Suren jo etukäteen menetettävää nuoruuttani

teiniäidiksiaikova

Tai no, "suren" on liian voimakas ilmaisu. Paremmin kuvaa vaikkapa että "harmittelen".

Nuoruus voisi varmasti olla hieno kokea, mutta mä en halua kokea sitä. Nuoruus on ulkonäköpaineita ja vuosien tuhlaamista ilman tarkoitusta. Nuoruusvuodet ovat vapautta, biletystä, vastuuttomuutta ja opiskelua joista ainoastaan opiskelu on hyödyllinen juttu. Kaikki muu on sitä että tehdään "jotain vaan" ja odotetaan että oltaisiin valmiita tekemään lapsia. Tai näin itse näen asian. Miksi vetkuttelisin vuosia lapsettomana, odottamassa "oikeaa ikää" lastentekoon ja viettäisin nuoruutta, josta en nauttisi (tai uskon etten nauttisi)? Taidan yrittää sanoa, että äidiksi tulo on se mitä tahdon, mistä unelmoin ja mihin tähtään.

Vietti nuoruuttaan miten tahansa, liitän nuoruuden viettoon joka tapauksessa sosiaalisen elämän. En pidä kropastani enkä naamastani ja siksi en myöskään erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä ja olen huonoitsetuntoinen. Tykkään muutaman tärkeimmän kaverini seurasta, mutta muuten en erityisemmin nauti sosiaalisista tilanteista. Nuoruus on mielestäni eittämättä lähes yhtäjaksoisesti täynnä sosiaalisia tilanteita, jos nuoruutensa viettää "kunnolla" eli viettää oikein sellaista villiä nuoruutta.

Älkää ymmärtäkö väärin; en pakene nuoruutta äitiydellä, vaan asia on toisinpäin. Mulla on vauvakuume ja nuoruudenhaluttomuus lisää varmuutta siitä, että tosiaan haluan teiniäidiksi. Aiemmin olen ollut teiniäitiydestä epävarmempi, kun olen ajatellut että pahinta siinä on nuoruuden menettäminen. Ja nuoruuden voi elää vain niinä muutamina vuosina, ja jos ne käyttää johonkin muuhun, ei saa kokea sitä "kultaista nuoruuttaan" ollenkaan. Nyt musta tosiaan kuitenkin tuntuu, että EN HALUA viettää nuoruutta, ja että nuoruuden menetys ei olisi mikään pahakaan juttu.

Mietin vaan, että mitenköhän mahtavat vanhemmat suhtautua, kun jonain iltana menen niiden eteen ja sanon olevani raskaana. Mun vanhemmat on saaneet mut yli kolmekymppisinä. Ja niin ovat kaikki muutkin meidän suvussa saaneet esikoisensa yli kolmekymppisinä.
Luulen että mun vanhemmat on alkuun pettyneitä ja kokevat epäonnistuneensa vanhemmuudessa. Ne on vieläpä lähes täydelliset vanhemmat. Vastaavat juuri sellaista hyvän isän ja äidin stereotypioita. Ja sitten niiden tytär tulee ja repäisee että hänestä tulee teiniäiti. Äiti varmaan itkee :(

Ainut asia, joka mua kuitenkaan saattaisi estää teiniäidiksi ryhtymästä, on se ettei mulla ennen teini-iän päättymistä osuisi vastaan poikaystävää, jonka geenit haluaisin lapselleni.

En mä kuiteskaan ihan vielä ole äidiksi ryhtymässä. Olen 14 eikä mulla ole vielä sitä poikaystävääkään ole :D

Antaa tulla vaa dislike- ja hemmetinvastuutonkakara-pommitukset :P

6

272

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huono provo!

      Tarkoittaako se, että "En pidä kropastani enkä naamastani ja siksi en myöskään erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä ja olen huonoitsetuntoinen" että olet mielestäsi ruma?

      Äitiys tulee tuskin sinua kaunistamaan, vaan ulkoilu, kuntoilu ja hyvä ruokavalio olisi avainasemassa. Jos luulet, että huono kroppa ja naama johtuu huonoista geeneistä, niin miksi haluaisit saman riesan lapsillesi?

      Tajuat varmaan, että vaikka kuinka "hyvägeenisen" poitsun löytäisit lapsellesi siittäjäksi (isäähän sinä provoaja, et lapsellesi etsi), ei se takaa, että lapsi tulee isäänsä.

      • teiniäidiksiaikova

        Eihän se, että on ruma, tarkoita ettei lapsia silti kannattaisi tehdä. Vaikka lapsistani tulisi aivan kaamean näköisiä, niin elämään kuuluu paljon muutakin kuin vain ulkonäkö ja niin se olisi lastenikin kohdalla. Lisäksi en kuitenkaan ole mikään "aivan kaamean näköinen" ja meikin kanssa olen jo ihan ok. Pidän itse itseäni rumana, mutta arvelen että ulkopuolisen silmin olen aika keskinkertaisen näköinen. On niitä pahemmankin näköisiä kuin mä, vaikken pärstästäni tykkääkään.

        Missä sanoin, ettei lapsi tarvitse isää? Totta kai tarvitsee. Tai ei välttämättä isää vaan miehen mallin elämäänsä. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se, että haluan välttämättä lapselle (ja esikoisen sisaruksille, myöhemmille lapsille) isän, joka osallistuu samalla lailla kuin mä itse ja joka on täysin läsnä ja mukana lasteni elämässä. En voisi kuvitellakkaan olevani yksinhuoltaja pidemmän päälle. Kokisin ehdottomasti epäonnistuneeni elämässä, jos jäisin yh:ksi

        Tietysti tiedän, ettei lapsi välttämättä näyttäisi isältään ollenkaan. Mutta vaikka lapsi näyttäisi olevan täydellinen kopio itsestäni, lapsessa on silti pakko olla myös isän piirteitä, myös ulkonäössä. Jokatapauksessa ns hyvännäköinen isä tasapainoittaisi omia geenejäni.

        Tekstini kuulosta ihan kamalalta! :D en mä niin pinnallinen ole, että vaatisin isältä jotain hyvännäköisyyttä tai "hyviä geenejä". TOTTA KAI luonne on se ratkaiseva tekijä. Luonne ja persoonallisuus ovat ne tekijät, joilla homma saadaan toimimaan, siis suhde kestämään. Ja tosiaan en kaipaa mitään "lasteni siittäjää" vaan ISÄÄ lapsille ja miestä itselleni.

        Toivottavasti ymmärsitte (ette taatusti) :D
        Olen myös varma, että samanmallisesti ajattelee useampi teini kuin mitä moni haluaisi uskoa, en ole lähimainkaan ainoa näiden ajatusteni kanssa.


      • Huono provo!
        teiniäidiksiaikova kirjoitti:

        Eihän se, että on ruma, tarkoita ettei lapsia silti kannattaisi tehdä. Vaikka lapsistani tulisi aivan kaamean näköisiä, niin elämään kuuluu paljon muutakin kuin vain ulkonäkö ja niin se olisi lastenikin kohdalla. Lisäksi en kuitenkaan ole mikään "aivan kaamean näköinen" ja meikin kanssa olen jo ihan ok. Pidän itse itseäni rumana, mutta arvelen että ulkopuolisen silmin olen aika keskinkertaisen näköinen. On niitä pahemmankin näköisiä kuin mä, vaikken pärstästäni tykkääkään.

        Missä sanoin, ettei lapsi tarvitse isää? Totta kai tarvitsee. Tai ei välttämättä isää vaan miehen mallin elämäänsä. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se, että haluan välttämättä lapselle (ja esikoisen sisaruksille, myöhemmille lapsille) isän, joka osallistuu samalla lailla kuin mä itse ja joka on täysin läsnä ja mukana lasteni elämässä. En voisi kuvitellakkaan olevani yksinhuoltaja pidemmän päälle. Kokisin ehdottomasti epäonnistuneeni elämässä, jos jäisin yh:ksi

        Tietysti tiedän, ettei lapsi välttämättä näyttäisi isältään ollenkaan. Mutta vaikka lapsi näyttäisi olevan täydellinen kopio itsestäni, lapsessa on silti pakko olla myös isän piirteitä, myös ulkonäössä. Jokatapauksessa ns hyvännäköinen isä tasapainoittaisi omia geenejäni.

        Tekstini kuulosta ihan kamalalta! :D en mä niin pinnallinen ole, että vaatisin isältä jotain hyvännäköisyyttä tai "hyviä geenejä". TOTTA KAI luonne on se ratkaiseva tekijä. Luonne ja persoonallisuus ovat ne tekijät, joilla homma saadaan toimimaan, siis suhde kestämään. Ja tosiaan en kaipaa mitään "lasteni siittäjää" vaan ISÄÄ lapsille ja miestä itselleni.

        Toivottavasti ymmärsitte (ette taatusti) :D
        Olen myös varma, että samanmallisesti ajattelee useampi teini kuin mitä moni haluaisi uskoa, en ole lähimainkaan ainoa näiden ajatusteni kanssa.

        Vanhempasi tulee joka tapauksessa pettymään, sillä he varmasti olisivat halunneet lapsenlapselleen vanhemmat, joilla olisi ollut enemmän ns. elämänviisautta, eikä sitä saa kuin elämällä, opiskelemalla ja olemalla kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Sitä teini ei ehdi hankkia.

        Teiniprovoajat sanovat, että he hankkivat koulutuksen ja muut "viisaudet" yhdessä lapsen kanssa, mutta tottahan tajuat, ettei se ole sama asia. Ei ole teinin lapsi "samalla viivalla", kun koulu alkaa, vaan hänellä on kova kiriminen ottaa muita kiinni. Tämä paistaa lapsesta läpi elämän. Teinivanhempien lapset ovat kovin pinnallisia ja heistä näkyy tämä "tynnyrissä kasvaminen"..


    • mielikki1

      Kannattaa ensin hoidattaa vaikkapa se oma itsetunto kuntoon, ennen kuin alat tehdä lapsia. Jos teet lapsia vain tehdäksesi itsestäsi kokonaisen, tulet ensinnäkin pettymään pahasti ja toisekseen tulet todennäköisesti myös huonoksi äidiksi. Lapset ovat omia persooniaan, joiden tunteita tulee osata tunnistaa ja joiden kasvua tulee osata tukea. Tunteidentunnistamistaitoja voi oppia vain ajan kanssa, harjoittelemalla niissä sinulle niin ikävissä sosiaalisissa tilanteissa.

      Nuoruuson kehitysvaihe. Se tarkoittaa sitä, että ihminen on sekä henkisesti että fyysisesti keskeneräinen. Nuoret tunnetusti luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, kuten nyt sinäkin tuon nuoruudenpilkkasi kanssa.

      Kymmenen vuoden päästä naurat nuorelle itsellesi, että "olinpas naiivi!". Toivon, että kokeilet elämää, sivistystä, ammatinhankintaa, useita kumppaneita jne. Teinin mahdollisuudet antaa lapselle tasapainoinen kasvualusta on heikompi kuin aikuisella.

      Lapset eivät tule maailmaan vanhempaansa varten, kuten luulet. Sitten, kun älyät, että vanhempi on aina ja vain olemassa lastaan varten, eikä toisinpäin, olet valmis hankkimaan lapsen.

    • Ei herra isä!

      Sinun ammatiksesiko tulee ÄITI.

      Itse suunnittelin opiskeluja 14 vuotiaana eikä tullut mieleenkään alkaa kakaraa vääntään.

      Ensin piti saada ammatti ja päästä työelämää kokemaan.

      Harjoittele vielä nukeilla tai tarjoa lastenhoitoapua jotta saat vähän tuntumaa siitä hommasta.

      Se oma lapsi ei mitään paranna eikä tyhjyyden tunnetta paikkaa vaan hetken päästä on samat ongelmat ja e kakara ruimastaan vanhempien niskoille hoidettavaksi kun ei se ollutkaan sitä mitä kuvitteli.

      Kuka ikäisesi poika olisi muka isäksi valmis, ei kukaan. Poikia kiinnostaa pelaaminen eikä mikään paskavaipan vaihto. Entäs ne elatusmaksut. Murkkuikäisen pojan viikkorahoillako sen kakaran elätät ja omilla viikkorahoillasi.

      Hae jotain ammattiapua ennen kuin alat monen ihmisen elämän pilaamaan ihme äitiyshaaveillasi.

    • Pikkuinen rouva

      Minä uskon ymmärtäväni sinua. Vaikutat älykkäältä ja kuten itse sanoit, et ole hankkimassa lasta vielä. Ei ole kiellettyä miettiä lapsia ja vanhemmuutta. Uskon kuitenkin, että asiaa kannattaa pohtia monta vuotta ja antaa sille nuoruudelle tilaisuus. Oikeastaan voisin veikata, että todellisuudessa aiot tehdä niin. Nuoruuden ei onneksi tarvitse jatkua kolmekymppiseksi asti, vaikka sitä usein tunnutaankin kummasti ihannoitavan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin

      Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k
      Maailman menoa
      139
      2875
    2. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      26
      2417
    3. Mitä sä haluaisit

      Hänestä tai siitä jota kaipaat
      Ikävä
      135
      2008
    4. Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan

      Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara
      Ikävä
      134
      1583
    5. Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?

      Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...
      Ikävä
      83
      1377
    6. Saha suljetaan

      Vai Kalajoen saha ?
      Oulainen
      33
      1213
    7. Mitä aktiviteettia harrastaisit

      kaivattusi kanssa? 🏕️
      Ikävä
      100
      1161
    8. Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!

      Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle
      Loviisa
      2
      1049
    9. Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä

      et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta
      Ikävä
      60
      1032
    10. Minua särkee puolestasi

      Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit
      Ikävä
      50
      990
    Aihe