Myös ihminen oli alussa Jumalan luona. Älyä eli totuuden valoa ei ole luotu eikä tehty, eikä sitä voidakaan luoda eikä tehdä." (Oppi ja liitot, 93:29)
Kirjassa Axel Fredenhom, "Näin olen kuullut", on sivulla 59:
"Kuuntelin äskettäin esitelmöijää, joka sanoi, että vaikka elämällä on alkunsa, se jatkuu ikuisesti. On henkilöitä, joilla on tuo käsitys, koska he eivät ymmärrä, kuinka mieletön se on. Ajassa luotu kuuluu aikaan. Me emme voi kuvitella köyttä, jolla on vain toinen pää. Joko sillä ei ole kumpaakaan päätä tai sitten sillä on sekä alku että loppupää. Ihmisen minä on jumalallista alkuperää ja kuolematon niin kuin Jumalakin.
Kaikkien aikojen suuret viisauden opettajat ovat perustaneet opetuksensa siihen seikkaan, että ihminen on sisimmältään kuolematonta henkeä. Mutta kuolematon on verhottu kuoleviin muotoihin."
Kaikilla ihmisillä on luomaton äly. On aiheellista ajatella, että tuo äly pyrkii ilmentämään ja toteuttamaan itsensä. Joskus se on onnistunut täysin joltakin älyltä, joka on alkanut edistää kaltaistensa olentojen syntymistä. Niin ihmisistä tuli tuon Toteutuneen Älyn henkilapsia. Voimme tulla taivallisen Isämme kaltaisiksi. kun käymme läpi samantapaiset vaiheet kuin Hän.
Kirjassa Axel Fredenhom, "Näin olen kuullut", on sivulla 59:
"Kuuntelin äskettäin esitelmöijää, joka sanoi, että vaikka elämällä on alkunsa, se jatkuu ikuisesti. On henkilöitä, joilla on tuo käsitys, koska he eivät ymmärrä, kuinka mieletön se on. Ajassa luotu kuuluu aikaan. Me emme voi kuvitella köyttä, jolla on vain toinen pää. Joko sillä ei ole kumpaakaan päätä tai sitten sillä on sekä alku että loppupää. Ihmisen minä on jumalallista alkuperää ja kuolematon niin kuin Jumalakin.
Kaikkien aikojen suuret viisauden opettajat ovat perustaneet opetuksensa siihen seikkaan, että ihminen on sisimmältään kuolematonta henkeä. Mutta kuolematon on verhottu kuoleviin muotoihin."
Kaikilla ihmisillä on luomaton äly. On aiheellista ajatella, että tuo äly pyrkii ilmentämään ja toteuttamaan itsensä. Joskus se on onnistunut täysin joltakin älyltä, joka on alkanut edistää kaltaistensa olentojen syntymistä. Niin ihmisistä tuli tuon Toteutuneen Älyn henkilapsia. Voimme tulla taivallisen Isämme kaltaisiksi. kun käymme läpi samantapaiset vaiheet kuin Hän.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tapani hyvä, kyseessä ei todellakaan ole puolisuora. Kuten sanot, se olisi mieletön, vain yhteen suuntaan ikuisesti jatkuva köysi, jolla olisi vain yksi pää.
Kyseessä ei myöskään ole suora, joka jatkuisi loputtomasti molempiin suuntiin, kuin köysi, jolla ei olisi alkua eikä loppua.
Loogisia on vaihtoehtoja on vain kaksi: jana, jolla on alku JA loppu. Siis köysi, joka alkaa jostain ja päättyy johonkin. Elämä, joka on syntymän ja kuoleman välissä. Tai sitten köysi, joka on liitetty päistään yhteen. Silloin ei ole alkua eikä loppua.
Hienoa että tajuat yhteen suuntaan jatkuvan köyden mielettömyyden! Ikuisuuden kuvaaminen on todella vaikeaa. Päistään yhteen liitetty köysi merkitsisi palaamista alkuun, joka ei johtaisi mihinkään. Toisiaan kohtaan vastakkain olevat peilit kuvaavat myös ikuisuutta, mutta sekään vertauskuva ei osoita kehittymistä, joka voi tapahtua, ja jonka on tarkoitus tapahtua.
Mikä sitten antaisi oikean käsityksen? - Kaipa on niin, että voimme löytää vastauksen vain siitä, millainen Jumala on. Hänen valtaruuruutensa kasvaa sitä mukaa, kun Hänen lapsensa pääsevät samaan kuin Hän. Onko meillä samat mahdollisuudet kuin se, mikä Hänessä on jo toteutunut ja edelleen toteutuu? Meidät on luotu Hänen kuvikseen ja kaltaisikseen.
Kuoltuamme menemme kiertoon, se on elämän /evoluution viimeinen lahja ja se armollisin. Ei meitä ollut ennen syntymäämme eikä ole kuoleman jälkeen.
Maapallokin katoa aurinkonsa myötä ja sekin materia menee kiertoon, kerran käytetystä aurinkuntammekin on tehty, me sen mukana.
Onhan tämä ihmeellistä ainakin niin kauan kun emme tiedä syytä, mutta eivät itse keksityt sadut tietoa korvaa. Jokainen voi tuosta vain keksiä i uudentarinan mistä muka tulimme ja mihin menemme .Nirvanaan, ei kun valhallaan, ei kun taivaaseen, ei kun meistä tuleekin jumalia ja saamme oman planeetan ....
Kun kohta taas on kevät, ei se ole palaamista alkuun vaan tuleva kevät on uusi ja tuore, ainutlaatuinen. Näin huolimatta siitä, että kevät on tullut jo satojatuhansia kertoja.
Ainakin maapallon elämässä luonnollisin näkökulma ikuisuuden olemukseen on toistuvuus, mutta alati tuoreena, ei saman kertauksena.
Aika on ihmisen rajallisen ymmärryksen luoma käsite. Aurinkokunnnat ja luonto eivät mieti koskaan omaa osaansa "ikuisuudessa". Vain ihminen, jonka aivot ja niiden tuottama tietoisuus, pohtii moisia joutavuuksia.
Marx ja Engels sanoivat sen kauniisti: tajunta on materian korkein olomuoto.
sinulle tapahtuvan kuoltuasi, oletko vai etkö jossakin muodossa. Jos kyllä, niin missä muodossa ja paikassa?
Entä itse? Odotan toki ent. mormonikin vastausta.
Elämän ja kuoleman herra tehköön kanssani aivan kuten parhaaksi näkee. Minä taivun kaikessa Jumalan tahtoon. Jos elämäni jatkuu jossain muodossa lapsissani, tekemässäni työssä, ihmisissä joita olen matkani varrella koskettanut, istuttamissani puissa, niin hyvä. Jos se jatkuu jonkinlaisena omana yksilöllisenä olemassaolonani kuoleman jälkeen, niin hyvä.
Tekipä Jumala miten tahansa, se on hyvä juuri niin.
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta jatkua kuolemani jälkeen juuri tällaisena persoonana, joka nyt eläessäni olen. Kokonaisuus on paljon suurempi, kuin osiensa summa. Minä olen vain pieni kokonaisuuden osa. Aine ja energia, josta olemukseni koostuu on ollut olemassa ennen biologista syntymääni, eikä katoa mihinkään kokonaisuuden kierrosta, vaikka minä lopetankin tämän materian hetkellisen yhteenkertymän kävelyttämisen savisia pellonreunoja pitkin.
En tiedä, mitä minulle tapahtuu. Todennäköisesti ei mitään, lakkaan vain olemasta.
muotoituiko olemuksesi, siis sinä, aineesta ja energiasta vasta syntymässä. Säilytätko olemuksesi, minuutesi, kuoleman jälkeen vai muututko takaisin vain aineeksi ja energiaksi ilman sen kummempaa minuutta.
Minulla on oma uskoni näissä asioissa, mutta en halua keskustella siitä tällä palstalla.
Mutta esimerkiksi ajatus kolmiosaisesta sielusta on minusta mielenkiintoinen ja kertoo hyvää muinaisten esivanhempiemme hengellisestä viisaudesta - ajalta ennen kristinuskon vaikutusta.
Luonto itse on antanut heille ymmärrystä. Mitään rahastavia uskonnon kauppiaita ei täällä tarvittu silloin eikä tarvita tänäkään päivänä. Suomalaiset osaavat lähestyä itse oman ymmärryksensä mukaista Jumalaa, kuten ovat aina osanneet.
Minäkin voin lähestyä Jumalaa suoraan ja niin olen myös tehnyt ja saanut lisää ymmärrystä. Raamattu kieltää heittämästä helmiä sioille, joten siksi en keskustele omasta uskostani tällä palstalla, vain omieni kanssa.
http://www.lehto-ry.org/sielukasitys.html
En ymmärrä perusteluasi olla hiljaa omasta uskostasi, kun kuitenkin haluat keskustella muiden uskosta, jopa arvostella sitä.
Katso palstan otsikko: Mormonismi, keskustele mormonismista.
Tarkoitus ei ole keskustella minun uskostani, katolilaisuudesta tai jehovantodistajista. Keskustelen mielelläni mormonismista. Tuon keskusteluun 8-vuotiaana mormoniksi kastetun ja 18-vuotiaana mormoneista eronneen henkilön näkökulman, jonka lähisukulaisia ja ystäviä on edelleen mormoneina.
"Kuoltuamme menemme kiertoon..."
Kierto on tavallaan ikuista, se muuttaa vain muotoaan.
on juu niin kauan ainakin kun tämä aika-avaruus ja sen sisältämä materia on olemassa vaikka sitten kylmänä ja pimeänä mitä nyt arvellaan universumin lopputilaksi.
Sinä, minä, Potaskavaaran emäntä ja Smithin Jooseppi olemme olleet materiana jo siinä singulariteetissa joka räjähti meidän avaruudeksemme.
Potaskavaaran emäntä ilahtuisi kommentistasi kuten minäkin :)
Ihmisillä on maapallolla tapahtuneen evoluution luoma äly jonka avulla jonka avulla voimme fantasioida , mutta myös älytä faktan ja fantasian eron.
"Niin ihmisistä tuli tuon Toteutuneen Älyn henkilapsia. Voimme tulla taivallisen Isämme kaltaisiksi. kun käymme läpi samantapaiset vaiheet kuin Hän. " Sen pituinen se.
Mistä tuo äly on peräisin? Mistä on peräisin ihmisen tietoisuus? Miksi pystymme ajattelemaan tällaisia asioita, joilla ei ole maallista merkitystä?
Se on evoluution luomaa, elämää maapallolla on ollut 3.7miljardia vuotta, siinä ajassa on ehtinyt kehittyä monenlaista,. mm itseään täynnä oleva kädellinen nisäkäs .Uskonnot ja filosofoinnit eivät selitä mitään, nehän ovat ihmisaivojen luomia ja kertovat vain sitä mitä ihmisen mielikuvitus ja toiveet missäkin ympäristössä ja historian vaiheessa ovat tuottaneet.
Kyllä mielikuvituksella on valtava merkitys lajimme säilymisessä, sillähän ennakoimme vaarat ja muinoin mietimme senkin miten pärjäämme yli seuraavan talven. Karhun ei tarvitse miettiä, vaistot ohjaavat. jos ei ruokaa ole löytynyt talvinunen ajaksi tarpeeksi, se on siinä otson osalta.
Maallisen ja jumalisen ero on siinä, että jotkut ihmisyhteisöt ovat erottaneet eri aitaukseen normaalin järjenkäytön, joka pitää meidät hengissä ja ohjaa siihen kuuluvaa toimintaa, ja toisen, jossa ovat uskotut näkymättömät olennot ja niiden palvonta ja niiden muu huomioon ottaminen.
Kyllä minä olen taipuvainen uskomaan, että ihmisen tietoisuus; henki, syntyy pikkuhiljaa elämänkokemuksen myötä. Kun elämä loppuu, tietoisuuden kohtalo on meille tuntematon. Maalaisjärjen mukaan se katoaa, mutta haluan uskoa, että jotain säilyy.
Siihen uskon täysin, että kaikki mitä on tapahtunut ennen meitä, meidän elämämme ja tulevaisuutemme loppumme sekä sen jälkeinen on ja pysyy maailmankaikkeudessa. Kun menee oikeaan kohtaan oikeaan aikaan, niin sieltä minut voi löytää AINA.
Mitä tulee ikuisuuteen, niin sellaista ei ole olemassakaan. Uskoisin, että oikea sana on "ajattomuus". Elämä ajattomuudessa voidaan ymmärtää ikuisuutena. Haluan uskoa, että kuoleman hetkellä meidän tietoisuutemme siirtyy ajattomuuteen - sitä en voi ymmärtää tällä elämäntavalla mitä tämä konkreettisesti tarkottaa.
….minä olen maailmankaikkeus, joka elää pienen hetken ihmisen muodossa pyrkien ymmärtämään oman tarkoituksensa ja merkityksensä…
ps. ja älä kuvittelekkaan että olisin tasapainoinen ja seesteinen ihminen :-)
Ajattelen kovin samalla tavalla kuin Exmoro.
Tuo kannattaa lukea useampaan kertaan. Täyttä asiaa, minun mielestäni.
"Mitä tulee ikuisuuteen, niin sellaista ei ole olemassakaan. Uskoisin, että oikea sana on "ajattomuus". Elämä ajattomuudessa voidaan ymmärtää ikuisuutena. Haluan uskoa, että kuoleman hetkellä meidän tietoisuutemme siirtyy ajattomuuteen - sitä en voi ymmärtää tällä elämäntavalla mitä tämä konkreettisesti tarkottaa."
No joo vähän sinne päin. Suhteellisuusteorian mukaan aika pysähtyy singulariteetissa ts. äärettömän suuressa gravitaatiokeskittymässä ei ole aikaa lainkaan. Tämä on myös kokeellisesti todistettu ja tämän takia mm. GPS satelliittien kelloja joudutaan päivittäin säätämään, koska niiden lentäessä korkealla maanpinnan yläpuolella niihin vaikuttava gravitaatio on heikompi ja sen takia niissä "kuluva" aika poikkeaa maanpäällisestä ajasta. Jos GPS satelliittien kelloja ei joka päivä säädettäisi kohdilleen niin koko globaali navigointijärjestelmä ajautuisi kaaokseen..
Sikäli kun alkuräjähdysteoria pitää paikkansa niin maailmankaikkeus on saanut alkunsa singulariteetin räjähdyksestä, jolloin ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa lainkaan. Jos ei ollut aikaa niin kuinka pitkä oli ikuisuus? Aika on suhteellinen havainnoijaan, joten silläkin perusteella ikuisuuden määritteleminen on mahdotonta, koska paikasta riippuen ikuisuudet ovat eri mittaisia ajan kuluessa eri tahtiin eri paikoissa kulloiseenkin pisteeseen vaikuttavaan gravitaation mukaan.
Aika on se mitä me koemme tässä ja nyt ja kun kuolemme se lakkaa meidän kohdallamme.
Olisi mieletöntä väittää, että todella ymmärrämme mitä aika on - tämä johtuu pääosin siitä, että olemme niin sidottuja aikaan, ettemme voi käsittää mitään muuta olemassaoloa. Geometrisesti aika on samanlainen ulottuvuus kuin muutkin avaruutemme ulottuvuudet. Ilman aikaa ei olisi muutosta, ts. mitään ei voisi tapahtua. Luonnonlait on sidottu aika-avaruuteen, ja mainitsemasi gravitaation aikaansaama muutos ajassa ilmenee nimenomaan aika-avaruuden vääristymisenä, jossa singulariteetti on repeämä. Koska aika on suhteellista, singulariteettiin matkaava ei huomaisi minkäänlaista muutosta ajan kulussa. Itse singulariteetti onkin sitten arvoitus. Mitä ilmeisimmin singulariteetti avaa uuden maailmankaikkeuden. Tässä saattaa myös olla mukana satunnaisuutta tai evoluutiota - mutta tämäkin on kaikki spekulaatiota. Me havaitsemme aikaa ihmiselle sopivalla resoluutiolla.
Se, ettemme voi käsittää mitä olisi olemassaolo ilman aikaa johtuu siitä, että näissä kolmessa paikkaulottuvuudessa kaikki on sidottu ajan kulkuun. Ilman aikaa esim. ihminen ei voisi liikkua paikasta A paikkaaan B, koska liikkeeseen tarvitaan nopeutta ja nopeus vaatii aikaa. Toisaalta kun mennään tarpeeksi pieneen mittakaavaan, todellisuus on salattu; Hiukkaset toteuttavat epätarkkuusperiaatetta jonka toiminta menee homosapiensin käsityskyvyn ylitse - hiukkanen on koko ajan liikkeessä joka on sidottu aikaan ja lämpötilaan hiukkanen on epämääräisessä tilassa ennenkuin sen sijainti tai nopeus mitataan. Hiukkasen sijainti ja nopeus toteuttaa todennäköisyysjakaumaa, ts. hiukkasen pitäisi olla kaiken järjen mukaan paikassa x,y,z mutta se saattaakin olla paikassa x a, y b, z c. Kuten varmaankin ymmärrät, tässäkin menee homma ajan suhteen hyvin oudoksi. Lisämaustetta tuo vielä esimerkiksi annihilaatiossa tapahtuneen hiukkasparin symmetrian suhde etäisyyteen - tässä on käytännössä mahdollisuus ylittää valon nopeus vaikuttamalla toisen hiukkasen omainaisuuksiin hiukkasten ollessa etäällä toisistaan. Tässäkin menee luonnonlait polvilleen ja ajan ymmärtäminen on vaikeaa.
Jos minun pitäisi kuvitella mitä tarkottaisi olla olento, joka elää ajan ulkopuolella, voisin vain heittää ilmaan arvauksia. Meidän kaikkeutemme lakien mukaan kyseinen olento on niitattu paikoilleen avaruuden pisteeseen x,y,z eikä sille voisi tapahtua mitään. Mutta jos tuo olento onkin irti luononlaeista, tai jos hän seuraa jotain toista aikaa, joka onkin sidottu muihin ulottuvuuksiin? Entä jos olento on kokonaan maailmankaikkeutemme ulkopuolella, mitkä lait koskevat häntä ja miten hän näkee maailmankaikkeutemme.
Ehkäpä paras tapa koittaa ymmärtää tuollaisen ajattoman olennon käsitettä on se, että Jumala (mikäli on olemassa) näkee ihmisen elämän yhtenä kuvana. Se on hänen edessään valmiina ja kokonaisena, siinä on kaikki mitä elämän aikana on tapahtunut ja sen ymmärtää yhdellä silmäyksellä.
Tässä muuten pari hyvää ajatusta aivojumppaan:
- onko koko ihmiskunta sidottu täsmälleen samaan ajanhetkeen (joka kulkee eteenpäin)?
- mitä jos sitä ajanhetkeä jossa elät siirrettäisiin vaikkapa 1s eteenpäin tai taksepäin? Olisiko elämä ihan samanlaista kun nyt, vai olisitko sinä näkymätön niille, jotka elivät ajanhetken aikaisemmin tai myöhemmin?
Teksti on täyttä mambojamboa. Mene kouluun oppimaan ja kirjoita selkotekstiä.
Ei se mitään, vaikka et ymmärtänytkään. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Olisi kannattanut kuunnella koulussa ja tehdä kotitehtävät. Opettaja on luokassa myös juuri sitä varten, että opiskelijat voivat kysyä, jos eivät ymmärrä jotain.
Heikoilla opiskelijoilla on vain se ongelma, että he eivät ymmärrä edes sitä, että eivät ymmärrä ja eivät sen vujoksi hoksaa edes kysyä.
On myös tosiasia, että kaikki eivät pysty oppimaan kaikkea. Samoin on niin, että kaikista ei voi koskaan tulla huipputason jääkiekon pelaajaa, vaikka harjoittelisi miten paljon tahansa.
Sinun kaltaisiasi varten yhteiskunta tuottaa selkotekstiä. Käytä näitä linkkejä hyväksesi:
http://yle.fi/selkouutiset/
http://selkosanomat.fi/
Vähän iloa elämääsi!
Sen lisäksi, että osallistut mormonikirkon tilaisuuksiin ja saat ravintoa hengellesi voit piristyä tämän ohjelmasarjan parissa. Ohjelma sopii katsottavaksi aivan kaikille ja uskoisin, että löydät henkilöhahmojen joukosta samastumiskohteita.
Samastuminen erilaisiin ihmisiin kehittää nuoren itsetuntemusta ja sosiaalisia taitoja.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/asia/toisenlaiset-frendit-–-uusia-jaksoja
"Olisi mieletöntä väittää, että todella ymmärrämme mitä aika on."
En ymmärtänyt paljon mitään teksistäsi. Mielestäni ensimmäinen otaksuma on hyvä otaksuma.
Ei kai aika ole mihinkään sidottua tai suhteellista. Aika on käsite johon me ihmiset olemme laittaneet omia sääntöjä tai käsitteitä. Aika itsessään on irrallaan kaikesta.
"- mitä jos sitä ajanhetkeä jossa elät siirrettäisiin vaikkapa 1s..."
Me ihmiset olemme tuon 1s:kin keksineet, olemme laskeneet sen ajastaikaa sitten maan pyörähtelyn mukaan katse suunnattuna aurinkoon.
Vai mistä sekunnit ja minuutit ovat tulleet ihmisen tajuun?
"Olisiko elämä ihan samanlaista kun nyt, vai olisitko sinä näkymätön niille, jotka elivät ajanhetken aikaisemmin tai myöhemmin?"
hmmm... äkkiseltäänhän se on samanlaista, mutta täytyyhän sitä 'hetki sitten' aikaisemmin olevaa johonkin suhteuttaa. Toisaalta taas 1s:ssa ihminen saattaa kuolla. Voin nyt esimerkiksi pudota tuolilta 1s:ssa, koska istun niin huonosti että jalasta jo vetää suonta tai nyt joku ampuu coltilla ja kuolen: kaikki käy alle 1s:nin, sillälailla elämä tässä ruumiissa ja tajunnassa ei olisi samanlaista kuin 1s taaksepäin tai 1s eteenpäin.
Mutta jos ajatellaan valon nopeutta, niin valo kai kulkee jo hyvän matkan 1s:ssa, ihminen ei pysy perässä, mutta joku muu olento saattaa pysyä, olento josta emme tiedä mitään.
Tässä tohtori Jorma Pohjasen sangen mielenkiintoinen väitöskirja siitä, miten aika tuli kulttuuriin:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13291/9513912884.pdf?sequence=1
Ajan mittaaminen tuli tärkeäksi luostareissa, kun haluttiin pitää säännöllisesti luostarijärjestykseen kuuluvat rukoukset ym. Luostarit siis ovat ensimmäinen organisaatio, jolla oli tarve jäsentää vuorokausi. Apuna käytettiin aurinkokelloja, vesikelloja, tiimalaseja ja vähitellen ajan mittaaminen tuli yhä tarkemmaksi.
Suomessa kellonaika tuli tärkeäksi vasta kun ensimmäinen ratayhteys Helsinki-Hämeenlinna valmistui. Vasta tuossa vaiheessa siirryttiin yhtenäiseen kellonaikaan koko maassa.
Miksi muuten maapallolla tarvitaan aikavyöhykkeitä? Eivätkö kiinalaiset vois herätä suunnilleen kello 22, britit klo 7 ja suomalaiset klo 5?
Kai se on mukavampi tehdä töitä pellolla valoisana kuin pimeänä aikana. Aikavyöhykkeistä on se hyöty, että niistä suunnilleen näkee, ovatko porukat siellä päin valveilla vai nukkumassa, eli milloin siellä on aamu.
Amerikassa asuva suomalainen kaverini saa lääketieteellistä hoitoa Suomessa ja osaa soittaa lääkärille oikeaan aikaan, tämän työaikana. Itse hän tosin joutuu heräämään soittamaan kesken makoisimpien uniensa.
> Kai se on mukavampi tehdä töitä pellolla valoisana kuin pimeänä aikana.
Ei siitä tietenkään ollut kysymys. Jos kiinalaiset heräisivät klo 22 UTC, silloin siellä olisi aamu. Miksi aamun täytyy olla joka paikassa kello kuudelta?
Paljon helpompaa olisi, jos ei matkustettaessa tarvitsisi käännellä kelloa. Mainitsemassasi esimerkissä kaverisi täytyy joka tapauksessa tarkistaa, että mitä kello on Suomessa. Ei se olisi sen vaikeampaa, jos olisi kiekko, josta näkyisi, että milloin missäkin on keskipäivä.
Kellonaikoja on käytetty niin kauan, että kaikkialla kirjallisuudessa ja muussa taiteessa ynnä kulttuurissa aamu on tietyllä kellonlyömällä maasta riippumatta. Muuttaminen jälkikäteen olisi kovin hankalaa. Asiasta tulisi riitaakin, sillä toki jokainen maa haluaisi että juuri heidän aamunsa on sillä oikealla kellonlyömällä.
Jos noin olisi toimittu heti kun kelloa yleisemmin alettiin käyttää, saattaisi toimia yhtä hyvin kuin nykyinen systeemi.
Tokihan se on noin. Mutta riitaa ei tarvitsisi tulla, koska GMT, sittemmin UTC on määritelty "viralliseksi" ajaksi, josta muut lasketaa miinuksina tai plussina.
Mutta kun nyt kuitenkin aion laittaa kellonajat uusiksi, uudistanpa samalla kalenterinkin. Eripituiset kuukaudet ovat hanurista. Jokaisen kuukauden pituudeksi tasan neljä viikkoa, siis 28 päivää. Kuukauden ensimmäinen, kahdeksas, viidestoista ja kahdeskymmenestoinen päivä olisivat aina maanantaita jne. Helppo muistaa. Mutta kuukausia olisikin kolmetoista. 28 x 13 = 364. Kappas vain. Tarvitsisi lisätä vain yksi (karkausvuonna kaksi) ylimääräinen päivä vuoteen ja kaikki pelaisi hienosti.
" Eripituiset kuukaudet ovat hanurista.
Niin onkin, väkisin tehtyä ja noilla eripituisilla kuukausilla yritetään pysyä ajan perässä vaikka aikaa ei voi ottaa kiinni.
Lunttasin wikipediasta, että ihmiset maapallolla ovat ottaneet trooppisen vuoden alustakseen, sillä sen mukaan menevät vuodenajat.
Minusta tämäkin on hanurista. Tänä vuotena ei ollut Helsingin horisontissa ollenkaan vuodenaikaan nimeltään talvi, jos tarkastelee ilman kylmyyttä ja lumipeitettä.
Jos ihmiset saisivat mennä ja tulla töihin oman unirytminsä mukaan, niin työteho nousisi kummasti. Nykyään tarvii herätä keinotekoisesti ja mennä töihin nukkumaan. Jokainen sen tietää että nukkuessa työhuoneessa ei mitään saa aikaiseksi paitsi ehkä taiteilijat ja uskovat, jotka saattavat saada näkyjä unessaan kuinka toimia herättyään. Kuten J.S.