Erilaisena rikottuna

Kirjoitat,että"yritit osoittaa heidän olevan väärässä"...Tiedän kokemuksesta, että se on toivotonta puuhaa...Vaikka en ole vuosiin kuulunut helluntaiherätykseen,lainaan hiljattain tapaamani todellisen helluntalais VELJEN kommenttia eräästä henkilöstä:"Kun ihminen ei ymmärrä tehneensä mitään väärin, ei sen tartte mitään pyytää anteeksikaan"...
Kuka toisekseen tämän maan päällä lienee sellainen, joka ei tavalla tai toisella tee Jumalan edessä väärin?
On olemassa pahansuopia ihmisiä jotka mukailevat raamatunjakeita omien mielihalujensa mukaan, lyödäkseen heikompia...Uskon, että niissä tapauksissa on kysymys vallan muusta, kuin Jumalan Sanasta, sekä Hänen tahdostaan...KOSKA..."Jokainen hyvä anti, ja täydellinen lahja tulee ylhäältä,Valkeuksien Isältä"...Uskon, että heikomman ja pienemmän sortaminen, sekä lyödyn lyöminen on itsestä perkeleestä lähtöisin...Raamatussa kehotetaan:"Heikkouskoista hoivatkaa"...Hengellinen väkivalta ei mielestäni ole em.hoivaamista...
Vointeja / siunausta matkaasi.terv.janos

Millä lailla olit rikki. Mistä ihmeestä näiden avulla eheydyit? Kuulostaa hämärältä. Sano suoraan vain, elä vihjaile.

Olin rikki. Ihoni oli vereslihalla. Pelkäsin ihmisiä. Olin sisällä yksin, koska en halunnut ihmisiä lähelleni. Se ihminen, jonka olisin luullut rakastavan minua, vihasi minua. Tein kaiken väärin, nyt en uskalla tehdä mitään.

Onneksi Jeesus löysi minut tuskani keskellä ja pelasti minut varmalta tuholta. Pikku hiljaa olen Hänen kanssaan eheytynyt. Vieläkin, kun joku raapaisee, piiloudun, etten näyttäisi vajavuuttani, pelkoani, joka ympäröitsee minut kahleilla, joita en pysty itse rikkomaan.

Sanat, kuinka monta kertaa ne haavoittavat, saavat sydämen värisemään tuskasta, kysymään itseltä, mitä minä tein väärin. Olenko kuin sylkykuppi, johon muut voivat sylkeä kaiken pahan olonsa, että heille tulisi parempi olo. Olenko syyllinen ihmisten pahaan oloon ? Onko paha asia, että olen olemassa. Haluaisin kuitenkin, että joku voisi tulla lähelleni, olla lähimmäisenä, näyttää, että minullakin on arvo. Mikä on minun arvoni ? Onko se sitä, että yritän miellyttää ihmisiä hylkäämällä oman itseni ? Pystynkö Jeesuksen kanssa löytämään sen rakkauden, mitä Mestarini sanoi: Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Mutta, kun vihaa itseään. On itselleenkin kuin viheliäinen ihminen vailla arvoa, vain kuori vailla rakkauden tunteita.

Jumala, tahtoisin rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta ja lähimmäistä kuin itseäni. Mutta, mitä tehdä, kun minulla ei ole sitä rakkautta. On vain tyhjyys, missä ei ole kuin yksinäisyys, missä ihminen huutaa: Auta minua Jumala, että voisin rakastaa. Kiitos Jumalalle, Hän voi auttaa minua löytämään oman minuuteni. Hän voi opettaa minua rakastamaan. Kiitos Hänelle monista uskovista ystävistä, jotka ovat auttaneet minua tällä kivikkoisella tiellä ja osoittaneet minulle rakkautta. Mutta, kun minä en osaa ottaa sitä vielä vastaan.