Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää saa armon

Oli eilen armoa, että sain voiman tunnustaa läheiselle ihmiselle syntini. Jouduin laittamaan peliin koko elämäni. Kipu oli kova, armo voitti. Saimme yhdessä itkeä ja sopia asioita.

On niin kovin vaikeaa elää huonolla omallatunnolla. Joskus totuus voi musertaa sen raikkaimman ihmisen. Herra tahtoo kuitenkin totuutta salatuimpaan saakka. Minulla on nyt helppo ns. hengittää, toiselle tuli syntieni tuottama tuska.

En suosittele kaikille tällaista menettylytapaa. Minulle se sopi, sillä tämä vanha ja ruma muisto oli koko ajan mielessäni. Oli oikeastaan mahtavaa, että sain tuoda kaikki pimeyden teot valkeuteen.

Avasin juuri tämän sivun. Sinun laittamasi Rtun paikka vahvisti sen, mitä Herra jo puhui minulle pitkään. Kiitos.

Voi miten tahdon teitä kaikkia siunata. Miten tahdon ja toivon, että rohkeutta löytyisi kohdata elämän kipupisteitä.

Tänä aamuna katselin ulkona vihreää luontoa. Silmilleni avautui kuitenkin paljas kalliio. Kalliio, jota meri huuhteli. Kallio, jota tuulet pyyhkivät. Ja minulle se kertoi sanomattoman ihanasti Kristuskalliosta, johon saan etuoikeutettuna viedä kaikki syntini. Sitten puhaltaa raikas tuuli ja meri velloo. Aallot ottavat ne synnit. Ja Sana lupaa, että ne menevät sinne meren pohjaan asti. Niin syvälle, että niitä ei enää itseasiassa ole.

Näin epätäydellisenä ja syntisenä olen saanut tuntea mitä on se, että saa elää Jumalan läsnäolossa päivittäin. Siksi tahdon sullekin sanoa ja rohkaista sinua: älä heitä pois uskallustasi. Äläkä suotta arkaile, älä pälyile, älä epäröi.

Kuule, Herra Jeesus rakastaa sinua. Muista se.

Se oli iso juttu, kun Jeesusta laitettiin ristille. Niin iso se oli, että siihen uskaltaa turvautua se kaikkein syntisimmän tuntoinen.

Love

Brita