Jatkaessaan matkaa on ihmisellä mahdollisuus kohdata niin monenlaisia erilaisia tilanteita. Niistä hieman seuraavaksi.
Eräänä päivänä hakeuduin L-kauppaan wc-paperin innoittamana. Samalla pohdin myös sitä, että päivälle pitäisi laatia myös ateriakokonaisuus. Valinnat kohdistuivat sillähetkellä nakkeihin.
Jo raakamaistaminen antoi naikeista hyvin epäilyttävän kuvan. Vaikka tiesin, että kyseisestä tuotteesta puuttuisi se perinteinen napakkuus, joka lajinsa parhailla edustajilla olisi, niin siltikin havaitsin, että kyseisessa tuotteessa oli jotain omituista.
Kun lopulta lämmitin ne mikroaaltouunilla, niin tulokseksi sain pistävän pahan maun.
Jota jouduin hetken pohtimaan. Ja jälkimauksi jäi teurajätteinen tuntuma. Kokemusta en voi suosittaa kenellekään. Enkä voi nähdä kyseisen nakkierän soveltuvuutta mihinkään.
Pisteet tuotteelle 0.5/10. Vieläkin puistattaa se makuelämys.
Viikon positiivisiin kokemuksiin ja yllätyksiin sisältyi erään kaverin vinkki paikasta, josta saisi hampurilaisia. Jossa ajattelin kohdistaa valintani parhaaksi mieltämääni vaihtoehtoon eli pekonihampurilaiseen.
Yllätys oli todella positiivinen, koska monesti kuluttaja joutuu tyytymään sämpylään, joka on sokeripullaa. Pihviin, joka on teollisin tuntuinen tai äärimmäisen ohut ja jänteinein. Hörsteiden lisätessä kokonais epämiellyttävyyden tunnetta, pekonien ollessa rasvaisen vetisiä ja kylmiä.
Mutta tässä tilanne oli kuitenkin toisin. Pekoni oli rapsakka ja suolainen (mutta ei liian suolainen), pihvi oli pinnaltaan kuivan rapsakka ja äärimmäisen makoisa, lihaisan makuinen ja sisältä mehukas. Tomaatti, joka monesti tuo hampurilaiseen sen äärimmäisen vastenmielisen vetisyyden ja pahaa makua, yllättikin kuivalla suutuntumallaan sekä kypsyydellään. Ja positiivisella maulla soveltuen todella hyvin kokonaisuuteen.
Myös salaatin kastike ja vihreä hörste osuus olivat täydelliset. Ketsuppi ei ollut sokerinen ja vetinen, vaan kuiva ja ehkä aavistuksen chilinen. Lisäksi sämpylä oli sitä kaikkea mitä ihminen siltä toivoo, eli se ollut sokerihöttö eikä hiiva jumpula.
Lisäksi konaisuus sisälsi arvioni mukaan jokerina jotain grilliauskastiketta pienen määrän. Kokonaisuus oli täten bueno.
Juomana meni jäätävän kylmä colajuoma.
Kokonaisuuden pisteet 11/10.
Mielenkiintoiseksi asiat tekee se, kuinka paljon niin monenlaisia erilaisia tapahtumia ja tilanteita voi mahtua ihmisen elintarvikemaailmaan. Toki jokainen toivoo, että voisi välttää elintarvikemaailman negatiiviset karikot. Mutta seuraamalla tarkkaan esim. alelaarien sisältöä voi valita itselleen tuotteet, joissa on riittävästi proteiniia.
Eräänä päivänä hakeuduin L-kauppaan wc-paperin innoittamana. Samalla pohdin myös sitä, että päivälle pitäisi laatia myös ateriakokonaisuus. Valinnat kohdistuivat sillähetkellä nakkeihin.
Jo raakamaistaminen antoi naikeista hyvin epäilyttävän kuvan. Vaikka tiesin, että kyseisestä tuotteesta puuttuisi se perinteinen napakkuus, joka lajinsa parhailla edustajilla olisi, niin siltikin havaitsin, että kyseisessa tuotteessa oli jotain omituista.
Kun lopulta lämmitin ne mikroaaltouunilla, niin tulokseksi sain pistävän pahan maun.
Jota jouduin hetken pohtimaan. Ja jälkimauksi jäi teurajätteinen tuntuma. Kokemusta en voi suosittaa kenellekään. Enkä voi nähdä kyseisen nakkierän soveltuvuutta mihinkään.
Pisteet tuotteelle 0.5/10. Vieläkin puistattaa se makuelämys.
Viikon positiivisiin kokemuksiin ja yllätyksiin sisältyi erään kaverin vinkki paikasta, josta saisi hampurilaisia. Jossa ajattelin kohdistaa valintani parhaaksi mieltämääni vaihtoehtoon eli pekonihampurilaiseen.
Yllätys oli todella positiivinen, koska monesti kuluttaja joutuu tyytymään sämpylään, joka on sokeripullaa. Pihviin, joka on teollisin tuntuinen tai äärimmäisen ohut ja jänteinein. Hörsteiden lisätessä kokonais epämiellyttävyyden tunnetta, pekonien ollessa rasvaisen vetisiä ja kylmiä.
Mutta tässä tilanne oli kuitenkin toisin. Pekoni oli rapsakka ja suolainen (mutta ei liian suolainen), pihvi oli pinnaltaan kuivan rapsakka ja äärimmäisen makoisa, lihaisan makuinen ja sisältä mehukas. Tomaatti, joka monesti tuo hampurilaiseen sen äärimmäisen vastenmielisen vetisyyden ja pahaa makua, yllättikin kuivalla suutuntumallaan sekä kypsyydellään. Ja positiivisella maulla soveltuen todella hyvin kokonaisuuteen.
Myös salaatin kastike ja vihreä hörste osuus olivat täydelliset. Ketsuppi ei ollut sokerinen ja vetinen, vaan kuiva ja ehkä aavistuksen chilinen. Lisäksi sämpylä oli sitä kaikkea mitä ihminen siltä toivoo, eli se ollut sokerihöttö eikä hiiva jumpula.
Lisäksi konaisuus sisälsi arvioni mukaan jokerina jotain grilliauskastiketta pienen määrän. Kokonaisuus oli täten bueno.
Juomana meni jäätävän kylmä colajuoma.
Kokonaisuuden pisteet 11/10.
Mielenkiintoiseksi asiat tekee se, kuinka paljon niin monenlaisia erilaisia tapahtumia ja tilanteita voi mahtua ihmisen elintarvikemaailmaan. Toki jokainen toivoo, että voisi välttää elintarvikemaailman negatiiviset karikot. Mutta seuraamalla tarkkaan esim. alelaarien sisältöä voi valita itselleen tuotteet, joissa on riittävästi proteiniia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nakki oli napakka??
sekä myös todella runsaalla proteiinikastikkeella täytetty.
Hyvä puoli asiassa on, että olen nyt taas myöskin 50€ rikkaampi.
Kaupan vessa ei ole lainkaan hullumpi paikka.
No jopas nyt. Aikamoinen irstailija susta tullutkin. No hyvä et rahas tulee :))
Oletko ikinä kuullut kunnollisesta, ravintorikkaasta, oikeasta ruuasta mitään? Siitä, joka selättää nälän.
Siis, et sitten lukenut, kun mä kirjoitin tosta hampparista. Se oli ihan bueno.
Ja cola oli freesaamassa.
Joskus jackpot, mut joskus ei. Aina ei voi onnistua.
Siis et ymmärtänyt. Ruokasi on moskaa ja ravintotietoutesi on nolla.
NIINKÖ ?
vaijn nin
Entäs keliakia ruoka maksaa liikaa,joten nälässä on välillä oltava.
Leipä on 5kertaa kalliinpaa ,kuin tavan kansalaisen.
Perunaa syön monessa muodossa se on edullista,mutta välillä tympii..
Yhteiskunta ei ole tasaarvoinen.
Eikö mummo tunne porkkanaa, lanttua, sipulia, ym. juureksia, hedelmiä, marjoja, salaatteja, kaikkia sadanlaisia maitotaloustuotteita, lihaa, kalaa ... Keliaakikon leipää voi leipoa myös itse.
Tein joskus keliaakikkovieraalle sienipiirakan, jonka pohjassa oli perunaa (keitetty, kylmä, kuorittu, muusattu soseeksi), rasvaa, munaa, en muista Maizena- vai perunajauhoja, kohotusaineena leivinjauhe muistaakseni ja täytteet päälle. Kaikki keliakikolle sopivia. Lämpimälle piirakalle voi tehdä myös kerma- / kermaviilikastikkeen 'kruunuksi'. Ja tarjota hyvän salaatin kanssa.
Perunasta saa kyllä niin monenlaista erilaista täytteillä, lisukkeilla tai ilman, että ei ehdi tympiintyä. Peruna on perusruoka ja ihan turhan takia väheksytty nykyään.
Älä viitsi kurkiainen puhua nakeista ja lihiksistä... ne on mun herkkuu enkä pysty ostaan kun on 20 senttiä tilillä rahaa. Neljä viikkoa olisi sillä pärjättävä.. mitä mä syön kun heinäkään ei ole vielä kasvanut.
niin saat rahaa!
Nälkäkurkiainen on paras =)
"yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen" no ei ole, mutta ei sitä ole kukaan luvannutkaan tasa-arvoiseksi sinulle.
Älkää syökö saastaa. Kaveri söi muutaman kuukauden halvinta maksalaatikkoa sillä seurauksella että koiran silmät alkoivat katsoa eri suuntiin. Luomusoijaa einesten tilalle ja parina päivänä viikossa oikeaa lihaa, niillä pärjää.