Jotta muolima pelastuisi, on taitettava oljenkorsi iloksemme ja annettava sillä piiskaa taivasta kaunista oijoi, kun kuulostaa hyvältä.
Mitä opimme tuonelan mustista vetehistä, missä on se mitä etsimme, missä se on?
Missä kellot kajahtaa ja kalja maistuu hunajalta, missä semmoine paikka löytyy? Missä se on?
Missä unten maaten tuutin lullan, pillin pullan voi olla siellä kaukana kotona, mutta siinä se meni ohitseni kuin pikajuna kiisi taivahan talien luokse kuin pitkään odotettu toive, joka ei koskaan toteutunut vaikka sitä niin odotti. Missä se silloin oli kun sitä toivoi viimeseen asti?
Missä?
Kuinka paljon mahtuu mahan täydeltä jos syö minkä kerkeää ja niin paljon kuin jaksaa? Kuka syö enemmän kuin tienaa viisi leipää, vaikka palkka on vain yksi? Mitä tästä opimme, muuta kuin sen että missään ei ole järkeä paitsi meissä itsessämme on se jutun tynkä. Se juttu leviää joka puolellemme ja me olemme siinä paikallamme katselemassa sitä sekaannusta.
Menemme nukkumaan vaikka mitään järkeä ei ole huomisessa kun se sama naama taas peilistä paljastuu. Mitä teemme kun aamulla kahvit juomme, päähämme tunkeutuu ajatuksia taas seuraavasta päivästä, huomisen hyvistä hetkistä, jotka ei kuitenkaan toteudu, se toive ei toteudu.
Siksi kysymme illan viimeisen kysymyksen: miksi?
Mitä opimme tuonelan mustista vetehistä, missä on se mitä etsimme, missä se on?
Missä kellot kajahtaa ja kalja maistuu hunajalta, missä semmoine paikka löytyy? Missä se on?
Missä unten maaten tuutin lullan, pillin pullan voi olla siellä kaukana kotona, mutta siinä se meni ohitseni kuin pikajuna kiisi taivahan talien luokse kuin pitkään odotettu toive, joka ei koskaan toteutunut vaikka sitä niin odotti. Missä se silloin oli kun sitä toivoi viimeseen asti?
Missä?
Kuinka paljon mahtuu mahan täydeltä jos syö minkä kerkeää ja niin paljon kuin jaksaa? Kuka syö enemmän kuin tienaa viisi leipää, vaikka palkka on vain yksi? Mitä tästä opimme, muuta kuin sen että missään ei ole järkeä paitsi meissä itsessämme on se jutun tynkä. Se juttu leviää joka puolellemme ja me olemme siinä paikallamme katselemassa sitä sekaannusta.
Menemme nukkumaan vaikka mitään järkeä ei ole huomisessa kun se sama naama taas peilistä paljastuu. Mitä teemme kun aamulla kahvit juomme, päähämme tunkeutuu ajatuksia taas seuraavasta päivästä, huomisen hyvistä hetkistä, jotka ei kuitenkaan toteudu, se toive ei toteudu.
Siksi kysymme illan viimeisen kysymyksen: miksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Söisimme lisää, jos jaksaisimme kulkeutua jääkaapille pelkän ajatuksen voimalla. Uskoisimme enemmänkin juttuja ihanista paikoista, joissa mikään ei mene mönkään ja olut virtaa, jos joku niitä meille kertoisi. Mutta kuka keksii nuo oudot jutut ja emmekö kestäisi elämäämme ilman niitä? Mitä tapahtuisi, jos jonain päivänä meillä ei olisi enään mitään kysyttävää eikä mitään ihmeteltävää? Rakentuuko koko elämämme oman tiedottomuutemme varaan? jos ei niin minkä sitten? Osaakohan joku vastata tai keksiä älyttömän kysymyksen, joka jatkaa päätöntä ihmettelyäni?
Miksi? Siihen tuskin saamme koskaan vastausta.
Mutta jos yrittäisimme kuitenkin jotenkin tehdä täällä olostamme siedettävän. Toivoa ei koskaan saisi menettää tai menettää elämisen halun.
Positiivisella elämänasenteella yritetään porskuttaa eteenpäin.
Illan viimeinen ajatus voisi olla. Huomisesta päivästä aion tehdä paremman päivän elää. :=))))
elämänasennetta ei myydä supermarketeissa.Kyllä tämä elämä on joskus niin v*mainen paikka,että ihmisten kiusaksi täällä on elettävä.Onneksi tieto lähestyvästä kuolemasta antaa voimia elää vielä huomisenkin päivän :=)
Ja varsinkin, jos se kuolema on jo kerran läheltä liipannut, niin sitä ajattelee tätä elämää taas eri näkökulmasta.
Siinä jää turhat nipotukset, vouhotukset ja kiire
pois ja oppii arvostamaan eri asioita.
Hyvää ja positiivista päivän jatkoa Doelle. Kyllä se siitä. :=))))
ja sitä samaa.Päivän fiilis:Parempi kuin eilen,mutta huonompi kuin huomenna :=)) (tai ainakin näin pitäisi olla).