Seiskalive osa 3.

Keskiviikkona 19.2 järjestin selkkauksen Mojon kanssa eli kummaltakin tuli toista vastaan hyökkäyspostaus. Tämän tarkoituksena oli saada Osho entistä enemmän vakuutettua siitä, että Mojo todellakin on hänen leirissään. Osho haistoi kuitenkin palaneen käryä ja perääntyi. Tässä vaiheessa Oshon energia oli kuitenkin lopussa ja hän poistui sevenistä. Helmikuun sota oli siis ohi 20.2, mutta liittoumani Gåsån kanssa jatkui. Mojo otti tässä vaiheessa hatkat saatuaan Osholta varoituksen sähköpostitse. Mojo pelkäsi Oshon nostavan tutkinnan epäilyksistään meidän aikeistamme julkaista kirjesalaisuuden piiriin kuuluvia sähköposteja. Rikosta ei tuolloin ollut vielä tapahtunut, mutta selvä aie siihen oli ja Mojo oli koko sodan ajan vakuuttanut tekevänsä kaikkensa Oshon tuhoamiseksi. Varmistin asian häneltä vielä hänen palattuaan Kuopiosta maanantaina 17.2 ja tuolloin hän vakuutti minulle, että oli kietonut Oshon pikkurillinsä ympärille ja että ei ollut unohtanut sitä, että Osho häntä jahtasi joulukuussa. Tuolloin Mojo oli edellisen kerran lähtenyt sevenistä ja hän kertoi minulle syyn olleen juuri Oshon häntä kohtaan suorittama vaino.

Gåsålle ehdotin, että perustettaisiin pahisten kerho, koska olin kyllästynyt omaan lässykerhooni. Sevens black hand perustettiinkin tiistaina 25.2 ja ihanien kerhosta siihen ilmoittautui minun lisäkseni Mediana, mutta hänen osaltaan en ole varma, ymmärsikö hän täysin mihin oli lähtenyt mukaan. Sen oli määrä olla rähinäkerho, joka iskee kaikkeen mahdolliseen ja tappaa kaiken tielleen osuvan talossa ja puutarhassa. Tämä kaikki oli välttämätöntä, jotta voisin todella saavuttaa Gåsån luottamuksen ja päästä häneen käsiksi. Tiesin kaiken aikaa Gåsån ottavan kuvakaappauksia minun viesteistäni ja ensimmäisen kerran hän käytti niitä hyväkseen samana päivänä kun Sevens black hand perustettiin. Tämä tapahtui Jasminin Stalkkerin kanavalla, kun olin julkaissut Stalkkerista epäasiallisen kommentin. Gåså antoi minulle mahtikäskyn ja vaati siinä minulta anteeksipyyntöä. Tässä vaiheessa tiesin, että aikaa ei ole vetäytyä twitterin suojiin neuvotteluihin ja päätin nöyrtyä anteeksipyyntöön.

Otin pari päivää myöhemmin asian Gåsån kanssa esille ja ilmoitin hänelle, että mahtikäskyjä en jatkossa häneltä ota vastaan. Tämä johti sanasotaan välillämme ja olimme siis jälleen toistemme ykkösvihollisia. Sunnuntaina 2.3 keskustelin uudelleen aikeistani Gåsån löytämiseksi Anna-Sofian kanssa. Olimme eronneet kaksi viikkoa aiemmin, mutta päättäneet pysyä ystävinä. Anna-Sofia sai minut vakuuttuneeksi, että hankkeesta Gåsån löytämiseksi kannattaa luopua. Sevens black handin toiminta ei koskaan käynnistynyt ja kerho on nyt siis kuopattu. Gåså on ykkösviholliseni varmasti niin pitkään kuin molemmat sevenissä olemme. Meidän sodat alkoivat syyskuussa ja olen oppinut häntä kunnioittamaan vastustajana. Liittouman aikaisissa strategiapalavereissa ei pelkästään oltu vakavia, vaan myös huumori välillämme lensi. Nautimme molemmat siitä, että saimme härnätä Oshoa ja pidimme häntä parhaana mahdollisena viihteenä juuri siksi, että hän reagoi niin vahvasti kaikkeen. Me yhdessä olimme sotakone, joka haki vertaistaan. Helmikuun sota on merkittävä osa sevenin historiaa ja olen onnellinen, että sain sen kokea. Gåså ja minä olemme sevenin ehdottomia supertähtiä, vaikkakaan emme sentään wc-ankan veroisia.


Ronnie´s back!
Seven and the ragged tiger!