Suren jo etukäteen menetettävää nuoruuttani

teiniäidiksiaikova

Tai no, "suren" on liian voimakas ilmaisu. Paremmin kuvaa vaikkapa että "harmittelen".

Nuoruus voisi varmasti olla hieno kokea, mutta mä en halua kokea sitä. Nuoruus on ulkonäköpaineita ja vuosien tuhlaamista ilman tarkoitusta. Nuoruusvuodet ovat vapautta, biletystä, vastuuttomuutta ja opiskelua joista ainoastaan opiskelu on hyödyllinen juttu. Kaikki muu on sitä että tehdään "jotain vaan" ja odotetaan että oltaisiin valmiita tekemään lapsia. Tai näin itse näen asian. Miksi vetkuttelisin vuosia lapsettomana, odottamassa "oikeaa ikää" lastentekoon ja viettäisin nuoruutta, josta en nauttisi (tai uskon etten nauttisi)? Taidan yrittää sanoa, että äidiksi tulo on se mitä tahdon, mistä unelmoin ja mihin tähtään.

Vietti nuoruuttaan miten tahansa, liitän nuoruuden viettoon joka tapauksessa sosiaalisen elämän. En pidä kropastani enkä naamastani ja siksi en myöskään erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä ja olen huonoitsetuntoinen. Tykkään muutaman tärkeimmän kaverini seurasta, mutta muuten en erityisemmin nauti sosiaalisista tilanteista. Nuoruus on mielestäni eittämättä lähes yhtäjaksoisesti täynnä sosiaalisia tilanteita, jos nuoruutensa viettää "kunnolla" eli viettää oikein sellaista villiä nuoruutta.

Älkää ymmärtäkö väärin; en pakene nuoruutta äitiydellä, vaan asia on toisinpäin. Mulla on vauvakuume ja nuoruudenhaluttomuus lisää varmuutta siitä, että tosiaan haluan teiniäidiksi. Aiemmin olen ollut teiniäitiydestä epävarmempi, kun olen ajatellut että pahinta siinä on nuoruuden menettäminen. Ja nuoruuden voi elää vain niinä muutamina vuosina, ja jos ne käyttää johonkin muuhun, ei saa kokea sitä "kultaista nuoruuttaan" ollenkaan. Nyt musta tosiaan kuitenkin tuntuu, että EN HALUA viettää nuoruutta, ja että nuoruuden menetys ei olisi mikään pahakaan juttu.

Mietin vaan, että mitenköhän mahtavat vanhemmat suhtautua, kun jonain iltana menen niiden eteen ja sanon olevani raskaana. Mun vanhemmat on saaneet mut yli kolmekymppisinä. Ja niin ovat kaikki muutkin meidän suvussa saaneet esikoisensa yli kolmekymppisinä.
Luulen että mun vanhemmat on alkuun pettyneitä ja kokevat epäonnistuneensa vanhemmuudessa. Ne on vieläpä lähes täydelliset vanhemmat. Vastaavat juuri sellaista hyvän isän ja äidin stereotypioita. Ja sitten niiden tytär tulee ja repäisee että hänestä tulee teiniäiti. Äiti varmaan itkee :(

Ainut asia, joka mua kuitenkaan saattaisi estää teiniäidiksi ryhtymästä, on se ettei mulla ennen teini-iän päättymistä osuisi vastaan poikaystävää, jonka geenit haluaisin lapselleni.

En mä kuiteskaan ihan vielä ole äidiksi ryhtymässä. Olen 14 eikä mulla ole vielä sitä poikaystävääkään ole :D

Antaa tulla vaa dislike- ja hemmetinvastuutonkakara-pommitukset :P

6

274

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huono provo!

      Tarkoittaako se, että "En pidä kropastani enkä naamastani ja siksi en myöskään erityisemmin nauti sosiaalisesta elämästä ja olen huonoitsetuntoinen" että olet mielestäsi ruma?

      Äitiys tulee tuskin sinua kaunistamaan, vaan ulkoilu, kuntoilu ja hyvä ruokavalio olisi avainasemassa. Jos luulet, että huono kroppa ja naama johtuu huonoista geeneistä, niin miksi haluaisit saman riesan lapsillesi?

      Tajuat varmaan, että vaikka kuinka "hyvägeenisen" poitsun löytäisit lapsellesi siittäjäksi (isäähän sinä provoaja, et lapsellesi etsi), ei se takaa, että lapsi tulee isäänsä.

      • teiniäidiksiaikova

        Eihän se, että on ruma, tarkoita ettei lapsia silti kannattaisi tehdä. Vaikka lapsistani tulisi aivan kaamean näköisiä, niin elämään kuuluu paljon muutakin kuin vain ulkonäkö ja niin se olisi lastenikin kohdalla. Lisäksi en kuitenkaan ole mikään "aivan kaamean näköinen" ja meikin kanssa olen jo ihan ok. Pidän itse itseäni rumana, mutta arvelen että ulkopuolisen silmin olen aika keskinkertaisen näköinen. On niitä pahemmankin näköisiä kuin mä, vaikken pärstästäni tykkääkään.

        Missä sanoin, ettei lapsi tarvitse isää? Totta kai tarvitsee. Tai ei välttämättä isää vaan miehen mallin elämäänsä. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se, että haluan välttämättä lapselle (ja esikoisen sisaruksille, myöhemmille lapsille) isän, joka osallistuu samalla lailla kuin mä itse ja joka on täysin läsnä ja mukana lasteni elämässä. En voisi kuvitellakkaan olevani yksinhuoltaja pidemmän päälle. Kokisin ehdottomasti epäonnistuneeni elämässä, jos jäisin yh:ksi

        Tietysti tiedän, ettei lapsi välttämättä näyttäisi isältään ollenkaan. Mutta vaikka lapsi näyttäisi olevan täydellinen kopio itsestäni, lapsessa on silti pakko olla myös isän piirteitä, myös ulkonäössä. Jokatapauksessa ns hyvännäköinen isä tasapainoittaisi omia geenejäni.

        Tekstini kuulosta ihan kamalalta! :D en mä niin pinnallinen ole, että vaatisin isältä jotain hyvännäköisyyttä tai "hyviä geenejä". TOTTA KAI luonne on se ratkaiseva tekijä. Luonne ja persoonallisuus ovat ne tekijät, joilla homma saadaan toimimaan, siis suhde kestämään. Ja tosiaan en kaipaa mitään "lasteni siittäjää" vaan ISÄÄ lapsille ja miestä itselleni.

        Toivottavasti ymmärsitte (ette taatusti) :D
        Olen myös varma, että samanmallisesti ajattelee useampi teini kuin mitä moni haluaisi uskoa, en ole lähimainkaan ainoa näiden ajatusteni kanssa.


      • Huono provo!
        teiniäidiksiaikova kirjoitti:

        Eihän se, että on ruma, tarkoita ettei lapsia silti kannattaisi tehdä. Vaikka lapsistani tulisi aivan kaamean näköisiä, niin elämään kuuluu paljon muutakin kuin vain ulkonäkö ja niin se olisi lastenikin kohdalla. Lisäksi en kuitenkaan ole mikään "aivan kaamean näköinen" ja meikin kanssa olen jo ihan ok. Pidän itse itseäni rumana, mutta arvelen että ulkopuolisen silmin olen aika keskinkertaisen näköinen. On niitä pahemmankin näköisiä kuin mä, vaikken pärstästäni tykkääkään.

        Missä sanoin, ettei lapsi tarvitse isää? Totta kai tarvitsee. Tai ei välttämättä isää vaan miehen mallin elämäänsä. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se, että haluan välttämättä lapselle (ja esikoisen sisaruksille, myöhemmille lapsille) isän, joka osallistuu samalla lailla kuin mä itse ja joka on täysin läsnä ja mukana lasteni elämässä. En voisi kuvitellakkaan olevani yksinhuoltaja pidemmän päälle. Kokisin ehdottomasti epäonnistuneeni elämässä, jos jäisin yh:ksi

        Tietysti tiedän, ettei lapsi välttämättä näyttäisi isältään ollenkaan. Mutta vaikka lapsi näyttäisi olevan täydellinen kopio itsestäni, lapsessa on silti pakko olla myös isän piirteitä, myös ulkonäössä. Jokatapauksessa ns hyvännäköinen isä tasapainoittaisi omia geenejäni.

        Tekstini kuulosta ihan kamalalta! :D en mä niin pinnallinen ole, että vaatisin isältä jotain hyvännäköisyyttä tai "hyviä geenejä". TOTTA KAI luonne on se ratkaiseva tekijä. Luonne ja persoonallisuus ovat ne tekijät, joilla homma saadaan toimimaan, siis suhde kestämään. Ja tosiaan en kaipaa mitään "lasteni siittäjää" vaan ISÄÄ lapsille ja miestä itselleni.

        Toivottavasti ymmärsitte (ette taatusti) :D
        Olen myös varma, että samanmallisesti ajattelee useampi teini kuin mitä moni haluaisi uskoa, en ole lähimainkaan ainoa näiden ajatusteni kanssa.

        Vanhempasi tulee joka tapauksessa pettymään, sillä he varmasti olisivat halunneet lapsenlapselleen vanhemmat, joilla olisi ollut enemmän ns. elämänviisautta, eikä sitä saa kuin elämällä, opiskelemalla ja olemalla kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Sitä teini ei ehdi hankkia.

        Teiniprovoajat sanovat, että he hankkivat koulutuksen ja muut "viisaudet" yhdessä lapsen kanssa, mutta tottahan tajuat, ettei se ole sama asia. Ei ole teinin lapsi "samalla viivalla", kun koulu alkaa, vaan hänellä on kova kiriminen ottaa muita kiinni. Tämä paistaa lapsesta läpi elämän. Teinivanhempien lapset ovat kovin pinnallisia ja heistä näkyy tämä "tynnyrissä kasvaminen"..


    • mielikki1

      Kannattaa ensin hoidattaa vaikkapa se oma itsetunto kuntoon, ennen kuin alat tehdä lapsia. Jos teet lapsia vain tehdäksesi itsestäsi kokonaisen, tulet ensinnäkin pettymään pahasti ja toisekseen tulet todennäköisesti myös huonoksi äidiksi. Lapset ovat omia persooniaan, joiden tunteita tulee osata tunnistaa ja joiden kasvua tulee osata tukea. Tunteidentunnistamistaitoja voi oppia vain ajan kanssa, harjoittelemalla niissä sinulle niin ikävissä sosiaalisissa tilanteissa.

      Nuoruuson kehitysvaihe. Se tarkoittaa sitä, että ihminen on sekä henkisesti että fyysisesti keskeneräinen. Nuoret tunnetusti luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, kuten nyt sinäkin tuon nuoruudenpilkkasi kanssa.

      Kymmenen vuoden päästä naurat nuorelle itsellesi, että "olinpas naiivi!". Toivon, että kokeilet elämää, sivistystä, ammatinhankintaa, useita kumppaneita jne. Teinin mahdollisuudet antaa lapselle tasapainoinen kasvualusta on heikompi kuin aikuisella.

      Lapset eivät tule maailmaan vanhempaansa varten, kuten luulet. Sitten, kun älyät, että vanhempi on aina ja vain olemassa lastaan varten, eikä toisinpäin, olet valmis hankkimaan lapsen.

    • Ei herra isä!

      Sinun ammatiksesiko tulee ÄITI.

      Itse suunnittelin opiskeluja 14 vuotiaana eikä tullut mieleenkään alkaa kakaraa vääntään.

      Ensin piti saada ammatti ja päästä työelämää kokemaan.

      Harjoittele vielä nukeilla tai tarjoa lastenhoitoapua jotta saat vähän tuntumaa siitä hommasta.

      Se oma lapsi ei mitään paranna eikä tyhjyyden tunnetta paikkaa vaan hetken päästä on samat ongelmat ja e kakara ruimastaan vanhempien niskoille hoidettavaksi kun ei se ollutkaan sitä mitä kuvitteli.

      Kuka ikäisesi poika olisi muka isäksi valmis, ei kukaan. Poikia kiinnostaa pelaaminen eikä mikään paskavaipan vaihto. Entäs ne elatusmaksut. Murkkuikäisen pojan viikkorahoillako sen kakaran elätät ja omilla viikkorahoillasi.

      Hae jotain ammattiapua ennen kuin alat monen ihmisen elämän pilaamaan ihme äitiyshaaveillasi.

    • Pikkuinen rouva

      Minä uskon ymmärtäväni sinua. Vaikutat älykkäältä ja kuten itse sanoit, et ole hankkimassa lasta vielä. Ei ole kiellettyä miettiä lapsia ja vanhemmuutta. Uskon kuitenkin, että asiaa kannattaa pohtia monta vuotta ja antaa sille nuoruudelle tilaisuus. Oikeastaan voisin veikata, että todellisuudessa aiot tehdä niin. Nuoruuden ei onneksi tarvitse jatkua kolmekymppiseksi asti, vaikka sitä usein tunnutaankin kummasti ihannoitavan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      136
      7599
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      36
      1863
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      1860
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1603
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      179
      1525
    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      104
      968
    7. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      49
      900
    8. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      810
    9. Muistatko hänen

      Tuoksunsa? Saako se sinut syttymään? ❤️‍🔥
      Ikävä
      31
      749
    10. Mahabharata oli ensimmäinen maailmansota

      Toinen maailmansota oli oli vuosina 1914–1918
      Hindulaisuus
      241
      737
    Aihe