Uskonnoton kysyy

Kun olen pitkään uskossan ollut ja oeln kai tottunut juttelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Titenkään toisen tunteisiin ja ei voi samaistua. Yritän miettiä syitä keskustelukumppanisi reaktioihin. Jospa hänkin alkoi tuntemaan, että et ymmärrä ja hyväksy häntä, pidät ehkä moukkana tai vajakkina? Joillekin voi olla vaikea ymmärtää, että toinen ei mitenkään voi uskoa, kun itselle usko on niin tärkeä osa elämää ja voi kauhistuttaa, mitä seuraa jos ei usko? Jumalattoman asema vloi jopa hirvittää? Se että ollaan ihmisinä täysin eri aaltopituudella, voi ahdistaa herkkiä. Jospa tätä' henkilöä on joskus loukattu tai pilakattu uskomattominen taholta?
Olen kyllä sitä mieltä, että sinulla on oikeus jutella uskomisestasi ja myös siitä, että et usko?
Monia liikuttaa politiikkaan ja uskontoon, eettisiin kysymyksiin liittyvät asiat ja niistä voi keheytyä väittelyjä ja voimmakkaita tunnemylläköitä. Täsät syystä kai on yleisesti sovittu, että työpaikoilla, tuntemattomien parissa ja yleisissä tiloissa ei uskonnosta ja politiikasta ole fiksua alkaa juttelemaan. Pitää veistellä sitä small talk-jutustelua.
Tallaisia ajatuskia tuli mieleen.

Keskustelukumppaisi koki että sinä panit halvasta hänen uskonsa, hän kun uskoo että vain Jeesuksen kautta ihminen voi pelastua. Sen hän myös kertoi sinulle. Sinä ilmoitit hänelle suoraan uskovasi ettei sinun tarvitse pelastua mistään. Se on ristiriidassa hänen ja krisitillisen uskon ja Raamatun Sanan kanssa.

Uskova työkaverisi koki sielussaan tuskaa siitä että sinä et usko Jumalaan ja Jeesukseen etkä niin myöskään voi Raamatun Sanan ja hänen uskonsa mukaan pelastua niin kauan kuin pysyt uskosta osattomana. Uskova kärsii siitä kun hänen omaisensa ja ystävänsä eivät usko. Siksi he kertovat näistä asioista että mahdollismman moni voisi tulla uskovaksi ja pelastua. Ehkä työkaverisi itse on tullut uskoon kun joku uskova on hänelle kertonut näistä asioista.