Moskova jyrää Tampereen alueella

"omituisine luterilaisine tapoineen"

Tarkoitatko tällä vain tuota poikasi kohdalla sattunutta vai jotain muutakin?

Suomen lainsäädäntö antaa tällaiseen toimintaan mahdollisuuden. Sen sijaan ortodoksisen kirkon kanoninen laki ei anna tätä mahdollisuutta.

Maailmassa, jossa maasta toiseen muuttaminen on voimakkaasti yleistynyt on hieman hankalaa ylläpitää ortodoksisen paikalliskirkon ihannetta.
Kanonisen periaatteen mukaan nimittäin saman ja yhtenäisen kansallisvaltion alueella asuvat (kaikki!) ortodoksit muodostavat ortodoksisen paikalliskirkon. Suomen oloissa tämä periaate on jo kauan lähes kokonaisuudessaan toiminut (siis poikkeuksena vain Pokrovan ja Nikolskin seurakunnat Helsingissä).

Sellainen tilanne, että maassa toimisivat pysyvästi rinnakkain Moskovan ja Konstantinopolin
jurisdiktiot, on ortodoksiselle perinteelle täysin vieras. Sinänsä asialla ei ole mitään tekemistä uskonnonvapauden kanssa, sillä niin Venäjän kuin Suomenkin ortodokseilla on täsmälleen samanlainen usko. Jos venäläiset tässä kohden väittävät että käytämme täällä väärää kalenteria, kyse ei ole kovinkaan tärkeästä uskonopillisesta asiasta vaan pikemminkin matematiikasta!

Kysymyksessä vastaava tilanne jos vaikka yhtäkkiä vaikkapa Helsingin Kallion oululaiset itsenäistyisivät omaksi kunnakseen kysymättä ja neuvottelematta Helsingin kanssa ja päättäisi liittyä Ouluun. Siitä syntyisi varmasti monenlaista keskustelua ja ongelmaa...

Kysymys on siis jurisdiktioista...

Olen jossakin määrin selvillä Porin tilanteesta, joten kerron tässä kohden mitä tiedän.

Pitää paikkansa, että venäläiset ovat ostamassa (ei suinkaan saamassa) entistä ortodoksista rukoushuonetta, joka sijaitsee vanhassa omakotitalossa kaupungin keskustan lähistöllä. Kiinteistön omistaja on viime aikoina ollut Porin kaupunki, joka sai sen haltuunsa Porin ortodoksisen kirkon rakennushankkeen yhteydessä.

En tiedä, miten Porin ortodoksit itse tähän hankkeeseen suhtautuvat, mutta he ovat saaneet rinnakkaineloon tottua jo jonkin aikaa, sillä venäläiset ovat toimineet toisaalla kaupungissa omassa rukoushuoneessaan jo parin vuoden ajan.

Johannes kirjoitti:

Olen jossakin määrin selvillä Porin tilanteesta, joten kerron tässä kohden mitä tiedän.

Pitää paikkansa, että venäläiset ovat ostamassa (ei suinkaan saamassa) entistä ortodoksista rukoushuonetta, joka sijaitsee vanhassa omakotitalossa kaupungin keskustan lähistöllä. Kiinteistön omistaja on viime aikoina ollut Porin kaupunki, joka sai sen haltuunsa Porin ortodoksisen kirkon rakennushankkeen yhteydessä.

En tiedä, miten Porin ortodoksit itse tähän hankkeeseen suhtautuvat, mutta he ovat saaneet rinnakkaineloon tottua jo jonkin aikaa, sillä venäläiset ovat toimineet toisaalla kaupungissa omassa rukoushuoneessaan jo parin vuoden ajan.

Lue lisää

Porissa toimii venäläinen seurakuntayhteisö ( Tampereen ort. seurakunta) ja sama on tilanne myös Turussa: venäjän kirkolla on oma kirkkonsa konsulaatin yhteydessä ja sillä on oma pappi, joka käy toimittamassa myös Porissa palvelukset.

Turussa venäläisen seurakunnan ja suomalaisen seurakunnan välillä ei ole ollut mitään erityistä jännitettä tai kiistaa. Osa venäläisistä käy suomekielisissä palveluksissa (ei vain kerran kuussa pidettävissä slaavinkielisissä liturgioissa). Pääosa kaupungissa asuvista venäläisistä - joita on aika paljon - ei sen sijaan käy kummassakaan kirkossa ja tässä on ilmeisesti kulttuurinen yhtäläisyys suomalaisten kanssa melkoinen! Lisäksi on venäjänkielistä toimintaa lut. tuomiokirkkoseurakunnassa, joka sekin kokoaa väkeä, ainakin jonkin verran.

Olen miettinyt tätä kahden kirkon rinnakkaisuutta (lähinnä siis oman kapungin vinkkelistä ajatellen) ja omassa mielessäni tullut siihen johtopäätökseen, että seurakunta ja jumalanpalvelukset ovat niin syvältä koskettava asia, että monet haluavat osallistua kokonaisvaltaisesti omaa kultturia käyttävään palvalukseen. Tarkoitan tällä sitä, että kyse ei ole vain slaavinkielestä (joka lienee kuitenkin vieras kieli kaikille), vaan myös käytännöistä, yhteydestä palveluksen jälkeenkin ja olemista mukana yhteisössä, joka kokoontuu erilaisiin tilanteisiin (perhejuhlat ym. ja kirkolliset juhlat).

Suomalaiset ovat halunneet esim. Ruotsiin omaa seurakuntatoimintaa, jossa on kyse varmasti myös syvästä oman identiteetin tukemisesta ja luomisesta. Luterilaisen kirkon kohdalla ei ole kanonista lainsäädäntöä, joka ottaisi asiaan kantaa. Ortodoksisen kirkon kanonit ottavat ja koko läntinen maailma on esimerkki siitä, kuinka paljon sillä on käytännössä merkitystä: eri ort. kirkkokunnat - ekumeeninen patriarkaatti, Venäjän, Romanian, Bulgarian, Serbian kirkko ym. toimivat monin paikoin rinnan, etenkin USA:ssa taitavat kaikki olla edustettuina, mutta monin paikoin muuallakin suurissa kaupungeissa.

Arkkipiispa Paavali otti aikanaan rohkeasti kantaa tähän tilanteeseen ja teki jopa konkreettisia ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi, mutta ainakaan ne ehdotukset eivät johtaneet mihinkään muuhun kuin paheksuntaan. Seuraavan eli kahdeksannen ekumeenisen kirkolliskokouksen selvitettävänä olisi melkoinen vyyhti!

Kommentoin asiaa jo hiukan ylempänäkin, mutta näköjään on syytä ottaa kantaa myös tähän.

Nyt ei pidä sekoittaa kahta asiaa: kansallisuutta ja paikalliskirkon ihannetta. On totta että kirkko on universaali yhteisö eikä sen olemassaoloa ensisijaisesti määrittävä tekijä ole kansallisuus tai kieli. Siinä mielessä venäläiset ja venäjänkieliset ovat täällä yhtä tervetulleita kuin ovat olleet jo koko kirkkomme pitkän historian ajan. Hehän ortodoksian tänne toivat ja perustivat mm. Eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnat.

Mutta, HALLINNOLLISESTI, ja tämä on ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin pohjautuva yleispätevä periaate, Suomessa tulee olla yksi ainoa, joko autonominen tai autokefaalinen paikalliskirkko, EI sekaisin Konstantinopolin ja Moskovan alaisia seurakuntia. Jos Moskovan toimesta siis perustetaan tänne uusia seurakuntia, se on osoitus siitä, ettei Moskovan patriarkaatti halua kunnioittaa ortodoksisen kirkon perinnettä tässä asiassa, vaan asettaa oman valtansa levittämisen em. perinteen edelle.

Paras ratkaisu tilanteessa olisi ymmärtääkseni, että venäläiset joko liittyisivät meidän paikallisseurakuntiimme (kuten ovat yleensä tähänkin asti tehneet pääsääntöisesti) tai sitten
perustaisivat omia (kielen yhdistämiä?) seurakuntiaan, jotka liittyisivät Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan alaisuuteen.

Uskonnonvapauden kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä. Venäläiset uskovat täsmälleen samoin kuin Suomenkin ortodoksit. Toisin sanoen, venäläiset eivät ole tuomassa Suomeen mitään uutta uskonnollista yhdyskuntaa, joka pitäisi rekisteröidä sillä perusteella että se tuo maahan jotakin sellaista mitä täällä ei ennestään ole.

Johannes kirjoitti:

Kommentoin asiaa jo hiukan ylempänäkin, mutta näköjään on syytä ottaa kantaa myös tähän.

Nyt ei pidä sekoittaa kahta asiaa: kansallisuutta ja paikalliskirkon ihannetta. On totta että kirkko on universaali yhteisö eikä sen olemassaoloa ensisijaisesti määrittävä tekijä ole kansallisuus tai kieli. Siinä mielessä venäläiset ja venäjänkieliset ovat täällä yhtä tervetulleita kuin ovat olleet jo koko kirkkomme pitkän historian ajan. Hehän ortodoksian tänne toivat ja perustivat mm. Eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnat.

Mutta, HALLINNOLLISESTI, ja tämä on ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin pohjautuva yleispätevä periaate, Suomessa tulee olla yksi ainoa, joko autonominen tai autokefaalinen paikalliskirkko, EI sekaisin Konstantinopolin ja Moskovan alaisia seurakuntia. Jos Moskovan toimesta siis perustetaan tänne uusia seurakuntia, se on osoitus siitä, ettei Moskovan patriarkaatti halua kunnioittaa ortodoksisen kirkon perinnettä tässä asiassa, vaan asettaa oman valtansa levittämisen em. perinteen edelle.

Paras ratkaisu tilanteessa olisi ymmärtääkseni, että venäläiset joko liittyisivät meidän paikallisseurakuntiimme (kuten ovat yleensä tähänkin asti tehneet pääsääntöisesti) tai sitten
perustaisivat omia (kielen yhdistämiä?) seurakuntiaan, jotka liittyisivät Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan alaisuuteen.

Uskonnonvapauden kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä. Venäläiset uskovat täsmälleen samoin kuin Suomenkin ortodoksit. Toisin sanoen, venäläiset eivät ole tuomassa Suomeen mitään uutta uskonnollista yhdyskuntaa, joka pitäisi rekisteröidä sillä perusteella että se tuo maahan jotakin sellaista mitä täällä ei ennestään ole.

Lue lisää

Ei suomen paikalliskirkko venäjän ortodokseja kiinnosta; heidän mielestä suomen paikalliskirkko edustaa liberalismia ehtoollis kysymyksissä.

YKX kirjoitti:

Ei suomen paikalliskirkko venäjän ortodokseja kiinnosta; heidän mielestä suomen paikalliskirkko edustaa liberalismia ehtoollis kysymyksissä.

alkaa. Ja mikä ettei. Sinnehän kirkkomme kuuluisikin. Tämä lyhyt välivaihe Konstantinopolin
hallinnossa voi siirtyä historiaan. Vanha Valamo odottaa karjalaisia.

Moskovaan kirjoitti:

alkaa. Ja mikä ettei. Sinnehän kirkkomme kuuluisikin. Tämä lyhyt välivaihe Konstantinopolin
hallinnossa voi siirtyä historiaan. Vanha Valamo odottaa karjalaisia.

että täsmennätkö? Miksi tämä kysymys on mielestäsi niin itsestään selvä?

YKX kirjoitti:

Ei suomen paikalliskirkko venäjän ortodokseja kiinnosta; heidän mielestä suomen paikalliskirkko edustaa liberalismia ehtoollis kysymyksissä.

Tarkoitatko ehtoolliskysymyksellä sitä, että Suomen ort. kirkossa ei ole välttämätöntä osallistua katumuksen sakramenttiin joka kerta ennen ehtoolliselle osallistumista?

el kirahwi kirjoitti:

Tarkoitatko ehtoolliskysymyksellä sitä, että Suomen ort. kirkossa ei ole välttämätöntä osallistua katumuksen sakramenttiin joka kerta ennen ehtoolliselle osallistumista?

Roomalaiskatolinenkaan kirkko ei nykyisin edellytä, että jokaista ehtoolliskäyntiä täytyisi välttämättä edeltää parannuksen sakramentin vastaanottaminen. Eikä Rooman patriarkaattiakaan erinomaisen liberaalina taideta pitää...

YKX kirjoitti:

Ei suomen paikalliskirkko venäjän ortodokseja kiinnosta; heidän mielestä suomen paikalliskirkko edustaa liberalismia ehtoollis kysymyksissä.

Itse Venäjällä vuosia asuneena sanoisin, että se on kyllä totta, että Suomen Ort. kirkko on liberaalimpi, ja kyllä se ainakin minua henk. koht häiritsee. Kun Venäjällä menee kirkkoon niin kaikilla naisilla on pää peitettynä, palvelukset toimitetaan lyhentämättöminä, ehtoolliselle ei päästetä ellei ole synnintunnustuksella käynyt, jne. Ja palveluksia vietetään sellaisella hartaudella, ettei sellaista Suomessa näe paitsi MP kirkoissa.

Sitten on vielä tämä kalenterikysymys, ja siinä ennen kaikkea se, että Pääsiäistä vietetään siellä oikeaan aikaan, siihen aikaan kun muuallakin Ortodoksisessa maailmassa. En ymmärrä yhtään tätä että "maallisen" kalenterin mukaan vietetään Pääsiäistä Suomessa. Sitä ihmettelevät kaikki ulkomaalaiset ortodoksitkin. Niin että minusta ei ole mitenkään kummaa, että venäläiset haluavat tänne oman kirkon, Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia. Tässä vain yksi mielipide.

xenia kirjoitti:

Itse Venäjällä vuosia asuneena sanoisin, että se on kyllä totta, että Suomen Ort. kirkko on liberaalimpi, ja kyllä se ainakin minua henk. koht häiritsee. Kun Venäjällä menee kirkkoon niin kaikilla naisilla on pää peitettynä, palvelukset toimitetaan lyhentämättöminä, ehtoolliselle ei päästetä ellei ole synnintunnustuksella käynyt, jne. Ja palveluksia vietetään sellaisella hartaudella, ettei sellaista Suomessa näe paitsi MP kirkoissa.

Sitten on vielä tämä kalenterikysymys, ja siinä ennen kaikkea se, että Pääsiäistä vietetään siellä oikeaan aikaan, siihen aikaan kun muuallakin Ortodoksisessa maailmassa. En ymmärrä yhtään tätä että "maallisen" kalenterin mukaan vietetään Pääsiäistä Suomessa. Sitä ihmettelevät kaikki ulkomaalaiset ortodoksitkin. Niin että minusta ei ole mitenkään kummaa, että venäläiset haluavat tänne oman kirkon, Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia. Tässä vain yksi mielipide.

Lue lisää

"Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia"

Olenkohan ymmärtänyt jotain väärin: Kirkon opetus on käsittääkseni sama kaikkialla, mutta paikalliset käytännöt eroavat - ja tämän pitäisi olla rikkaus, ei taakka eikä varsinkaan lyömäase tai kuristuspanta.

Samalla periaatteella meillä pitäisi kai olla kreikkalaisille, serbeille etc. myös omat kirkot?

Venäjän kirkon sisällä löytyy erilaisia "ankaruusasteita", minkä niistä kelpuutat siksi oikeaksi?

xenia kirjoitti:

Itse Venäjällä vuosia asuneena sanoisin, että se on kyllä totta, että Suomen Ort. kirkko on liberaalimpi, ja kyllä se ainakin minua henk. koht häiritsee. Kun Venäjällä menee kirkkoon niin kaikilla naisilla on pää peitettynä, palvelukset toimitetaan lyhentämättöminä, ehtoolliselle ei päästetä ellei ole synnintunnustuksella käynyt, jne. Ja palveluksia vietetään sellaisella hartaudella, ettei sellaista Suomessa näe paitsi MP kirkoissa.

Sitten on vielä tämä kalenterikysymys, ja siinä ennen kaikkea se, että Pääsiäistä vietetään siellä oikeaan aikaan, siihen aikaan kun muuallakin Ortodoksisessa maailmassa. En ymmärrä yhtään tätä että "maallisen" kalenterin mukaan vietetään Pääsiäistä Suomessa. Sitä ihmettelevät kaikki ulkomaalaiset ortodoksitkin. Niin että minusta ei ole mitenkään kummaa, että venäläiset haluavat tänne oman kirkon, Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia. Tässä vain yksi mielipide.

Lue lisää

Venäjällä kohtuullisen paljon myös kirkollisessa mielessä liikkuneena täytyy todeta, että hahmotat Xenia monessa kohdin tilannetta siellä varsin samansuuntaisesti kuin allekirjoittanutkin on havainnut. Kirkollisista tavoista tosiaan pidetään varsin tiukasti kiinni, jo neuvostovallan aikanakin niin tiukasti, että kirkkomummoset kielsivät nojaamasta seiniin tai astumasta matolle, ne kun saattaisivat kulua käytössä. Tämä on korkeaa ortodoksista liturgiikkaa, joka korostui entisestään niissä oloissa joissa kirkon kaiken toiminnan tuli tapahtua fyysisestikin kirkon seinien sisäpuolella. Jumalanpalvelukset toimitetaan Venäjällä huolellisesti, mutta miten lienee kirkollisen tietämyksen laita?

Suomessa on pitkä uskonnonopetuksen perinne, meillä ortodokseillakin se yltää jo yli sadan vuoden taakse menneisyyteen. Meillä on oma kirkollinen identiteettimme, ja opillisesti emme eroa millään tavoin Venäjän kirkon opista. Ajanlasku on todellakin vain matematiikkaa, ei pelastuskysymys. Joskin Venäjälläkin huomataan kenties, että kalenteria voisi tarkistaa viimeistään siinä vaiheessa kun pääsiäistä vietetään kesäkuussa, eikä virpominen onnistu pajunoksilla, joissa on jo täysi lehti!

xenia kirjoitti:

Itse Venäjällä vuosia asuneena sanoisin, että se on kyllä totta, että Suomen Ort. kirkko on liberaalimpi, ja kyllä se ainakin minua henk. koht häiritsee. Kun Venäjällä menee kirkkoon niin kaikilla naisilla on pää peitettynä, palvelukset toimitetaan lyhentämättöminä, ehtoolliselle ei päästetä ellei ole synnintunnustuksella käynyt, jne. Ja palveluksia vietetään sellaisella hartaudella, ettei sellaista Suomessa näe paitsi MP kirkoissa.

Sitten on vielä tämä kalenterikysymys, ja siinä ennen kaikkea se, että Pääsiäistä vietetään siellä oikeaan aikaan, siihen aikaan kun muuallakin Ortodoksisessa maailmassa. En ymmärrä yhtään tätä että "maallisen" kalenterin mukaan vietetään Pääsiäistä Suomessa. Sitä ihmettelevät kaikki ulkomaalaiset ortodoksitkin. Niin että minusta ei ole mitenkään kummaa, että venäläiset haluavat tänne oman kirkon, Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia. Tässä vain yksi mielipide.

Lue lisää

"Älä mene toiseen luostariin oman jumalanpalvelussääntösi kanssa"
(vanha venäläinen sananlasku)

In Rome like the Romans do...

el kirahwi kirjoitti:

Tarkoitatko ehtoolliskysymyksellä sitä, että Suomen ort. kirkossa ei ole välttämätöntä osallistua katumuksen sakramenttiin joka kerta ennen ehtoolliselle osallistumista?

Niin....

xenia kirjoitti:

Itse Venäjällä vuosia asuneena sanoisin, että se on kyllä totta, että Suomen Ort. kirkko on liberaalimpi, ja kyllä se ainakin minua henk. koht häiritsee. Kun Venäjällä menee kirkkoon niin kaikilla naisilla on pää peitettynä, palvelukset toimitetaan lyhentämättöminä, ehtoolliselle ei päästetä ellei ole synnintunnustuksella käynyt, jne. Ja palveluksia vietetään sellaisella hartaudella, ettei sellaista Suomessa näe paitsi MP kirkoissa.

Sitten on vielä tämä kalenterikysymys, ja siinä ennen kaikkea se, että Pääsiäistä vietetään siellä oikeaan aikaan, siihen aikaan kun muuallakin Ortodoksisessa maailmassa. En ymmärrä yhtään tätä että "maallisen" kalenterin mukaan vietetään Pääsiäistä Suomessa. Sitä ihmettelevät kaikki ulkomaalaiset ortodoksitkin. Niin että minusta ei ole mitenkään kummaa, että venäläiset haluavat tänne oman kirkon, Suomen ort. kirkko kun ei ole OLLENKAAN sama asia. Tässä vain yksi mielipide.

Lue lisää

puhuit minun suullani, oikeassa olet.

Moskovaan kirjoitti:

alkaa. Ja mikä ettei. Sinnehän kirkkomme kuuluisikin. Tämä lyhyt välivaihe Konstantinopolin
hallinnossa voi siirtyä historiaan. Vanha Valamo odottaa karjalaisia.

Hmm...

Kirkkopolitiikka on hauska harrastus, mutta joskus myös tulella leikkimistä ja toisinaan taas
totaalista haaveksintaa.

Oletan, että näitä palstoja lukee muutama sellainenkin, joille Suomen ortodoksien kanoninen lähihistoria ei ole kovin tuttu juttu. Joten tehdäänpä lyhyt aikamatka tähän aiheeseen.

Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen. Pitkälti autonomian aikana Suomen ortodoksit olivat seurakuntina epämääräinen osa Pietarin hiippakuntaa, kunnes venäläisten toimesta perustettiin vuonna 1892 Viipurin ortodoksinen hiippakunta.

Suomen itsenäistyttyä 1917 täällä kokoontunut kirkolliskokous päätti pyytää Moskovan patriarkaatilta (siis äitikirkolta) autonomista asemaa sen alaisuudessa. Moskova myönsi Suomen ortodoksiselle hiippakunnalle tämän statuksen vuonna 1919. Koska Venäjän ortodoksinen kirkko oli kuitenkin joutunut bolshevikkivallan myötä sekasorron tilaan, katsoi Suomen ortodoksisen kirkkokunnan johto aiheelliseksi irtaantua Moskovan alaisuudesta. Tämä prosessi tapahtui osittain Suomen valtiovallan toiveesta ja silloisen (luterilaisen) opetusministerin E.N.Setälän aktiivisesti myötävaikuttaessa asiaan. Setälä ehdotti Suomen ortodokseille myös kääntymistä tässä asiassa Rooman paavin puoleen, mutta tämän kirkon silloiset johtomiehet torjuivat. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Suomen ortodoksinen kirkko sai 1923 autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa.

Kanonisen aseman seuraava muutos tapahtui 1945, ja oli yhteydessä silloiseen poliittisen tilanteeseen. Leningradin metropoliitta Grigori teki matkan Suomeen vaatien painokkaasti Suomen autonomisen kirkon eroa Konstantinopolista ja siirtymistä katumuksen kautta takaisin äitikirkon helmaan. Tähän ei kirkkokuntamme kirkolliskokous suostunut, mutta tärkeimmät luostarit Uusi Valamo ja Konevitsa liitettiin Moskovan alaisuuteen. Tilanne vallitsi tällaisena vuoteen 1957 saakka, jolloin luostarit palasivat Suomen kirkkokunnan yhteyteen. Tästä lähtien tilanne on vallinnut samanlaisena, joskin ajoittain Venäjän suunnalta on kuulunut soraääniä Suomen ortodoksien kirkollisen statuksen suhteen. 1970-luvulla oli olemassa myös hanke kirkollisesta autokefaliasta (täydellisestä itsenäisyydestä), mutta sittemmin
KP arkkipiispa Johanneksen aikana tämä hanke
unohdettiin.

Kanonisesti Suomen ortodoksisen kirkon asemaa voisi selvitellä pitkäänkin. Kirkkohistorian kannalta on fakta, että kirkolla on tavallaan kaksi autonomiaa, joista ensimmäinen on saatu äitikirkolta. Tämän autonomian olemassaoloon myös venäläiset käsittääkseni ovat vedonneet.
Juridisesti lienee hyvin kestävä se väite, että Suomen ortodoksisen kirkon autonomia Konstantinopolin alaisuudessa on anottu ja saatu piittaamatta siitä, mitä mieltä äitikirkko asiasta aikanaan oli. Muitakin näkemyksiä asiasta on esitetty, ja kyse on usein hyvin subjektiivisista kirkkopoliittisista tulkinnoista. Ja toisaalta, asemamme Konstantinopolin alaisuudessa on tietyllä tavoin vakiintunut ja suonee meille paljon enemmän liikkumavapautta kuin sitä olisi Moskovan alaisuudessa. Ja jotta soppa olisi mahdollisimman sekava, meillä on lisäksi oma hallintomallimme, joka on omaksuttu luterilaisen kirkon esikuvan mukaan, mutta joka monessa kohdin poikkeaa suuressa määrin ortodoksisen kirkon kanonisesta perinteestä.

Johannes kirjoitti:

Hmm...

Kirkkopolitiikka on hauska harrastus, mutta joskus myös tulella leikkimistä ja toisinaan taas
totaalista haaveksintaa.

Oletan, että näitä palstoja lukee muutama sellainenkin, joille Suomen ortodoksien kanoninen lähihistoria ei ole kovin tuttu juttu. Joten tehdäänpä lyhyt aikamatka tähän aiheeseen.

Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen. Pitkälti autonomian aikana Suomen ortodoksit olivat seurakuntina epämääräinen osa Pietarin hiippakuntaa, kunnes venäläisten toimesta perustettiin vuonna 1892 Viipurin ortodoksinen hiippakunta.

Suomen itsenäistyttyä 1917 täällä kokoontunut kirkolliskokous päätti pyytää Moskovan patriarkaatilta (siis äitikirkolta) autonomista asemaa sen alaisuudessa. Moskova myönsi Suomen ortodoksiselle hiippakunnalle tämän statuksen vuonna 1919. Koska Venäjän ortodoksinen kirkko oli kuitenkin joutunut bolshevikkivallan myötä sekasorron tilaan, katsoi Suomen ortodoksisen kirkkokunnan johto aiheelliseksi irtaantua Moskovan alaisuudesta. Tämä prosessi tapahtui osittain Suomen valtiovallan toiveesta ja silloisen (luterilaisen) opetusministerin E.N.Setälän aktiivisesti myötävaikuttaessa asiaan. Setälä ehdotti Suomen ortodokseille myös kääntymistä tässä asiassa Rooman paavin puoleen, mutta tämän kirkon silloiset johtomiehet torjuivat. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Suomen ortodoksinen kirkko sai 1923 autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa.

Kanonisen aseman seuraava muutos tapahtui 1945, ja oli yhteydessä silloiseen poliittisen tilanteeseen. Leningradin metropoliitta Grigori teki matkan Suomeen vaatien painokkaasti Suomen autonomisen kirkon eroa Konstantinopolista ja siirtymistä katumuksen kautta takaisin äitikirkon helmaan. Tähän ei kirkkokuntamme kirkolliskokous suostunut, mutta tärkeimmät luostarit Uusi Valamo ja Konevitsa liitettiin Moskovan alaisuuteen. Tilanne vallitsi tällaisena vuoteen 1957 saakka, jolloin luostarit palasivat Suomen kirkkokunnan yhteyteen. Tästä lähtien tilanne on vallinnut samanlaisena, joskin ajoittain Venäjän suunnalta on kuulunut soraääniä Suomen ortodoksien kirkollisen statuksen suhteen. 1970-luvulla oli olemassa myös hanke kirkollisesta autokefaliasta (täydellisestä itsenäisyydestä), mutta sittemmin
KP arkkipiispa Johanneksen aikana tämä hanke
unohdettiin.

Kanonisesti Suomen ortodoksisen kirkon asemaa voisi selvitellä pitkäänkin. Kirkkohistorian kannalta on fakta, että kirkolla on tavallaan kaksi autonomiaa, joista ensimmäinen on saatu äitikirkolta. Tämän autonomian olemassaoloon myös venäläiset käsittääkseni ovat vedonneet.
Juridisesti lienee hyvin kestävä se väite, että Suomen ortodoksisen kirkon autonomia Konstantinopolin alaisuudessa on anottu ja saatu piittaamatta siitä, mitä mieltä äitikirkko asiasta aikanaan oli. Muitakin näkemyksiä asiasta on esitetty, ja kyse on usein hyvin subjektiivisista kirkkopoliittisista tulkinnoista. Ja toisaalta, asemamme Konstantinopolin alaisuudessa on tietyllä tavoin vakiintunut ja suonee meille paljon enemmän liikkumavapautta kuin sitä olisi Moskovan alaisuudessa. Ja jotta soppa olisi mahdollisimman sekava, meillä on lisäksi oma hallintomallimme, joka on omaksuttu luterilaisen kirkon esikuvan mukaan, mutta joka monessa kohdin poikkeaa suuressa määrin ortodoksisen kirkon kanonisesta perinteestä.

Lue lisää

että Karjala on ollut ortodoksinen jo vuosisatoja, ja myös nykyisen Suomen puolella, Pohjois-Karjalassa toimivien Ilomantsin ja Taipaleen seurakuntien historia yltää kauas autonomiaa edeltäneeseen aikaan, joten lauseesi
"Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen." vaikuttaa aika pahalta kömmähdykseltä.

Johannes kirjoitti:

Hmm...

Kirkkopolitiikka on hauska harrastus, mutta joskus myös tulella leikkimistä ja toisinaan taas
totaalista haaveksintaa.

Oletan, että näitä palstoja lukee muutama sellainenkin, joille Suomen ortodoksien kanoninen lähihistoria ei ole kovin tuttu juttu. Joten tehdäänpä lyhyt aikamatka tähän aiheeseen.

Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen. Pitkälti autonomian aikana Suomen ortodoksit olivat seurakuntina epämääräinen osa Pietarin hiippakuntaa, kunnes venäläisten toimesta perustettiin vuonna 1892 Viipurin ortodoksinen hiippakunta.

Suomen itsenäistyttyä 1917 täällä kokoontunut kirkolliskokous päätti pyytää Moskovan patriarkaatilta (siis äitikirkolta) autonomista asemaa sen alaisuudessa. Moskova myönsi Suomen ortodoksiselle hiippakunnalle tämän statuksen vuonna 1919. Koska Venäjän ortodoksinen kirkko oli kuitenkin joutunut bolshevikkivallan myötä sekasorron tilaan, katsoi Suomen ortodoksisen kirkkokunnan johto aiheelliseksi irtaantua Moskovan alaisuudesta. Tämä prosessi tapahtui osittain Suomen valtiovallan toiveesta ja silloisen (luterilaisen) opetusministerin E.N.Setälän aktiivisesti myötävaikuttaessa asiaan. Setälä ehdotti Suomen ortodokseille myös kääntymistä tässä asiassa Rooman paavin puoleen, mutta tämän kirkon silloiset johtomiehet torjuivat. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Suomen ortodoksinen kirkko sai 1923 autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa.

Kanonisen aseman seuraava muutos tapahtui 1945, ja oli yhteydessä silloiseen poliittisen tilanteeseen. Leningradin metropoliitta Grigori teki matkan Suomeen vaatien painokkaasti Suomen autonomisen kirkon eroa Konstantinopolista ja siirtymistä katumuksen kautta takaisin äitikirkon helmaan. Tähän ei kirkkokuntamme kirkolliskokous suostunut, mutta tärkeimmät luostarit Uusi Valamo ja Konevitsa liitettiin Moskovan alaisuuteen. Tilanne vallitsi tällaisena vuoteen 1957 saakka, jolloin luostarit palasivat Suomen kirkkokunnan yhteyteen. Tästä lähtien tilanne on vallinnut samanlaisena, joskin ajoittain Venäjän suunnalta on kuulunut soraääniä Suomen ortodoksien kirkollisen statuksen suhteen. 1970-luvulla oli olemassa myös hanke kirkollisesta autokefaliasta (täydellisestä itsenäisyydestä), mutta sittemmin
KP arkkipiispa Johanneksen aikana tämä hanke
unohdettiin.

Kanonisesti Suomen ortodoksisen kirkon asemaa voisi selvitellä pitkäänkin. Kirkkohistorian kannalta on fakta, että kirkolla on tavallaan kaksi autonomiaa, joista ensimmäinen on saatu äitikirkolta. Tämän autonomian olemassaoloon myös venäläiset käsittääkseni ovat vedonneet.
Juridisesti lienee hyvin kestävä se väite, että Suomen ortodoksisen kirkon autonomia Konstantinopolin alaisuudessa on anottu ja saatu piittaamatta siitä, mitä mieltä äitikirkko asiasta aikanaan oli. Muitakin näkemyksiä asiasta on esitetty, ja kyse on usein hyvin subjektiivisista kirkkopoliittisista tulkinnoista. Ja toisaalta, asemamme Konstantinopolin alaisuudessa on tietyllä tavoin vakiintunut ja suonee meille paljon enemmän liikkumavapautta kuin sitä olisi Moskovan alaisuudessa. Ja jotta soppa olisi mahdollisimman sekava, meillä on lisäksi oma hallintomallimme, joka on omaksuttu luterilaisen kirkon esikuvan mukaan, mutta joka monessa kohdin poikkeaa suuressa määrin ortodoksisen kirkon kanonisesta perinteestä.

Lue lisää

...on todellakin mielenkiintoinen ilmiö ortodoksisessa maailmassa! Itse Rooman patriarkaatin Helsingin hiippakunnan jäsenenä olen vilpittömän kateellinen autonomiastanne ja demokraattisesta hallintomallista.

En usko, että KP piispa Josefin ja eräiden hiippakuntalaisten näkemyserot olisivat kärjistyneet julkisen mielenosoituksen asteelle, jos maallikoilla (ja papistollakin) olisi hiippakuntamme hallinnossa hiemankaan todellista sananvaltaa...

lähimmäinen kirjoitti:

että Karjala on ollut ortodoksinen jo vuosisatoja, ja myös nykyisen Suomen puolella, Pohjois-Karjalassa toimivien Ilomantsin ja Taipaleen seurakuntien historia yltää kauas autonomiaa edeltäneeseen aikaan, joten lauseesi
"Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen." vaikuttaa aika pahalta kömmähdykseltä.

Lue lisää

Niin, Karjala on ollut ortodoksinen vuosisatoja myös Suomen puolella, mutta mistähän ortodoksisuus sinne alun perin tuli? Vastaus: Venäjältä.

lähimmäinen kirjoitti:

että Karjala on ollut ortodoksinen jo vuosisatoja, ja myös nykyisen Suomen puolella, Pohjois-Karjalassa toimivien Ilomantsin ja Taipaleen seurakuntien historia yltää kauas autonomiaa edeltäneeseen aikaan, joten lauseesi
"Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen." vaikuttaa aika pahalta kömmähdykseltä.

Lue lisää

Kumpi oli ensin, muna vai kana? : )

Ilomantsiin ja Taipaleelle ortodoksia ilmeisesti oli siis tullut itsestään, kenties suoraan taivaasta?

Terveisin Johannes,

Yliopistossa pääaineena kirkkohistoriaa lukenut

lähimmäinen kirjoitti:

että Karjala on ollut ortodoksinen jo vuosisatoja, ja myös nykyisen Suomen puolella, Pohjois-Karjalassa toimivien Ilomantsin ja Taipaleen seurakuntien historia yltää kauas autonomiaa edeltäneeseen aikaan, joten lauseesi
"Venäläiset toivat ortodoksian Suomeen." vaikuttaa aika pahalta kömmähdykseltä.

Lue lisää

Olen ollut läsnä sekä Taipaleen seurakunnan 400-vuotisjuhlassa että Ilomantsin seurakunnan 500-vuotisjuhlassa. Molemmat juhlat olivat hienoja tilaisuuksia.

Mainitut seurakunnat ovat kuriositeetteja nykyisen Suomen alueella. Ne ovat vanhoja seurakuntia, joiden väestö on vuosisatojen ajan ollut jo suomenkielistä. Lisäksi ne ovat ainoat ortodoksiset seurakunnat, jotka Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen jäivät Ruotsi-Suomen alueelle. Ehkä on huomautettava, että ne tässäkin tilanteessa olivat venäläisen hengellisen esivallan alaisuudessa ja saivat papistonsa Venäjältä.

Historiallisesti Ilomantsi ja Taipale ovat seurakuntina syntyneet Novgorodista käsin harjoitetun (venäläisen) lähetystyön seurauksena. Ne ovat olleet äärimmäiset etuvartiot lännessä siinä ortodoksisessa lähetystyössä, jonka keskuspaikkana Karjalassa toimi Valamon luostari.

Johannes kirjoitti:

Olen ollut läsnä sekä Taipaleen seurakunnan 400-vuotisjuhlassa että Ilomantsin seurakunnan 500-vuotisjuhlassa. Molemmat juhlat olivat hienoja tilaisuuksia.

Mainitut seurakunnat ovat kuriositeetteja nykyisen Suomen alueella. Ne ovat vanhoja seurakuntia, joiden väestö on vuosisatojen ajan ollut jo suomenkielistä. Lisäksi ne ovat ainoat ortodoksiset seurakunnat, jotka Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen jäivät Ruotsi-Suomen alueelle. Ehkä on huomautettava, että ne tässäkin tilanteessa olivat venäläisen hengellisen esivallan alaisuudessa ja saivat papistonsa Venäjältä.

Historiallisesti Ilomantsi ja Taipale ovat seurakuntina syntyneet Novgorodista käsin harjoitetun (venäläisen) lähetystyön seurauksena. Ne ovat olleet äärimmäiset etuvartiot lännessä siinä ortodoksisessa lähetystyössä, jonka keskuspaikkana Karjalassa toimi Valamon luostari.

Lue lisää

Ortodoksisuus on levinnyt Karjalaan samalla tavalla kuin Venäjällekin, munkkien lähetystyön seurauksena, kulttuurivaikuksena, ihmisten keskinäisen kanssakäymisen seurauksena - Karjala oli Novgorodin kulttuuripiirissä.
Tarkensin tätä, koska aiempi selostuksesi liitti asian lähinnä autonomian aikaan, ja siitä olisi saanut väärän käsityksen - "venäläiset toivat ortodoksian Suomeen vasta autonomian aikana".
Kaikkialla Suomessa historiallisen Karjalan ulkopuolella vanhat ortodoksiset kirkot ovat lähinnä venäläisten varuskuntien käyttöön autonomian aikana rakennettuja,
Karjalassa kirkot rakennettiin paikallisia seurakuntia varten, mutta niihin saatiin usein rahaa myös varakkailta venäläisiltä, mm. Pietarista.
Nämä asiat ovat aika huonosti tunnettuja monien ortodoksien saati sitten muiden keskuudessa, siksi tarkennus oli tarpeen.

lähimmäinen kirjoitti:

Ortodoksisuus on levinnyt Karjalaan samalla tavalla kuin Venäjällekin, munkkien lähetystyön seurauksena, kulttuurivaikuksena, ihmisten keskinäisen kanssakäymisen seurauksena - Karjala oli Novgorodin kulttuuripiirissä.
Tarkensin tätä, koska aiempi selostuksesi liitti asian lähinnä autonomian aikaan, ja siitä olisi saanut väärän käsityksen - "venäläiset toivat ortodoksian Suomeen vasta autonomian aikana".
Kaikkialla Suomessa historiallisen Karjalan ulkopuolella vanhat ortodoksiset kirkot ovat lähinnä venäläisten varuskuntien käyttöön autonomian aikana rakennettuja,
Karjalassa kirkot rakennettiin paikallisia seurakuntia varten, mutta niihin saatiin usein rahaa myös varakkailta venäläisiltä, mm. Pietarista.
Nämä asiat ovat aika huonosti tunnettuja monien ortodoksien saati sitten muiden keskuudessa, siksi tarkennus oli tarpeen.

Lue lisää

Tarkoitukseni oli alunperin valaista ainoastaan Suomen ortodoksisuuden KANONISTA historiaa, eikä esittää mitään kaikenkattavaa historiallista katsausta. Siksi aloitin vasta autonomian ajasta.
Toki tulee muistaa, että ortodoksisuus on vaikuttanut suomenkielisellä alueella KATKEAMATTOMASTI nyt noin 900 vuoden ajan.

Mitä autonomian aikaan tulee, kyllä venäläiset rakensivat myös muita kuin varuskuntakirkkoja. Siviiliseurakuntien kirkkoja ovat esimerkiksi
Uspenski-katedraali ja Kolminaisuuden kirkko Helsingissä sekä P.Aleksanteri Nevskin kirkko Tampereella ja P. Nikolaoksen kirkko Joensuussa, ihan muutamia mainitakseni. Varuskuntien perustaminen kylläkin vauhditti monia kirkonrakennushankkeita, ja selkeästi sotilastarkoituksiin alkujaan rakennettuja kirkkoja on esimerkiksi Lappeenrannassa, Kotkassa, Vaasassa ja Hämeenlinnassa.

Johannes kirjoitti:

Tarkoitukseni oli alunperin valaista ainoastaan Suomen ortodoksisuuden KANONISTA historiaa, eikä esittää mitään kaikenkattavaa historiallista katsausta. Siksi aloitin vasta autonomian ajasta.
Toki tulee muistaa, että ortodoksisuus on vaikuttanut suomenkielisellä alueella KATKEAMATTOMASTI nyt noin 900 vuoden ajan.

Mitä autonomian aikaan tulee, kyllä venäläiset rakensivat myös muita kuin varuskuntakirkkoja. Siviiliseurakuntien kirkkoja ovat esimerkiksi
Uspenski-katedraali ja Kolminaisuuden kirkko Helsingissä sekä P.Aleksanteri Nevskin kirkko Tampereella ja P. Nikolaoksen kirkko Joensuussa, ihan muutamia mainitakseni. Varuskuntien perustaminen kylläkin vauhditti monia kirkonrakennushankkeita, ja selkeästi sotilastarkoituksiin alkujaan rakennettuja kirkkoja on esimerkiksi Lappeenrannassa, Kotkassa, Vaasassa ja Hämeenlinnassa.

Lue lisää

olihan siellä Joensuussa myös ortodoksisia kauppiassukuja ja muita puuhamiehiä, jotka halusivat rahoittaa uuden seurakunnansa kirkkoa, kun seurakunta oli itsenäistynyt Taipaleesta,
niin mitä sitten mahdatkaan tarkoittaa sillä, että venäläiset rakensivat...

Johannes kirjoitti:

Kommentoin asiaa jo hiukan ylempänäkin, mutta näköjään on syytä ottaa kantaa myös tähän.

Nyt ei pidä sekoittaa kahta asiaa: kansallisuutta ja paikalliskirkon ihannetta. On totta että kirkko on universaali yhteisö eikä sen olemassaoloa ensisijaisesti määrittävä tekijä ole kansallisuus tai kieli. Siinä mielessä venäläiset ja venäjänkieliset ovat täällä yhtä tervetulleita kuin ovat olleet jo koko kirkkomme pitkän historian ajan. Hehän ortodoksian tänne toivat ja perustivat mm. Eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnat.

Mutta, HALLINNOLLISESTI, ja tämä on ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin pohjautuva yleispätevä periaate, Suomessa tulee olla yksi ainoa, joko autonominen tai autokefaalinen paikalliskirkko, EI sekaisin Konstantinopolin ja Moskovan alaisia seurakuntia. Jos Moskovan toimesta siis perustetaan tänne uusia seurakuntia, se on osoitus siitä, ettei Moskovan patriarkaatti halua kunnioittaa ortodoksisen kirkon perinnettä tässä asiassa, vaan asettaa oman valtansa levittämisen em. perinteen edelle.

Paras ratkaisu tilanteessa olisi ymmärtääkseni, että venäläiset joko liittyisivät meidän paikallisseurakuntiimme (kuten ovat yleensä tähänkin asti tehneet pääsääntöisesti) tai sitten
perustaisivat omia (kielen yhdistämiä?) seurakuntiaan, jotka liittyisivät Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan alaisuuteen.

Uskonnonvapauden kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä. Venäläiset uskovat täsmälleen samoin kuin Suomenkin ortodoksit. Toisin sanoen, venäläiset eivät ole tuomassa Suomeen mitään uutta uskonnollista yhdyskuntaa, joka pitäisi rekisteröidä sillä perusteella että se tuo maahan jotakin sellaista mitä täällä ei ennestään ole.

Lue lisää

... tässä yhteydessä sen verran, että tarkoitin asian yhteiskunnallista ja lainsäädännöllistä näkökulmaa. Eli Suomen uskonnonvapaudelle näyttää riittävän se kun jotkut sanovat haluavansa kuulua Moskovan Patriarkaattiin, haluavat juliaanisen kalenterin ja kirkkoslaavin kieliset venäl.perinteen mukaiset jumalanpalvelukset. Eivätkös Suomessa toimivat Moskovan Patriarkaatin seurakunnat juuri noilla perusteilla ole rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi?

Johannes kirjoitti:

Kommentoin asiaa jo hiukan ylempänäkin, mutta näköjään on syytä ottaa kantaa myös tähän.

Nyt ei pidä sekoittaa kahta asiaa: kansallisuutta ja paikalliskirkon ihannetta. On totta että kirkko on universaali yhteisö eikä sen olemassaoloa ensisijaisesti määrittävä tekijä ole kansallisuus tai kieli. Siinä mielessä venäläiset ja venäjänkieliset ovat täällä yhtä tervetulleita kuin ovat olleet jo koko kirkkomme pitkän historian ajan. Hehän ortodoksian tänne toivat ja perustivat mm. Eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnat.

Mutta, HALLINNOLLISESTI, ja tämä on ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin pohjautuva yleispätevä periaate, Suomessa tulee olla yksi ainoa, joko autonominen tai autokefaalinen paikalliskirkko, EI sekaisin Konstantinopolin ja Moskovan alaisia seurakuntia. Jos Moskovan toimesta siis perustetaan tänne uusia seurakuntia, se on osoitus siitä, ettei Moskovan patriarkaatti halua kunnioittaa ortodoksisen kirkon perinnettä tässä asiassa, vaan asettaa oman valtansa levittämisen em. perinteen edelle.

Paras ratkaisu tilanteessa olisi ymmärtääkseni, että venäläiset joko liittyisivät meidän paikallisseurakuntiimme (kuten ovat yleensä tähänkin asti tehneet pääsääntöisesti) tai sitten
perustaisivat omia (kielen yhdistämiä?) seurakuntiaan, jotka liittyisivät Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan alaisuuteen.

Uskonnonvapauden kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä. Venäläiset uskovat täsmälleen samoin kuin Suomenkin ortodoksit. Toisin sanoen, venäläiset eivät ole tuomassa Suomeen mitään uutta uskonnollista yhdyskuntaa, joka pitäisi rekisteröidä sillä perusteella että se tuo maahan jotakin sellaista mitä täällä ei ennestään ole.

Lue lisää

... sanomani, että on "hauska" kirkko tämä Ort.Kirkko. Luulisi nimittäin olevan tiedossa Moskovassakin tämä hallinnollinen periaate: yhdellä alueella on yksi paikalliskirkko. Eipä kuitenkaan käytännössä kelpaa tätä toteuttaa, vaan isompi paikalliskirkko on valmis työntymään pienemmän alueelle. Millainen huuto siitä syntyisi jos Suomen Ort.Kirkko pystyisi perustamaan omia seurakuntiaan esim. Venäjän Karjalaan?!

ponomari Jerma kirjoitti:

... sanomani, että on "hauska" kirkko tämä Ort.Kirkko. Luulisi nimittäin olevan tiedossa Moskovassakin tämä hallinnollinen periaate: yhdellä alueella on yksi paikalliskirkko. Eipä kuitenkaan käytännössä kelpaa tätä toteuttaa, vaan isompi paikalliskirkko on valmis työntymään pienemmän alueelle. Millainen huuto siitä syntyisi jos Suomen Ort.Kirkko pystyisi perustamaan omia seurakuntiaan esim. Venäjän Karjalaan?!

Lue lisää

varmaankin pätevä ja jakamattoman kirkon(kin) kanonien mukainen. Mutta luulenpa, että ainakin osa Suomen roomalaiskatolisista suorastaan toivoo, että toinen (roomalais- tai kreikkalaiskatolinen) jurisdiktio työntyisi Helsingin kat. hiippakunnan alueelle...

lähimmäinen kirjoitti:

olihan siellä Joensuussa myös ortodoksisia kauppiassukuja ja muita puuhamiehiä, jotka halusivat rahoittaa uuden seurakunnansa kirkkoa, kun seurakunta oli itsenäistynyt Taipaleesta,
niin mitä sitten mahdatkaan tarkoittaa sillä, että venäläiset rakensivat...

Lue lisää

Faktisesti en tunne kaikkia yksityiskohtia Joensuun ortodoksisen kirkon rakennushistoriassa. Jos kaupungissa tuolloin oli ortodoksisia kauppiassukuja, todennäköisesti kirkon rakennushankkeessa myös Pyhällä Synodilla oli jotakin sananvaltaa. Kirkon arkkitehti oli venäläinen, ikonit on valmistettu venäjällä, kellot on valettu oletettavasti myös siellä...

Tämä taitaa kuulua samoihin tulkinnanvaraisiin historiallisiin seikkoihin kuin sekin väite, että Valamo olisi suomalainen luostari...

Mutta sinivalkoiset rillithän suurentavat todellisuutta paremmin kuin kirkkaat, eikö niin : )

Johannes kirjoitti:

Faktisesti en tunne kaikkia yksityiskohtia Joensuun ortodoksisen kirkon rakennushistoriassa. Jos kaupungissa tuolloin oli ortodoksisia kauppiassukuja, todennäköisesti kirkon rakennushankkeessa myös Pyhällä Synodilla oli jotakin sananvaltaa. Kirkon arkkitehti oli venäläinen, ikonit on valmistettu venäjällä, kellot on valettu oletettavasti myös siellä...

Tämä taitaa kuulua samoihin tulkinnanvaraisiin historiallisiin seikkoihin kuin sekin väite, että Valamo olisi suomalainen luostari...

Mutta sinivalkoiset rillithän suurentavat todellisuutta paremmin kuin kirkkaat, eikö niin : )

Lue lisää

aika oudosti yhdistelet asioita mielessäsi.
Eihän kaikkea voi tietää, silti voidaan keskustella.

Johannes kirjoitti:

Faktisesti en tunne kaikkia yksityiskohtia Joensuun ortodoksisen kirkon rakennushistoriassa. Jos kaupungissa tuolloin oli ortodoksisia kauppiassukuja, todennäköisesti kirkon rakennushankkeessa myös Pyhällä Synodilla oli jotakin sananvaltaa. Kirkon arkkitehti oli venäläinen, ikonit on valmistettu venäjällä, kellot on valettu oletettavasti myös siellä...

Tämä taitaa kuulua samoihin tulkinnanvaraisiin historiallisiin seikkoihin kuin sekin väite, että Valamo olisi suomalainen luostari...

Mutta sinivalkoiset rillithän suurentavat todellisuutta paremmin kuin kirkkaat, eikö niin : )

Lue lisää

Joensuussa pidettiin 10.3.1869 kuvernööri J.A. von Essenin johdolla kokous, jossa päätettiin kirkon rakennushankkeesta ja mm. papiston palkkaamisesta. Asiaa hoitamaan valittiin toimikunta, jossa olivat raatimies Ivan Kononov, kauppiaat Jelisei Solehmainen ja Ivan Poljakov, talolliset Teppana Mutanen ja Simana Kiiskinen.
Suomen senaatti vahvisti arkkitehti G.M. Karpovin piirustukset Joensuun kirkosta vuonna 1880. Rakentamiseen saatiin avustusta Pyhältä synodilta 15 560 ruplaa. Rakentamisen aloittamista viivyttivät vielä nälkävuodet, mutta työt aloitettiin kuitenkin vuonna 1884 ja kirkko valmistui 1887. Kirkon vihki Pietarin apulaispiispa Antoni (myöhemmin Suomen hiippakunnan ensimmäinen arkkipiispa).
Miten asian sitten ottaa, rahaa saatiin Pyhältä synodilta, kun oltiin osa Venäjän kirkkoa. Ikonit ja kirkonkellot tilattiin Pietarista, niitä kun tehtiin siellä. Rakennuttaminen oli kuitenkin paikallisten seurakuntalaisten aktiivisuutta, miksi se pitäisi kieltää?
Kun kirkko oli saatu kaupunkiin, myös oman seurakunnna perustamista alettiin harkita ja asiasta pidettiin ensimmäinen kokous v. 1890. Puuhamiehiä oli mm. kauppias J.F. Purmonen. Asia eteni Taipaleen seurakunnan vastustuksesta huolimatta, ja oma seurakunta perustettiin senaatin päätöksellä 13.7.1893, ja se aloitti toimintansa vuoden 1894 alusta. Alussa seurakuntalaisia oli noin 1600 ja ensimmäiseksi papiksi valittiin Nikolai Solovjev.

Serafim kirjoitti:

varmaankin pätevä ja jakamattoman kirkon(kin) kanonien mukainen. Mutta luulenpa, että ainakin osa Suomen roomalaiskatolisista suorastaan toivoo, että toinen (roomalais- tai kreikkalaiskatolinen) jurisdiktio työntyisi Helsingin kat. hiippakunnan alueelle...

Lue lisää

Suomen katolilaisten asiat kuulunevat eri palstalle...

Oli hiippakunta mikä tahansa, katoliset piispat ovat kaikki paavin alaisia. Se, että 5 katolilaista ei-katolisine tovereineen osoittaa mieltään, ei muuta miksikään kirkon opetusta ja sitä, ettei piispa voi opettaa oman mielensä mukaan mitä haluaa.

Viron kanoninen kriisi 1990-luvulla johtui paljolti siitä, että maassa koettiin sinänsä myönteinen polittinen muutos, kun Viro itsenäistyi. Poliittisista muutoksista seuraa jokseenkin poikkeuksetta muutoksia myös kirkollisessa tilanteessa. Muutos ei ollut kivuton eikä tietyllä tavoin ole siellä vieläkään ohi. Erimielisyyksien eräänä syynä oli se, että Virossa on pysyvästi sekä vironkielinen enemmistö että huomattavan kookas venäjänkielinen vähemmistö.

Suomessa tilanne on sentään toisenlainen. Meillä on kehittynyt kansallinen autonominen kirkkokunta, jolla on myös juridinen erityisasema Suomen valtiossa. Nykyisen arkkipiispan aikana suhteen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ovat kehittyneet suotuisasti ja jokseenkin kaikista tärkeistä kysymyksistä neuvotellaan piispojen tapaamisissa.
En pidä todennäköisenä, että Moskova alkaisi vaatimaan Uspenskia (kirjoittaja tarkoittanee Uspenskin katedraalia Helsingissä?) takaisin. Miksi vaatisi, sehän on Helsingin ortodoksisen seurakunnan omaisuutta?!

On hiukan hassua puhua tässä yhteydessä karjalaissuvuista ja vanhoista venäläissuvuista. Kai niitäkin molempia kirkossamme on, mutta kummankin identiteetin merkitys vähenee ajan saatossa. "Katolilainen" kirjoittaa jotenkin siinä sävyssä että Suomen ortodoksinen kirkko olisi jakaantumassa kahtia venäläisväestön tulon vuoksi. Höpöhöpö.