Deittiprofiileja selaillessa ja miesten kanssa viestejä vaihdellessa olen törmännyt yhä useammin kevytsuhteilijoihin. Tosi moni 40v mies ilmoittaa jo profiilissaan että etsii vain silloin tällöin seuraa, kevytsuhdetta tai muuta vastaavaa.
Onko miehet saaneet niin siipeensä aikaisemmista suhteistaan etteivät uskalla/ halua enää sitoutua? Vai onko tässä rusinat pullasta mentaliteetista kyse?
Kovasti ihmettelen miksi sitoutuminen ja yhdessä asuminen on nyt niin epäsuosittua. Kertokaa miehet näkemyksiänne.
Onko parisuhde jossa asutaan yhdessä vanhanaikainen?
14
302
Vastaukset
- Just näin
Jostain luin että varsinkin vanhemmalla iällä yhdessa asuminen ei oo elinehto niillä jotka on aloittanut uuden suhteen. Muistaakseni kyseinen juttu koski kumpaakin sukupuolta.
- vapaasti yhdessä
Ilmiö ei ole sukupuolesta kiinni.
Yhteisen arjen jakaminen tuo mukanaan pakollisia kompromisseja ja joustamista omista haluista ja menoista. Paljon kivempaa on elää vapaasti miten haluaa, ja tapailla vain kaiken kivan merkeissä, kun kummankin aikatauluihin sopii.
Jos taloudellista pakkoa ei ole jakaa asumiskuluja, niin mitä järkeä on vaihtaa kiva vapaa elämä arjen pieniin kahnauksiin, josta lopulta voi kehkeytyä isompia ongelmia ja lopullinen ero? Mä dinosauruksena koen että tietty syvyys ja sitoutuneisuus jää puuttumaan jos vain tavataan kivan merkeissä.
- Kiskisu
On erittäin helppoa päättää suhde, jossa asutaan erillään. En toisaalta näe, mitä tällaisesta tapailusuhteesta kostuu? Seksiä saa ehkä luottokumppanilta, mutta seksi nyt ei ole lopulta niin tärkeää, sen huomaa siinä vaiheessa kun sairastuu influenssaan ja on yksin kotona.
- kas kas ja kumma
Kiskisu kirjoitti:
On erittäin helppoa päättää suhde, jossa asutaan erillään. En toisaalta näe, mitä tällaisesta tapailusuhteesta kostuu? Seksiä saa ehkä luottokumppanilta, mutta seksi nyt ei ole lopulta niin tärkeää, sen huomaa siinä vaiheessa kun sairastuu influenssaan ja on yksin kotona.
Vaikka asuu yhdessäkin, niin ei se tee autuaaksi. Hirveästi
on varattuja, jotka hakee seksi ja läheisyysseuraa muualta,
Mitä sitoutumista se sitten on. Eli sama vaikka asuu kuussa,
se joka on lähteväistä sorttia, niin on. Siinä ei papin aamenet
ja yhdessä asumiset auta. kas kas ja kumma kirjoitti:
Vaikka asuu yhdessäkin, niin ei se tee autuaaksi. Hirveästi
on varattuja, jotka hakee seksi ja läheisyysseuraa muualta,
Mitä sitoutumista se sitten on. Eli sama vaikka asuu kuussa,
se joka on lähteväistä sorttia, niin on. Siinä ei papin aamenet
ja yhdessä asumiset auta.Kaikki eivät ole henkisesti sitoutuneita parisuhteisiinsa. Eikä sen muoto vaikuta siihen pettääkö joku.
- 8+8
Eipä ole kuule naisissa enään niitä jotka oikeasti vakavissaan haluaisi suhteessa elää, sitoutua, perustaa perheen ja asua yhdessä.
Itse olen 33v mies ja haaveillut oikeasta perhe elämästä jo vuosikausia. Lapsia mulla ei ole enkä edes milläänlailla painosta etten pelottelisi kumppaneita tämän asian suhteen mutta esim parin vuodeen sisään olen suhteillut noin kahdenkymmenen lähes ikäiseni naisen kanssa mutta ainoastaan yksi puhui kerran yhteen muutosta, lapsista ja naimisiinmenosta mutta pian tämän jälkeen hän jätti kuten useammat naiset jossainvaiheessa. Seksiin kyllä kelpaa ja naiset kyllä sitä haluavat minulta paljon mutta mitään yhteiselämää ei.
Siksi en enään edes etsi ketään tositarkoituksella ja lapsi haaveet olen hylännyt sillä lapsia en halua eroperheeseen vaan kypsään pysyvään parisuhteeseen.
Olettaisin aloittaja että useampi on kokenut elämässään tätä samaa ja antaa siksi periksi kuten itsekin tämän asian suhteen. Eletään sitten sitä samaa leikkiä että kumpikin elää tahoillaan, on omat menot ja harrastukset mutta kun kainaloa ja peiton heilutusta kaivataan niin ollaan yhteydessä. Näkyy olevan naisten tapa.Tuo on surullista. Mä kun en enää lisää lapsia saa niin pysyn kaukana miehistä jotka toivovat omia lapsia. Sanon suoraan että olen väärä nainen
- Shole
On se vanhanaikainen, mikä ei automaattisesti tarkoita sitä, että se olisi huono. Nykyään maailma onneksi sen verran vapaampi, että voi ajatella muitakin vaihtoehtoja.
Itsekin asun kumppanini kanssa eri osoitteissa, eikä yhteenmuutto ole toistaiseksi tullut edes puheeksi, vaikka helpompaahan luulisi saman katon alla olevan. Tähän kun listaisin syyt nykytilaan, kysyisi joku seuraavaksi, että miksi edes seurustelemme. - silloin ja tällöin
Oli miten oli, mutta samankaton alle, en enää muuta. Siksi
hakusaasa onkin lähietäisyydeltä oleva henkilö,
Voisi tavata vaikka viikolla, tai viettää yhteisiä viikonloppuja.
Ei minulla ole mitään huonoja kokemuksia yhdessä asumisesta,
mutta aika on muokannut minusta sellaisen, että haluan
möllöttää välillä myös yksin. - m.45
Kyllä se taitaa olla juuri toisinpäin että ne 40 naiset ei halua semmoista vakavampaa suhdetta missä muutetaan saman katon allekkin vaan näitä satunnaisia tapaamisia.
Tein kyllä aloituksenkin tästä vastaavasta asiasta...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11732386#comment-63708533- Debbie Depressive
Vakavuus eli se ettei sekaannuta seksuaalisella tasolla ulkopuolisiin onnistuu kyllä ilman yhdessä asumistakin. Olin yli vuosikymmenen parisuhteessa jossa asuimme välillä yhdessä ja välillä erillään, eikä kumpikaan minun tietääkseni toistansa pettänyt.
Kunnes sitten mies ihastui toiseen naiseen. Se tapahtui siinä vaiheessa kun asuimme yhdessä, eli ei se ollut mikään tae mistään se saman katon alla pönöttäminen.
Koska olin köyhempi, maksoin vähemmän vuokraa kuin mies, ja siitä sai aina välillä kuulla. Vuokran noustessa tein sitä mukaa enemmän kotitöitä että kompensoituu asia edes sitä kautta, että vähemmän maksan. Mutta mies ei tekemisiäni arvostanut, vaan alkoi vaatimaan että teen aivan KAIKEN, kun kumminkin oli vielä yksi kotihomma jota en suostunut yksinäni tekemään. Ehkä olisin tehnytkin kaiken jos en olisi ollenkaan maksanut vuokraa, mutta kun kuitenkin maksoin... Huomautin miehelle että mitä enemmän teen, sitä vähemmän tekemisiäni arvostat. Hän myönsi että noin taitaa olla.
Lisäksi niistä taloudellisista etuuksista mitä yhteiskunta minulle maksaa, kun olen eläkkeellä, leikkautui aimo osa pois yhdessä asumisen vuoksi. Kun asun yksinäni, saan 60 e enemmän eläkettä kuin toisen kanssa asuessa, ja lisäksi saan eläkkeensaajan asumistukea, jota en saanut lainkaan asuessani työssäkäyvän miehen kanssa.
Ihanko tosiaan joku mies haluaisi väen vängällä itselleen sellaista riesaa että ottaa niin köyhän akan joka ei pysty maksamaan puolia vuokrasta? Mitä järkeä tuossa olisi, taas?
Yhdessä voi olla ilman että pitää tehdä elämästään suoranaista helvettiä jossa toinen tuon tuostakin huomauttelee siitä miten et ole hänen vertaisensa kun olet se joka ei ole töissä. Sitten töksäytellään että mene töihin mene töihin. Sinnehän varmaan kaivataankin puolikuntoisia sähläämään mitä sattuu?
Parisuhteessa kuitenkin pystyn olemaan siinä missä muutkin. Liian kiltti ja sopeutuvainen vain olen ollut, niin että olen sietänyt toisen osapuolen taholta mitä vaan. Ei tartte sietää, kun ei asu yhdessä.
Mielenkiintoista keskustelua siellä oli käyty. Yhä useammin ongelmia vältelläkseen ihmiset valitsevat sen kevyemmän suhteen. Ei haluta joustaa tai tehdä kompromisseja tai olla valmiita etsimään ratkaisuja ongelmiin. Vaikee on ratkaista jos toinen luovuttaa heti
En enää voisi kuvitella asuvani saman katon alla kenenkään kanssa. Avioerostani on lähes parikymmentä vuotta enkä sen jälkeen ole asunut kenenkään kanssa ja tuntuisi mahdottomalta luopua tästä itsenäisyydestä. Suhteita on kyllä ollut, pisin nelisen vuotta, ja oltiin sitoutuneita vaikka maantieteellistä etäisyyttä oli 100 km (sitoutuneella tarkoitan, että se ei ollut vain quality time seksisuhde vaan meillä oli yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, tavattiin molempien sukua jne - ne tulevaisuuden suunnitelmat tosin kariutuivat siinä vaiheessa kun toiseen iski viidenkympin villitys).
Oman tilan ja oman ajan tarpeeni on suuri, en kestäisi olla jonkun seurassa 24/7. Olen myös huono tekemään kompromisseja. En halua joutua jatkuvasti neuvottelemaan jonkun kanssa, mitä tänään tehdään ruuaksi tai kenen vuoro on imuroida. Saati että jaksaisin sitä, että toisen kavereita ramppaisi kylässä. Onneksi ei ole pakko :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin6111875Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh175061Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r334557Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.4682350Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1142240Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa2921801FinFamin ryhmät
Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir01461Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!
JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu921313- 391216
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101205