Alustukseksi Wikipedista:
"Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa[1].
Totuus-käsitteen ongelma kuuluu muun muassa filosofian alaan. Totuusteoriat ovat filosofisia teorioita totuuden käsitteen tai sanan "totuus" luonteesta.
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tiedon käsitettä. Tieteenfilosofia taas tutkii tieteellisen tiedon pohjaa, ja esimerkiksi sitä, millä tavalla tieteellisten teorioiden totuus tulisi käsittää.
Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Arvoja tutkivat mm. antropologia, psykologia, sosiaalipsykologia, yhteiskuntatieteet ja filosofiassa etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia."
Totuus on oikeaa tietoa: "Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on, on ollut ja on oleva." Meillä voi olla oikeaa tietoa, mutta jos emme arvosta sitä ja toimi sen mukaan, sillä ei ole meille mitään arvoa. Sama koskee uskoa. Ilman tekoja se on kuollut.
Arvo on se merkitys, jonka annamme totuudelle. Olemme myös vastuullisia siinä määrin kuin meillä on oikeaa tietoa. Voimme sivuuttaa sen, jolloin teemme syntiä ja voimme toimia totuuden vastaisesti eli "vastoin parempaa tietoa".
"Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa[1].
Totuus-käsitteen ongelma kuuluu muun muassa filosofian alaan. Totuusteoriat ovat filosofisia teorioita totuuden käsitteen tai sanan "totuus" luonteesta.
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tiedon käsitettä. Tieteenfilosofia taas tutkii tieteellisen tiedon pohjaa, ja esimerkiksi sitä, millä tavalla tieteellisten teorioiden totuus tulisi käsittää.
Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Arvoja tutkivat mm. antropologia, psykologia, sosiaalipsykologia, yhteiskuntatieteet ja filosofiassa etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia."
Totuus on oikeaa tietoa: "Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on, on ollut ja on oleva." Meillä voi olla oikeaa tietoa, mutta jos emme arvosta sitä ja toimi sen mukaan, sillä ei ole meille mitään arvoa. Sama koskee uskoa. Ilman tekoja se on kuollut.
Arvo on se merkitys, jonka annamme totuudelle. Olemme myös vastuullisia siinä määrin kuin meillä on oikeaa tietoa. Voimme sivuuttaa sen, jolloin teemme syntiä ja voimme toimia totuuden vastaisesti eli "vastoin parempaa tietoa".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Wikipedista:
Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1].
Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).[2]
Antiikin kreikkalaisessa retoriikassa usko merkitsi sitä, että kuulija vakuuttui puhujasta joko tiedollisin tai ei-tiedollisin perustein. Vakuuttuessaan kuulija piti puhujan esittämiä näkemyksiä oikeaksi todistettuina. Uskonnonfilosofiassa käsitystä, jonka mukaan usko merkitsee ei-järkiperäistä vakuuttumista jonkin asian totuudesta, kutsutaan nimellä fideismi. Tästä tulkintavasta poikkeaa näkemys, jonka mukaan myös uskonnollinen usko perustuu todisteisiin. Näkökantaa kutsutaan nimellä evidentialismi.
Uskonnollinen usko on uskoa vain silloin, kun se on totta. Se saattaa selvitä vasta kuoleman jälkeen lopullisesti, mutta uskon voi kokea oikeaksi jo aikaisemmin, jolloin se on uskovalle tiedon veroista, mutta vain kokijalle.
James Swindalin mukaan uskonnolliseen uskoon liittyy joko julkilausuttu tai lausumaton näkemys ilmoituksesta ja sen tuonpuoleisesta, ylimaallisesta eli transsendentista lähteestä.[3]
Wikipedista:
Filosofien käsitykset tiedosta[
Platonin esittämä perinteinen tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on oltava 1) tosi ja 2) perusteltu.[1] Platonin näkemys tiedosta oli metafyysinen. Kaikki tieto on hänen mukaansa olemassa ideoiden eli yleisten ominaisuuksien todellisuudessa, ja todellista tietoa voidaan luonnollisessa todellisuudessa johtaa vain päättelemällä. Platonin oppilas Aristoteles katsoi nykyaikaisen tieteen tavoin, että uutta tietoa voidaan tuottaa kokemusperäisesti todellisuutta havainnoimalla. René Descartes esitti teoksessaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, että on ehkä olemassa jonkinlainen ilkeä kaikkivoipa pahahenki, ”pettävä jumala”, joka tuottaa yksilölle sen havainnot, jotka antavat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta. Samaten demoni voi hypnotisoida ihmisen uskomaan vääriä laskuja oikeiksi, joten edes matemaattiset totuudet eivät välttämättä pidä paikkaansa.
»Kun näet nyt tiedän, että itse kappaleitakaan ei varsinaisesti havaita aisteilla eikä kuvittelukyvyllä, vaan ainoastaan ymmärryksellä, ja että havainto ei johdu koskettamisesta tai näkemisestä vaan yksinomaan ymmärtämisestä, oivallan kirkkaasti, että en voi havaita mitään helpommin taikka ilmeisemmin kuin mieleni.»
(Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, s. 44)
Descartes ei siis pitänyt havaintoa luotettavana tiedonlähteenä havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta, vaan ainoa luotettava tiedon lähde on järkiperäinen päättely. Kaikkeen havainnointiin liittyy hänen mukaansa usko aistien ja muistin totuudenmukaisuuteen, koska havaitun todellisuuden todenperäisyyttä ei voida todistaa.[5][6]
Uskonnollinen tieto totuudesta voi perustua vain ilmoituksiin. Niitä joko on tai ei ole, mutta "etsivä löytää".
Tapani hyvä, miksi peräänkuulutat totuutta kun kuitenkin uskot Smithin valheisiin?