Minua on viime aikoina alkanut kaivelemaan ikävä tunne, etteivät käännyttämään pyrkivät ihmiset loppujen lopuksi ehkä ymmärräkään, miksi joku ei usko samalla tavalla. Voisin kirjoittaa aiheesta hyvinkin pitkän pohdiskelevan esseen, mutta välillä on parempi että annan muiden hoitaa keskustelun. Tiivistän pointin kahteen kysymykseen.
Kristityille, teisteille ja muille hengellisille kurkkijoille: miksi teidän mielestänne joku on ateisti/ ei viitsi etsiä Jumalaa, tai hengellistä?
Ja ateisteille, uskonnottomille ja skeptisille ihmisille: tuntuuko teistä joskus, että ihmiset, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksianne, eivät täysin ymmärrä teitä, saati pyri edes välittämään?
Vapaat kädet, keskustelkaa, pohtikaa, möliskää ja niin edespäin.
Kristityille, teisteille ja muille hengellisille kurkkijoille: miksi teidän mielestänne joku on ateisti/ ei viitsi etsiä Jumalaa, tai hengellistä?
Ja ateisteille, uskonnottomille ja skeptisille ihmisille: tuntuuko teistä joskus, että ihmiset, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksianne, eivät täysin ymmärrä teitä, saati pyri edes välittämään?
Vapaat kädet, keskustelkaa, pohtikaa, möliskää ja niin edespäin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kaikkia vaan ei kiinnosta uskonto tai edes mikään. Tuputtajat usein luulevat että täysin uskonnoton olisi hyvä kohde käännytykselle.. tuskinpa niillä on aikaa sen enempää yrittää ymmärtää kunhan yrittävät jyrätä jollain opitulla taktiikalla mielipiteensä läpi.
Usko tuntuu olevan jonkinlainen aivovamma.
Ainakin siitä uskostaan kertovat ihmiset vaikuttavat vammaisilta.
Heiltä tuntuu puuttuvan kokonaan jokin korkeampi ajattelukyky.
Heidän höpinöissään ei koskaan ole järjen murustakaan ja niin
luokattoman ala-arvoista sontaa on mahdoton ottaa vakavasti.
Asiaa ei todellakaan paranna se, että samaiset vammaiset vielä
yleensä ilmoittavat avoimesti halveksivansa kaikkea järkeä, joka
kuulemma eksyttää ja estää sen sokean uskomisen.
Minunkin pitäisi siis muuttua tyhmäksi, lopettaa ajattelu ja ehkä
vielä hankkia jokin aivovamma, että voisin päästä samalle tasolle
ja ymmärtää uskovia ja saada itsekin saman uskon. Mutta jostain
kumman syystä ajatus aivovammasta ja kaiken järkevän ajattelun
lopettamisesta ei yhtään houkuttele.
Viina ja huumeet voisivat toki auttaa ja monet uskovat ovatkin
entisiä sekakäyttäjiä, joilta aineet ovat tuhonneet aivot ja siten
myös kyvyn loogiseen ja kriittiseen päättelyyn.
"Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen. Mikäli alkoholin käyttö on jatkunut pitkään runsaana ja vaurioita on kehittynyt isojen ja pikkuaivojen alueelle, eivät ne enää korjaannu."
Mutta valitettavasti minä olen umpiraitis, eikä hellareiden seura
muutenkaan houkuttele. Siellähän ne kaikki juopot ja narkkarit
ja taparikolliset ovat, aivovaurioidensa kanssa. Vaurioiden jotka
eivät koskaan parane, koska tuhoutuneet aivosolut eivät parane.
Ja sönkötys uskonasioista on sitten sen mukaista. Aivotonta.
tämäkin oli turha aloitus, nämä kysymykset on käyty moneen kertaan jo läpi, keksikää jotain uutta ja parempaa
Tarkoitat kai että teit turhan vastauksen.
Aika helppo kysymys. Siis vieras ja uusi ja outo on ihmiselle kammottava asia. Jumalaton elämä joillekin on kauheaa ja he eivät ymmärrä heitä, jotka elävät ilman uskoa. Ja samoin ateisti ei ymmärrä uskovaisen saamaa iloa ja sisältöä elämäänsä uskostaan.
Ongelma tulee näiden käännyttäjien kanssa. Näiden ihmisten ongelma on vaan edellinen mutta potenssiin kaksi. Edes ajatus ihmisestä joka uskoo eri asiaan kuin itse, on kauhistuttava ja hän tekee työtä "poistaakseen" nämä eriävät uskot.
Uskovainen, joka saa uskosta sisältöä elämäänsä ei voi kuvitella tilannetta, jossa voi elää elämäänsä tyytyväisenä ilman uskoa. Nykyisin vielä nämä ateistit haastavat uskovien perusajatuksia "tieteellä" ja "järjellä". Sillähän nämä kreatonisti tieteilijät on syntynyt.
Ateistit taas pitävät uskovaisia hulluina eivätkä voi käsittää heidän uskoaan. Ateistien silmissä harry potter on yhtä totta kuin raamattu.
Omasta mielestäni ongelma tulee vasta politiikassa. Pitäisikö usko huomioida politiikkaa tehdessä? Entä opintosuunnitelmia tehdessä?
Jos totta puhutaan, suurimman osan kansasta tunnusteassa uskovansa "johonkin", ei politiikassakaan pitäisi syrjiä uskontoja. Mutta koulussa ei saisi MITKÄÄN uskomukset vaikuttaa, teistiset tai ateistiset. Koulussa ei pitäisi tulla vaikutteita mistään uskosta.
ps. olen siis ateisti
Typerys !
Jos kerran olet ateisti, niin sun kirjoituksestas saa sellaisen kuvan, kuten vaikka että vain uskovaisen elämässä on iloa ja sisältöä, ja millaista uskontoo oikeen siihen politiikkaan haluat. Ja miksi sinun täytyi tuoda se että olet ateisti erikseen esille, tuntuiko että sen asian esiintuominen muuttaisi jotenkin kirjoituksesi sisältöä?
Jos ihmiseen ei saa vaikuttaa mikään uskomus, eikö lopputulos olisi paradoksaalinen? Kouluopetus perustuu uskomukseen, että lasten kouluttaminen ja jalostaminen opetuksella antaa parhaan lopputuloksen ja arvosanojen antaminen perustuu uskomukseen, että ihmisten arvioiminen on hyvä koulutuksen mittari. Miettisin itse tuon sanamuodon uusiksi.
Jos uskomukset poistetaan, jopa ihmiselämä muuttuu mahdottomaksi. Kun vatsasi kurnii, uskot että sinun pitää syödä. Mitään kausaalista suhdetta ei nälän ja syömisen välille kuitenkaan voida vetää.
Miksi tuo ei pitäisi paikkaansa molempiin suuntiin?
Lähetyskäsky on kristityillä organisoinut tuon oman totuuden tuputtamisen. Mutta jos nyt ajatellaan ihan palstatasolla, niin en minä kovin paljon eroa näe teistien ja ateistien toiminnassa. Sekä ateistit että teistit suoltavat jatkuvasti omaa totuutta puolustavia ja vastakkaista näkemystä dissaavia aloituksia.
Arkielämässä uskovat eivät pyri muokkaamaan mun käsityksiäni, edellisestä käännytysyrityksestä lienee jo 15 vuotta ja sekin hoitui lakonisella "kiitos, mutta asia ei kiinnosta". Evankeliumitädit olivat ystävällisiä ja kokeneita ja lähtivät omille teilleen hyvää jatkoa toivottaen.
Paljon rankemmin mun käsityksiä ja uskomuksia pyrkii muokkaamaan esim. media ja erityisesti sen kaupalliset ilmentymät. Ja tosiaan, minusta tuntuu kyllä että nuo median viestijät, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksiani, eivät täysin ymmärrä minua, saati pyri edes välittämään.
Olisin hyvin epärehellinen, jos väittäisin etteivät molemmat osapuolet olisi kykeneväisiä empatiaan.
Mainostajilla on yksi selkeä päämäärä, ja se on "myy mahdollisimman paljon annettua tuotetta." Aseita ovat mielikuvat, arvot ja hyväksyntä. Erityistä kyllä näen todella paljon samaa mainosten ja kristillisen lähetystyön välillä. Molemmilla on mainostettava artikkeli, jota pyritään välittämään mahdollisimman monelle. Minun tulisi vielä nähdä tuota ateismista kumpuavaa tuputtamista.
x42
>>>etteivät käännyttämään pyrkivät ihmiset loppujen lopuksi ehkä ymmärräkään, miksi joku ei usko samalla tavalla
Tämä palsta noiden muiden uskontojen ja uskomusten joukossa taitaa olla aikamoinen houkutin kaikenlaisille ihmisille. Mikä olisi parempi paikka oikeuttaa oma mielipiteensä kuin pahamaineisten ateistien olinsija?
Aihe on tosiaan laaja. Puutun nyt siihen asiaan joka ensimmäisenä sattui tulemaan mieleen.
Aina silloin tällöin kuulee uskovaisten sanovat että ateisti on ateisti koska hän ei halua luopua pahoista tavoistaan; esimerkiksi hillittömästä ryyppäämisestä, holtittomasta seksistä ja pettämisestä, materialismista ja ties mistä muusta kelvottomasta käytöksestä.
Tai että ateisti on "epäuskovinaan" koska ei halua joutua tilille Jumalan edestä näistä edellämainituista teoista (mikä järjetön ajatus - kuin pistäisi päänsä pensaaseen ettei näe tiikeriä ja luulisi sillä tavoin muuttuvansa näkymättömäksi).
Tämäntasoisia väitteitä on tullut aivan piispatasolta asti ja ne kyllä kovasti minua ihmetyttävät.
Taidan vielä odottaa sitä kirjoitusta jossa joku kirkon edustaja vilpittömästi sanoo että ateismi ei ole mikään este elämälle jossa pyritään hyvään ja yritetään kaikissa tilanteissa käyttäytyä mahdollisimman oikein ja moraalisesti - ja onnistutaan siinä hyvin.
Tuollaisia asioita on ehkä ollut joissakin vastauksissa joissa kirkon edustaja on vähän viran puolesta joutunut toppuuttelemaan pahimpia ylilyöntejä, mutta että joku kirkon edustaja tai uskovainen aivan vilpittömästi ja tosissaan, ilman minkäänlaista nurkkaan ajautumista, sanoisi noin - sepä olisi minusta ihmeellistä ja hienoa. Mutta en pidättele hengitystä odotellessani.
"Aina silloin tällöin kuulee uskovaisten sanovat että ateisti on ateisti koska hän ei halua luopua pahoista tavoistaan; esimerkiksi hillittömästä ryyppäämisestä, holtittomasta seksistä ja pettämisestä, materialismista ja ties mistä muusta kelvottomasta käytöksestä.
Tai että ateisti on "epäuskovinaan" koska ei halua joutua tilille Jumalan edestä näistä edellämainituista teoista (mikä järjetön ajatus - kuin pistäisi päänsä pensaaseen ettei näe tiikeriä ja luulisi sillä tavoin muuttuvansa näkymättömäksi)."
Minustakin tämä on aivan käsittämätön ajatus. Ehkä se on vain vaikea ymmärtää, ettei vain pysty uskomaan jumaliin, samoin kuin ei usko muihinkaan tonttuihin ja keijuihin. Ei millään pahalla, mutta minulle nuo kaikki ovat tosiaan sama asia.
Ymmärrän kyllä sen, että monille usko tuo lohtua ja sisältöä elämään. Se on tietenki hienoa. Mutta minun elämäni on kuitenkin täyttä ja hyvää ilman uskomistakin.
>>>Aina silloin tällöin kuulee uskovaisten sanovat että ateisti on ateisti koska hän ei halua luopua pahoista tavoistaan
"Ja ateisteille, uskonnottomille ja skeptisille ihmisille: tuntuuko teistä joskus, että ihmiset, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksianne, eivät täysin ymmärrä teitä, saati pyri edes välittämään?"
En yhtään epäile, etteikö joku pystyisi ymmärtämään. Mitä taas tulee empatiaan, ei se ole varsinaista ymmärrystä vaan asioiden arvottamista tunteiden pohjalta ja monien asioiden totuudellisuus ei ole riippuvainen siitä, miten me tunteidemme pohjalta sen arvotamme.
Minulle empatia on aina ollut kykyä asettua toisen asemaan, ja minua juuri kiinnostaakin, kuinka paljon ihmisessä vaikuttavat uskomukset vaikuttavat sen kokemiseen.
"Minulle empatia on aina ollut kykyä asettua toisen asemaan"
Sitähän se on, mutta tunteiden tasolla. Kysehän oli uskomusten muokkaamisesta. Toki esimerkiksi minua kohtaan empatiaa tuntevan argumentit varmasti kuulostavat mukavemmilta, mutta todellisuudessahan sillä ei ole mitään merkitystä argumentin oikeellisuuden kannalta.
Monet uskovaiset, minkämerkkiset tahansa, eivät tunnu ymmärtävän sitä, että ovella ramppaaminen uskomuksiaan julistaen on kotirauhan häirintää. Ajattelin että seuraavan kerran kun joku rimputtaja on ovella, niin sanon että okei, kyllä minä voin kanssasi jutella, jos vaan peset ikkunat ja imuroit. Eikä olisi pahitteeksi jos veisit roskapussinkin mennessäsi. Mahtaiskohan löytyä yhteisymmärrystä?
Taidan ottaa tuon käyttöön. Kolmisen viikkoa sitten kävi joku uskovainen ovella ja tyrkytti lehteä. En ostanut, enkä osta, mutta voisin kyllä maksaakin jos edes imuroisi.
"Ja ateisteille, uskonnottomille ja skeptisille ihmisille: tuntuuko teistä joskus, että ihmiset, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksianne, eivät täysin ymmärrä teitä, saati pyri edes välittämään?"
-- Tavallaan joo. Minusta tuntuu, että käännyttäjä seuraa jotain ulkoaopittua käsikirjoitusta eikä oikein välitä mitä sanottavaa toisella on. Sitten myös tulee semmoinen tunne, että toinen on ajatellut asioita omassa päässään eikä ole pystynyt kunnolla 'tuulettamaan' ajatuksiaan tai altistamaan niitä mahdollisille vastauksille. Henkilö ei kykene huomaamaan, että ajattelussa on tapahtunut virhe tai siinä on väärää informaatiota, mutta ei jostain syystä tee asialle mitään. Mielestäni etenkin Neddalla on tämä ongelma.
"Ja ateisteille, uskonnottomille ja skeptisille ihmisille: tuntuuko teistä joskus, että ihmiset, jotka pyrkivät muokkaamaan uskomuksianne, eivät täysin ymmärrä teitä, saati pyri edes välittämään?"
On tullut tämä tunne, useammankin kerran. Käännyttäjät reagoivat usei lopettamalla keskustelun (siis ei kiinnosta keskustella siitä, miksi olen uskonnoton). Jos he kuitenkin jatkavat keskustelua, ennenpitkää he joko a. loukkaantuvat b. tulevat surullisiksi c. ihmettelevät. A: heidän mielestään minä "kapinoin huvikseni" heidän tärkeää sanomaansa vastaan. B: luulevat, etten vain näe minua uhkaavaa "vaaraa". C: eivät yksinkertaisesti käsitä näkemystäni. Hyvin, hyvin harva myöntää keskustelua jatkettuaan, että on itse tullutkin toisiin aatoksiin ja ymmärtää minun näkökantojani.