Jutta on syyllistynyt poliitikon kardinaalimokaan, kuoleman syntiin. Antaa ennen vaaleja kiveen hakattuja lupauksia, löy kantansa tiukasti ja ehdottomasti lukkoon.
Sitten kun maailma muuttuu, ja se muuttuu nykyään entistä nopemmin, niin poliitikko löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta, lose-lose situation, voi vain hävitä, itse saa sentään valita miten haluaa hävitä.
Joko niin että syö sanansa, pettää lupauksensa, kun se osoittautuu vääräksi uudessa tilanteessa, ellei ole ollut sitä jo lupausta annettaessa.
Tai sitten pitää jääräpäisesti ja uppiniskaisesti kiinni vääräksi osoittautuneesta lupauksestaan ja on sanojen sa mittainen, tollo, mutta kuitenkin sanojensa mittainen.
Ei kai ole vaikea tulkita mitä mieltä minä olen. Parempi on niellä ylpeytensä ja luopua jääräpäisyydestään ja uppiniskaisuudestaan, ottaa itseään niskasta kiinni, ja myöntää että väärässä olin, tärkeämpää myöntää virheensä ja tehdä oikein, nöyrtyä, kuin olla vaikka hampaat irvessä sanojensa, lupaustensa mittainen.
Jutta valitsee aina jälkimmäisen, mielestäni väärän vaihtoehdon. Missä nöyryys? Jutta ei koskaan kykene myöntämään olleensa missään asiassa väärässä. Besserwisserinä hän kritiikkiä kohdatessaan kaivautuu niskat körmyssä yhä syvemmälle puolustusasemiin, poteroonsa.
(Ministerikollegat Urpilainen ja Virkkunen (kok), siinä meillä toinen erehtymätön, voisivat hokea toisilleen lakkaamatta niin kuin Aake Kallialan Kikkelis kokkelis mies -hahmo: "Sull' on mun luonto!", "Mitäs läksit, niin!", "Kikkelis kokkelis!")
Sitten kun maailma muuttuu, ja se muuttuu nykyään entistä nopemmin, niin poliitikko löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta, lose-lose situation, voi vain hävitä, itse saa sentään valita miten haluaa hävitä.
Joko niin että syö sanansa, pettää lupauksensa, kun se osoittautuu vääräksi uudessa tilanteessa, ellei ole ollut sitä jo lupausta annettaessa.
Tai sitten pitää jääräpäisesti ja uppiniskaisesti kiinni vääräksi osoittautuneesta lupauksestaan ja on sanojen sa mittainen, tollo, mutta kuitenkin sanojensa mittainen.
Ei kai ole vaikea tulkita mitä mieltä minä olen. Parempi on niellä ylpeytensä ja luopua jääräpäisyydestään ja uppiniskaisuudestaan, ottaa itseään niskasta kiinni, ja myöntää että väärässä olin, tärkeämpää myöntää virheensä ja tehdä oikein, nöyrtyä, kuin olla vaikka hampaat irvessä sanojensa, lupaustensa mittainen.
Jutta valitsee aina jälkimmäisen, mielestäni väärän vaihtoehdon. Missä nöyryys? Jutta ei koskaan kykene myöntämään olleensa missään asiassa väärässä. Besserwisserinä hän kritiikkiä kohdatessaan kaivautuu niskat körmyssä yhä syvemmälle puolustusasemiin, poteroonsa.
(Ministerikollegat Urpilainen ja Virkkunen (kok), siinä meillä toinen erehtymätön, voisivat hokea toisilleen lakkaamatta niin kuin Aake Kallialan Kikkelis kokkelis mies -hahmo: "Sull' on mun luonto!", "Mitäs läksit, niin!", "Kikkelis kokkelis!")
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.