Nämä kotoiset tosi-uskovat ovat varsinaisia susia lampaiden vaatteissa. Heille ei riitä yhtään vähempi kuin täydellinen kristillinen diktatuuri, jossa "vanhojen hyvien aikojen" mukaisesti ensin tukitaan vääräuskoisten ja uskonnottomien suut, sekä valtansa lisääntyessä, eristetään tai eheytetään heidät.
Jo kristinuskon historia todistaa tuon todeksi, mutta aikamme tosi-uskovillekaan ei riitä, että he saavat harjoittaa uskoaan, vaan he vaativat, että muidenkin pitää yhtyä heidän mielikuvitusleikkeihinsä ja ottaa ne vakavissaan.
Fundamentalistiseen kristinuskoon onkin selvästi sisäänrakennettu tavoite yhteiskunnan täydelliseen hallintaa eli teokratiaan ja siksi fundamentalistista kristinuskoa pitäisikin kutsua ensisijaisesti poliittiseksi ideologiaksi ja/tai uskonnolliseksi fasismiksi.
Jo kristinuskon historia todistaa tuon todeksi, mutta aikamme tosi-uskovillekaan ei riitä, että he saavat harjoittaa uskoaan, vaan he vaativat, että muidenkin pitää yhtyä heidän mielikuvitusleikkeihinsä ja ottaa ne vakavissaan.
Fundamentalistiseen kristinuskoon onkin selvästi sisäänrakennettu tavoite yhteiskunnan täydelliseen hallintaa eli teokratiaan ja siksi fundamentalistista kristinuskoa pitäisikin kutsua ensisijaisesti poliittiseksi ideologiaksi ja/tai uskonnolliseksi fasismiksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämän päivän kristillisyys, tavoite muiden ajattelevan myös kristilliseltä pohjalta, lähtee (ainakin tulisi lähteä) luottamuksesta siihen, että pelastus Jeesuksessa on ehdoton ja lähimmäisenrakkaus vaatii tuoda tätä esille usein kiusallisista tilanteista huolimatta. "Miekkalähetys" lähti ihmisen vallanhalusta ja muilta kulttuureilta varastettiin esim. kulta-aarteita "kirkolle", mikä oli tietysti kaksinaismoraalista ajattelua. Jeesuksen opetukset kehoittavat nöyryyteen ja tyytymiseen aineellisten perustarpeiden saamiseen, joten metsään on menty tässä ja monessa muissakinn asioissa. Esim, uskonpuhdistus pyrki kirkon harhoja karsimaan ja prosessi on jatkunut vaihtelevasti. Politiikassa on aina vaara inhimillisistä intohimoista ja vallan tavoittelusta. Siksi monet ovat sanoutuneet siitä jopa irti, koska uskon ja politiikan yhdistäminen vaatii melkoista tasapainoilua. Kristilliset arvot (esim.vähäosaisista huolehtiminen) voi toisinaan saada poliittista tietä parmmin käytäntöön.