Jäähyväiset

Sinusta varmaan tuntuu epätodellislta se kuolema.
Haluaisit toisaalta saada varmuuden,että hän on tosiaan kuollut.
Toisaalta mietit, jääkö ikuinen trauma kun katsot kuollutta.
Jos olisin sinä,menisin jättämään jäähyväiset Hänelle.
Ei aika ole vielä liian pitkä.

>Myt mietittää Kannattaako enää katsoa viimeistä kertaa...<

Ei todellakaan kannata, jos rakkaasi kuolemasta on jo 2,5 viikkoa. Kasvot ovat muuttuneet laikukkaiksi ja silmät vajonneet syvälle silmäkuoppiin. Usko pois, kadut varmasti myöhemmin jos katsomisen myötä kadotat vuosikymmeniksi elävän muiston rakkaastasi. On paljon parempi säilyttää elävä muisto, sen olen oppinut omasta kipeästä kokemuksesta jolta haluaisin sinut säästää.

Voit hyvästellä rakkaasi menemällä siunaustilaisuuteen tai haudalle, jolloin voit jättää jäähyväiset esimerkkiksi pudottamalla yhden punaisen ruusun sinne hautaan arkun päälle.

mutta ei se ollut enää ukki. Vain jokin kuori. Muistan ukin elävänä en tuona kuorena.

Voi Surusilmä!

Myötätuntoa sinulle.
Ehkä olet jo päättänyt katsotko läheistäsi vai et. Ehkä koko kysymys ei enää ole ajankohtainen. Yleensä kannattaa kuunnella heitä, jota ovat laittaneet vainajan arkkuun. Mutta viime kädessä aikuinen itse päättää siitä, mitä tekee.
Vainajan voi hyvästellä, vaikka hän onkin arkussa eikä häntä näe. Ja mielessäsi ja ajatuksissasi hyvästelet ja saattelet häntä monta kertaa ja pitkän ajan.

Siunaustilaisuudessa luetaan yleensä joku psalmi. Tässä sinulle katkelma yhdestä:

Herra, anna minun muistaa,
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.
Herra, onko minulla vielä toivoa?
Kaikki on sinun varassasi.
Kuule rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunhuutoni.
Älä ole kuuro minun itkulleni!

Ps. 39:5–6, 8, 13

Päivi-pappi Hämeestä

Kiitos kaikille vastauksista. Tässä kävi nyt niin,että tänään vasta kykenin menemään kirkkoherran puheille, ja odotin kovasti että hän minut saattelisi kirkon kylmiöön katsomaan ja hyvästelemään rakkaani,mutta hän ei siihen ryhtynyt joten päätin,että näin kai paras.

Ja kummallista,että sieltä poistuttuani päätin mennä vielä kysymään asiaa hautaustoimistosta,joka järjesti mieheni hautajaiset lauantaina, ja hänet oltiinkin JUURI tuntia aiemmin,eli hetkeä aiemmin jo kuljetettu krematorioon--------> eli myöhäistä tuossa vaiheessa enää...krematorioon menemistä tuskin kukaan harkitsisi,ja jotenkin tunsin että tällä olikin jokin syvempi merkitys että myöhästyin siitä,että viimehetkellä haluaisin nähdä vielä kerran... en sitten ehtinyt. :,(
Minulle sanottiin lauantaina,että maanantaina ehdin lisätä arkkuun jotakin jos haluan,kun oli puhetta että valokuvan haluaisin laittaa rakkaani mukana (meidän hääkuvan). Mutta sitäkään en siis ehtinyt,koska minulle ei ilmoitettu ollenkaan mieheni poisviemisestä täältä krematorioon.

On niin vaikea luopua rakkaastaan.

Itse olen katunut kun en katsonut, koska musta tuntui jo silloin, että se jää vaivaamaan koko mun loppu elämän. En sitten katsonut mummaa viimeistä kertaa isäni vuoksi, koska hän olisi tullut mukaani eikä olisi halunnut katsoa kuollutta äitiään. Mutta en suinkaan ole katkera isälleni me olemme hyvissä väleissä ja onhan se mukava muistaa mumma kuvista ja muistoista.

olen käynyt kattomassa vanhan mummoni sairaalan kappelissa.ja oli aivan kun olisi ollut vain pelkkä kuori kuin vahanukke:(ja 28v rakkaan veljeni kävin hyvästelemässä kirkon ruumishuoneella:(ja veljeni oli aivan kuin aina eläissään aivan kun ois vain nukkunut.en tiedä onko iällä eroa kun ihminen pois nukkuu:(

Mieheni kuoli 4vuotta sitten.yllättäen. Kun hänet löydettiin niin en pystynyt mennä katsomaan,olin tietty shokissa,mutta ie myöskään suositeltu katsoista. Ruumiinavauksen jälkeen sairalan kappelissa arkussa.ennen kuljetusta siunauskappeliin kävin katsomassa.halusin ehdottomasti nähdä ja hyvästellä.kasvot oli peitetty liinalla,mutta sanoivat että voi katsoa jos haluaa,eivät kyllä suositelleet. Pelkäsin mennä.heti kuitenki tajusi ettei kulta ole tässä enää.vain kuori.vaikea selittää.silitin kättä ja hiuksia ja suukotin päätä.onneksi menin.ehdottomasti! En ole ennen nähnyt kuollutta.