Tarinanne

Itse tulin uskoon pahimman koettemuksen kautta. Ja se on varmasti oman lapsen kuolema. Lapseni ei ollut syntynyt vaan vasta alkutaipaleella kohdussani, kun ilmeni että hän oli menehtynyt. Lisäksi jouduin abortoimaan lapsen koska hän ei poistunut luonnollisesti elimistöstäni. Se oli vielä kauheampaa. Suruni oli aivan pohjaton, silloin huusin Jumalaa iltaisin itkiessäni avuksi. Ja hän tuli. Itselläni tuli pakottava tarve alkaa lukemaan Raamattua ja sain sisäisen rauhan lopulta. Uskon näin että Pyhähenki tulee ihmisen sydämeen ja kehoittaa tekemään asioita tullaksemme lähelle Jumalaa ja Jeesusta. Ja Raamatusta olen saanut paljon vastauksia kysymyksiini. Uskonkin että Jumala sallii meille vaikeudet, ikään kuin herätelläkseen meitä. Pahimman tuskan keskellä pyydämme Herraa avuksi ja Hän tulee, kiitos ja ylistys!

Minua on kantanut varhaislapsuudessa koettu / nähty näky, jossa Jeesus tuli minuun ihan konkreettisella tavalla "pudoten päälle". Sitten oli monenlaista elämänvaihetta, kieltämisen kausikin, mutta aikuisuuden kynnyksellä sitten tein oman elämäni ratkaisun, jota en ole katunut. Nyt vanhuuden koittaessa koen, että Hän on johdattanut, ohjannut ja vienyt elämääni aivan mahtavalla tavalla nykypäivään, vaikka aina en ole sitä edes ansainnutkaan. Edelleen hyvällä tiellä ja vajavaisena voin kulkea kohti sitä hetkeä, jolloin tapaan Vapahtajani kasvoista kasvoihin ja voin sitten vaikka kysäistä, olitko se ilmestyjä sinä todella, kuten uskon.

Olen saanut elää todella yltäkylläisen elämän, saanut nauttia maallisesta hyvyydestäkin ja ja ihania lastenlapsiakin on, joilla elämä tuntuu hyvältä. Minulla on hyvä ammatti, pieni palkka, antoisa työ ja omaisuuttakin sen verran, että ei ole tarvetta syödä köyhiltä. Eläkeikä on jo ylitetty, mutta työni on antoisaa, joten pari vuotta voin vielä tehdä työtä, jossa viihdyn todella hyvin. Olen saanut tukea heikommassa asemassa olevia niin rahallisesti kuin vapaaehtoistoiminnan kautta ja mikä minulle erityisesti kiitoksen aihetta antaa on hyvä terveys ja hyvä parisuhde jo rippikoulussa kohdatun rakkaani kanssa. Kaikki hienoa lahjaa, jota en ole omin teoin ansainnut, vaan saanut lahjaksi.

Uskonratkaisu ei ollut minkään kriisin tulosta, vaan yhtäkkinäinen ratkaisu, ikäänkuin silmät olisivat auenneet ja nähneet hyvän tien edessä.

Kiitos, kun kerroitte tarinanne!

Usein Jumala todellakin sallii meille vaikeuksia herätelläkseen meitä. Niiden keskellä eläessään on vaikeaa ymmärtää, että miksi niitä joutuu käymään läpi, mutta nekin kääntyvät meidän parhaaksemme, kun pyydämme Häntä avuksi. Yhdessä laulussa sanotaan: ”Pilvilläkin pimeimmillä siunaus on seurassaan”.

Tässä oli myös toisenlainen uskoontulo. Jumala voi ilman kriisejäkin avata silmät ja ymmärryksen näkemään Hänen hyvän tiensä, jonka Hän on valmistanut meille Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään.

Olisi hienoa kuulla vielä lisää uskoontulokertomuksia.