Tuntuu etten jaksa enää menetin rakkaan tyttäreni pari päivää sitten..Syöpä vei rakkaan 14v tyttöni enkä tiedä mitä minun pitäisi ajatella tai sanoa on aivan järkyttävän ikävä lastani. En ole ehtinyt aloittamaan hautajais järjestelyitä en mitään en yksinkertaisesti jaksa...en voi ymmärtää että lapseni on poissa eikä tule enää koskaan takaisin kotiin....
Miten te muut olette selvinneet lapsenne kuolemasta? vai selviääkö tästä koskaan..
Miten te muut olette selvinneet lapsenne kuolemasta? vai selviääkö tästä koskaan..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa suureen suruusi..Lapsen menettäminen on pahinta mikä vanhempia voi kohdata...
Kiitos...2 vuotta tyttäreni jaksoi taistella syöpää vastaan kunnes nukkui pois sairaalassa...en voi hyväksyä tätä en ikinä !
Olen pahoillani lapsesi poismenon johdosta. Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu itse menetin rakkaan poikan 16vuotiaana. Oman käden kautta päätti lähteä..Tuntuu niin väärältä ajatella että oma lapsi on lähteny täältä ennen minua...:'(
Hei,
Otan osaa. Lapsen menettämistä pahempaa on vaikeaa kuvitella. Ymmärrän hyvin, että et ole jaksanut aloittaa hautajaisjärjestelyjä tai muutakaan. Tuollaisessa surussa energia helposti menee vain olemiseen. Se on täysin ymmärrettävää.
Jos sinusta tuntuu, että haluat jutella yksityisesti jonkun ihmisen kanssa, niin kirkon chat on saatavilla täällä:
https://www.facebook.com/#!/kirkkosuomessa/app_177794048978925
Toivottavasti sinulla on ihmisiä ympärilläsi. On hyvä, jos ei tarvitse jäädä yksin. Varmaan mikään ei voi nyt lohduttaa, mutta jos joku voi ainakin olla vierellä.
Vilppu H.
pappi
munki skidi kuoli..tappo ittesä
Lisää samasta aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4327000
Lapsen menettäminen on yhtä helvettiä suoraan sanottuna..Olen itse joutunut kantamaan myös tyttäreni haudan lepoon niin syöpä vei hänet myös...viimeiset päivät olimme isän kanssa koko ajan tytön luona ja ei ollut mitään ihanaa katseltavaa kun oma ainokainen kuolee ja kun tajuaa sen että hän ei tule enää ikinä takaisin..tyttömme oli vain 8vuotias kuollessaan..Lämmin osan otto kuitenkin aloittajalle..
Miten voi auttaa äitiä surun kanssa
Olen 14 . Ja pikkuveljeni kuoli syöpään lun hän oli2v .
Itse en ikinä pääse yli surusta on kuukausia jolloin en ajattele asiaa. Ja viikkoja jolloin joka yönä itken ja katson näitä palstoja vaikka kuolemasta on jo 1v melkkein. Äitini romahti kun pikkuveljeni kuoli. Hän vaikutti että hän olisi nyt "päässyt sen yli" mutta silt tunnen äitini. Ja haluaisin neuvoja miten voisin piristää äitini mutta en liian suorasukkIsesti
Miten voi auttaa äitiä surun kanssa
Olen 14 . Ja pikkuveljeni kuoli syöpään lun hän oli2v .
Itse en ikinä pääse yli surusta on kuukausia jolloin en ajattele asiaa. Ja viikkoja jolloin joka yönä itken ja katson näitä palstoja vaikka kuolemasta on jo 1v melkkein. Äitini romahti kun pikkuveljeni kuoli. Hän vaikutti että hän olisi nyt "päässyt sen yli" mutta silt tunnen äitini. Ja haluaisin neuvoja miten voisin piristää äitini mutta en liian suorasukkIsesti
Hyvä lapsesi menettänyt äiti ! Et ole surusi kanssa yksin. Meitä on paljon vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa. sinulla on sukulaisia ja ystäviä, jotka surevat menetystäsi yhtälailla kuin sinäkin. Moni vaan ei saa sanotuksia ja puetuksi sanoiksi niitä myötäelämisen tunteita ja saattaa joskus jopa tuntua, että kukaan ei välittäisi sinusta ja surustasi.
Olemme menettäneet oman 18-vuotiaan poikamme reilu 3 vuotta sitten autoturmassa. Se kesäinen ilta ja tieto tapaturmasta tuli kertaheitolla kuin isku vasten kasvoja. Sen surun kanssa olemme oppineet elämään, vaikkei sitä päivää olekaan, etteikö oma poika olisi mielessä.
Koeta tarttua niihin arkipäivän töihin ja rutiineihin mahdollisimman pian kiinni, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. Pidä omasta terveydestäsi huolto ja koeta jaksaa, vaikka kuinka välillä ahdistaa. Se on ollut ainakin meille parasta surutyötä.
Vaikka jostakin ulkopuolisesta saattoi tuntua, että suremmeko omaa lastamme ja miksi emme ole masentuneita jne... Ne muistot ovat siellä sisällämme ja perheen kanssa jo voimme puhua kaikista asioista, jotka liittyvät poikaamme. Sisärukset muistelevat kaikkia niitä hienoja hetkiä, jotka ovat voineet kokea yhdessä.
Anna hienon ja mieleenpainuvan musiikin täyttää lapsesi hautajaiset. Ne kantavat kaikkien muistoissa läpi elämän paljon paremmin, kuin paatoksellinen tilaisuus. Tee siitä sellainen tilaisuus, millaisen olisit oman tyttäresi olettanut haluavan siitä.
Voimia sinulle viestin aloittaja
Otan osaa sinullekin
Otan osaa suureen suruusi,
itse menetin pokani 9kk sitten, hän menehtyi rattijuopon vuoksi.
En tiedä millä olen tämän ajan eteenpäin mennyt, tietysti ensin oli hautajaisjärjestelyt,- uurnanlasku,- perunkirjoitus ja nyt vieläkin odotamme oikeudenkäyntiä.
Itse hain apua psykologilta, -psykiatrilta ja papilta, sekä kävin Sos mielenterveysseuran vertaistuki tyhmässä ja näiden jälkeen hakeuduin yksityiselle traumaterapeutille.
Kamala sanoa, mutta vieläkin olen aivan shokissa ajoittain ja toimintakyky,- keskittyminen on nollassa ja vaikka minulle on kuinka ja paljon hoettu, että sinulla on vielä muitakin lapsia, niin ei ole auttanut.
Kuitenkin olen eteenpäin jollain mennyt, kun ei vaihtoehtoja ole, suru ja ikävä ovat läsnä koko ajan.
Sydämestäni toivon sinulle, -perheellesi voimia ja jaksamista.
Otan osaa suureen suruusi.Tiedän mitä käyt läpi menetin oman tyttäreni 26.5.2016 syöpä vei lapseni.En tiedä miten tästä selviää.Apua on pitänyt hakea.Maailma romahti kerralla.