Biologinen kello ahdistaa

Itsekäs suomi akka tekee juurikin noin.
Tee palvelus ja jää yksin tai lennä keniaan ja adoptoi sieltä 10 mustapäätä ja jää sinne äläkä tuo niitä tänne!

Minua ahdistaa koska täytän kohta 40 vuotta. En ole löytänyt kivaa ja fiksua naista, tai ainakaan sellaista, joka olisi minusta kiinnostunut. Tuntuu, että elämä on mennyt jo melkein ohi. Minulla ei ole elämässä paljon muuta kuin työ.

Munasolut voi nykyään jäädyttää myöhempää ajankohtaa varten. Itsestäni oli yllättävää, miten vähän Suomessa naiset on sitä vaihtoehtoa käyttäneet. Jos kolmikymppisenä jäädyttää niitä vielä suht nuoria munasoluja, voi helposti laittaa sen kellon tikittämästä pauselle 15-20 vuodeksi.

Tuo ajattelutapa on eräs syy miksi en suostu kiirehtimään, vaikka neljä kymppiä lähestyy eikä kokemuksia naisista ole.

Monella naisella on kiire, äkkiä hyvä mies ja lapsia. Minun näkemykseni on että 1. seurusteluvuoden aikana on liian aikaista edes harkita lasten hankkimista, enkä missään tapauksessa lähde suhteeseen jos tuntuu siltä että ykkösasia on lasten hankkiminen ja mies on väline lasten hankkimiseksi. Onnellinen sinkkuelämä voittaa helposti onnettoman avioliiton.

Nyt joku varmasti huomauttaa että väliäkö sillä on mitä kokematon luuseri ajattelee...mutta jos minulle ei ole kiirettä, niillä kysytymmillä miehillä on minuakin vähemmän halua lähteä suhteeseen joka perustuu ainoastaan naisen tarpeeseen saada lapsi ja nopeasti. Se pitkä, komea, alle 40v uramies on kyllä huomannut ettei naisista ole pulaa.

Toivottaisin ap:lle onnea etsintään, jos hän olisi liikkeellä rehellisesti. Mutta hän ei ole, siispä toivon ettei kukaan lankea hänen ansaansa.

Mulla on sama ongelma miehenä. Tuntuu, että sopivaa naista vain ei löydy.. On käyny mielessä, että josko vain siittäisi jonkun naisen ja näin saisi jälkeläisiä ilman parisuhdetta..Huonoon suhteeseen minusta ei ole. Netistähän saattaisi hyvinkin löytää jonkun naisen, joka hakee siittäjää ilman sitoumuksia.
Mutta herääkö sitten isän vaistot ja kävisikin niin, että haluaa olla lapsen elämässä mukana?

Ymmärrän. Itselläni tulee ensi kesänä 29v täyteen ja pakko sanoa että saman suuntaisia fiiliksiä on tullut.Ja vaikka miehillä biologinen kello ei raksutakaan ihan niin kovasti kuin naisilla, siltikään en haluaisi en haluaisi lapsia kauheasti yli 30v:nä.On nimittäin myös lasten kanssa jaksamiskysymys enkä halua kasvattaa yli 50v:nä jotain teiniä.

Ja ajatuksena voisin heittää, että vaikka tilanne alkaa painamaan mieltä ja kello raksuttaa niin en ihan vielä menisi tekemään viimeisintä ratkaisua.Tosi asia kun on että et oikeasti tiedä, onko se ihana mies jo ensi kesänä tai sitä seuraavana tulossa.

Itse ajattelen siis noin myös omalla kohdallani.Olen laittanut vastapainoksi ajatuksen "jostakin naisesta" jonka kanssa perustan perheen, ilman syvällisempää kiinnostusta suhteeseen. Ensinnäkin,olisin itse onneton ja pettynyt itseeni koska haluan parisuhteen jossa molemmat rakastavat toisiaan.Tuon "jonkun naisen" kanssa saattaisin tulla toimeen ihan ok, mutta eipä siinä olisi sen suurempaa tunnetta.Tyhjänpäiväistä siis minulle.
Sitten, jos ajattelen lapsia, on mielestäni jollain tavoin väärin tehdä suhteeseen millä ei ole pidemmällä tähtäimellä mitään tulevaisuutta.Jokainen lapsi kun on ansainnut rakastavan kodin eikä vanhempien riitaisaa elämää joka lopulta päätyy eroon.Tuossa tulee myös raha kysymykset, kumman luona lapsi on milloinkin yms.
Kaikki eivät myöskään halua ryhtyä parisuhteeseen, missä on toisella on jo valmiiksi lapsia.

Joten, jos tuota asiaa miettii syvällisemmin, odotan ainakin itse enemmin sitä "oikeaa neitiä" kuin lähden sotkemaan omaani, naisen sekä lapsen elämää koska vain minulla itselläni on tarve parisuhteelle sekä elämän etenemiselle.

"ehkä teen sit niin että menen naimisiin tylsän miehen kanssa ja teen 2 lasta ja sitten eroan ja jatkan taas etsimistä... "

Noin muutkin naiset tekee. Mene vaikka katsomaan treffi palstaa niin siellä ne muut naiset etsii sitä jännä miestä kun kiva mies ei kelvannut muuhun kun lapsen siittämiseen-

Miksi pitää mennä naimisiin? Varmasti monet suostuisivat panemaan sinua, kunnes tulet raskaaksi ja kirjallisella sopimuksella, ettei miehen tarvitse maksaa elareita. Tosin ilmeisesti tässä niitä oletkin hakemassa? Teet lapsia, jotta saisit viinarahaa.

Jospa vain kävisit panettamassa itsesi paksuksi jollain tuntemattomalla baaripokalla ja maksatat elarit valtiolla. Turhaa sinä ketään vastentahtoista lapsiprojektiisi sotket.

Onneksi itse olin juuri tuossa iässä pitkässä avoliitossa fiksun kanssa. Ollaan jo erottu, mutta molemmat olemme tyytyväisiä että lapset tuli saatua maailmaan.

Neuvo naisille ja miksei miehillekin: Kyllä ne lapset kannattaa tehdä ajoissa fiksun kanssa, vaikkei se parisuhde ja sen intohimot ole kuin rakkauselokuvassa. Turha luulla että aidan toisella puolella on vihreämpää tai että nurin takaata tulee vieläkin parempi. Mitä pidempää odotat tuossa iässä, sitä pahempi asennevamma tulee. Vaatimukset kasvavat ja kukaan ei kelpaa.

Kannattaaks lapset tehdä isekkääst syyst ko joku biologinenkello?
Niist kuiteski vastuusoltava kokoelämä vaik kuin 18 olisivat ja eltusvastuu loppuu.
ennenvanhaa ihmiset teki ehkä rakkaudest lapsii mut nykysi se tuntuuolevan melkeesamaa ko koiran tai kissanotto et se tuntuu silhetkel hyvält.

Ite en lähtis moiseen kelkkaan mukaan :) Ja onpa tuo alkanu tuntuun siltä etten edes lapsia halua. Jos nyt pidän senki vaihtoehdon avoinna niin ei ainakaan vielä pitkään aikaan, mut todennäköisesti en ollenkaan haluis ellei joku käännä päätä ts. olis täydellinen sillai et pystyis luottaan 100 varmasti ,ym..