Pitäisikö erota, olen ihastunut toiseen

Alkuhuuma kestää yleensä sen kolme vuotta, sen jälkeen tulevat arkiset asiat esiin. Ilmeisesti uutuuden viehätys on loppunut, joten JSS.

hmmm... olemme seurustelleet 1,5 vuotta. Jss= jätä se sika, tuntuu vaan jotenkin julmalta. Onhan hän mokaillut, muttei kovinkaan pahasti. Ärsyttää eniten että hänestä kaikki on hyvin eikä nää minun kärsimystäni.

Onko tämä nykyinen mies sellainen josta haluat pitää kiinni?Haluatko tyytyä siihen mitä sinulla on nyt? Jos sulla pyörii ajatukset päässäsi eroamisesta niin silloin on syytä lähteä suhteesta, jos 1,5v olette olleet yhdessä ja nyt nyppii niin ei kannata itseään kiusata. Vaikka se kuinka satuttaa toista eroaminen, niin sinun täytyy ajatella myös itseäsi.

avosuhde?sittenhän sä saat tehdä mitä haluat

Jokin on alkanut suhteessanne nyppimään. Toista et voi muuttaa ja itsekään et voi jokaiseen toisen vaatimaan lähteä mukaan.

Varmasti on hyvin vaikeaa erotakaan, sillä jos sen on jo kerran kokenut ja siinä tilassa on löytynyt tämä kumppani.

Joudutko kovinkin paljon luopumaan tuon kumppanin tähden omasta elämästäsi ja tekemään hänen tahojensa mukaan, silloin on syytä kyllä jotenkin päästä eroon ja pian ja alkaa ihan oma elämä ilman minkäänlaista uutta suhdetta paikkaamaan.

Unelmia ihmisellä saa ja pitääkin olla, mutta niiden pitää olla kohtuullisia.

Heippa!

Nimimerkkisi kertoo, että haluat toimia oikein ja viisaasti ja ajattelet myös avopuolisoasi. Siis hyvä!!! Kerrot, että mies on ihana. Kuitenkin olet turtunut, lupauksia on petetty, et koe saavasi suhteessa ”mitään” takaisin. Et ole onnellinen ja kärsit haluttomuudesta. Onko mies oikeasti ihana?

Kerrot myös, että avomiehesi rakastaa sinua paljon. Voiko olla, että hän rakastaa ja tarvitsee sinua, mutta ei osaa osoittaa rakkauttaan (toivomallasi tavalla)? Olisiko tässä keskustelun paikka? Mitä toivot ja odotat häneltä?

Ihastus voi mennä ohi - tai olla menemättä! Toivon viisaita päätöksiä ja siunausta sinun elämääsi!

Päivi-pappi Hämeestä

Ihastukset menevät ohi parissa vuodessa. Kiintymys jota myös rakkaudeksi voi sanoa, ei mene ollenkaan. Puolentoistavuotta on liian lyhyt aika olla varma tunteistaan. Ymmärrän että on vaikea päättää. Minä jäisin tähän suhteeseen, missä nyt olet ja miettisin, olenkohan itse liian lyhytjännitteinen.

Kerro että olet hieman onneton ja anna toiselle mahdollisuus. Minut jätettiin ilman ennakkovaroitusta ja se oli julmaa. Elämässä on paljon vastoinkäymisiä joista pitäisi selvitä yhdessä. Tämä on ensimmäinen haasteenne, joka kannattaa yrittää korjata. Jos ei auta niin siten sovitte yhdessä erosta. Ei niin, että toinen ei saa uutta mahdollisuutta!

Mulla vaikeuksia vaimon sukulaisten kanssa. Mulla on traumaattinen aivovamma, ja ne ei ymmärrä, että mun ajattele ei ole rikki. Prosessointi on häiriintynyt. Ne ei koskaan puhuttele minua etunimeltä ja tekee arkipäivän asioista päätöksiä mun yli., ja väittää että olen paranoidi.

Eniten surettaa lapset , 7v. poika ja 5v. tyttö, jotka on enemmän kun kaikki kaikessa mulle.

Onhan monia onnistuneita uusioperheitä tai jaettuja huoltajuuksia, mutta itse 60-luvulla avioeron kokeneena lapsena en kyllä haluaisi sitä lasteni kokevan koska aikuisten ristiriitojen keskellä lasten olo on huono, helposti jää epäluottamusta aikuisiin. Jättää ikäviä traumoja ja takaumia helposti ja juuri herkässä vaiheessa, kun identiteetti on kehittymässä. Varsinkin herkkä/kaunissieluiset kärsivät helposti siitä. Mutta on hyvä, jos on joku ymmärtävä aikuinen, eno tai vaari, jolle voi puhua. Tietysti elämän tuskasta syntynyt rock`n roll auttaa myös.

Selvitä asiat miehesi kanssa, oletteko vielä "rakastuneita" ja mitä haluatte. Kerro ihastuksesta jos luulet että pystytte kääntämään sen hyödyksi

vitun homo.

Jos miehes ei tee kotitöitä, ei maksa laskuja puoliksi ei vietä aikaa sun kanssa niin silloin on aika erota.

"Jotenkin olen vain turtunut - petetyt lupaukset, minun panostus suhteeseen saamatta mitään takaisin ja taloudelliset asiat syövät suhdettamme."

Tarkenna vähän, millaisia petettyjä lupauksia, kuinka paljon ja usein petettyjä lupauksia on taustalla? Pettääkö mies jatkuvasti lupauksensa?
Ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, sinulta kyllä vaaditaan kaikkea, mutta itse mies elää itsekkäästi rahansa vain itseensä kuluttaen?

Sinuna tosiaan keskustelisin asioista, kirjoita vaikka kirje jos puhuminen on vaikeaa. Jollei ääni muutu kellossa, pistä kaveri vaihtoon.

Rakkaus ei ole kiinni taloudellisista asioista,talousvaikeudet vaan lujittaa parisuhdetta.

Pistävä ristiriita kirjoituksessasi. Ihana mies?, petetyt lupaukset, olet se joka panostanut enemmän? Just joo. Vai sinäkö pettänyt?

Puhuminen on kyllä vaikeaa, jos mennään elämän aroillle alueille. Ja kuitenkin se on ainoa keino selvittää tilanne. Siinä sitä oppii itsekkin. Ja uskaltaisin sanoa, että sano miehellesi, että odotat, että hän keskustelee syvällisesti asiasta sinun kanssasi, siis taloudesta, sinun panoksesta, petetyistä lupauksista jne. Ja taas uskallan sanoa, että jos keskustelua ei synny, niin suhteelle voi sanoa hyvästit. Ihminen voi huonosti puhumattomassa suhteessa. Ja pahemmaksi menee jatkossa. Avoliitto kertoo minulle tässä tilanteessa, että onko molemmat epävarmoja suhteesta, koska ei olla menty naimisiin.

meillä on riita siitä kun vaimo ei uskslla asua meidänkodissa kun asunto on alakeroksessa kun viimekesä pullonkerääjät pyöri ikkunoidentakana tänävuonnakin on näkynyt minäkin alan olla samaa mieltä,ja alamme etsiä kämppää yläkerroksista onneksi asumme vuokralla.

Emännällä on kuhinaa, olen huomannut. Tympääntynyt on ja lähtevän näköinen. Pitäisi olla rahaa, mutta olen aivan hurlumhei-ukko siinä ja monessa muussa mielessä. Kaverikin sanoi, että luuletko sinä, että se tuollaista jaksaa kauan enää katsella. Pakko tunnustaa, että olen aikamoinen "ketunruoka" , mutta kyllä vetää mustasukkaiseksi, kun ajattelee, että joku toinen noita kauniita ja pitkiä reisiä hivelee, ja varpaita maistaa. Miksi tää on niin vaikeaa???

Jos jo 1,5v jälkeen tuntuu tuolta, niin ette kuuluu yhteen. Alkuhuuma menee ohi ja vaikeampia kausia on kaikilla, mutta välinpitämättömyys, rakkaudettomuus ja haluttomuus yhdessä ovat lopun alkua. Olen itse ollut avoliitossa yli 10v, helppoa ei ole aina ollut, mutta rakkaus ja halu elää yhdessä on voittanut vaikeudet.

Hei
Netistä näitä asioita kannattaa kysyä:)...voi hyvää päivää;)

Ei muutaku ota uus muna pilluun nii asiat muuttuu

Aloittaja on onnenhuumassa ja elämänvirta vie. Parasta mennä vaan sen mukana niin kauan kuin vietti on voimissaan. Sitten vanhana ei tarvitse surkutella elämätöntä elämää.

en ole lukenut muitten viestejä mutta jos mies ei ole sinua pettänyt ja on sinulle uskollinen ni ei kannata missään nimessä vaihtaa! tulee sama tilanne kaikkien kanssa vastaan. älä elä haavemaailmassa että jos vaihdat niin tulee jotain mahtavaa vastaan. uskollinen kumppani on nykyään jotain sellaista mitä ei rahassa voi edes mitata

Mistä tiedät, ettei hänellä ole jo toista vai onko lyhty sammunut vain sinun puoleltasi? Elämässä ei ole mitään varmaa ja ihminen tekee yleensä virheitä, mutta muilta voi oppia; näetkö kuka esim. auttaa sinua pyytettömästi?

Huoltajuusriitojen sovittelu muuttuu koko maassa. Suositen tutustumaan tähän uutiseen ja pohtimaan onko sinun ja lasten tulevaisuudessa kaikki kohdallaan.

http://yle.fi/uutiset/huoltajuusriitojen_sovittelu_uudistuu_koko_maassa/7130180
---------

enhaluaollakusipää

Kyllä se oli vain alkuhuumaa ja sinun pitäisi jättää tuo mies, muuten tuhlaat vuosia elämästäsi. Säälistä ei voi olla toisen kanssa.

no jos suhde on jo toisin päöin kuollut niin ei se siitä enää samaksi tule
mutta vuosia voit toki elää elämätöntä elämää.. minäkin siihen syyllistyin 5 v sama tilanne oli päällä ja paheni vain, kunnes lopulta oli pakko lähteä ettei olisi tullut mt ongelmaa . Toki toinekin vaistoaa ettei kaikki ole kohdallaan ja siitä alkaa sit itse syytökset ja muu paska.

Älä vaihda, ei se vaihtamalla parane. Lapset tuovat ilon elämäänne.
Koittakaa vaikka.

tuo haluttomuus jo kertoo paljon suhteesta, jos ei ole lapsia, älä kiusaa itseäsi ja miestäsi itselläsi, puhu hyvä nainen miehellesi tuntemuksistasi.

Itse samanlaisesta tilanteesta lähtenyt...

Enkä kadu!!

Täällä eletään vain yhden kerran ja sekin aika loppupeleissä hirmuisen lyhyt. Välillä kannattaa ajatella ihan itseään, kuunnella sydäntään. Ilman riskien ottamista ei elämässä juurikaan mitään saa.

Tottakai kehotan ensin asioista keskustelemaan yhdessä kumppanin kanssa ja pohtia mikä avuksi, mikä olisi järkevin ratkaisu. Mutta jos ei se tuota tulosta niin miksi kituuttaa huonossa suhteessa ja olla onneton. Kukaan ihminen ei ole sen arvoinen (paitsi ehkä oma lapsi) että elää oman elämänsä ohi.

Onnea vaan etsimiseen jos unelmakumppaniasi etsit tussun kihelmöimisen, hengen salpautumisen ja sydämen tykytyksen mukaan. Nuo on kaikki tunteita mitkä jää hyvin nopeasti historiaan.
Sanoisin, että max 1-3 vuoden sisällä, tuokin arvio ihan maksimissaan. Mahdollisesti jo aiemmin.

Oli sitten mikä tahansa "unelma prinssi/prinsessa"

Täydellistä kumppania ei ole olemassakaan. Se on sitä kuraa minkä olet oppinut lapsena kaiken maailman tuhkimoista ja prinsessa ruususista.

"ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti...." tuttu lause eikö? Mutta ei päde oikeassa elämässä.

Välillä kumppanin voisi kuristaa, välillä otetaan yhteen, välillä kyllästyttää, välillä nauretaan, välillä surraan, välillä hellitellään, välillä vain ollaan...

Paljon hyviä paljon huonoja hetkiä, mutta aito rakkaus kantaa siitä huolimatta.

Rakkaus ei ole tussun kutinaa, rakkaus ei ole sydämen tykytys, rakkaus ei ole hengen salpaus. Tuo on vain sitä, että mielitekee saada jotain hameen alle, pelkkä himo joka hyytyy.

Rakkaus on sitä, että hyväksyy kumppanin vierelleen kaikista hänen vioistaan huolimatta ja on valmis olemaan hänen kanssaan silloinkin kun myrskyää.

Muista myös, ettet ole itsekkään täydellinen, kukaan ihminen ei ole. Kumppanisi on valmis rakastamaan sinua juuri tuollaisena epätäydellisenä, miksi sinä et hyväksy hänen epätäydellisyyttään?

Samaa mietin minä. Kihloisssa 7v ONNEKSI asutaan eri kaupungeissa, olen kuitenkin niin erakkoluonne. Mutta viime vuodet olen tuntenut valtavaa syyllisyyttä siitä etten voi olla miehelleni kaikkea mitä hän tarvitsee, siksi olen kehoittanut häntä hakemaan seksiä muualta. Väittää ettei ole, vaikka tieto että olisi helpottaisi huomattavasti oloani, minkä olen myös hänelle sanonut. Kun suhde tuntuu enemmän kaverisuhteelta kuin rakkaussuhteelta, pitäisikö lopettaa vai antaa asioiden edetä omalla painollaan? Kumpi olisi reilumpaa?

Vai ovat ajatukset lähteneet harhailemaan... mutta jos olet varma että avomiehesi rakastaa sinua paljon, haluatko sitten jättää hänet ja sitten luultavasti nähdä hänet jonkun toisen kanssa? Kestäisitkö sen?

Sitä paitsi, et alkopostauksessa maininnut ettetkö rakastaisi häntä yhä, ja ne ongelmat joita teillä on tuntuvat varsin tavallisilta - eivät ylitsepääsemättömiä.

Älä sitten ainakaan mene pettämisen tielle, eli tee asioita hänen selkänsä takana, ja valehtele sekä hänelle että itsellesi. Ole rehellinen joka käänteessä.

Ja vieläkin paremmin teet, jos puhut hänen kanssaan siitä avoimesti. Jos hän kestää kaiken mitä sanot iskusta huolimatta ja haluaa taistella sinusta, hän todellakin rakastaa sinua niin kuin sanot. Jos ei, hän ei sitten rakastanutkaan sinua niin paljon kuin luulitte. Silloin sinun vain pitää jatkaa matkaa tässä elämässä.

http://youtu.be/lDK9QqIzhwk

Hei!

Tää viesti on aloittajalle, tiedän tunteen. Jos susta tuntuu että et voi olla suhteessa, sun on pakko puhua sille, ja pitää vaikka taukoa.

Mäkin elin suhteessa ja en uskaltanut jättää. Loppujen lopuksi ero tuli, se jätti minut kun se ei toiminut. Olin nuori enkä tiennyt mitä haluan elämältäni. En kadu että erosin, olen oppinut paljon neljässä vuodessa, mutta edelleen haikailen jotain, miestä, tai jotain. En tiedä kuuluuko se nuoruuteen.

pärjäile ja muista puhua tunteistasi. Ja aattele tosiaan itseäsi myös :)

olisin mielellään vielä aviossa mutta ex lähti just noin.. lapset kärsii kaikki on sekaisin onnea vaan uuteen suhteeseen

Joskus on hyvä ottaa hiukan etäisyyttä toiseen ja lähteä vaikka matkalle? Matkalla ollessaan tajuaa sen, että kuinka toista kaikaa vai kaipaako?

siunausta teille molemmille. Kannattaa punnita asian hyvät sekä huonot puolet ja tehdä päätös sen perusteella.

"Olen ihastunut toiseen mieheen, pitäisikö erota?"

Pitäisi erota. Elämä on ainutkertaista ja kannattaa tavoitella onnellisuutta. Ole rehellinen itsellesi ja miehellesi, vaikka se ei varmasti ole helppoa. Älä kuitenkaan keksi tekosyitä, vaan puhu avoimesti miehellesi siitä, mikä mättää niin voitte erota ystävinä.

Käyt haukkaa munaa joltain alkuasukkaalta. Niillä on pitkät ja paksut kulllit joita voi sitte imeä. Saat sellaselta kerran niin ei valkonen enää paljo nappaa.

"Mutta jotenkin tuntuu pahalta ettei hän huomaa pahaa oloani, mutta toisaalta en ole itsekään siitä sanonut. "

Sori että sanon näin, mutta pitäisköhän sun naamalla lyödä peiliä tässä kohtaa?

Kukaan ei koskaan pääse toisen pään sisälle. ELEKIELI EI KERRO KAIKKEA =I

Omaehtoinen elämän tuhlaus ei kannata. Jos yhtään tunteet kuolleet, jätä mies. Sääli ei ole syy olla kaksin. Yksi elämä, lyhytkin vielä. Elämä on nauttimista varten ei kärvistelyä. Ihmisiä tulee ja menee, jos tosi rakkaus löytyy, se pysyy kuolemaan asti, eikä anna arvailua tai sykettä toisten suuntiin.
Omia päätöksiä jokaisen, kukaan ei voi sanoa toisen puolesta.

Typeriä tuollaiset neuvot joissa kehotetaan odottamaan, että kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

Voin kertoa kokemuksesta, että ainoita asioita mitä elämässäni kadun on se, että olen viettänyt aivan liian kauan aikaa huonoissa suhteissa. Olen tuhlannut elämästäni vuosia pelkkään odotteluun ja antanut ihastusten mennä. Jos olisin ollut rohkea ja lähtenyt ajoissa, niin saattaisin olla onnellinen tällä hetkellä.

Kun sen oikean löytää, niin ei sen luota edes halua lähteä vaikka kuka Clooney pyytäisi.

Jos on jo kyllästynyt niin kyllästyminen yleensä vain lisääntyy. jos olet jo ihastunut toiseen niin et silloin rakasta nykyistä. Paras siinä on panna pillit pussiin ja lähteä läpsimään.

Minusta on jo pitkään tuntunut, että haluan erota. En ole onnellinen nykyisessä suhteessani. Yhteisiä vuosi takana yli kymmenen ja mies rakastaa minua kuin hullu puuroa ja sen kyllä osoittaakin päivittäin. Juuri tämän vuoksi en vain kertakaikkiaan pysty jättämään häntä, sillä pelkään, että hän päättäisi päivänsä. On sanonutkin monesti, että olen hänelle kaikki kaikessa eikä hän voisi elää ilman minua.
Seksiä meillä ei ole ollut oikeastaan pariin vuoteen, toisena päivänä minua ärsyttää ja ällöttää koko mies, mutta toisena päivänä saatan taas olla onnellinen, että minulla on noin hyvä mies. Välitän hänestä toki, mutta rakkautta ja intohimoa ei minun suunnaltani ole. Tämä on hankala tilanne, sillä en pärjäisi taloudellisesti yksin... Senkään vuoksi en uskalla erota. Olen vielä nuorehko (29) ja minusta tuntuu, että tuhlaan aikaani miehen kanssa, mutta en vain pystyisi ottamaan hänen mahdollista itsemurhaansa omalletunnolleni enkä todellakaan halua hänelle sellaista tapahtuvan. Haluaisin erota hyvinä ystävinä kuten nytkin olemme, mutta mahdotontahan se olisi, kun mies rakastaa ja minä en...

Tule tänne, teen ripulipaskat naamallesi ja elämme onnellisina hetkessä ;)

Et saa rakkautta enää mieheen, on parempi erota. Myös haet jo muualta uutta, niin selvä merkki. Mitä ne lupaukset sitten olivat ja miksi hän teki niitä? Talous pitäisi olla kummallakin oma tuossa tilanteessa. Miten hän ei antanut mitään takaisin? Ehkä enemmän retorisia kysymyksiä.

Nyt on vaan keskusteltava miehen kanssa erosta, ei muu auta. Et voi odottaa meneekö ihastus ohi vai ei, sen näkee joskus. Jos tunteesi palaavat, eri asia. Liikaa epäselviä asioita nyt, et pariterapiaan enää mene? Ok. Ei ole pakko olla kenenkään kanssa! Olis kiva tosin kuulla miehen selitykset, miksi hän on toiminut niin, ettei ole sinua ottanut huomioon. Tuskin liikaa olet vaatinut häneltä?

Tietty pitää heti erota jos on tylsää tai ihastuu toiseen, niinkuin työstäänkin pitää lähteä jos se kyllästyttää tai jokin muu homma olisi kivempaa.

Älä huoli, kyllä joku sua panee, vaikka känninen kulkuri.

No, toivottavasti olet edes alle neljäkymmentävuotias, koska siinä iässä näyttää vasta nykynaisilla murrosikä helpottavan!

Toivottavasti saat tuolla natinalla edes lähetteen hoitoon.

Täys ##### sä oot. Aina toi sama juttu, et raha ratkasee. Sit olisit varmasti onnellinen, jos olis yllin kyllin rahaa rahoittaa sun huvit ja menot. EI TOISEN IHMISEN KANSSA OLLA TALOUDELLISISTA SYISTÄ!!!! Ja miten ihmeessä voit olla ihastunut toiseen, jos oot kerta jo ihastunut omaan mieheesi??? #####, mikä #####. Tiedä'n, miten tässä käy. Jätät nykyisen ja otat sen uuden, ja taas sama tilanna "Ei oo rahaa tarpeeks ja taas joku uus kiikarissa" Muuta saksaan tai venäjälle siellä sulle olis paljon töitä...

Viisaita sanoja naiselle ja miehelle, jotka ovat yhtyneet ja ovat Raamatun mukaan yksi liha.

"On ihmisten välisiä sopimuksia, jotka voidaan solmia ja purkaa ilman suurempaa tuskaa. Avioero on tunnetusti useimmille tuskallinen kokemus. Tämä jo sinänsä todistaa, että avioliitto on enemmän kuin vain kahden ihmisen välinen sopimus.

Jos mies ja nainen antautuvat seksuaalisesti toistensa omiksi, heidän välillään alkaa vaikuttaa voima, joka sitoo heidät yhteen. Tämä voima on luonnon voimaa, jota ei voida muuttaa ihmisten säädöksillä.

Jos haluat irti puolisostasi, olet vaikeuksissa. Yhtyminen puolisoosi kävi helposti, mutta ero sattuukin sielusi syvyyksiin asti. Ihmisten säätämät avioliittolait ovat pettäneet sinut. Ne antoivat sinulle vaikutelman, että on yhtä helppo erota kuin avioitua.

Monet avioeron kokeneet haluavat päästä täysin eroon entisestä puolisostaan. He eivät tajua, mitä voimaa vastaan he taistelevat. He joutuvat kasvattamaan kovan kuoren tuskansa päälle vaientaakseen sisimpänsä tunteet. Entä jos hyväksyisitkin sen tosiasian, että hän on sinun puolisosi niin kauan kuin elätte?

Puolison hylkääminen on sydämen asenne. Jos suljet sydämesi puolisoltasi, kun vielä elätte yhdessä, niin se voi olla alku avioeroprosessille. Jos asennoidut puolisoosi niin, että "hän on minun ja minä olen hänen niin kauan kuin me elämme", niin et hylkää puolisoasi tapahtui sitten mitä tahansa. Jos sen sijaan pidät avioeroa mahdollisena vaihtoehtona liiton päättymiselle, niin voit hylätä puolisosi ehkä hyvinkin pienen asian tähden."
http://www.icon.fi/~erkkik/hylatty.html


"Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne,vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä,
itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi,vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi.Herra on todistaja teidän välillänne,sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle.
Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan!
Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!" Malakia 2: 13

ammu ittes...?

ei ole sinun vikasi jos rakastut toiseen. ei elämää saa tuhlata semmoisten ihmisten seurassa joista ei pidä tai että viihtyisit toisen kanssa parremin. sinä saat olla onnellinen ja sinulla on oikeus siiihen. mutta yritä puhua asiasta asiallisesti äläkä vain häivy vaan kerrot ajatuksesi päässäsi ja jos hän ei ymmärrä sinua niin et voi mtn

Vedä itsesi kiikkuun, mies rakastaa ja on ihana, löytäisinpä, anna yhteystiedot?

Kaikesta täytyy voida keskustella jos haluaa oikeasti läheisen ja kestävän suhteen. Jos et tuossa vaiheessakaan kykene olemaan avoin suhteessanne ja kertomaan tunteistasi ja jakamana huoltasi niin miten suhde voisi kehittyä?

Nosta kissa pöydälle, kumppanillasi on myös oikeus tietää mitä tunnet. Kävi mitä kävi, menette jompaankumpaan suuntaan; kriisi lähentäätai huomaatte, että on aika jatkaa erillään ja oikea ei olekaan vielä kohdalla. Älä haaskaa aikaa, omaasi äläkä hänen!

Vaihda heti ja hetken pääsätä vaihdat uudelleen ja olet lopputuloksessa että ei olis pitänyt vaihtaa.....

Uskomaton risti riita...tykkääkö vai eikö tykkää!! Aikuistu ja ota vastuuta itsestäsi?

Ei kun ero vaan kylmän viileesti!!! Aina löytyy parempia pamputtajia kun nykyisesi!!Ymmärsin että sun kaverilla on vain taktiikka housut pois ja hoitoon,ja sitten vain minuutin tupsaus,kyllähän miehinen mies vetää esi leikkeineen(hyvä etu valmistelu) noin tunnin taakin!!!

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kannattaa pitää kiinni taloudellisista intresseistä , varsinkin näin laman aikaan. On mukavempi maksaa laskuja yhdessä, mennä mökille, kun on vielä mökki olemassa.Siinä on turha tunteilla, otat vain realiteetit ja taloudelliset faktat huomioon. Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja.

Eikä miehesi tarvitse tietää toisesta miehestä tai miehistä. Samoin kun miehen ei tarvitse kertoa vaimolleen vieraasta/vieraista naisista. Ne ovat elämän suola. Yleensäkään ei kannata kertoa parisuhteessa omista asioistaan toiselle. Suotta aviopuoliso vain murehtiija hermostuu - nauti puhtaasti omastt elämästäsi. Elämä on itse asiassa tosi lyhyt ja se kannattaa elää. Mikään ei ole niin turmiollista kuin elämätön elämä.

Elät avosuhteessa. Ei sillon tartte erota :D Ps. Ootko Blondi :D

Olet se kuka olet. Jos toisen miellyttäminen ei ole mieleesi, niin silloin sun omat tarpeet ratkaisevat. Parisuhde on aina kompromissi. Jostain on luovuttava, jotta homma toimii. Jos välität toisesta ja se välittää susta, niin että sen huomaat. niin olet kyllä valmis luopumaan muista houkutuksista.

Vika on ilmeisesti siinä että ette seurustelleet tarpeeksi pitkään tunteaksenne toisenne tarpeeksi hyvin..

Eroa jos pystyt!

Ehdottomasti pitää. Sitten uutta kehään, ja taas uutta niin kaikki näkee millainen jakorasia olet.

Jaahas, se on tattis ja moron............Nykypäivänä on sitäpaitsi trendikästä deitata ahkerasti ja nussia mahdollisimman monen kanssa........Se on ah niin länsimaista vapautta......................................Jos on kroonisesti kurja olla suhteessa, ni ei se siittä varmaan kummene, ja toisekseen onko se ihastus toiseen pysynyt vain ihastuksena, vai oletko jo kokeillut ihastuksesi kanssa, sopiiko kusivehkeet yhteen? Siitä riippuen vanhan parisuhteen jatkaminen, jos tulee perustumaan salailulle ja valehtelemiselle puolin ja toisin, ni...............................................Suositan lopullista ratkaisua.............

Tee pitempää työpäivää ja tienaa rahaa yhteiseen talouteen. Väsyneenä työnteosta et jaksa ajatella muita miehiä. Näin toimivat tuhannet suomalaismiehet yhteiselon eteen.

Luin muutaman viestin. Elämä vaan on tällainen. Kivaa on kotonakin, mutta vielä kivempaa olisi aidan toisella puolella. Ainakin hetken.
Rakastuminen/ihastuminen aiheuttaa aivoissa humalan kaltaista mielihyvää.
Käväise panemassa sitä ja palaa sitten kotiin. Muista että tuo toinenkin tekee niin.
Tai kannattaisi tehdä.
Olkaa onnellisia toisillenne :)

Jahas! Näinkö tässä taas kävi. Tunteet ne on minullakin. On aina ollut. Rakasta minua edes säälistä. Olet sanonut monta kertaa lähteväsi suhteestamme, mutta tiedä, että en voi rakentaa ihmissuhdettamme lupaustesi varaan. Joko lähdet tai minä lähden. Lapset jäävät luonnollisesti sinulle.Tiedän, että Viina, naiset ja laulu oli liikaa sinulle, siksi olen päättänyt sinua rakas ajatellen tyytyä keskikaljaan, parikymppisiin pimuihin ja hyräilyyn.Olen huomaavainen miäs.Naiset arvostavat sellaista..hihhih! ; )

Mikä teitä naisii ja miehii vaivaa? Miks täytyy pettää ja aina hakee joku toinen jos, potuttaa? Mikä siinä toisessa on niin kauheen kivaa? Nää niin sanotut toiset naiset ja miehet ovat ihan hanurista he jotka hiipivät toisten puolisoiden kanssa sänkyyn ja jotka ei ajattele kuin alapäällään. ei aivoillaan josko heillä niitä onkaan. Joten miks mennä toisen kans jos on joku ongelma kotona puolison kans. Ei se toinen nainen tai mies niitä ongelmia ratkaise. Kun meille on tuo puhe elin suotu niin puhukaa toistenne kans ei pettäminen poista ongelmianne se vain sotkee asiat pahemmiks. Kokemusta on tässäkin asiassa.

Juu mutta eikös olekkin hieno tunne kun tuntee rakastuneensa jälleen?

No kun se himo jyllää. Kun naisella tekee mieli toisenliasta - ja kokoista munaa. Niitä helliä suudelmia ja vieraan miehen hyväilyjä. Siitä alapään kutinasta on kysymys.
Ovatko kaikki naiset hooria? Eivät ole.Pysy uskollisena.Se on parasta onnea.

joka akka pettää ku vaan tilaisuus koittaa!

Ei muuta kuin eroat,ja sitten alat kiertolais-liisaksi nii sinustaki voi olla hyötyä jollekki.

Perinteinen tyhjäpää tämä ap. Eletään jossain helkkarin pilvilinnassa ja kun kaikki ei olekaan hattaraa se on jonkun muun syy. Ei missään nimessä itsessä ole mitään vikaa. Sääliksi käy äijäparkaa joka tuon on saanut riesakseen.
Mitäs sitten jos se ihastus onkin vain ihastus? Eli mikään ei muutu, uutta matoak oukkuun vai? Onneksi itselläni on hyvä tutka pystyn kiertämään hyvin kaukaa aloittajan kaltaiset pahvipäät.

Elämä on sitä mitä siitä teemme, ja jos kokee kuten Ap, on asialle syytä tehdä jotakin. Varsinainen ongelma on se, ettei ihminen osaa kuunnella itseänsä, ja siksi hän ajautuu elämään jotain muuta elämää, johon hän ei ole tyytyväinen. Jos kiinnoostaa oppia kuuntelemaan itseänsä, voin suositella Alkuajatusta, siitä löytyy selkeää tietoa asiasta. Googlaa ja käy tutustumassa.

kannattaa erota ja alkaa huoraamaan oikein tosissaan .
kyllä sillä tienaa hyvin ja saa kikkeliä niinpaljo kun haluaa ja enemmänkin.
ei oo mitään järkeä asua jonkun saman äijän kanssa ja leikkiä kotia.
alat kiertelemään vaikkapa kapakoita, kyllä sieltä aina joku rahamies löytyy, vaikkei ihan sahamies ,niin kumminkin sellanen millä on jokunen saturainen suavarten varattuna.
eikun tuumasta toimeen vaan .
huorahan sä jo olet kun tommosia ajattetkin ,joten duuniin vaan.

no jo on neuvoja. musta ainoa järkevä on että keskustele miehen kanssa. tiedä vaikka sustakin on tullut hänelle "tapa", sillä kuulostaa siltä että hän on sinulle "tapa" eli kiva kun on joku joka odottaa kotona.

kyllä mä hätkähtäisin jos olisin parisuhteessa ja huomaisin ihastuneeni toiseen. joutuisin miettimään miksi niin pääsi käymään? kävikö niin että oma pari suhde ei anna sitä mitä sen halua antavan ja onko ne asiat joita en siitä saa realistisia? eli onko petetyt lupaukset ihan niitä arkielämään kuuluvia asioita joita ei ole pitänyt. mies olisi luvannut noutaa mulle kuun taivaalta eikä sitä ole tehnyt voisin vaan todeta että eipä mun unelmat mitään realistisia ole vai onko mies luvannut viedä roskiksen kerran viikossa pois mutta ei ole vienyt niin musta ihan realistinen toive parisuhteessa.

sillä jos et niin reiluintahan se on päästää toinen etsimään toista naista joka mahdollisesti antaa hänelle sen mitä sinä et pysty antaman, tasa puolisen suhteen arkenakin.

eroa heti

Ihminen nyt vain on sellainen idiootti että tavoittelee aina sellaista eniten mitä ei voi saavuttaa. Sama juttu kuin vaikkapa auton tai rahan tavoittelussa. Kun ole saanut hankittua niitä niin ne alkavat nopeasti menettää arvoaan.

Ei ihme että aseksuaaliset ihmiset saattavat olla niitä kaikkein onnellisempia. Voivat vapaina keskittyä elämässä kestäviin arvoihin, luovuuteen, todelliseen kulttuuriin tai vaikkapa luonnon kauneuteen ja moninaisuuteen.

Jos "miehesi on ihana" niin vika taitaa löytyä itsestäsi? Kysypa itseltäsi: olenko minä mieheni silmissä ihana? Nämä parisuhteitten ongelmajutut ovat useimmin molemminpuoleisia joten eiköhän syytä ole tarkastella myös omaa osuutta. Vikoja ei kannata ainoastaan etsiä siitä toisesta osapuolesta. Kykenettekö edes keskustelemaan parisuhteen kipukohdista keskenänne?

Kauan olette olleet yhdessä? Et ilmeisesti ole ennen ollut parisuhteessa. Koska jokaisessa suhteessa on tuo alkuhuuma, mikä väistyy tapauksesta riippuen 1-3 vuoden jälkeen. Sen jälkeen alkaa se varsinainen parisuhde. Ja se ei tule helpolla, vaan vaatii työtä molemmilta.

Itse olin lähteä tästä suhteesta jo parin vuoden jälkeen, kun asiat ei menneet niinkuin toivoin. Miehellä ei ollut yhteistä kunnianhimoa ja luulin että kaikki kaatuu siihen. Mutta tässä tapauksessa minä jouduin oppimaan, että se parisuhde menee kaiken maallisen edelle. Tunteet oli vahvempia ja jäin miehen luo. Kadunko tätä joskus, kyllä varmaan, mutta uskon että aitoa, hyvää suhdetta ei kannata minkään pitkän matkan työpaikan takia menettää.

Nyt suhdetta on takana jo 12 vuotta ylä- ja alamäkineen. Olemme molemmat taas työttömiä, mutta meillä on sentään toisemme. Läheisyys, pitkät keskustelut ja hauskat hetkemme kun naurulta ei vaan tule loppua. Voiko sitä enempää pyytääkään.

No tuo on jo sairasta!! elät siis miehen kanssa ja olet ihastunut toiseen mieheen mitähän päivi räsänen kyseisestä asiasta ajattelee? tämä maa on hallitusta ja eduskuntaa myöten läpimätä! tässä maassa ei näemmä ole minkäänlaisia rajoja pienitulosiia ja köyhien oikeuksia saa vaapaasti polkea ja suurituloiset eivät etuisuuksiinsa anna kajota se on nähty! kaikenmaailman hihhulit ja sateenkaari ihmiset saavat äänensä kuuluville näinä ruokottomuuksien aikoina tämä valtakunta luhistuu

Hei trollaati, trollaati, trollallallei!

Kukahan tällaisia ”keskustelunavauksia” suoltaa? Mies kuvataan ihanaksi ja sitten kerrotaan että kaikki on päin seiniä. Ja sitten ruvetaan lukemaan, miten ihmiset analysoivat tätä ja antavat neuvoja ja esittävät sympatiaa ja ties mitä.

Tuollaista tekstiä kai saisi aikaan kun ottaisi halvinta kioskilukemistoa ja poimisi lauseita sieltä täältä satunnaisesti.

Mutta hienoa, että ihmiset ”keskustelevat” ”ihmissuhteista”!

Pitäis sen verran tajuta, että paljon parempi on köyhä ,joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas!!

Ja kun on saanut rikkautta, ne katoavat erään sattumuksen kautta.

" Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, ..kaikki oikeuden tuomarit vihaavat hylkäämistä, ja sitä jotka ovat uskottomia nuoruutensa liitolle, eli sopimukselle!

" Joka korvansa kääntää pois kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus"

Ja jos rukoilet sen jälkeen rikkautta ja menestystä, saat haudottavaksesi myrkkyliskon munia" t. b....Ihmisen ei tule elää tunteiden varassa, vaan totuuden ja rehellisyyden varassa, ja sen : On parempi ettet lupaa kuin lupaat, etkä täytä" Me miesten kanssa ollaan ihailtu ja ihmetelty Timo T. A Mikkosen vaimoa, ja sitä kuinka ihana vaimo Timolla on, uskollinen, luotettava kumppani, joka hymyillen kantaa velvollisuutensa koska rakastaa.. Ihmettelemme, ja toivomme: Oispa meilläkin joskus tuollainen vaimo, kuin Timo T A lla Hän on aivan mahtava.. voimia hänelle. Hän pysyy paikallaan, vaikka sairaus on tuhonnut Timoa syyttömästi

Tässä on kyseessä taas tyypillinen suomalainen nainen joka kaipaa vaaraa ja jännitystä.

Hänen nykyinen miehensä on selvästi kunnollinen työssäkäyvä kiltti mies, eli siis jokaisen suomalaisen naisen painajainen. Hän ei ole miehekäs tosimies koska hän ei lyö eikä ole rikollinen.

Nyt tämä nainen on löytänyt jostain mustan väkivaltaisen muslimi-miehen, tai sitten kotimaisen juoppo pikkurikollisen ja ah, kun se tuntuu niin miehekkäältä verrattuna kilttiin töitä tekevään luuseriin.

Nainen myöntää kuitenkin että alitajuisesti tuntuu pahalta kääntää selkä kunnolliselle miehelle, koska uusi suhde väkivaltaisen rentun kanssa johtaa tietysti hankaluuksiin joissa nainen saa turpaansa vähän väliä, mutta nainen ei voi enää esittää uhria ja kysellä että "missä kaikki kunnon miehet ovat" kun on itse juuri sellaiselle selkänsä kääntänyt. Naisen tekopyhyys olisi silloin jo liian härskiä.

Suosittelen ehdottomasti että jätät sen "sian" eli kunnollisen työtätekevän nössö-vernmaksajan ja lähdet jahtaamaan sitä väkivaltaista tosimiestäsi. Toivon että saat oikein kunnolla turpaasi oikeino lan takaa niin tiedätpähän sitten miltä tuntuu olla TOSIMIEHEN kanssa yhdessä.

Vitun säälittävä tyhmä suomalainen kunnollisia miehiä avoimesti vihaava femakko-huora!!!

"Lisäksi olen ihastunut toiseen mieheen."

Ainoa vain, että kauanko se ihastus sitten kestäisi.

"En ole ollut onnellinen ja kärsin haluttomuudesta."

Sama vika. Siksi pysynkin kaukana parisuhteista.

Jos ongelmista ei voi puhua niin olette väärän ihmisen kanssa yhdessä.Kun tuo parisuhde vaatii sitä kuuntelutaitoa ja toisen huomioon ottamisita.
Kysyjän taloudessa ei varmaakaan kysytä oletko onnellinen jos vastaus on ei, niin sille pitää tehdä jotain.
Huonossa suhteessa ihmisen ei ole hyvä olla joten ne plussat ja miinukset ruutuvihkoon vain ja jos siltä tuntuu anna palaa, kerran sitä vain eletään.

avopuolisoasia, menkää oikeesti naimisiin,
te kuulutte yhteen, muut älköön vaivautuko ,,




kosi avomiestäsi kun hän on ihana puheittesi mukaan,
mies ei vaihtamalla parane, päinvastoin sattaa paheta pahanpäiväisesti, ku huuma menee ohi,
sillä rajuki ihastu lopulta himmenee ja tulee unohdus kummasti,
vanhemuuten ihmetelee milähän siinä oikein viehätti, saataa vanhamuuten jopa lakaa inhottamaan siis tämä sun uusi ihastuksesi,
näin on käyny meikäläiselle,
olen hyvin hyvin hyin onnellinen kun en koskaan luopunu omasta rakkaasta puolisostani vaikka ihastus vonkasi vuosikausia,
oma on ainian parasta vanhuuteen asi,

Joitakin avioeroon liittyviä jakeita:

5. Moos 24:1-5
Mark 10:11-11
Room 7:1-3
1. Kor 7:10-16

Riippuu ihmisestä ja kuinka paljon panostaa rakkauteen, että meneekö tunteet ohi.

Itse olen ollut 6 vuotta nyt vaimoni kanssa ja olen häneen aivan yhtä rakastunut kuin kihlautuessani. Ei tunteet ole hävinneet minnekään. Valitettavasti samaa ei voi sanoa vaimosta :(... Hän on ihastunut toiseen ja minua ei juuri huomioi.

Yritän tehdä kaiken hänen eteensä, kotona ja suhteessa. Tuskin on pyyntöä, johon kieltävästi vastaisin ja pyytämättä (totta kai) hoituu normaalit asiat, talous, kämppä ja lapsen tarpeet. Ja koitan hänen stressiään lievittää (sitä stressiä on aina ja kun yksi aiheuttaja poistuu, tulee kaksi uutta stressin aiheuttajaa tilalle liittyen yleensä töihin tai kouluun mutta aiheuttaja voi olla vaikka huonekalun väärä väri tai synkkä tai liian aurinkoinen sää ulkona).

Se sääntö, "tee toiselle kuin toivoisit itsellesi tehtävän", ei valitettavasti toimi parisuhteissa. Se, kuka rakastaa vähemmän, on vallassa.

Erotakaan en voi, koska rakastan niin paljon, joutuisin maksamaan elareita nyt jo vähistä rahoista ja lapselle jäisi karseat traumat. Eukko kyllä lähtee varmaan pian omin nokkineen.

Valitse se uudempi mies. Sillä jos oikeasti rakastaisit ensimmäistä, et olisi ihastunut toiseen.

Vähemmästäkin mies jättäytyy rivimiehen paikalta eikä kiinnostu kumppanista jos olet tollanen prinsessasyndroomassa elävä.

Mene itseesi ja kesksutele kumppanisi kanssa. Jätä vieraat miehet kuvioista pois ja keskitys siihen mitä sinulla nyt on. Jos homma ei toimi, asia on silloin kokonaan toinen. Jos pidät ns. "hätävarana tai varaosana" miestä, joudut ongelmiin. Niin on käynyt monelle kun on alkanut leikkimään toisten tunteilla suhteen aikana. Olet kuivilla toimiessasi rehellisesti (lojaalisuus). Jos et tiedä mitä rehellisyys tai lojalisuus tarkoittaa, olet epäkypsä ymmärtämään ihmiselämää.

Totuus vapauttaa.

nosiis.. minun mielestäni teidän pitäisi erota.. mutta et halua olla kusipää?? olet jo sitä sillä syytät miestäsi .. toivottavasti pärjäätte tai jtn (:

Toivotaan ettei aloittajan ihastus & rakastumiset vielä pääty , siis ihastukaa ja rakastukaa usein . Siitä saa elämään virtaa ja se on ainoa mikä pitää elämää yllä.

Kun nussii useamman kanssa, niin ei lopulta tiedä kenen kulli on sopivin ja sykkivin.
Kun pääsee kunnolla miehen makuun, niin kaik on niin hurjan hyvää !

Älä vaihda.

Uusi ihastuksesi näyttää olevan kovasti kiinnostunut alkoholista ja pahapäinen humalassa.

Olet jo lähtenyt jos vieraita katselet, mutta noistaki voi nousta.
Vietin upeat 7 vuotta vielä noitten tuntemusten jälkeenkin.

" Elän avosuhteessa ihanan miehen kanssa. "
" Lisäksi olen ihastunut toiseen mieheen. "

Mulla on tällä hetkellä ihan sama homma. Ollaan seurusteltu nyt pian 2 vuotta ja oon itte ainaki päättänyt että annan ihastuksen laantua. Sun pitää puhua sun avomiehes kanssa ja sanoa suoraan miltä susta tuntuu.

Toimin luotsina chat-puolella ja näissä ympyröissä tulee nähtyä kaikenlaista kohtaloa. Haluan lähettää terveiset ja tsemppiä kaikille, jotka painivat näissä ihastus-ongelmissaan keskellä hyvää suhdetta.

Tyttö93: Järkevästi sanottu! Ihastuksia tulee aina! Ne kuuluvat elämään ja ne on vain kestettävä ja ymmärrettävä, ja antaa itsellensä aikaa - asia laantuu kyllä. Se on sitä myötä- ja vastamäessä elämistä. Aina tulee jokin asia, tai joku elämässäsi eteen, joka on edellistä parempi. Mutta puolisosi on se, jonka SINÄ olet valinnut.

Se on elämää, eikä se muuksi muutu. Olen kovin ilahtunut siitä, että vaikka chatissa keskustelijat usein ovat varattuja, he ovat silti hyvin uskollisia puolisoilleen ja läheisilleen. He vain haluavat jonkun, jolle voi uskoutua kiireen keskellä. Mikä onkaan paras tapa uskoutua, kuin nimimerkin takaa ja chat-ystävä.

Niin kahden miehen loukussa. Kysymys kuuluu välitätkö SINÄ miehestäsi? Mielestäni ohimeneviä ihastuksia voi olla jos se jää vaan katsekontaktiin ja flirttiin. Suhdettaan ei kannata pistää peliin sen takia että on ihastunut hetkellisesti johonkin. Teillä on vain alamäki vaihe joka menee ohi. Jos ette pysty keskustelemaan menkää parisuhde terapeutille luultavasti ongelmat ratkeavat suhteen ja taloudenkin osalta.
Vielä ette ole menettäneet mitään. Itselläni kovempi kokemus takana, teillä on vielä mahdollisuus korjata tilanne.

Tuo ettei mies ole ostanut lahjaa, Sen ymmärrän niin että milläs rahoilla hän sen olisi ostanut, jos sinä olet perheen elättäjä? -->> sinun rahojasi ne olisivat kuitenkin. Eli jotta lahja varmasti olisi hyvä ja sellainen, josta pitäisit tai jota tarvitset niin, sitten on parempi antaa joko tarkat ohjeet, tai käydä yhdessä ostamassa.

Ihan älytöntä arpoa asiaa tuntemattomien ja ulkopuolisten nettikeskustelijoiden kanssa! Keskustele miehesi kanssa. Jos siihen ei parisuhteessa pysty, niin mikä suhde se on? Keskustele tunteistasi myös läheistesi kanssa, äidin, isän, siskon, veljen, ystävän, mitä näitä nyt on? He näkevät yleensä sinua paremmin missä mennään, vaikka suhteen sisälle eivät näekkään. Suhteen laatu nimittäin näkyy sokeallekin ulospäin - sen vain aistii.

Tiedän kyllä tunteen, kun haluaisi jollain tasolla lähteä ja pohtii toisenlaista elämää, mutta vaakakupissa on puoliso ja pitkä parisuhde. Kyllä yhteisellä historialla, sydänten siteellä, kumppanuudella, ystävyydellä sekä tuella ja turvalla on myös painoarvoa. Varsinkin jos toinen tietää sinusta kaiken ja sinä hänestä. Parisuhde ei ole mikään kiva bonus elämään vaan se on yksi elämän isoimmista asioista. Ei sitä ole helppo heivata kyllästymisen, ajoittaisen pahan mielen tai turhanpäiväisten riitojen vuoksi..

Mitä jos keskustelu ja yrittäminenkään ei auta, vaan minä "perussuomalainen huoramuija" pysyn jollain tasolla tyytymättömänä ja mietin missä vika? Mitä jos perusteltua vikaa eikä sen kummemmin sitä onneakaan yhteisestä pohdinnastakaan huolimatta löydy, mutta halu olla yhdessä ja tuntea toinen siinä löytyy? Miten rakentaa hyvä parisuhde?

Mistä parisuhteen onni syntyy? Kertokaa te viisaat ja tasapainoset! :)

Terveisin sydämeltään yksinäinen susi

alotukseen :

kaikki ihmiset kokee useampia ihastumisia jopa rakastumisia,
mutta kun tekee itselleen selväksi mikä on elämässä tärkeintä,
ei sorru moisiin houkutuksiin,
kiität vielä luojaa jos osaat kieltäytyä uudesta ihastuksestasi,

Ensinnäkin niinkun pari muuta jo sanoi ihastuksia tulee ja menee myös parisuhteen aikana, se on sitten eri asia miten niihin suhtautuu. Ihastukset on kuitenkin helppo jättää myös taka-alalle jos miettii vaikka asiaa siten että ei se välttämättä vaihtamalla parane. Ihmisluonteeseen vaan kuuluu ihastuminen vaikka sitä ei haluaisikaan. Ei täällä maailmassa olisi yhtään toimivaa parisuhdetta jos aina vain mentäisi ihastumisiin mukaan.
Sitten itselläni vähän sama tilanne, vaimo lähti kun ei saanut tarpeeksi huomiota kun en sitä osannut antaa. Yritin kyllä selittää että tiedän virheeni mutta se ei auttanut. Oli myös rahahuolia. Suurin ongelma kuitenkin on siinä ettei hän oikeastaan koskaan todella yrittänyt asioista kanssani puhua. Jos olisi yrittänyt olisi niille voitu tehdä myös jotain. Nyt sitten on ehkä liian myöhäistä. Eli puhu nyt hyvänen aika miehesi kanssa! Asiat on helppo selvittää kun vaan puhutaan. Kerrotaan toiselle mitä halutaan ja mihin hänen täytyisi panostaa enemmän. Hyvin harva meistä ihmisistä pystyy pelkän elekielen perusteella tietämään mikä toista vaivaa jos toinen ei puhu.

Jos asiat ovat päässeet noin pitkälle, että olet päästänyt itsesi ihastumaan toiseen, niin eroa. Ollessaan tyytyväisiä parisuhteeseensa ihmiset eivät ihastu tai anna itsensä ihastua muihin. Eroa! Nyt aiheuta tuskaa vain molemmille.

Moi !

Kun muusiikki loppuu jää vain hiljaisuus, pystytkö elämään siinä hiljaisuudessa?

Ihminen yleensä ensin hakee hyväksyntää tekemisilleen tai tekemättä jättämisilleen kunnes lopulta ns. hiljaa antaa hyväksynnän itselleen johon tukeudutaan kun tilanne vaatii.

Luulen että olet jotain jo päättänyt.