Toivottavasti otsikko herätti huomion, asia ainakin on vakava.
Alla artikkelit, tässä lyhyesti.
Lappeenrannan linnoituksessa toimi 1944-1946 vaiettu vankileiri.
Linnoitus on n. 4 km. päässä Lappeenrannan Huhtiniemestä löydetyistä joukkohaudoista, joissa YLEn tietojen mukaan on n. 300 vainajaa.
Linnoituksen ja Huhtiniemen toisistaan erottaa Armeijalle kuuluva Rakuunamäen alue.
Huhtiniemen haudoista löytyi ortodoksiristejä.
Vainajat iältään 20 - 40 vuotiaita.
Mainittakooon että Suomen puolella viime sodassa palveli Heimopataljoona johon kuului mm. inkerikkoja, karjalaisia, inkeriläisiä ja jotka olivat osin ortodokseja ja Lappeenrannan Linnoituksen kautta kuljetettiin Neuvostoliittoon yhteensä 542 ihmistä, joista pääosa oli inkeriläisiä ja virolaisia Suomen puolella taistelleita sotilaita.
Artikkelit:
Lappeenrannan "Linnoituksessa toimi vuosina 1944—1946 vaiettu Neuvostoliittoon palautettavaksi määrättyjen kokoamis- ja siirtoleiri.
— Leiri oli toiminta-aikanaan täysin eristetty kaupunkilaisista, ja huomiota herättämättömät junakuljetukset Pikisaaren pistoraiteelta Nurmin asemalle tehtiin öiseen aikaan, kertoo historian pimentoon jääneestä vankileiristä kirjan kirjoittanut historiantutkija Juha Pohjonen."
http://www.esaimaa.fi/Online/2010/12/15/Lappeenrannan Linnoituksessa vaiettu vankileiri 1944—1946/2010110198970/4
"Eräs liittyy Lappeenrannan Huhtiniemen tapahtumiin liittyvistä huhuista. Kerrotaan jopa 500 teloitetusta. Asiaa on nyt sitten tutkinut Matti Meuronen, jonka on kirjoittanut kirjan ”Teloitetut-Huhtaniemen mysteeri”. "
"Karjala- lehden päätoimittaja Antti Arponen sanoo, että heille on lähes 200 ihmistä ilmoittanut tietojaan teloituksista, niin pakko ne on vakavasti ottaa. ”Kesällä –44 oli kateissa 20 000 miestä, osa eksyksissä, n 2000 sellaista miestä jotka eivät käskyn saatuaan palanneet riveihinsä, kuulusteltiin Lappeenrannassa. Missään ei kerrota mitä tapahtui niille, jotka eivät linjaan palanneet.” ”Esimerkiksi Viipuria puolustanut 20.prikaati menetti 19 miestä ennen vetäytymistään taakse, se ei enää osallistunut taisteluihin, mutta prikaatista ilmoitettiin kadonneiksi 80 miestä” . ”Rangaistusvangeista kootusta Nikke Pärmin pataljoonasta katosi 100 miestä, on epäilty, että he päätyivät Huhtaniemeen.”
”Ilmeisesti kaksi teloituksiin osallistunutta on elossa, he ovat kertoneet asiasta tuttavilleen, mutta eivät halua julkisuuteen.” Siviilisilminnäkijän kertomus on siitä, kun Huhtiniemeen tuotiin teloitettavia noin ryhmä kerrallaan””
http://www.tiede.fi/keskustelu/6666/ketju/suomalaisten_sotilaiden_teloitukset_1944
Alla artikkelit, tässä lyhyesti.
Lappeenrannan linnoituksessa toimi 1944-1946 vaiettu vankileiri.
Linnoitus on n. 4 km. päässä Lappeenrannan Huhtiniemestä löydetyistä joukkohaudoista, joissa YLEn tietojen mukaan on n. 300 vainajaa.
Linnoituksen ja Huhtiniemen toisistaan erottaa Armeijalle kuuluva Rakuunamäen alue.
Huhtiniemen haudoista löytyi ortodoksiristejä.
Vainajat iältään 20 - 40 vuotiaita.
Mainittakooon että Suomen puolella viime sodassa palveli Heimopataljoona johon kuului mm. inkerikkoja, karjalaisia, inkeriläisiä ja jotka olivat osin ortodokseja ja Lappeenrannan Linnoituksen kautta kuljetettiin Neuvostoliittoon yhteensä 542 ihmistä, joista pääosa oli inkeriläisiä ja virolaisia Suomen puolella taistelleita sotilaita.
Artikkelit:
Lappeenrannan "Linnoituksessa toimi vuosina 1944—1946 vaiettu Neuvostoliittoon palautettavaksi määrättyjen kokoamis- ja siirtoleiri.
— Leiri oli toiminta-aikanaan täysin eristetty kaupunkilaisista, ja huomiota herättämättömät junakuljetukset Pikisaaren pistoraiteelta Nurmin asemalle tehtiin öiseen aikaan, kertoo historian pimentoon jääneestä vankileiristä kirjan kirjoittanut historiantutkija Juha Pohjonen."
http://www.esaimaa.fi/Online/2010/12/15/Lappeenrannan Linnoituksessa vaiettu vankileiri 1944—1946/2010110198970/4
"Eräs liittyy Lappeenrannan Huhtiniemen tapahtumiin liittyvistä huhuista. Kerrotaan jopa 500 teloitetusta. Asiaa on nyt sitten tutkinut Matti Meuronen, jonka on kirjoittanut kirjan ”Teloitetut-Huhtaniemen mysteeri”. "
"Karjala- lehden päätoimittaja Antti Arponen sanoo, että heille on lähes 200 ihmistä ilmoittanut tietojaan teloituksista, niin pakko ne on vakavasti ottaa. ”Kesällä –44 oli kateissa 20 000 miestä, osa eksyksissä, n 2000 sellaista miestä jotka eivät käskyn saatuaan palanneet riveihinsä, kuulusteltiin Lappeenrannassa. Missään ei kerrota mitä tapahtui niille, jotka eivät linjaan palanneet.” ”Esimerkiksi Viipuria puolustanut 20.prikaati menetti 19 miestä ennen vetäytymistään taakse, se ei enää osallistunut taisteluihin, mutta prikaatista ilmoitettiin kadonneiksi 80 miestä” . ”Rangaistusvangeista kootusta Nikke Pärmin pataljoonasta katosi 100 miestä, on epäilty, että he päätyivät Huhtaniemeen.”
”Ilmeisesti kaksi teloituksiin osallistunutta on elossa, he ovat kertoneet asiasta tuttavilleen, mutta eivät halua julkisuuteen.” Siviilisilminnäkijän kertomus on siitä, kun Huhtiniemeen tuotiin teloitettavia noin ryhmä kerrallaan””
http://www.tiede.fi/keskustelu/6666/ketju/suomalaisten_sotilaiden_teloitukset_1944
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heimopataljoona - pimeä pilkku Suomen sotahistoriassa
Pakoon, pakoon
"Kun heimosotilaat näkivät ennen junan lähtöä ympärillään konepistoolimiehiä, jotka estivät kotiutettavia liikkumasta, syntyi levottomuutta. Pakoyritykset tukahdutettiin ja vain 13 miestä pääsi karkuun. Vaunuihin nousi 644 miestä. Kiistaton totuus oli, että heimosourit oli petetty. Raahen ja Naarajärven välisellä junamatkalla hyppäsi kaikkiaan 445 miestä junan avoimista ikkunoista ja ovista. Tämän takia vaadittiin myöhemmin kuljetuksen valvojille sakkoja.
Heimosotilaiden luovutus tapahtui Lappeenrannassa sotavankien kokomaispaikan kautta. Karanneiden etsikelyt jatkuivat ja vuoden 1944 loppuun mennessä luovutettiin yli 500 miestä ja seuraavanakin vuonna 155 miestä."
Kokoamisleiri Lappeenrannassa
"Karanneiden sotavankien kokoamisleiri oli tietyllä tavalla salainen, mutta etsinnöistä vastanneille viranomaisille tietysti yleisessä tiedossa. Leiri sijaitsi siviileiltä osittain suljetulla alueella, mikä teki siitä eittämättä salaperäisen.Hallinnollisesti leiristä tiesivät kaikki viranomaiset punaisesta Valposta eri pitäjien nimismiehiä myöten. Siviileille asiasta ei paljoa puhuttu.Vaiteliaisuudelle oli syynsä. Leirille tuodut miehet olivat äärimmäisen epätoivoisia, itsemurha-alttiita, väkivaltaisia ja lähes poikkeuksetta ehdottoman haluttomia lähtemään Neuvostoliittoon.
Vartiointi oli hankalaa. LVK oli kieltänyt vartijoilta tuliaseiden käytön, ja varsinkin neuvostosotavangit käyttäytyivät voittajan elkein, joten kurinpito oli vaikeaa. Kokoamisleiristä tuli villi ja arvaamaton paikka. Kaikkein hankalimpia tilanteita olivat palautusjunien lastaukset, joiden yhteydessä vangit olivat valmiit lähes mihin tahansa ettei palautus onnistuisi. Tämän vuoksi lastauspaikka aivan vankilan vieressä oli ehdoton etu. Juuri näihin palautusjunien lastaukseen liittyy eniten salamyhkäisyyttä, juuri sellaista, josta monenlaiset tarinat ovat voineet saada alkunsa. Tuskin öinen outo junaliikenne jäi kaikilta huomaamatta."
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/01/heimopataljoona-pime-pilkku-suomen.html
"Lappeenrannan leirillä ollut inkeriläinen Aleksander Luukkonen oli sotavanki, joka oli toiminut Saksan hyväksi. Luukkonen oli syntynyt 27.4.1906 Inkerissä Hatsinan alueella. Hän oli palvellut Venäjän armeijassa vuonna 1929. Hänet oli vangittu joulukuussa 1939 ja vapautettu elokuussa 1941, jonka jälkeen hän oli asunut kotipaikkakunnallaan. Luukkonen liittyi toimeentulon takia Saksan armeijaan työpalvelukseen saksalaisten vallattua hänen kotikylänsä. Hänen joukkonsa siirrettiin Suomeen joulukuun alussa 1943, missä Luukkonen joutui sotavankileiri 7:ään. Täällä hänen piti myös työskennellä, mutta hän pääsi myös rintamalle keväällä 1944. Luukkonen kotiutettiin saman vuoden lokakuussa, jolloin hänelle annettiin Inkerin siirtoväen väliaikainen henkilöllisyystodistus. Tämän jälkeen hän oleili eri puolilla Suomea työskennellen eri paikoissa.
Hänet pidätettiin Joutsjärvellä joulukuun lopussa 1945. Hänet tuotiin Oulun lääninvankilasta Lappeenrannan kokoamispaikkaan 4.1.1946.129
Kaikki Lappeenrannassa olleet eivät olleet sotilaita, vaan joukossa oli myös siviilejä. Siviilien osuus oli noin 16 %.130 Heistä yksi oli inkeriläinen Tahvo Sintonen. Hän oli sodan alussa työskennellyt puuseppänä laivanvarustamossa Leningradissa. Tehtaan työläisiä lähetettiin kaivaustöihin
lähialueelle. Saksalaiset alkoivat pommittaa tätä aluetta, jolloin työntekijät saivat mennä minne halusivat. Sintonen jäi saksalaisten siviilivangiksi ja joutui Hatsinaan. Sieltä hän kuitenkin karkasi muiden inkeriläisten kanssa. Kuukauden vapaana olemisen jälkeen hän jäi uudelleen saksalaisten vangiksi. Vankeja käytettiin työvoimana, ja Sintosen onnistui karata uudelleen työmatkalla.
Sintonen kierteli useissa kylissä päätyen lopulta pakolaisten evakuoimis- ja kokoamispaikkaan. Muutaman välietapin kautta hän meni töihin Tallinnaan, missä anoi pääsyä Suomeen. Alkuvuodesta 1943 Sintonen pääsi Suomeen. Karanteenin jälkeen hän työskenteli maataloustöissä Keuruulla ja
puuseppänä Tampellan konepajalla Tampereella. Siellä hänet pidätettiin joulukuussa 1945 ja tuotiinLappeenrantaan."
https://www.google.fi/#q=%22Aleksander+Luukkonen+oli+sotavanki%22
Olisihan se aika jo avautua näistäkin.
tässä lisää skeida, pitääkö paikkansa??
50.000 Concentration Camps for EU Dissidents
http://www.rense.com/general81/conce.htm
olisi kommunistien tekemistä rikoksista ihmisyyttä kohtaan. Natsien tekemät vastaavat kun ovat pikkupoikien leikkejä verrattuna esim Stalinin hirmutöihin. Näistä Rikoksista olisi pikkuiljaa alettava puhua!
Näiden löydettyjen ortoksiristien perusteella vainajat voivat hyvinkin olla haudattu vuosina 1944-1946.
Nimittäin Karjalassa on ollut tapana, että tätä kaularistiä ei pantu vainajan mukana hautaan, vaan se annettiin jollekin hänen läheiselleen, esim. kummilapselle.
Näin ollen vainajan kasteristit ovat todennäköisesti kulkeneet sukupolvelta toiselle ja ehkä näin päätyneet lopulta Huhtiniemeen.
"Ortodoksinen tapa on, että jokainen kastettu kantaa koko elämänsä ajan kaulassaan ns. kasteristiä, jonka kummi on kastepäivänä lahjoittanut ja jonka pappi kastetoimituksen yhteydessä on siunannut ja kaulaan ripustanut. Se muistuttaa kantajaansa siitä liitosta, joka kasteessa solmittiin Jumalan ja hänen välillään. Tämän kaularistin merkitys on niin suuri, että esim. venäläisessä perinteessä on vanhastaan suorastaan samaistettu kristitty ja ristiä kaulassaan kantava.
Karjalassa on ollut tapana, että tätä kaularistiä ei pantu vainajan mukana hautaan, vaan se annettiin jollekin hänen läheiselleen, esim. kummilapselle.
Kun ruumis puettiin hautaamista varten se varustettiin uudella, vähemmän kestävästä materiaalista, esim. puusta tehdyllä kaularistillä, joka on kuolinvaatteiden ohella saattanut olla vainajalla valmiiksi varattuna jo vuosia ennen kuolemaa.
http://www.tsasouna.net/index.php/traditio/10-traditio/60-siunaamisesta-ja-ortodoksisista-tavoista