Otsikko Miksi olen hyljeksitty?

Siihen on mahdoton täällä vastata,mutta yksi ei hylkää,se on Jeesus Kristus Vapahtaja,se on joka tekee kaikkensa,että et sinä,enkä minä tule hyljätyksi hänen yhteydestään! Ari

Hei

Yksinäisyys on varmasti monelle kipeä kokemus. ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksin…”

Tämä ei varmaankaan ole vain suomalaisten ongelma, mutta voihan olla, että olemme poikkeuksellisen ujoja, sulkeutuneita ja varautuneita. Elämä on montaa meistä koetellut ja kohdellut kovasti, siksi on vaikea löytää luottamusta toisiin ihmisiin. Ehkä jostain kulttuuristamme löytyy myös vahva yksin pärjäämisen malli: halu näyttää siltä, että emme tarvitsisi mitään tai ketään.

Haluaisin rohkaista jokaista yksinäiseksi itsensä kokevaa. Jossain on ihminen, joka ilahtuu juuri sinun seurastasi.

Haluaisin rohkaista myös jokaista meistä huomaamaan lähimmäiset. Pienet arjen teot ratkaisevat läheisten hyvinvoinnin.

Usein yhteys syntyy myös tarvitsevuudesta, siitä, että rohkenen tarvita toista ihmistä, rohkenen pyytää apua, suostun olemaan voimaton.

Tänään haluan rukoilla erityistä siunausta jokaiselle, joka kokee itsensä yksinäiseksi tai hyljätyksi.

Päivi-pappi Hämeestä

Olen samalla linjalla kuin Ari tuolla edellä.

Ihmisellä on kolme perussuhdetta: suhde itseen, suhde muihin ihmisiin/ympäristöön, ja suhde Jumalaan. Yksinäisyyden tunne johtuu yleensä jumalasuhteen katkeamisesta. Tai sitten joko suhde itseen tai muihin katkeaa ensin, ja se johtaa myös jumalasuhteen katkeamiseen. Vaikka suhde itseen ja toisiin paranisi vaikkapa terapian myötä, yksinäisyyden tunne ei poistu ennen kuin jumalasuhde korjaantuu.

Uskova ei tunne itseään juuri koskaan yksinäiseksi. Jeesuksen opetuslapsi/seuraaja ei tunne itseään yksin ollessaankaan yksinäiseksi. Sitä vastoin ihminen jolla on jumalasuhde poikki, tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka hänen ympärillään olisi kuinka paljon ihmisiä.

Yksinäisyys silloin, kun se on henkistä yksinäisyyttä, on raskasta kantaa. Voit olla yksinäinen ihmismassojen keskellä tai jopa siinä parisuhteessa.

Miksi ihminen tuntee olevansa yksin? Yksi perustavanlaatuinen syy on, ettei tunne kuuluvansa enää mihinkään. Kaikki juuret ovat surkastuneet ja uusia syvempiä ihmissuhteita ei ole syntynyt. Ehkä muuttojen vuoksi ovat lapsena ja nuorena syntyneet ystävyyssuhteet katkenneet. Takana voi olla isoja pettymyksiä, jotka ovat tehneet varovaiseksi.

”Riskitekijä on esimerkiksi se, jos nuori ei uudessa koulussa löydä ensimmäisen puolen vuoden aikana kavereita. Silloin on erittäin todennäköistä, että hän kärsii yksinäisyydestä tulevinakin kouluvuosina. ”
"Yksinäisyys ei ole periytyvää samalla tavalla kuin ruskeat silmät, mutta se voi olla opittu käyttäytymismalli. Jos vanhemmat ovat yksinäisiä, eikä kotona käy juuri koskaan vieraita, lapsi ei opi toimimaan vieraiden kanssa. Silloin hän todennäköisesti kärsii itsekin yksinäisyydestä vanhempana", sanoo Junttila.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nuorten yksinäisyys pahenee kesällä/1135266965957

Emme me suomalaiset ole yhtään sen kummallisempia kuin muutkaan.
”Suomalaiset ja muu pohjoismaalaiset ovat huomattavasti vähemmän yksinäisiä kuin etelä- ja itäeurooppalaiset.”

Kyse on rakkaudesta ja välittämisestä. Se joka ei ole saanut pyyteetöntä rakkautta, ei osaa myöskään sitä antaa.

”Tutkijoiden mielestä tulosta selittävät ainakin hyvinvointivaltion tarjoamat turvaverkot ja korkea elintaso. Elämä on meillä yleensä varsin hyvin mallillaan, minkä takia voimme keskittyä enemmän rakkauteen ja ystävyyteen kuin työhön ja rahaan.”

Eikä sitä lasketa lukumäärillä vaan pikemminkin syvyydellä.

”Kun todellinen ystävämäärä oli joko pienempi tai suurempi kuin toivottu ystävämäärä, yksinäisyyden tunteet kasvoivat. Liian suureksi koetun ystäväjoukko voi siis olla sosiaalinen taakka, josta seuraa yksinäisyyttä.”

Kun nyt voimme valikoida aina ne ihmiset, joiden kanssa haluamme olla tekemisissä, syntyy myös tilanteita jolloin hylkäämme helpommin.

”Uuden ihmisen kohtaaminen voi herättää yksinäisessä ahdistusta toisen onnesta, epävarmuutta omasta ulkonäöstä tai pelkoa jätetyksi tulemisesta.”

Mutta rakkautta haetaan sitten kemiasta:

”Yksinäiset saavat apua mielenterveyspalveluista ja joskus lääkityksestä, mutta ihmisten ilmoille pääsy on pitkä polku.”
http://www.hs.fi/tiede/a1359100809819

Se mikä ystävyydessä on tärkeää, on että tulee ymmärretyksi, hyväksytyksi vikoineen ja puutteineen. Se ei synny väkisin. Joten vaikka me kävisimme yksinäisten luona, emmekä saavuta tuota tasoa, voi se jopa syventää yksinäisyyden tunnetta.

Niin, Raamattu sanoo jotain siitä kuinka ihmisten luonnollinen rakkaus kuolee...