On tuulinen sunnuntai

Eräällä rajanylityspaikalla tuuli puhaltaa ja saa aikaan vilun väristyksiä. Sisällä oli lämpimämpi. Toista tuntia kestäneen aamukahvin jälkeen on aika näyttäytyä pihalla edes kerran päivässä. Ulkona parveilee 10 tullitarkastajaa ja lisäksi useita rajavartijoita. Sisätiloissa on henkilöstöä vielä enemmän. Valvontatehtäviä hoidetaan kahden virkamieskunnan voimin vaikka yksi riittäisi hyvin. Paikalla olevista tullitarkastajista miltei puolet on esimiehiä. Poliisin saama huomio esimiesten suuresta määrästä suhteessa henkilöstöön ei ole ilmeisesti vaikuttanut muuhun virkamieskoneistoon. Alkuviikon sairaspoissaoloista huolimatta sairaana ei ole nyt kukaan. On sunnuntai, ja tuplapalkka.

Viisi autoilijaa odottaa pääsyä raja-aseman pihaan. Lopulta yksi tullitarkastaja suorittaa päivän työnsä ja päästää autot pihaan. Hän vasta opettelee tätä vaativaa tehtävää ja muut vahtivat vieressä. Hän kyllä oppii, onhan hän isänsä poika. Sopivaa tarkastuskohdetta ei tällä kertaa löytynyt. On aika pitää kahvitunti. Liikenne on hiljaista mutta sunnuntaina tehdään varmuudeksi pidennettyjä vuoroja. Linja-autoja ei näy ja rekkaliikenne alkaa vasta illalla. Sisällä tuuli ei haittaa. Tullaushenkilöstö surffaa netissä ajan kuluksi. Läpivalaisulaitos puolestaan ilmoittaa laitteistoon tulleesta viasta. Onneksi henkilöstöllä on tekemistä, netti ja elokuvat. Yksi selaa uutisia ja kauhistelee uutista poliisin resurssien pienentämisestä ja ihmettelee mihinköhän ne resurssit katoaa. Kauheaa, että koulutettuja poliiseja on työttömänä. Onneksi me olemme turvassa kansan katseilta, hän miettii.

Samaan aikaan nimimerkki Late Lapista juo aamukahvia ja trollaa Suomi24:ssä. Tällä kertaa hänellä on tärkeää asiaa. Hän tietää Suomen vanhusten huollon huonosta tilasta ja kertoo jopa vangeilla olevan paremmat oltavat. Resurssipula iskee eniten sinne kenen puolta ei pidetä, naisvaltaiselle hoitoalalle. Ja kärsijöinä ovat ennen kaikkea vanhukset. Ja se mikä on varmaa, on se, että hoitoalalla ei yhteiskunta kustanna leikkimielisiä urheilukilpailuja kalliine hotelliöineen Suomessa ja ulkomailla. Tasan ei mee nallekarkit siinäkään mielessä.

Samaan aikaan eräässä hoitolaitoksessa kaksi hoitajaa hoitaa 30 potilasta. Kolmas hoitaja on sairastunut burnoutiin eikä sunnuntaiksi ole lupaa ottaa sijaista. Yhteiskunnan resurssit ovat vähissä. Osa vanhuksista makaa ulosteet housuissa ja omaiset syyllistävät hoitajia. Kaikkia ei ehdi auttamaan. Hoitaja avaa ikkunan ja nenään kantautuu tuulen mukana raitista ilmaa. Se olikin päivän kohokohta. Voikun löytäisi työpaikan jossa ei tarvitse tehdä mitään mutta ei kai sellaisia voi olla oikeasti olemassa (?), hän pähkäilee. Sitten haaveilu on lopetettava ja on kiirehdittävä auttamaan seuraava vanhus suihkuun. Nettiin ei ole lupa mennä eikä kyllä ehtisikään.

Kahvin tuoksu katkaisee ajatuksen...