkä, ikään kuin jokainen hermosolu olisi saanut jonkin vaurion päästä varpaisiin.

    Kokemukseni psykiatreista ovat 9/10 todella huonot niin petusyerveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa kuin yksityisestikin. Kaikki alkoi huonosta yksityisestä psykiatrista, joka vain määräsi lääkettä jatkuvalla syötöllä, eikä puuttunut lääkkeen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Pohti uusien lääkkeiden kokeilua, mutta jostain syystä Essitalopraamissa pitäydyttiin. Vuosi sitten olin erikoissairaanhoidossa tutkimuksissa kärsimieni monenlaisten neurologisten oireiden vuoksi. Toin jatkuvasti esille, että tilanteeni täytyy johtua käytyämästäni SSRI-lääkityksestä. Neurologian puolella neurologit eivät tienneet asiasta, psykiatrialla käsitykset vaihtelivat lääkärikohtaisesti. Koska korkeammassa asemassa ollut lääkäri kiisti tyysti SSRI-lääkkeiden pitkäkestoisen vaikutuksen (puhui muutamista viikoista), oireiluni syyksi kirjattiin TÄYSIN virheellisesti työasioihin liittyvät kokemukset. Olen ollut yhteydessä tutkimushenkilöstöön jälkeenpäin ja vaatinut virheiden korjaamista, mutta useista pyynnöistäni huolimatta he eivät korjaa tekemiään virheitä. Pohdin myöhemmin kantelun tekemistä aluehallintovirastoon.

    Monien puheluiden avulla sain yhteystiedot hyvin korkeassa virassa ja vaikutusvaltaiselle psykiatrille, joka on viimein tunnustanut tilanteeni SSRI-lääkkeestä johtuvaksi ja olen saanut asiaan virallisen, aivojen toimintahäiriöön viittaavan diagnoosin. Pysyvistä haittavaikutuksista emme ole vielä keskustelleet, mutta ilmeistä on, että oireet ovat pitkäaikaiset. Kuntoutunut olen kyllä jo paljon. Olen tehnyt Fimeaan valituksen ja soittanut lääkeyhtiöönkin, jossa pitkäaikaisvaikutuksia ei kiistetty (!!). Olivat puhelimessa hyvin hiljaisia. Aiomme lääkärini kanssa tehdä ilmoituksen Lääkevahinkovakuutusyhtiöön ja aion vaatia korvauksia vaikka oikeudessa asti.

    Käyn tällä hetkellä kahdessa terapiassa, neuropsykologisessa ja psykofyysisessä. Molemmat terapeutit ovat todella hyviä ja ymmärsivät heti tilanteen luonteen. Tarkoituksena on edistää uusien hermoyhteyksien muodostumista. Liikun myös säännöisesti,vsyön terveellisesti ja pyrin olemaan sosiaalisesti aktiivinen. En aio luovuttaa ja sinnikkäästi pyrin takaisin työelämään, johon opiskelin akateemisesti vuosia. Mikäli myöhemmin edelleen tuntuu siltä, aion tuoda tapaukseni julki ja kertoa hyvin välinpitämättömistä, autoritäärisistä kokemuksistani psykiatrialla sekä lääkkeiden salatuista, erittäin vakavista hsittavaikutuksista.

    Tilanteeni olisi todennäköisesti aivan toinen, jos en olisi ikinä koskenutkaan SSRI-lääkkeisiin, vaan saanut asiantuntevaa psykiterapeuttista tukea nuoruuden kasvukipuihin. Tai edes joku tapaamistani psykiatreista olisi pysähtynyt ja miettinyt mistä-oireet-todella-johtuvat. Oikean diagnoosin saaminen on ollut valtava taistelu kuntoutumisesta puhumattakaan. Mutta täältä vielä noustaan ja perästä kyllä kuuluu!!

    Äänestä

  • huh.. kirjoitti:

    Hei.

    Käytin Essitalopraamia suhteellisen pienillä annoksilla (2,5-5-10 mg) ja lopetuksen tein useampien kuukausien aikana. Indikaationa Essotalopraamilla oli aluksi jännitysoireet ja lievä uupumus. Yritin lopettaa lääkkeen käyttämäni kuuden vuoden aikana useamman kerran, sain valtavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriöksi / masennukselsi tms. Olen ollut tuolloin niin huonossa kunnossa, enkä ole pystynyt yhdistämään oireiluani lääkkeestä aiheutuvaksi. Tämä on tapahtunut vasta jälkeenpäin, missä psykoterapeuttini on minua tukenut.

    Olen kärsinyt valtavista neurologisista ja psyykkisistä oireista pian kaksi vuotta. Jonkin aikaa minulla oli tässä välissä Fluoksetiini pienellä annoksella, sillä olin to-taa-li-sen loppu ja ajatukseni alkoivat kääntyä siihen että hyväksyn pienen lääkemäärän, jos voin pääsen takaisin normaalielämään. Kuitenkin, en pystynyt valehtelemaan itselleni, joten lääke on nyt lopetettu erittäin hitaasti. Toisaalta Fluoksetiini ei oireisiini enää auttanut, ehkä nukkuminen oli jkv levollisempaa.

    Tällä hetkellä kärsin lähinnä tiedonkäsittelyn ongelmista, hitaudesta ja herkästä väsymiestä. Aivoni ovat kuin valtavassa jumitilanteessa jatkuvasti. Aivot prosessoivat tietoa hitaasti ja vaillinaisesti, uuden oppiminenon on vaikeaa, samoin muistaminen. Tämän vuoksi esim. lukeminen ja elokuvien katselu on hyvin työlästä. Lisäksi jotain toiminnanohjauksen ja suunnittelun ongelmista. Tunteiden käsittely on haasteellista, ikään kuin ajatukset ja tunteet olisivat aivan erillään. Myös näönkäytön ongelmia ilmenee jatkuvasti (esim. sumuisuus, kokonaisuuden hahmottaminen). Masennus- tai ahdistusoireita ilmenee vain silloin tällöin ja sekin tuntuu ihan normaalireagoinnilta. Ärtyneisyys on välillä todella voimakasta. Koko oirelistani on valtavan pitkä, ikään kuin jokainen hermosolu olisi saanut jonkin vaurion päästä varpaisiin.

    Kokemukseni psykiatreista ovat 9/10 todella huonot niin petusyerveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa kuin yksityisestikin. Kaikki alkoi huonosta yksityisestä psykiatrista, joka vain määräsi lääkettä jatkuvalla syötöllä, eikä puuttunut lääkkeen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Pohti uusien lääkkeiden kokeilua, mutta jostain syystä Essitalopraamissa pitäydyttiin. Vuosi sitten olin erikoissairaanhoidossa tutkimuksissa kärsimieni monenlaisten neurologisten oireiden vuoksi. Toin jatkuvasti esille, että tilanteeni täytyy johtua käytyämästäni SSRI-lääkityksestä. Neurologian puolella neurologit eivät tienneet asiasta, psykiatrialla käsitykset vaihtelivat lääkärikohtaisesti. Koska korkeammassa asemassa ollut lääkäri kiisti tyysti SSRI-lääkkeiden pitkäkestoisen vaikutuksen (puhui muutamista viikoista), oireiluni syyksi kirjattiin TÄYSIN virheellisesti työasioihin liittyvät kokemukset. Olen ollut yhteydessä tutkimushenkilöstöön jälkeenpäin ja vaatinut virheiden korjaamista, mutta useista pyynnöistäni huolimatta he eivät korjaa tekemiään virheitä. Pohdin myöhemmin kantelun tekemistä aluehallintovirastoon.

    Monien puheluiden avulla sain yhteystiedot hyvin korkeassa virassa ja vaikutusvaltaiselle psykiatrille, joka on viimein tunnustanut tilanteeni SSRI-lääkkeestä johtuvaksi ja olen saanut asiaan virallisen, aivojen toimintahäiriöön viittaavan diagnoosin. Pysyvistä haittavaikutuksista emme ole vielä keskustelleet, mutta ilmeistä on, että oireet ovat pitkäaikaiset. Kuntoutunut olen kyllä jo paljon. Olen tehnyt Fimeaan valituksen ja soittanut lääkeyhtiöönkin, jossa pitkäaikaisvaikutuksia ei kiistetty (!!). Olivat puhelimessa hyvin hiljaisia. Aiomme lääkärini kanssa tehdä ilmoituksen Lääkevahinkovakuutusyhtiöön ja aion vaatia korvauksia vaikka oikeudessa asti.

    Käyn tällä hetkellä kahdessa terapiassa, neuropsykologisessa ja psykofyysisessä. Molemmat terapeutit ovat todella hyviä ja ymmärsivät heti tilanteen luonteen. Tarkoituksena on edistää uusien hermoyhteyksien muodostumista. Liikun myös säännöisesti,vsyön terveellisesti ja pyrin olemaan sosiaalisesti aktiivinen. En aio luovuttaa ja sinnikkäästi pyrin takaisin työelämään, johon opiskelin akateemisesti vuosia. Mikäli myöhemmin edelleen tuntuu siltä, aion tuoda tapaukseni julki ja kertoa hyvin välinpitämättömistä, autoritäärisistä kokemuksistani psykiatrialla sekä lääkkeiden salatuista, erittäin vakavista hsittavaikutuksista.

    Tilanteeni olisi todennäköisesti aivan toinen, jos en olisi ikinä koskenutkaan SSRI-lääkkeisiin, vaan saanut asiantuntevaa psykiterapeuttista tukea nuoruuden kasvukipuihin. Tai edes joku tapaamistani psykiatreista olisi pysähtynyt ja miettinyt mistä-oireet-todella-johtuvat. Oikean diagnoosin saaminen on ollut valtava taistelu kuntoutumisesta puhumattakaan. Mutta täältä vielä noustaan ja perästä kyllä kuuluu!!

    Uskon täysin kaiken kirjoittamasi sillä minulla on vastaavat kokemukset. Serotoniinin määrää lisäävät lääkkeet olivat käytössä muutaman vuoden, ja tuo mainitsemasi lääkevalmiste aiheutti sekavuutta, jota psykiatrisessa sairaalassa ei osattu hoitaa.

    Hyvä, että teet tämän lääkevahinkoilmoituksen. Minä teen tämän myös. Teen sen osittain siksi, että tulevien sukupolvien ei tarvitse kärsiä tätä samaa myllytystä. Tiedän, että lääkäreille ei näistä tule seuraamuksia, sillä Valvira heitä suojelee.

    Äänestä

  • kivikovamulkku kirjoitti:

    Älkää jauhako packaa. Itse olen syönyt cipralexia ja xanoria vuosia ja penis toimii niinku pitääkin se on pääasia.

    Mut aivot ei toimi..

    Äänestä

Lääkkeiden markkinoimiseen käytetään enemmän rahaa kuin niiden
tutkimiseen..Mitähän siitä voisi päätellä??

Äänestä
  • Jaa-a, en ainakaan minä ole Suomessa nähnyt yhtään masennuslääkemainosta eli mihin tuo tieto (käsitys) perustuu. Ulkamailla mainostamisesta en tiedä sitten kyllä mitään...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Dopamine 73. kirjoitti:

Oon vähennelly uudelleen aloittamiani psyykenlääkkeitä jo kuukausia. Tuli unettomuutta ja kipuja. Hermomyrkkyjä sanon mä. Esim. Cymbalta masennuslääkkeen äkkilopetus voi saada sydämen pettämään. Neuroleptit kutistaa labrassa apinoiden aivoja. Kivaa... Ja kun 60- luvulla keksittiin ekat tehokkaat masennus ja psykoosimömmöt, mielisairauksista tuli epidemia. Miksi just niin? Ja tilastot kertoo et masislääkkeiden käyttäjät sairastuvat monesti maniaan ja neuroleptien psykooseihin. Rauhottavien käyttäjät voivat usein tosi huonosti. Masennuslääkkeet aiheuttavat aggressiivisuutta. On myös karua tilastotietoa et lääkkeet aiheuttaa 65000 kertaa enemmän kuolemia ku hivenainepillerit. Terapian sijaan tuputetaan lääkkeitä. Sillä tapetaan roskasakki. Se on tarkotuskin. Hyödytön yksilö on rahanmeno. Ja lisään et antipsykoottien tunnustettu riski on et saa verisuonitukoksia, tappaviakin. Rytmihäiriöt ovat yleisiä. Ja kun lopetat lääkityksen, olet helposti kuollut jos oikein huonosti käy.

Tietenkin lääkärit ja hoitajat koulutetaan uskomaan jopa et nuo hermomyrkyt parantaa. Siis ne vain vaimentaa hermoimpulsseja joten ei tunne tuskaa...ei kyllä muutakaan. Eivät paranna, eivät siis vaikuta ongelmien syihin. Sitten myös potilaat mömmöhöyryissä aivot lahonneena julistaa kun on helppo elämä. Varmasti kun ei tunne normaalia ahdistusta ja tuskaa mikä kuuluu elämään. Olen varma että kun syö Diapamia 10 tabl. päivässä, ei opi elämän kommelluksista mitään vaan jää sille kehityksen tasolle missä aloitti pillerien syönnin.

On ihan turha kenenkään julistaa kuinka ihanaa on vetää Ketipinoria. Sille on oma sanayhdistelmä englanninkielessä: mind toxin. Do your home work! Eli tutki mitä syöt. Lue netistä, lainaa kirjastosta kirjoja. Sinua on kusetettu raskaasti kuten minua. Voi olla muutama vuosi kivaa syödä niitä, mutta vedäs 20 vuotta kuten minä! Olet hermoraunio. Ja keskenkasvuinen psyykkisesti.

Motoriikka on mennyt. En osaa tai pysty edes piirtämään. Se asia jo v*tuttaa. Psykiatrian lääkehoitosuositukset, mikä sairas vitsi.

Joku ottaa siellä ruudun takana pulttia nyt. "Minä ainakin hyödyn tästä ihanasta lääkityksestä!" Niin tietenkin. Uskon sua. Elät lääkkeiden aiheuttamaa todellisuutta zombi-aivoissasi.
Mutta muistatko mitä elämä oli joskus kauan sitten ilman mömmöjä? Et. Ne vie myös muistisi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu