Texasissa kokoontuivat äärikarismaattiset pastorit ja johtajat. Kokoontumista johti Kenneth Copeland (Kenneth Copeland Word of Faith Ministries). Copeland oli kutsunut kokoukseen puhumaan hyvän ystävänsä Anthony (Tony) Palmerin. Tony Palmer on anglikaanisen episkopaalisen kirkon piispa (kelttiläinen anglikaaninen traditio).
Palmer toi esille vuonna 1999 kirjoitetun katolisen ja luterilaisen kirkon yhteisen tunnustuksen, joka päätti protestin. Palmer sanoi, että hän lukee suoraan katoliselta vatikaanin nettisivulta, jossa lukee näin: Vanhurskauttaminen tarkoittaa, että Kristus itse vanhurskautemme, jonka jaamme Pyhän Hengen kautta Isän tahdon mukaan ja yhdessä me katoliset ja protestantit luterilaiset uskomme ja tunnustamme että yksin armon kautta uskossa Kristuksessa on pelastavat teot ja ei siksi, että meidän puoleltamme ansiot ovat Jumalan hyväksymiä ja vastaanotetut Pyhässä Hengessä uudistaen sydämemme, varustaen ja kutsuen meidät tekemään hyviä tekoja.
Palmer jatkoi puhettaan sanoen, että tämä päätti Lutherin protestin. Palmer lisäsi tähän sanoen, että veljet ja sisaret Lutherin protesti on loppunut, onko teidän? Palmer sanoi, että koska protesti on ohi, niin siksi jotakin täytyy korjata. Hän jatkoi sanomalla, että protesti on loppunut yli viisitoista vuotta sitten ja siksi hän haastaa protestanttiset pastori ystävänsä, sillä jos ei ole enää protestia, niin miten voi olla olemassa protestanttinen kirkko, ehkäpä me kaikki olemme taas katolisia.
Kopsattu - http://www.kotipetripaavola.com/paavinvideoviesticopelandille.html
Palmer toi esille vuonna 1999 kirjoitetun katolisen ja luterilaisen kirkon yhteisen tunnustuksen, joka päätti protestin. Palmer sanoi, että hän lukee suoraan katoliselta vatikaanin nettisivulta, jossa lukee näin: Vanhurskauttaminen tarkoittaa, että Kristus itse vanhurskautemme, jonka jaamme Pyhän Hengen kautta Isän tahdon mukaan ja yhdessä me katoliset ja protestantit luterilaiset uskomme ja tunnustamme että yksin armon kautta uskossa Kristuksessa on pelastavat teot ja ei siksi, että meidän puoleltamme ansiot ovat Jumalan hyväksymiä ja vastaanotetut Pyhässä Hengessä uudistaen sydämemme, varustaen ja kutsuen meidät tekemään hyviä tekoja.
Palmer jatkoi puhettaan sanoen, että tämä päätti Lutherin protestin. Palmer lisäsi tähän sanoen, että veljet ja sisaret Lutherin protesti on loppunut, onko teidän? Palmer sanoi, että koska protesti on ohi, niin siksi jotakin täytyy korjata. Hän jatkoi sanomalla, että protesti on loppunut yli viisitoista vuotta sitten ja siksi hän haastaa protestanttiset pastori ystävänsä, sillä jos ei ole enää protestia, niin miten voi olla olemassa protestanttinen kirkko, ehkäpä me kaikki olemme taas katolisia.
Kopsattu - http://www.kotipetripaavola.com/paavinvideoviesticopelandille.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ekumenia on petos.
Tässä ilmeisesti viitataan vuonna -99 luterilaisten kirkkojen sekä Roomalais-katolisen kirkon antamaan Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta.
Ensiksi, julistus ei ole tunnustus. Julistus ei muuttanut luterilaisten kirkkojen oppia mihinkään suuntaan. Sen sijaan Yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisesta sovittiin kaksi asiaa:
1) Luterilaiset kirkot ja Roomalais-katolinen kirkko totesivat, että 1500-luvulla annetut oppituomiot kirkkojen välillä ovat vanhentuneita. Julistuksessa todetaan, että oppituomiot eivät osu maaliinsa. Tuomiot eivät koske kirkkojen oppeja sellaisina kuin ne nykyään ymmärretään.
2) Luterilaisten ja Roomalais-katolisen kirkon välillä on yhteisymmärrys niistä perusteista, miten ihminen vanhurskautetaan. Toisin sanoen, kirkot ovat yhtä mieltä siitä, miten ihminen pelastuu.
Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta ei lopettanut luterilaisia kirkkoja. Vuosisatojen kuluessa kirkoille on kehittynyt selkeästi omat traditionsa, jotka eivät ole hävinneet minnekään. Lisäksi luterilaisten sekä roomalais-katolisten oppi edelleenkin poikkeaa toisistaan.
Vilppu H.
pappi
http://www.kotipetripaavola.com/paavinvideoviesticopelandille.html#5b
Katolisuus solutus
Onpa tosi rajua hommaa.
Pappi Vilppu kirojitti:
"Ensiksi, julistus ei ole tunnustus. Julistus ei muuttanut luterilaisten kirkkojen oppia mihinkään suuntaan."
"Luterilaisten ja Roomalais-katolisen kirkon välillä on yhteisymmärrys niistä perusteista, miten ihminen vanhurskautetaan. Toisin sanoen, kirkot ovat yhtä mieltä siitä, miten ihminen pelastuu."
Kiitos kommentistasi Vilppu. Emme saa mennä sanaleikkeihin – ilman muuta julistus on tunnustus: jos julistan, että Jeesus on elämäni Herra minä tunnustan Jeesuksen Herrakseni. Myönnän sen verran, että noin periaatteessa Yhteinen julistus ei ole uusi tunnustus. Käytännössä se kuitenkin selittää ”uudessa tilanteessa” tunnustusta” ja asettuu sen yläpuolelle.
Kirkon pappina joudut jo virkasi puolesta puolustamaan kansankirkkomme toimia – kirkkoon kuuluvat herätysliikkeet, erityisesti viidesläisyys, ovat torjuneet jyrkästi julistuksen luterilaisuuden vastaisena. Julistus asettaa tavoitteeksi yhden kirkon ja se merkitsee käytännössä roomalaiskatolista kirkkoa.
Yhteisen julistuksen myötä uskonpuhdistuksen vanhurskauttamisoppi hämärtyy ja on jo hämärtynyt kirkossamme. Vanhurskauttaminen ja sen seuraukset on asiakirjassa sotkettu tavalla, jota uskonpuhdistajat eivät koskaan olisi hyväksyneet osaksi vanhurskauttamisoppia. Jumalan kunnia ja omantunnon rauha vaarantuvat, kun yksin uskosta luettu Kristuksen vanhurskaus saa rinnalleen ihmisessä tapahtuvan uudistuksen. Viime vuosisatojen suuret herätykset ovat syntyneet aina Sanan mullasta eivätkä tällaisen kompromissin maaperästä.
Lutherin ajatus siitä, että vanhurskauttamisoppia on aina harjoitettava, on kirkossamme jäänyt sivummalle. Sen myötä oikeaa lain ja armon saarnaa kuullaan hyvin vähän ja kirkoissa on vallalla ”te olette maan sokeri” eikä enää ”te olette maan suola”.
Kuka opettaa kirkoissa tunnustuskirjojen mukaan niissä kohdissa, joissa uusi julistus eroaa siitä. Ongelmia on noussut myös katoliseen kirkkoon. Katolisen kirkon uusi katekismus ja paavin uusi kirja eivät opeta samalla tavalla kuin Yhteinen julistus. Ratkaisematta jää monia kysymyksiä: Ilmaiseeko Yhteinen julistus todellisen katolisen opin vanhurskauttamisesta? Kuinka on mahdollista edelleen opettaa hyvien tekojen ansiollisuutta ja Jumalan ja ihmisen yhteistyötä pelastuksessa? Miten kiirastuli ja Marian asema välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä sopii yhteen Yhteisen julistuksen kanssa? Eikö Kristuksen ansio olekaan riittävä?
Lienee selvää, että hajaannus kansankirkossamme on koko ajan lisääntynyt. Herätysliikkeiden ja kirkon johdon välillä ei ole syvää luottamusta, vaan herätysliikkeissä nähdään kirkon jatkuvasti luopuvan askel askeleelta Raamatun Sanasta ja Lutherin uskonpuhdistuksen aikaisesta sanomasta. Voiko kukaan uskova sitoutua nykyisenlaiseen luterilaiseen kirkkoon, joka tekee kompromisseja keskeisimmissä opinkohdissaan?
Ketjun otsikkoon on pakko vastata: Luterin protesti on ohi. Uskonpuhdistuksen ajan seurakuntalaiset eivät tunnistaisi tämän päivän suomalaista luterilaista kirkkoa omakseen. Nimim. Kirkkomme maallistuu selitti hyvin yhteisen julistuksen sisältöä ja vaikutusta.
Vilppu kirjoitti ja tahtomattaan viittasi kirkon maallistumiseen ja Sanasta luopumiseen: "Julistuksessa todetaan, että oppituomiot eivät osu maaliinsa. Tuomiot eivät koske kirkkojen oppeja sellaisina kuin ne nykyään ymmärretään." Niinpä - nykyään opit ymmärretään liberaalilla, vapaasti tulkittavalla tavalla eikä luterilaisella kirkolla ole ollut vaikeuksia luopua omasta tunnustuksestaan ja korostaa kaiken yläpuolelle suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä. Lutherin mukainen vanhurskauttamisoppi on vesitetty ja protesti on ohi - ekumenia ja kirkkojen yhteys on ostettu kalliilla hinnalla.