Tälläkin palstalla ovat yksinelävät uskovaiset toisinaan kyselleet, mistä löytää uskova aviopuoliso, mutta ne joilla uskova aviopuoliso jo on (toki joukossa on poikkeuksia), ovat käännyttäneet kyselijät palstallekuulumattomine aiheineen muille palstoille (liekö johtuen pettymyksestä omaan avioliittoonsa, en tiedä) ja jopa aiheeseen liittyviä aloituksia on poistettu. Noilla muilla "maallisilla" palstoilla uskovaiset aviopuolison etsijät sitten taas käännytetään uskovien palstoille, jne. On kummallista, että esim. helluntailaisuus-palstalla ei voida käydä läpi (vai voidaanko) Raamatun alkulehdillä Jumalan hyväksi näkemää naisen ja miehen yhteiselämää, johon kuuluu oleellisesti myös aika, jolloin kumppania ei vielä ole rinnalla.
Joku löytää kaivattunsa deittipalvelun kautta. Vaikka minä en suosittele Kotisataman deittiä kellekään oman kokemukseni pohjalta, jonkun kohdalla se toimii. Muut uskoville suunnatut deittipalvelut ovatkin sitten ulkomailla. Srk- ja vapaaehtoistyö ovat tunnetusti hyviä neuvoja kumppanin löytämiseen, mutta kaikkien kohdalla sekään ei tuota tulosta.
Kun lääkkeeksi annetaan vielä yleisohje, että "Jumala valmistaa puolisoita tahoillansa joten siksi kohtaamista ei vielä ole tapahtunut", etsijä hiljenee. Eihän tuohon ole vastaansanomista, Jumala on Jumala. Mutta jokin kurkussa yskityttää. Etsijä on kyllä odottanut. Jo vuosia. Ja toivonut. Rukoillut. Ja yhä rukoilee. Samoin kai tuntisi myös nälkäinen, joka pyytäessään leipää saisi joukolta innokkaita katuevankelistoja vuosi vuoden perään kuulla, että leipätaikina ei ole vielä valmis. Leivän sijasta hän saisi aina vain traktaatteja ja siunauksen toivotuksia.
Joku löytää kaivattunsa deittipalvelun kautta. Vaikka minä en suosittele Kotisataman deittiä kellekään oman kokemukseni pohjalta, jonkun kohdalla se toimii. Muut uskoville suunnatut deittipalvelut ovatkin sitten ulkomailla. Srk- ja vapaaehtoistyö ovat tunnetusti hyviä neuvoja kumppanin löytämiseen, mutta kaikkien kohdalla sekään ei tuota tulosta.
Kun lääkkeeksi annetaan vielä yleisohje, että "Jumala valmistaa puolisoita tahoillansa joten siksi kohtaamista ei vielä ole tapahtunut", etsijä hiljenee. Eihän tuohon ole vastaansanomista, Jumala on Jumala. Mutta jokin kurkussa yskityttää. Etsijä on kyllä odottanut. Jo vuosia. Ja toivonut. Rukoillut. Ja yhä rukoilee. Samoin kai tuntisi myös nälkäinen, joka pyytäessään leipää saisi joukolta innokkaita katuevankelistoja vuosi vuoden perään kuulla, että leipätaikina ei ole vielä valmis. Leivän sijasta hän saisi aina vain traktaatteja ja siunauksen toivotuksia.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Uskovia on sen verran vähän Suomessa, että saattaa hyvinkin olla että heitä ei jokaiselle löydy.
En tiedä, mistä on peruja tuo lähes dogmi, että Jumala siellä nyt valmistaa puolisoa ja rukoilet ja kasvat niin kohta hän tippuu syliisi… Jos jotain parisuhteessa ja elämässä tulee opittua niin sen, että koskaan ei ole valmis. Ei oikeastaan mihinkään, jos uskaltaa sen itselleen myöntää. Pätee varmaan parisuhteeseen samoin kuin muihinkin asioihin. Ja kaikkeen/kaikessa voi kasvaa. Tuleva puoliso saa aina keskeneräisen paketin, vaikka sitä hauduttaisi kannen alla vuosikymmenet.
Aloitteellisuudella voisi kuvitella pääsevänsä eteenpäin.
En nyt kehoita ketään lähteä saalistamaan! Mutta kyllä ihan järkeä saa käyttää. Kun menee ihmisten ilmoille ja pitää silmänsä ja korvansa auki ja ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen niin siinä varmasti vähintään yhtä paljon johdatusta kuin rukoillen odottamisessakin.
Mitäpä tapahtuisikaan jos kaikki puolisoa kaipaavat uskovat sinkut rukoillen lähestyisivät vastakkaista sukupuolta olevaa, elävää kristittyä? Avioliittoja! Vauvoja! ELÄMÄÄ!
Keskeneräisyyden hyväksyminen itsessä ja toisessa on Jumalan kädenjäljen hyväksymistä ja Hänen niiden hyvien suunnitelmiensa hyväksymistä, joita ei kenties vielä ole nähtävissä. Molempien tulee antaa toiselle lupa kasvaa. Sitoutuminen toiseen on matka, jolta voi odottaa lähestulkoon mitä tahansa. Vaikka avioliitto päättyisi kuolemaan tien päällä matkalla vihkitilaisuudesta kotiin, sittenkin matka kannatti tehdä. Se että sai kokea rakkauden vain hetkenkin ajan, on monin verroin rikkaampaa kuin sen jääminen vain haaveeksi.
On mukauduttava elämän edessä. Kokemus rakkaudesta antaa aina kokemuksen elämästä, ja elämä on täynnä yllätyksiä, myös vähemmän mukavia. Toinen voi muuttua niin paljon, että enää vain aavistuksenomaisesti muistuttaa sitä ihmistä, johon aikoinaan rakastui. Kun persoonallisuus tai ulkonäkö muuttuu esim. onnettomuuden tai sairauden tai päihteiden myötä, tullaan kysymysten äärelle, jotka ovat kipeän tuttuja monille pareille. Syntyvä lapsikin voi olla muuta mitä on osattu odottaa, hän voi syntyä vaikeavammaisena ja heilauttaa arjen hyvinkin tuntuvasti. Tai lasta ei synny lainkaan. Mutta tälle matkalle on vain uskaltauduttava, muuten se jää tekemättä. Joka pilviä pälyy, ei leikkaa.
Monia voi jarruttaa uskaltautua tälle matkalle menneisyydessä koetut ikävät asiat, jotka sitten heijastavat eri puolia noista koetuista ikävistä asioista jokaisessa eteen tulleessa aviopuolisoehdokkaassa. Omallakin kohdallani tämä on haaste samoin kuin minuun tutustuvilla. Kun eräs uskova lähestyi minua avioliittoaikeissa verrattain suorasukaisesti ehdotellen, minun ei tarvinnut valottaa kuin vain hieman menneisyyttäni, ja hän löi nopeasti jarrut pohjaan. Avioliittopuheet lakkasivat siihen paikkaan.
Taakoitettu menneisyys kuin pelkokaan kohdata seuraavaa päivää eivät ole esteitä löytää omaa rakastettua, sillä Jeesuksen ylösnousemusvoima on voimallisempi kuin MITKÄÄN elämämme jarrut. Mutta voi sitä kivun ja monen kohdalla myös häpeän määrää, jota yksinäisyys saa aikaan oman puseron sisällä ennen kaivattunsa löytämistä! Minulla on jo elämää takana monine vaiheineen ja jos rakkaus perustuisi ansioihin ja nuhteettomaan vaellukseen, en enää koskaan saisi kokea rakkautta. Se on varma. Jumala on kuitenkin laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa. Voimme aloittaa alusta moninkertaisesti epäonnistuneinakin. Jeesus ei kuollut ristinpuulla turhaan!
No mitenkäs eronneet sitten etsivät uutta puolisoa Raamatun mukaan ?
"Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla." Ap. t. 13: 38-39
Näissä jakeissa puhutaan Jeesuksesta, ja sama lupaus koskee niin miehiä kuin naisiakin. Uskoessaan Jeesukseen ja Jeesuksen sovitustyöhön omalla kohdallaan eronnut voi vapaana etsiä puolisoa. Jos seurakunnalla tai naapureilla on tähän jotakin vastaansanomista, luota vain Jeesuksen ristintyöhön. Jokainen eronnut uskova kyllä tietää, ettei armo ole annettu irstaudeksi, siitä todistaa jo Pyhä Henkikin hänen sisimmässään saatika sitten luettu Jumalan Sana. Uuden puolison löytäminen voi olla pitkä prosessi lähtien ensiksikin jo vain siitä, että antaa itse itselleen anteeksi.
Jos on eronnut muun syyn kuin huoruuden tähden, tekeekö eronnut huorin mennessään uudelleen naimisiin?
Luuk. 16:18
Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.
" Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin. " Mark. 10: 11-12
Jeesuksen opetus on selvä, eronnut tekee huorin uudelleen avioituessaan, eikä tätä tosiasiaa voi muuksi muuttaa siveinkään eronnut uskova uudelleen avioituessaan. Jeesuksen ristintyö on kuitenkin riittävä myös huorin tehneille. Uudelleen avioitunut eronnut uskovainen ei tarvitse jäädä elämään loppuelämäkseen huoruuden leiman alle, vaan voi varmasti luottaen Herransa sovitustyöhön ja Hänen anteeksiantamukseensa elää elämäänsä vapaana ja täysin puhtaana.
Kuka mies voikaan sanoa, ettei olisi koskaan katsonut naista himoiten ja jo niin tehden tehnyt Jumalan Sanan mukaan huorin? (Matt. 5: 28) Sama ohje koskee yhtä lailla käänteisesti myös naisia ja myös homoseksuaaleja kunkin oman sukupuolensa ja kiinnostuksensa kohteen mukaan. Vain Jeesus on synnitön, ja vain Hänen tykönänsä on armahdus ja vastaus kaikkiin ihmisten ongelmiin.
Ei se noin ole, sillä.
Hepr.10.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Eli tahallisesti ja tietoisesti tehtyjä syntejä ei saada enää anteeksi.
Jos Jumalan armo ei kiinnosta, ei sitä ole pakko ottaa vastaan. Jos ei tahdo uskoa Jeesukseen syntien sovittajana, niin ei siihen kukaan pakota. Jos ei usko eikä luota Jeesuksen herrauteen oman elämänsä kiemuroissa, niin jo on uhkarohkeata, jos kuitenkin on kiinnostunut pääsemään Taivaaseen. Kiinnostus ei riitä, on vastaanotettava Jeesus omaan sydämeensä Herrana ja Vapahtajana.
Jokainen ylhäältä Jumalan Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi ei saata tehdä syntiä, sen tekee hänelle kyllin selväksi Pyhä Henki hänen sisimmässään, synnin tekeminen tuntuu luita ja ytimiä myöten iljettävältä - tiedän sanoa tämän omakohtaisesti - mutta jos Jumalan lapsi syntiä tekeekin, on Jeesuksen veri voimallinen pesemään hänet jäleen puhtaaksi. Se on tosi.
"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." 1 Joh. 2:1
Tietoisesti tehtyä syntiä ei saa anteeksi, koska se on Pyhän Hengen pilkkaamista.
Jumala ei ole pieni Jumala. Pelastuksemme perusta on Jeesus ja Hänessä meillä on rauha. Herran pelko on pahan vihaamista, ei elämistä pelossa, josko tai eikö tee syntiä ja millä mielellä sitä tekee jos sitä tekee, onko se kenties tiedostamatonta vai tahallista ja onko matkan varrella tullut ehkä pilkanneeksi Pyhää Henkeäkin niin että kaikkine pelkoineen joutuisi lopulta vielä helvettiinkin. Ei Jumala noin kyvytön Jumala ole Hänen luokseen tullutta ihmistä kohtaan johdattamaan häntä perille Taivaaseen. Olisi kamalaa kulkea jonkun sellaisen perässä, johon ei voi luottaa vaan täytyisi ottaa omat avut käyttöön selviytyäkseen. Mutta Jumalaan voi luottaa. Jumala on suuri Jumala. Jumala on hyvä Isä, joka rakastaa lastaan ja tahtoo pelastaa hänet. Uskovan elämä ei ole elämistä pelossa vaan vapaudessa. "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus." 2. Kor. 3:17
Alle 30-vuotiaista 15% uskoo Jumalaan. Tähän joukkoon kuuluvat niin lestadiolaiset, luterilaiset kuin muutkin. On siis vaikea löytää itselleen puolisoa nuorena, jos haluaa tämän kuuluvan samaan lahkoon kuin itse.
Ehkä helpoiten puoliso löytyy uskonollisista tilaisuuksista?
Puolisto löytyy milloin mistäkin kun se kolahtaa kohdalle. Ei siinä tarvita uskontoja eikä Jumalaakaan.
Mutta jos asettaa tulevalle puolisolle erilaisia vaatimuksia, täytyy hieman miettiä, mistä juuri sellaisen ihmisen voisi löytää. Esim. kaupan kassalla voi olla vaikea törmätä juuri tietynlaiseen ihmiseen. Jos tietty uskonto on kriteereistä tärkein, luulisi puolisoehdokkaita olevan eniten juuri uskonnollisissa tilaisuuksissa.
On kyllä totta, että puoliso voi loppujen lopuksi löytyä mistä vain ja silloin, kun ei häntä edes ole etsimässä.
Miksi joku haluaa uskovan puolison?
Senkö takia, että voi väitellä siitä, onko Jeesus Jumala vai ei?
Aika ennen avioliittoa on harjoittelua lapsen tekoon :)
Kyllä. Avioliitossa kyseinen toiminta vähenee ja lopuksi loppuu kokonaan.
Silloin testataan, sopiiko pelit yhteen ja nautitaan toisistaan
ainoa neuvo ap:lle on että ÄLÄ odota Jumalan järjestävän sinulle puolisoa! Se on SINUN asiasi. SINÄ etsit sen . SINÄ olet vastuussa ihmissuhteistasi. Ei Jumala ole joku match maker. missä näin sanotaan, ei raamattu sano missään niin? olet saanut väärää opetusta! ja älä missään, MISSÄÄN NIMESSÄ JÄÄ OdOTTAMAAN!
nOPEAT SYÖ HITAAT SINKKUMARKKINOILLLA, JA KUN JOKU MENEE NAIMISIIN, SE on iäksi mennyt sinun ulottuviltasi. Toimi siis itse. nopeasti, kun vapaa sinkku ilmestyy eteesi.
Älä jää odottamaan jotain johdatusta, ellet nyt sitten ole joku profeetta joka saa näkyjä joka hetki ja yksityiskohtaista johdatusta, onhan kai näitäkin, mutta sinun stoorisi perusteella et ole saanut mitään vastausta kun olet katkeroitunut jo. Joten oletan ettei armolahjojen virta tomi kohdallasi.
Oikein hävettää tämän vastauksen kirjoittajan puolesta.
Sinulle, " thththth" 5.3.2014 16:53
En ole katkera, Jeesus on minut siltä myrkyltä varjellut. Valvon tilaani Jumalan edessä tietoisesti, rukouselämäni on rikasta ja suhteeni Jeesukseen on parasta mitä ikinä voin kohdallani kokea. Minulla ei ole mitään aihetta kiirehtiä löytää aviopuolisoa. Olen jo sen ikäinenkin ja nähnyt ja kokenut monenlaista matkan varrella niin että kiire on jäänyt. Sanoohan Raamattukin: "Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan." (Sananl. 19:2). Armolahjat toimivat, koska minä en kannattele elämääni, vaan olen antanut sen minua suuremman käsiin, Vapahtajani Herran Jeesuksen käsiin.
pahoittelen ylläolevaa kirjoitustani, en ehkä lukenut koko viestiketjua, enkä ajatellut sanojani kovin tarkkaan. En tietenkään tarkoittanut loukata aloittajaa, ja tietenkin johdatusta kannattaa pyytää ja odottaa, olette aivan oikeassa!
Hienoa, että tapaa tälläistä nöyryyttä, myöntää oma virheensä, sillä nykyään sellainen on tuiki harvinaista, ainakin minä iloitsen tästä viestistä ja peukutan ! :)
Muuten itse tässä aiheessa törmäsin seuraavaan Sanan paikkaan ja siitä olen sitten pitänyt itse kiinni:
Sananl. 19:14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Siis se hyvä ja oikea puoliso/vaimo on Jumalan lahja, ja siten Häneltä sitä mielestäni tulee odottaa, jos siis se on Herran tahto, että vielä avioidun ?
En tuosta toimeliaasta niin kuitenkaan tiedä, mutta toisaalla on hyvä kuvaus:
Sananlaskut 31
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Tuo jae 12 koskettaa minua ainakin, sillä tuollaista asennetta en ainakaan minä ole kohdannut ja nykyään uskovaisetkin elävät pikemmin itsekkyydessä ja ovat kylmiä ja raakoja ja kopeita, lempeys ja pehmeys on pahasti kateissa !
Sinulle, "thththth" 7.3.2014 16:25
♥ K i i t o s ♥
Kiitos kun palasit takaisin ja kerroit pahoittelusi. Kunnia Jumalalle. Sinulla on herkkä kuulo Pyhän Hengen puheelle. Jatkossakin kun Herra sinua kehottaa toimimaan, tee se, ja saat ilolla ammentaa pelastuksen lähteistä, eikä niistä lähteistä ikinä lopu vesi! Tulet huomaamaan, kuinka elintärkeää virtaava vesi on palvelutoimellesi. Ole aivan vapaa kirjoituksestasi. Herra tekee sinussa ihanaa ja varmaa työtä.
Viestini ei ehkäpä miellytä sinua ?
Kerron ensin taustoja.
Minulle tuli ero n. 7v sitten, sen jälkeen etsin puolisoa ja kaipasin läheisyyttä jopa liikaakin.
Herra riisui minua ja minulta riisuttiin ihan kaikki, eli kaikesta tuli luopua ensin.
Siis sitoutuneen uskovan tie on se, että ensin kaikki viedään vähän kuten Jobilla, ja kaikesta tulee Sanankin mukaan luopua ja ihan KAIKKI jättää Jumalan tahdon varaan, ja silloin siis toteutuu se opetuslasten asia:
Matt. 19:27 Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?"
Matt. 19:29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.
Joh. 12:25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Siis Jumalalle ja Jumalan tahdon alle pitää luovuttaa ihan kaikki, jopa se puolisokin, ja vasta kun on todella luopunut omasta tahdosta ja haluista, niin vasta sitten voi Jumala suunnitelmansa mukaan siunata kaikella sillä, samaan tapaan kuin Jobia, jopa 2 kertaisesti.
Jobin tie on siis luopumisen Tie, ja se on se ahdas portti, josta moni ei halua/kykene menemään, ikävä kyllä, ja siten uskova jää hedelmättömäksi.
Tapasin aikoinaan erään uskovan miehen, joka itse sanoi, että Jumala häntä kutsui ja hän ei halunnut luopua jostain, se taisi olla nainen hänen vierellään, ja sen kautta tuo uskon veli koki nähdäkseni hengellisen haaksirikon ja hän oli kuin kalpea varjo ihmisestä enää, se oli surullista katsottavaa, voin sen sanoa!
Oli hän yhä uskova, mutta se tehtävä ja rikas Elämä, joka tuolle miehelle oli tarjolla, jäi saavuttamatta sen kautta, että jostain hän ei kyennyt luopumaan.
En tiedä Jumalan suunnitelmista sinun suhteesi "paritonn" mutta kerroin ja jaoin nämä kokemukseni ja näkemykseni sinulle vain tiedoksi, kysy sinä Herralta, että mikä on Hänen suunnitelmansa sinun kohdallasi.
Itsekin kaipaisin puolisoa rinnalleni, mutta olen sen valinnan antanut Herran käteen, sillä Hän yksin tietää minun Tieni, ja sopiiko siihen edes puolisoa ?
Mutta idis oli siis se, että jätä ihan KAIKKI Herran haltuun ja Hänen hyvän tahtonsa alle alista sinäkin halusi ja toiveesi, ihan kuten Jeesus Golgatalla teki, ja voittajana saat elää lopulta rikasta Elämää:
Matt. 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
Ja olen oppinut, että kun päästämme itse irti jostain vaikkapa puoliso asiasta, niin vasta silloin Herra voi toimia, eli niin kauan kun itse pidämme kiinni kouristuksen omaisesti, ei Herra voi tehdä vielä mitään, sillä me itse estämme sen, eikä Herra avaa nyrkkiämme väkisin, vaan Hän odottaa, että itse sen lopulta suostumme avaamaan, sillä muuten Hän tekisi väkivaltaa vääjäämättä, mutta meillä on oma vapaa tahto, ja se tahto tulisi siis alistaa Jumalan tahdon alle, kuten Jeesus teki Isän edessä, vaikka Hän tiesi sen maljan katkeruuden kyllä selvästi !
Mieti ja tutkistele näitä asioita ja vertaa niitä jo oppimaasi, ehkäpä saat avun kuitenkin vaikka aluksi tämä kaikki voi tuntua vaikealta ja jopa mahdottomalta, ja jos se tuntuu mahdottomalta, niin kerro sekin avoimesti Herralle ja pyydä apua, niin saat sen varmasti !
Siunausta sinulle !
Etteikö viestisi jostain syystä minua miellyttäisi? Vaikka viestisi sisältö ei täysin menekään yksiin ajatusteni ja kokemusteni kanssa, ja vain sen tähden koska et tunne minua, en minä sanoisi että viestisi ei minua sen tähden miellyttäisi. Tahdot vilpittömästi antaa neuvosi ja kiitän sinua siitä ja siunaustakin sinä minulle toivotat. Kaikkihan on hienosti! Annetaan neuvoja toisillemme kuitenkin harkiten. Emme koskaan voi tietää, mitä kaikkea vastaan kävelevällä on siihen asti koettuna ja mitä kaikkea hän parhaillaan käy läpi. Kukaan ei tiedä toisen elämästä niin kuin tietää Jumala ja ihminen itse.
En ole kertonut omaa kertomustani, mutta voin taata, ettei siinä ole mitään sellaista, jolla vähääkään voisin ylpeillä omista saavutuksistani uskon tiellä. Olen armahdettu Jumalan lapsi ja joka ainoa hetki elän Jumalan armosta. Toiset todistavat värikkäästä syntielämästään ennen uskoontuloaan, mutta minun kohdallani entinen syntisiivoelämä vaihtui uskoontultuani hiljalleen monen ongelman ja karikon kautta synnistä toiseen kulkemiseen. Tiedän oikein hyvin mitä on rakkauden kaipuu, kun koko elämä on ikään kuin saarrettu vaikeuksilla, eikä ahdingosta näytä olevan mitään muuta ulospääsyä kuin ihmisen syli. Kun hätä on suuri, sylilläkään ei ole paljon väliä, kenen se on, kunhan se vain on jonkun syli. Minulla ei ole varaa tuomita ketään, vaikka turvapaikka ongelmiin olisi toisella jotakin aivan muuta, ja vaikka tuo turvapaikanhakija olisi uskovainen tai sitten ei.
Entinen "rikkeetön" tuomari on toden totta saanut vuosien ajan käydä semmoista armon koulua, että vain Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys voi sen mahdollistaa. Jeesus kulki rinnallani koko tuon matkan, Pyhä Henki siitä minulle usein todisti, ja minun oli hirveätä elää siinä tietoisuudessa että tuottaisin Jeesukselle surua vaelluksellani. Rakastin Jeesusta ja yhä rakastan. Ilman Jeesuksen armoa ja rakkautta olisin jäänyt puolitiehen, minua ei enää tässä ajassa edes olisi, ei tätä viestiä nyt kirjoittamassa. Jos luettelisin kaiken sen, mitä menetin entisestä elämästäni noina vuosina, ymmärtäisit, että voin sanoa menettäneeni jo kaiken. Olen kohdannut oman mahdottomuuteni elää, oma itseriittoisuuden mitta on jo tullut täyteen. Tietenkin tuonkin mitan kunkin kohdalla tuntee perille asti vain Jumala, joten jos minulla vielä on jotakin poispantavaa, Pyhä Henki sen minulle näyttäköön.
Tulin palstalle aiheineni, mutta se ei tarkoita, että hakisin kumppania epätoivoisesti tai sen tähden että olisin jäänyt rakkaudesta tähän asti paitsi. Tiedän kertoa miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, olen saanut antaa sitä ja olen saanut vastaanottaa sitä. Tiedän myös mitä on vanhemmuus ja tiedän kuinka se painaa sydämessä vaikka paperilla lukisi jotain muuta. Tiedän kertoa kriiseistä ja niistä selviytymisestä, myös selviytymisestä hengenvaarasta. Tiedän kertoa, miltä tuntuu kun maine menee oman perhekunnan ja oman seurakunnan sisällä. Tiedän kertoa, mitä on kohdata mahdottomalta näyttävässä elämäntilanteessaan Taivaallinen Taloudenhoitaja ja kuinka selvitä kaikesta kuin uppoavasta laivasta tasaiselle maankamaralle.
Jos on kokenut kaiken tuon, ja moninverroin päälle, miksi enää kaivata rinnalle ihmistä? Olen ollut jo pitkään yksin, on ollut aikaa toipua tapahtuneista. Kaipaan ihmistä, koska kaksin olisi mielekkäämpää taivaltaa, jakaa kaikkea elämässä vastaantulevaa samoista asioista kiinnostuneen kanssa. Painavin syy koskee kuitenkin Jumalan valtakunnan työtä. Koska syy on tämänmoinen, tiedän asennoitua puolison kaipuussani jo siksikin Jumalan valtasuuruuteen auktoriteettina omien halujeni ja toiveitteni yli. Tapahtukoon Jumalan tahto, omiin yrityksiin ei ole varaa ryhtyä.
"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13
Toivotan sinulle runsasta siunausta.
Lähes kaikki tuo mitä kirjoitat on hyvin tuttua minullekin !
Olet näemmä käynyt hyvin samankaltaisen Tien kuin minä itse.
Itse ymmärsin sen rypemisen Jumalan sulatukseksi, eli sen tarkoitus on puhdistaa uskova sydämen pohjia myöten.
Siis kun kulta sulatetaan, niin silloin epäpuhtaudet nousevat pintaan, ja vain siten ne saadaan erotettua kullasta ja se puhdistuu ja jalostuu siis !
Raamattu puhuu tästä asiasta monessa kohtaa, mutta harva näköjään käytännössä sen kohtaa:
Mal. 3:3 Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.
Matt. 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja TULELLA.
Mark. 9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.
Siis tuli kuvastaa kärsimystä, ja kärsimykset ja kaikenlaiset ongelmat kuten puute sairaus sun muut asiat paljastavat siis ihmisen todellisen sydämen tilan, esimerkkinä seuraava:
Sananlaskut 30
8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan
Siis rikkaana on helppoa olla varastamatta, mutta kun on todellisessa puutteessa, voi varastamisen taipumus löytyä sydämestä, ja toisaalta siinä puutteessaan näkee sen, kuinka muut varastavat itsekkyydessä, vaikka eivät sitä edes itse tajua.
No, kärsimykset siis ovat sitä sulatusta ja sen kautta Jumala näyttää sydämemme todllisen tilan, eli se rämpiminen johtuu ja on johtunut sulatuksessa olemisesta ja sen kautta Jumala opettaa meitä eri asioissa elämäämme liittyvissä asioissa, ja me opimme ja jalostumme ja puhdistumme (pyhtitymme) siten kohta kohdalta.
Jeesuksesta itsestään sanotaan näin:
Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Siis empatia ja armo kasvaa kun on itse käynyt samat läpi, ja kuten kirjoitit, niin ei itse enää ole tuomitsemassa kovuudessa ja kylmyydessä muita horjuvia, kun itse on horjunut ja jopa rypenyt.
Hepr. 5:8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
1. Piet. 2:21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
Eli se kärsiminen vie lopulta kuuliaisuuteen, ja Jeesus itse oli esikuvana meille !
1. Piet. 4:1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä
Hepr. 2:10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
Eli kärsimykset ja se sulatus, jossa uskova siis oirehtii ja jossa hänen sydämensä todellinen tila paljastuu niiden kärsimysten kautta, se kaikki vie lopulta "täydellisyyteen" siis kuten Jobin kävi, eli Jumala pystyi häntä siunaamaan kaksin kerroin, mutta Jobin piti siis luopua ensin ja vasta kun hän osasi käyttää paremmin niitä Jumalan lahjoja, niin vasta sitten Jumala pystyi siunaamaan Jobia lisää.
jatkoa...
Tuo koko sulatus aika on siis aikajakso joka Herran avulla pitää vain käydä läpi ja siinä oppia kaikki tarvittava ja suostua itse vapaaehtoisesti sulatettavaksi, sillä Sanassa on sitten lupaus:
1. Piet. 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Siis ne kärsimykset ovat parhaaksemme ja itse ymmärsin tämän Sanan kohdan kautta syvemmin sen, että olen Rakas Jumalan lapsi, koska Isä on minua kurittanut ja syy selviää seuraavasta:
1. Kor. 11:32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
Mutta ilman kärsimyksiä eli sitä tulta ja sillä tulella kastamista eli sulatusta, ei uskova jalostu eli pyhity ja tässä vielä rohkaisun ja lohdutuksen Sana sinulle:
2. Tim. 3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
2. Tim. 2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
Siis keskenkasvuisena emme uskovina kykene kuin vähään, eli jotta uskovasta tulisi astia jaloa käyttöä varten, ja isännälleen todella hyödyllinen ja KAIKKIIN tekoihin valmis, niin se vaatii siis tämän kärsimyksien Tien läpi kulkemisen.
Nähdäkseni tuo kärsimyksen Tien läpi käynti on se ahdas portti, vaikka moni muuta selittääkin, sillä siitä portista ei saa mitään omaa tai mukanaan läpi, vaan kaikesta on luovuttava, kuten opetuslapsetkin luopuivat kaikesta, ja vasta kun siis on ihan kaikesta luovuttu ja opetus ja kuolutus ja kasvatus on saatu, niin sitten on se "vähän aikaa kärsitty" aika ohi ja on vihdoin siunauksien aika.
Muuten tv:stä tuli luonto-ohjelma metamorfoosista, eli perhosen kehitys vaiheet.
Se nähdäkseni kuvastaa uskovan Tietä, eli ensin ahne tuokka syö kaiken ja paisuu, sitten on kotelo vaihe, eli tavallaan vankeus aika, ja kärsimys aika on nähdäkseni juuri tuo aika, sillä Jobikin olisi halunut pois, vaikka kuoleman kautta, mutta ei päässyt.
Mutta kun aika on, niin kotelosta kuoriutuu aikuinen perhonen, ja se nousee siivilleen, ja sen kauneus vihdoin tulee näkyviin kaikille !
Tuosta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt näen sen perhosen elämän samankaltaisuuden uskovan elmään.
Mutta kuten sinä olet ihmetellyt, niin minkäin, että kuinka harva meistä käy tätä ristin eli kärsimyksien Tietä, joten on ilo törmätä toisiin Tiellä kulkijoihin ja jakaa kokoemuksia ja rohkaista ja kannustaa, että "vain hetken kestävä ahdistus", vie loupulta rikkaaseen Elämään noiden Sanan kohtien lupausten mukaan !
Kiitos lohdullisista sanoistasi.
Teemme matkaa uskollisen Herran Jeesuksen kanssa. Hän jossa on kaikki viisauden lähteet, on ymmärrykseltään ylivertainen kasvattamaan meistä kuuliaisia lapsia, jotka ilolla tottelevat Herraansa. Pietarin tavoin tulemme määränpäähän, jossa sanomme: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;" (Joh. 6: 68). Kivikkopolkujen jälkeen ei jää jäljelle mitään muuta kuin Jeesus ja sydämen halu palvella häntä.
Palvelutoimet ovat monet ja koulutus sen mukaista. Jeesus on omalla kohdallani nähnyt hyväksi saarnata henkeeni erityisesti armosta ja Jumalan rakkaudesta sekä uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Kun on vuosia saanut tästä yksityisopetusta monissa kipeissä elämänvaiheissa ja tilanteissa, on hämmästyttävää tavata uskovia, joille Jeesuksen veri pystyisi ikään kuin vain tietynlaisiin likapyykkeihin. Jos aviopuolisokandidaatti ei näe minua oman historiansa ja jumalakäsityksensä takaa vaan mielikuvan kepeästä armolla liitelijästä, en koe tarpeen alkaa selittelemään ja anomaan häneltä ymmärrystä. Totean vain itsekseni, että tämä ei ole *hän*.
Rakkaus ei pakota meitä mihinkään vastoin omaa tahtoamme, joten meidänkään ei ole syytä pakottaa itseämme suhteeseen, jossa emme koe oloamme mukavaksi. Rakkaus ei ole pakkopaita. Ennemminkin se on rento palmupaita turistin yllä, joka mielenkiinnolla tutustuu matkustamaansa kohteeseen.
Antoisaa matkantekoa sinulle Herran Jeesuksen Kristuksen armossa ja totuudessa.
Loppusanoiksi Room. 8: 38-39:
"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Nousi mieleeni yksi asia, ja ppätin kysyä, että oletko sen huomioinut ?
Olet ilmeisimmin nainen, ja sen kautta tehtäväsi varmasti onkin keskittyä armoon ja rakkauteen.
Siis avioliitossa myös miehen ja naisen tehtävät eroavat, sillä naisen tulee kyetä antamaan lapsilleen heidän tarvitsemansa rakkauden ja huolenpidon ja hyväksynnän, ja ilman niitä lapsesta ei kasva tasapainoista nuorta ja aikuista.
Mies taas on monesti jäykempi ja tehtävänsä hieman erilaiset, joten hän avioliitossa on tasapainottava eli monesti naisesta tuntuu kovemmalta ja kylmemmältäkin vaikka niin ei välttämättä ole, sillä miehen tehtävä on pitää siitä toisesta asiasta enemmän huolta, eli Totuudesta.
Siis naisen osa on enemmän armossa ja miehen Totuudessa ja siten yhdessä he muodostavat parhaimmillaan hyvän "vastaparin" jossa kumpikin tasapainottaa toistaan, eli nainen vetää armoon ja rakkauteenpäin ja mies Totuuteen päin, ja siten ei mennä väärään armoon, eikä myöskään lakihenkisyyteen.
Halusin jakaa tämän vain, että ehkä sen kautta miettisit niitä miehiä ja heidän tehtäviänsä ja tehtäväänsä parisuhteessakin, ja ymmärtäisit tehtävien ja siten toimien erilaisuuden ja sen rikkauden ja tarkoituksen.
Toki tiedän, että moni uskova mies on kovin jyrkkä kun on yhä keskeneräinen, ja kun sitä Totuutta etsitään ja opillisia asioita ja Sanaa tutkitaan siinä mielessä, niin helposti se armo ja laupeus ja rakkaus unohtuvat ja jäävät taka alalle.
Mutta kypsyneenkin miehen tehtävä siis on keskittyä siihen Totuus päähän, sillä aviloiitossa ja seurakunnassa miehen tehtävä kuitenkin on johtaa, sekä kyetä opettamaan Sanan Totuudet vaimolleen ja lapsilleen ja se vaatii siis opillista osaamista, ei se muuten onnistu.
Siis halaun tällä vain sanoa, että ehkä kannattaa tutkia tarkemmin se mahdollinen mies ehdokas, eikä tuomita häntä sen jäykkyyden ja lujuuden tähden, vaan ymmärtää ja hyväksyä naisen ja miehen erilaisuus ja eri tehtävät niin seurakunnassa kuin avioliitossa !
Toivottavasti ei ollut sekavaa, tätä on vaikea kirjoittamalla selittää !
Idea sii kai vain oli se, että toivon sinun hyväksyvän sen miehen erilaisen tehtävän ja sitä mukaa siihen Totuuteen enemmän keskittymisen, mutta toki yhä kypsymätön ja armoton ja rakkauseton nuori uskova on raaka, eikä silloin ole mahdollista rakentaa mitään yhdessä.
Itselleni jo 7v sitten Herra puhui asiasta, eli tapasin erään uskovan naisen, ja kun rukoilin ja kysyin asiasta, niin Herra puhui minulle isästä ja pienestä pojasta.
Isä ei voi antaa herkkää ja haurasta asiaa tai esinettä lapsen käteen, ennen kuin tämä osaa käsitellä sitä, ja sain kuvan perhosesta, eli jos kasvamattomalle pojalle antaa hauraan perhosen käteen, niin se poika ei osaa sitä käsitellä, vaan rusentaa sen.
Tuon vuoksi minunkin siis tulee/tuli ensin kasvaa ja oppia käsittelemään sitä haurasta puolisoa, jonka Herra sitten aikanaan tuo eteeni, sillä jos ennen aikojani sen olisin saanut, niin kovuudellani ja armottomuudellani olisin sen herkän naisen rikkonut.
Tuosta ymmärsin itse, että monesti uskovan itsensä tulee ensin kasvaa ja kypsyä, ja vasta kun se Jumalan lapsi on valmis, niin vasta sitten Jumala voi siunata sillä puolisolla vaikkapa, mutta ei sitä ennen, sillä siinä ei hyvin silloin kävisi, kuten ei perhosen sen poikalapsen käsissä !
Monien uskovien, jotka etsivät puolisoa, tulisi ehkä keskittyä omaan Hengellisen kasvuun enemmän, kuin puolison etsintään, sillä moni on täysi raakile, eikä raakileena parisuhde onnistu, sinä mainitsit Kotisataman deitin, olen minäkin sielä käynyt, ja nähdäkseni suurimmann osan olisi hyvä ensin itse kasvaa ja kypsyä ja käsitellä asiansa, ennen kuin aletaan etsiä puolisoa.
Siunausta Sinulle, toivottavasti en erehtynyt sukupuolesi suhteen ! :(
Keskittyminen armoon ja rakkauteen ei ole erikseen naisille varattu tehtäväalue, vaan siinä riittää kilvoittelemista kaikille uskoville. Jeesuksessa armo ja rakkaus eivät ole miehisyydestä pois. Uskovien miesten kannattaisikin pitää Jeesusta esikuvana miehisyydelleen. "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä" (Fil. 4: 5)
Rakkauden ja huolenpidon ja hyväksynnän antaminen lapsille armossa ja totuudessa kuuluu isälle ja äidille tasapuolisesti. Paljon on sitten persoonien sanelemaa, kuinka tämä ilmenee perhe-elämässä käytännössä. Armo ja laki tasapainossa on totuutta parhaimmillaan, ja se myös kutsuu valveutuneet uskovat elämään armossa ja totuudessa, sukupuoleen katsomatta. "Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset; olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." (5 Moos. 25:15)
Jos ajatukset eivät mene yksiin ja sen tähden ei koe sujuvaksi jatkaa tutustumista, ei se kenenkään tuomitsemista ole. Uskovalla(kin) täytyy saada olla vapaus sanoa mielipiteensä ja käsityksensä asioista sukupuolesta riippumatta tulematta väistämättä ymmärretyksi asiassa tuomitsijana. Rakkauden harrastaminen kuuluu kaikille uskoville: "Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset." (Sananl. 17:9). Samoin totuus kuuluu kaikkien uskovien matkavarusteeksi: "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa." (3 Joh. 1:4)
Uskovissa naisissa ja miehissä on monenlaista Pyhän Hengen lahjan saanutta, eikä lahjoja ole niputettu sukupuolen mukaan. Tiedän naisen, jolla on selvästi opettamisen armolahja, niin rauhallisen systemaattisesti ja ymmärrettävästi hän etenee puhuessaan pitäen koko ajan kuulijakunnan mielenkiinnon yllä. Hänen miehensä taas, jo kokoonsakin nähden vaimonsa rinnalla, on kuin vilkas elohiiri. Hänellä on kirkkaasti evankelistan lahja. Kerron tämän vain siksi, että myös perheessä opetus ja arkiaskareitten hoito voivat mennä iloisesti ristiin aiheuttamatta perheessä kuitenkaan mitään sotkua. Naisen oppiminen ei ole sidottu miehen vaikutuspiiriin kodin seinien sisäpuolelle, vaan Jumala on mahdollistanut oppimisen jatkuvaksi virraksi Hänen ja ihmisen välillä aikaan, paikkaan ja sukupuoleen katsomatta: "Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. (1 Joh. 2:27)
Herra on antanut sinulle kauniin opetuksen perhosesta opettaessaan sinulle naisesta. Naiseudessa kuin miehisyydessäkin me kuvastamme Jumalan eri puolia, ja eri rukoustilanteissa olenkin huomannut, kuinka Pyhä Henki kirkastaa noita eri puolia Kristuksesta aina tarpeen tullen. Opetus voi olla yksilöopetusta tai se voi olla suunnattu kaikille läsnäolijoille. Väkevä Jumala voi olla yhtä aikaa hauras, eikä se kuitenkaan ole Hänen herraudestansa pois. Hauras perhonenkin mieluummin levittää siipensä lentoon kuin jää varovaiseen pihtiotteeseemme varjellaksemme sitä ympäristön vaaratekijöiltä. Uskovien avioliitoissa, joissa nainen saa toteuttaa Jumalalta saamaansa kutsua vapaana, ei ole pois miehen asemasta perheen päänä. Miehen on uskaltauduttava päästää kutsua kantava vaimonsa lentoon. Kuka on luonut perhosen siivet, ellei Jumala, ja kuka myös sen lennosta pitää huolen, ellei Jumala! Jumala ei saata rukoilevaa miestä ja naista yhteen sattumalta, vaan molempien tehtävät ja armolahjat tulevat nivoutumaan yhteen, kun yhteiselämän perustana on Herra Jeesus: "ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan." (1 Kor. 12: 25)
Herrassa Jeesuksessa me kaikki olemme yhtä, vaikka nimimerkistäni voikin lukea sukupuoleni. "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." (Gal. 3:28)
Kertokaas oletteko te vuoropuheliat miehiä vai naisia?Luin sekavat , vihjailevat tekstinne, koettua ja nähtyä tuntuu olevan molemmilla vaikka muille jakaa salaperäisistä vihjailuista päätellen
.Rakkautta on annettu ja otettu, ilmeiseti maksullistakin"sylistä syliin n" menty yms. Sekä varmaan konkatkin tehty.
Miksei noista lukuisista suhteista sitten ole tullut mitään pysyvämpää???
Oletteko toisistanne kiinnostuneita, teistähän voisi tulla oikein hyvä pariskunta...::)))))
Et varmaan tulkinnut "paritonn" nimimerikin sajoa ihan oikein !
Nähdäkseni hänen kohdallaan kuten monien uskovien kohdalla on ollut kyse läheis riippuvaisuudesta !
Siis uskova jonka Herra on jo nuoruudesta asti valinnut, usein jo lapsuudestaan asti rikotaan niin jopa läheisimpien eli vanhempien taholta, että se lapsi jää iäksi kaipaamaan sitä saavuttamatonta rakkautta ja läheisyyttä ja vanhemman oikeaa huolenpitoa, ja siten hänestä tulee ns. laheis riippuvainen.
Se läheis riippuvaisuus sitten aiheuttaa sen sylin etsimisen, ja moni kuten itse luulin, luulee sitä rakkaudeksi vaikka se on vain riippuvaisuutta oikeasti.
Tuota läheis riippuvaisuutta käyttävät sitten hyväksi usein narsistiset persoonat, jotka itsekin ovat omalla tavallaan rikkinäisiiä, mutta hyväksikäyttö suhde siitä kuitenkin tulee, jossa sitä riiipuvaista viedään kuin kupri ämpäriä sen riippuvaisuuden vuoksi.
Joten tuskin siis on kyse mistään maksullisuudesta, vaan sen sijaan ja pikemmin siitä häpeästä, että sen sylin tarve on liian suuri ja se aiheuttaa uskovan arvomaailman kannalta vääriä toimia, joista se rikkinäinen uskova sitten itse kärsii kovin, ja lisäksi uskovat tuomitsevat sitä rikinäistä uskovaa vielä hänen haavaisuudestaan ja sen aiheuttamista ongelmista.
Siinä siis kovasti "pyhät" uskovat lyövät haavaista ja jo lyötyä uskovaa, ja hierovat suolaa vielä hänen haavoihinsa, kykenemättä mitenkään auttamaan sitä rikottua ihmistä !
Mutta näitäkään asioita ei siis ymmärrä, jos ei ole itse niitä elänyt läpi, eli kärsinyt itse, eikä siten Job myöskään voinut "ystäviään" tuomita, vaan ihmetteli vain heidän ymmärtämämättömyyttään, kun nämä "ystävät" hieroivat suolaa hänen haavoihinsa !
Jumala toki lopulta antoi tuomionsa, mutta jännää on se, että Jobin piti silti siunata ne väärin toimineet "ystävänsäkin", eli siinä kohtaa nähdään syvemmin se Sana:
Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Ja vastauksena vielä, että hyväksikäyttö suhteesta ei synny mitään hyvää, ja uskovaa siinä kohtaa opetetaan rakastamaan itseään, kuten lähimmäistä, eli Herra opetti minulle ainakin sen, että käännä se rakasta lähimmäistä kuten itseäsi päin vastoin, eli itseään tulee rakastaa ja pitää arvossa siten, että kukaan ei voi enää hyväksikäyttää, eli ei voi olla yksipuolista rakkautta, sen tulee toteutua molempiin suuntiin.
Olen itse kohdannut Hengellisiä uskovia, mutta melko harvoin sellaisia, joiden kanssa syntyy Hengen yhteys, ja puhutaan samalla tasolla ja kielellä, mutta se ei tarkoita sitä, että meistä tulisi mikään pari, vaan Henki siis on yhdistänyt ja yhdistää ja usein hetken saamme jakaa kokemuksia ja tukea toinen toistamme matkalla, eli usein tälläinen kohtaaminen on siunaus, jonka kautta taas jaksaa Tiellä eteenpäin !
Inhimillisesti moni voi luulla ja tulkita asian toisin, mutta Herra aikanaan kertoo kyllä sen, mikä on kohtaamisen syy ja tarkoitus, itse olen ymmärtänyt niin, että Jumala valmistaa omiaan tulevia tehtäviä varten, ja kun aika on, niin Henki kokoaa ne uskovat sitten yhteen tavalla tai toisella, ja nämä kohtaamiset ovat minun kohdaltani toistaiseksi ainakin olleet tavallaan tutustumisia etukäteen, ja siis tarpeellisia uskon vahvistuksia, sillä yksinäisyydessä Sanan mukaan Herra valmistaa omiaan, ja tälläiset kohtaamiset ovat siis virkistävää vaihtelua siihen yksinäisyyteen !
Niin ja minä olen mies, luulin sen jo selvinneen kirjoituksistani !
Kiitos että pidät puoliani. Koskettavan kaunis ele. Luin kommenttisi yli vuorokausi sen lähettämisesi jälkeen. Ei minulla ole sanoihisi juuri mitään lisättävää, ainakaan ilman että se vaatisi laajempaa historiani avaamista, ja sitä en tässä yhteydessä näe hyvänä.
En ole palstan vakikävijöitä, mutta tulin ja kirjoitin aloitukseni, ja sinä olet sitten ottanut osaa ketjuun kirjoitustesi sisällön mukaelemana eri nimimerkeillä. Vuoropuheluksemme vaihtuneeseen ketjuun asteli sitten toissailtana nimimerkki "kokeilkaapa" (7.3.2014 21:50), enkä viestinsä luettuani nähnyt enää mieltä jatkaa keskustelua. Vaikka suurilla merillä on rajansa kullakin, ihmisen mielikuvitukselle niitä ei löydy. Pahoitin mieleni, en ole tämän vahvempi. Ajattelin että aihe saa nyt tältä erää jäädä. Tulin vielä kuitenkin ja näin viestisi, johon päätin vielä vastata.
Pysyvään suhteeseen tarvitaan kaksi yhteen hiileen puhaltavaa toisiaan rakastavaa ihmistä. Jos ymmärryksen tasolla on silta poikki, hiiltä ei puhalleta palavaksi vastakkaisilta rannoilta. Vastakkaisilta rannoilta huutelun vastapainona ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen on tervetullutta vaihtelua. Sellaisena olen nähnyt tämän viestinvaihtomme. Kiitos Herralle.
Tämän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse merkitä, että meistä tulisi pari, niin kuin itsekin toteat. Pyhä Henki on saattanut vain nähdä hyväksi pysäyttää rinnalle edes hetkeksi toisen samankaltaisissa tunnoissa kulkevan ihmisen, jollapa vielä historiassaankin on jotain samankaltaisuutta. Ymmärrys ei ole sidottu ikään, joten vaikka ikäeromme laskettaisiin vuosikymmenissä, kokemuksemme historiassa auttavat kohdatuksi tulemisessa. Lyhyt yhdessä jaettu tien pätkäkin on paljon ja riittävästi, jos vain Jumala niin hyväksi näkee.
Rukoillen ja kiittäen eteenpäin.
Enpä ole minäkään mikään kantapeikko täällä, vaan käyn silloin tällöin vain.
Ja pakko nyt on sanoa, että kun harvoin tapaa edes jollain tapaa samalla tasolla olevan ihmisen ja uskovan, niin mielelläni haluaisin jatkaa keskusteluja ja asioiden puolin ja toisin jakamista, jos vain mahdollista ?
On mielestäni ihan liikaa uskovissakin niitä, joiden kanssa se keskustelu yhteys on sellaista, jota kuvastit huuteluksi jostain kaukaa, eli todellista keskustelu yhteyttä ei synny.
Siis moni uskovakin on hyvin kasvamaton ja kypsymätön ja vailla elämän kokemusta, siis nähdäkseni Hengelliset asiat todella opitaan vain oman elämän ja sen kokemuksien kautta, ja silloin se Sana eletään läpi ja todeksi.
Mutta yllättävän harva uskovakaan on elänyt Sanan todeksi, ja siten se Sana ei ole myöskään muuttanut ja jalostanut heitä, ja jos ollaan hyvin eri tasolla, niin henkisesti, kuin Hengellisesti, niin todellista yhteyttä ei pääse syntymään, vaan toinen jää kaukaiseksi, sinne vastakkaiselle rannalle.
Näiden asioiden vuoksi, keskustelisin mielelläni jossain rauhallisemmassa ympäristössä kanssasi uskon asioista ja siitä mitä Herra on puhunut ja opettanut ja asioista yleensä, jos vain sinulla on halua ja koet sen hyväksi Hengessä ?
Niin tai näin, Siunausta sinulle ja tämäkin rupeama jo oli tarpeellinen kohtaaminen !
Minä puolestani olen pari päivää pois täältä, joten älä ihmettele, palailen kai vasta ke koneelle !
Sinulle, nim. "kokeilkaapa ." 7.3.2014 21:50
On kulunut kohta viikko siitä kun luin viestisi, ja tämä kulunut aika yhdessä Pyhän Hengen lempeän taivuttelun kanssa on tehnyt sen tehtävän, että tahdon pyytää sinulta anteeksi loukkaantumistani. Anteeksi. Uskon että tarkoitat viestilläsi pohjimmiltasi hyvää. Se millaisena sinä koet viestinvaihdon, on sinun tuntemuksesi ja sellaisenaan silloin oikea. Teemme taivasmatkaa eri vaiheissa, ja vain Herra tarkalleen tietää, missä vaiheessa matka kullakin on. Olemme täällä netissäkin Jumalan kasvojen edessä, joten kun kunnioitamme toisiamme, kunnioitamme samalla myös Jumalaa, jonka kuva me olemme.
Joitain vastauksia kysymyksiisi. Rakkauden "ottaminen" kuulostaa korvaani niin vieraalta, että sitä en tietääkseni ole tehnyt. Myöskään maksullisuus ei kohdallani pidä paikkaansa, eikä sekään, että olisin tehnyt "konkat", jos tarkoitat sillä avioeroa. Kertominen paljosta muusta, mitä sen sijaan olen tehnyt, ei varmastikaan ketään hyödytä. Se asia kuitenkin on varma, että Jeesus on antanut syntini anteeksi.
Lukumäärä vaihtuvissa suhteissa voi lähteä kasvuun monista syistä, mutta rakkaus kuin onnikaan eivät kertaannu samaa tahtia suhteiden kasvavan lukumäärän kanssa, jos ollenkaan. Paremminkin päinvastoin. Toivotun rakkauden ja onnen sijasta voi vastassa olla vain yhä syvenevää murhetta ja pimeyttä elämässä.
Jeesus on pelastanut minut syvästä ahdingosta enkä mieli sinne enää takaisin. Tahdon elää Jumalan johdatuksessa. Johdatuksessa eläminenkin käy opetuksen kautta, sillä paljon on uskovn elämässä sellaista, jonka kokee Jumalan tahdoksi ja johdatukseksi, ja jonka mukaan vilpittömästi myös toimii, mutta joka voikin lopulta osoittautua oman tahdon tieksi. Siitä taas on seurauksena usein paljon murhetta. Näin on minulle monet kerrat käynyt.
Tätä nykyä elän aika pysähtynyttä elämänvaihetta. Olen tullut varovaisemmaksi tulkitsemaan vastaan tulevat tilanteet kovin suoralta kädeltä Jumalan tahtona, vaan ennemmin valinnan paikkoina tehdä Jumalan tahto. Joten kun olen kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia toisen kanssa, se ei tarkoita, että etenisin välttämättä pidemmälle. Mutta elän siinä uskossa, että Jumalalle on kaikki mahdollista.
Hyvää jatkoa sinulle. Kaikkea parasta. Siunausta.
Sinulle, "En kantapeikko" 10.3.2014 08:38
Keskiviikko on jo iltapäivässä, tässä mietteitäni maanantaiaamuiseen viestiisi.
Jos jotakin olenkin oppinut, olen oppinut sen, että paljon on vielä oppimatta. Tämän nimimerkin takana ei löydy muuta täydellistä kuin Hän joka on minun kanssani, Herra Jeesus Kristus. Paljon toivoisin jo sisäistäneeni Jumalan Sanaa niin että se myös näkyisi elämässäni, mutta olen yhä työstövaiheessa. Työstöä Herralla onkin minussa riittänyt, en ole enää iältäni nuori ja uskossakin olen ollut jo hyvän aikaa.
Työstövaihe ei tarkoita toimettomuutta, vaan seurakunnassa niin kuin elämässä yleensä keskeneräisyys on sallittua. Ja sitähän me täällä olemme, toimissamme enemmän tai vähemmän keskeneräisiä kaikki. Jollakin alueella jos ihminen kirkastaakin Jumalaa, voi sama ihminen olla aivan kypsymätön jollain muulla alueella.
Kypsä uskovaisuus on minulle sitä, että on syntynyt Jumalan Hengestä ja että vain on Herran Jeesuksen oma, että vain on uskovainen. Jeesuksen täytettyyn työhön ei voi lisätä mitään. Se on levollista tietää. Kelvata Herralle sellaisenaan. Se on ihmeellistä. Jeesuksen omaksi ei voi tulla enempää kuin mitä jo on Hänen omansa, vaikka sitten sekunnin ajankin Hänelle kuuluvana. Kaikki muu mitä uskon tiellä sitten tuleekin vastaan, on uskossa kasvamista, pyhittymistä ja kilvoittelua. Vuosikymmentenkään kilvoitus ei kuitenkaan tee uskovasta kypsempää eikä kelvollisempaa saamaan taivaspaikkaa kuin minkä tekee vasta uskoon tulleenkaan. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef. 2: 8-9
Olen siis hieman (aika paljon) vaivaantunut, kun kerrot kohdanneesi minussa jollain tavalla hengellisesti jalostuneen uskovaisen, koska en ole sellainen. Olen kyllä uskovainen, kunnia Jumalalle, mutta en sen kypsempi uskova kuin kukaan täällä. Tarvitsen joka hetki Jeesusta ja Jumalan armoa. Vaikka olen ollut myrskyissä, en silti koe olevani kypsempi merenkävijä kuin joku toinenkaan. Olen saattanut oppia ehkä jotain, mutta siltikään jos opittu ei näy nykyistä enemmän Jumalalle kunniaksi teoissa ja toimissa siitä kirjoittamisen lisäksi, koen olevani vielä pitkälle opin tarpeessa, mitä tulee hengelliseen kasvuun.
Jos olet tullut keskustelun jatkamisen suhteen muihin aatoksiin, toivotan sinulle mitä ihaninta Jumalan siunausta elämääsi ja kiitän minulle antamastasi ajasta. Jos kuitenkin tahdot jatkaa keskustelua kahden jossain rauhallisemmassa ympäristössä, niin kuin ehdotit, se sopii myös minulle. En vain puolestani tiedä ehdottaa, miten siirtyä tästä toisaalle niin ettei ovi jäisi jälkeemme auki muillekin tulla mukaan keskusteluun.
Olet taitava kirjoittamaan ja tuomaan selvästi asiat toiselle tiettäväksi, itselläni on siinä kohtaa paljon vaikeuksia, lukihäiriöni mukaan lukien !
Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä kenestäkään täydellistä tule, jo Paavali vaikka puhui keskustelusta "tätdellisten" kanssa sanoo loputa:
2. Tim. 4:7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Hän siis iloitsi kaikkien uskon koetusten jälkeen vain siitä, että oli Herran armosta säilyttänyt Uskonsa, ja moni ei tajua tämän asian syvyyttä.
Harha missä moni elää, on juuri se, että uskova LUULEE olevansa hyvä ja jotain, ja tietävänsäkin jotakin, mutta se ei ole Tie.
Gal. 6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
Siis todellinen Uskova tietämäällä tietää, että hän ei ole itsessään, kuin saviastia, ei sen enempää !
Siis astia itsessään ei ole mitään, vaan vain savinen astia, ja sekin astia mikä on, sekin uskova on vain Jumalan suuresta Armaosta ja Jumalan luoma ja muokkaama !
Ihminen siis on vain tarjoilu astia, ja Jumalan suurta Armoa on se, mitä Hän laupeudessaan siihen astiaan laittaa, ja kaikki se, mitä siinä on, ei ole uskovan omaa ansiota millään tavoin.
Joh. 3:27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.
Miksi kirjoitan tätä asiaa, josta olisi paljon kirjoitettavaa ?
Moni siis LUULEE paljon itsestään, mutta nöyrän Uskovan tunnistaa siitä, että hän ei ENÄÄ luule, eli siitä näkyy siis se Jumalan pyhitystyö uskovassa, siis siinä ASENTEESSA mikä uskovassa näkyy.
Ja se oikea asenne siis näkyy sinussa, vaikka et sitä ehkä itse näe !
Ilman sitä asennetta uskova ei pyhity, ja olen ymmärtränyt näin, että itse sitä omaa tilaansa ei tiedosta, sillä se on salassa, sillä itse siinä ei tarvitse mitään pinnistellä ja yrittää, vaan Hengen pyhitystyön kautta uskova on muokkaantunut, Hengen pyhityksessä ja siten siis kaikki tapahtuu, ihan kuin itsestään, ja siitä siis kertoo seuraava Sanan kohta:
Matteus 25:31-46 !
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
jatkuu...
jatkoa...
Siis Uskova ei itse edes tiedosta sitä Hengessä vaeltamista ja sitä, että Herra on tehnyt hänet kaikkiin hyviin tekoihin valmiiksi, vaan uskova näkee itse itsensä pikemmin yhä kelvottomampana, ja silloin oikeasti kun uskova itse väistyy, voi Herra toimia.
Siis todellinen Hengellinen elämä ei vaadi tiedostamista ja pinnistelyä, vaan vain elämistä, siis kaikki tapahtuu sen kautta mitä Herra on uskovassa saanut aikaan, siinä ei ole lain tekoja eli omia pinnistelyjä, vaan vain Elämistä Hengessä!
Siis kaikki tapahtuu sen kautta vain ja ainoasti, mitä Herra on saanut aikaan, ja sen kautta uskova vain toimii enemmän Jumalan tahdossa.
Nyt en enää jaksa kirjoittaa, sillä tänä kirjoittelu on muutenkin minulle vaikeaa esim. noiden lukihäiriöideni vuoksi, ja muutenkin minulle on hyvin vaikeaa kirjoittamalla kertoa asioista. eli joudun pinnistelemään kaiken aikaa
Siunausta Sinulle, jätän mietittäväksi sen, onko hyvä ja pystytkö vapaasti kirjoittamaan näin julkisesti monista syvällisistä asioista?
Siis Paavali puhuu siitä juuri, että kaikkien kanssa ei ole hyvä eikä kannata jakaa kaikkea:
1. Kor. 2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
Siis jo paljon menee ohi ja tulee vääriä tulkintoja ja lisäksi:
Matt. 7:6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
Siis kaikki ei ole tarkoitettu kaikille, eivätkä kaikki osaa ymmärtää tai käsitellä sitä tietoa.
Joku voi seurata perässä, mutta laitan sinulle varuiksi sähköposti osoitteeni, johon voit halutessa kirjotella: [email protected], eli nyt voin ainakin minä saada asiatontakin postia, mutta ehkä asiallistakin ?
Toisaalta, voin tarvittaessa vaihtaakin tuon sp osoitteen !
Mutta niin tai näin, minulle ainakin jäi paljon vielä asioita ja aiheita, joista olisi mielenkiintoista keskustella rauhellisemmassa ilmapiirissä, sillä asiat kuitenkin menivät niin syvällisiksi, että itsekin mietin mitä on hyvä jakaa julkisesti, vaikka olen kai avoimempi, eivätkä ihmisten mielipiteet enää minua heiluta, vaan yksin Herran näkemys ja mielipide !
Pallo näin ollen on sinulla ja saat siis itse Herran kanssa miettiä, mitä sillä teet ! :)
Luulee - tietää ?
Moni väittää tietävänsä paljonkin, mutta miten on ?
Usko ilman tekoja on kuollut !
Mistä ne teot lähtevät todella ?
( Herran työtä 12.3.2014 23:56 )
Kiitos.
Itku tuli. Ja nauru. Itkin ja nauroin yhtä aikaa.
Ja ylistin Herraa!
( Herran työtä 12.3.2014 23:58 )
Kiitos. Sain kopin. Kiva pallo!
Arvostan paneutumistasi kirjoituksessasi "Herran työtä". Arvostan myös kiivailuasi Totuudessa. Se on Pyhän Hengen vaikuttamaa. Kunnia Jumalalle!
Puhelen vielä Jeesukselle ja laitan nukkumaan. On muuten huojentavaa sanoa, ja myös tietää, että koko tämän ketjun ajan on Herra ollut mukana.
Otin osoitteesi talteen. Kiitos.
Paritonn: Jo aloitustekstissäsi kirjoitat: " ..minä en suosittele Kotisataman deittiä kellekään oman kokemukseni pohjalta..". Joku toinen taisi kirjoittaa että siellä olevat suurelta osin tarvitsisivat kasvua ja kypsymistä. Itse et kuitenkaan tarkemmin kerro mistä oma kokemuksesi johtuu, niin että olisin kiinnostunut tietämään hieman noista vaikutelmistasi joita Sinulle asiasta syntyi, jos tämän asian eritteleminen ja esittäminen ei nyt liikaa vaivaa tuottaisi.