Miksi usko on tärkeintä?

Myötätuntoinen muita ihmisiä kunnioittava ja rakastava ihminen. Esimerkiksi Dalai Lama vaikuttaa sellaiselta, että ansaitsisi pelastua. Tai vaikka Mahatma Gandhi. Tai kuka tahansa tavallinen ihminen, joka ei pahaa tee.

ihmetyttää kirjoitti:

Myötätuntoinen muita ihmisiä kunnioittava ja rakastava ihminen. Esimerkiksi Dalai Lama vaikuttaa sellaiselta, että ansaitsisi pelastua. Tai vaikka Mahatma Gandhi. Tai kuka tahansa tavallinen ihminen, joka ei pahaa tee.

Lue lisää

Saako koskaan tehdä pahaa? Ovatko Dalai Lama tai Mahatma Gandhi olleet aina ja kaikkialla kilttejä?

En millään tavalla halua väheksyä kysymystäsi. Haluan vain keskittyä hyvän tarkempaan määrittelyyn. Hyvän ihmiseksi määrittelit sellaisen, joka on muita ihmisiä kunnioittava ja rakastava. Hyviä ihanteita, mutta itse en usko, että kukaan voi aina olla täysin myötätuntoinen, kunnioittava ja rakastava.

(Lut)erilainen kirjoitti:

Saako koskaan tehdä pahaa? Ovatko Dalai Lama tai Mahatma Gandhi olleet aina ja kaikkialla kilttejä?

En millään tavalla halua väheksyä kysymystäsi. Haluan vain keskittyä hyvän tarkempaan määrittelyyn. Hyvän ihmiseksi määrittelit sellaisen, joka on muita ihmisiä kunnioittava ja rakastava. Hyviä ihanteita, mutta itse en usko, että kukaan voi aina olla täysin myötätuntoinen, kunnioittava ja rakastava.

Lue lisää

Toki joskus, edes vähän, kuten kaikki.

Dalai Lama ja Mahatma Gandhi ovat varmasti olleet enemmän hyödyksi ihmiskunnalle kuin haitaksi. Tai vaikka Buddhisti-munkit. Tuskin kovin pahoja ovat, kun eivät edes kärpästä tapa.

ihmetyttää kirjoitti:

Toki joskus, edes vähän, kuten kaikki.

Dalai Lama ja Mahatma Gandhi ovat varmasti olleet enemmän hyödyksi ihmiskunnalle kuin haitaksi. Tai vaikka Buddhisti-munkit. Tuskin kovin pahoja ovat, kun eivät edes kärpästä tapa.

Lue lisää

Arvostan Dalai Lamaa ja Mahatman Gandhia sen vuoksi, miten molemmat ovat olleet rauhaa edistäviä ja kuinka he ovat sen eteen nähneet vaivaa. Ongelmaksi muodostuu se, että kuka päättää kenen teot ovat tarpeeksi hyviä. Saako valehdella? Saako pettää puolisoa? Saako puhua toisista pahaa? Saako sanoa kauniita asioita, mutta oikeasti ajatella toisin? Yritän näillä sanoa, että kukaan ei ole täydellisen hyvä. Jos hyvää tehneet pelastuvat, jonkun täytyy "laskea rimaa", ja katsoa joitakin ei-hyviä asioita läpi sormien. Saatko ajatuksestani kiinni?

(Lut)erilainen kirjoitti:

Arvostan Dalai Lamaa ja Mahatman Gandhia sen vuoksi, miten molemmat ovat olleet rauhaa edistäviä ja kuinka he ovat sen eteen nähneet vaivaa. Ongelmaksi muodostuu se, että kuka päättää kenen teot ovat tarpeeksi hyviä. Saako valehdella? Saako pettää puolisoa? Saako puhua toisista pahaa? Saako sanoa kauniita asioita, mutta oikeasti ajatella toisin? Yritän näillä sanoa, että kukaan ei ole täydellisen hyvä. Jos hyvää tehneet pelastuvat, jonkun täytyy "laskea rimaa", ja katsoa joitakin ei-hyviä asioita läpi sormien. Saatko ajatuksestani kiinni?

Lue lisää

Saan toki, mutta kun sanot, että kuka päättää, että kuka on tarpeeksi hyvä pelastumaan, niin eikö se nimenomaan Jumala päätä? Tuntuu kovin kummalliselta, että Buddhalaismunkit joutuisivat helvettiin vain, koska eivät usko kristinuskon Jumalaan. Onko Raamatussa joku kohta, missä sanotaan selvästi, että ainoastaan usko pelastaa?

ihmetyttää kirjoitti:

Saan toki, mutta kun sanot, että kuka päättää, että kuka on tarpeeksi hyvä pelastumaan, niin eikö se nimenomaan Jumala päätä? Tuntuu kovin kummalliselta, että Buddhalaismunkit joutuisivat helvettiin vain, koska eivät usko kristinuskon Jumalaan. Onko Raamatussa joku kohta, missä sanotaan selvästi, että ainoastaan usko pelastaa?

Lue lisää

"Saan toki, mutta kun sanot, että kuka päättää, että kuka on tarpeeksi hyvä pelastumaan, niin eikö se nimenomaan Jumala päätä?"
- Ymmärrän näkökulmasi. Jos Jumala kerta voi päättää, eikö hän voi päättää myös niin, että ainoastaan täydelliset (tai kuten kristityt asian ilmaisevat: synnittömät) pelastuvat? Jos ajatellaan sen riittävän, että yrittää parhaansa, on rajaa vaikea vetää. Tämä helposti johtaa siihen ajatukseen, että joko kaikki pelastuvat, tai sitten vain tarpeeksi hyvät tyypit.

"Onko Raamatussa joku kohta, missä sanotaan selvästi, että ainoastaan usko pelastaa?"

En tiedä kuinka tuttu Raamattu sinulle on, mutta uskon kautta pelastuminen on sen ydinasioita. Kysymys on siitä, kuka kelpaa ja kestää pyhän, eli täydellisen ja virheettömän Jumalan edessä, ja siten pelastuu. Sellaista, joka kelpaa, kutsutaan Raamatussa vanhurskaaksi. Näin roomalaiskirjeessä asia on ilmaistu.
Eli Room. 3:28:"Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja"

Lain vaatimat teot ovat, lyhyesti selitettynä, niitä oikeita ja hyviä tekoja, joita ihmisten tulisi aina tehdä.

Kerro toki, jos selitin liian epäselvästi. Kello on sen verran, ettei ajatus meinaa enää luistaa kunnolla :-)

Kuka hullu kadotukseen haluaisi kärsimään, jos sellainen olisi olemassa?

Osa ihmiskunnasta tajuaa, että kuolemanjälkeinen elämä on satua, mutta se ei tarkoita, että nämä tervejärkiset ihmiset haluaisivat kadotukseen, jos sellainen olisi.

Kirkon oppi, että pelastukseen tarvitaan uskoa, johtuu tietenkin kirkon halusta hallita ihmisiä ja tienata sillä. Jolleivat ihmiset usko pappien puiheita, kirkon vaikutusvalta katoaa kuin tuhnu Saharaan.

Jos jumala olisi olemassa, hän voisi aivan hyvin ottaa hyvät (tai vaikka viisaat) ihmiset seurakseen taivaaseen, vaikkei kirkkoa olisi ikinä edes perustettu. Tuollainen oppi, vaikka olisi tottakin, ei vain tarjoaisi uskonnosta hyötymään pyrkiville mitään markkinarakoa. Siksi he eivät opeta niin.

ajattele tarkemmin kirjoitti:

Kuka hullu kadotukseen haluaisi kärsimään, jos sellainen olisi olemassa?

Osa ihmiskunnasta tajuaa, että kuolemanjälkeinen elämä on satua, mutta se ei tarkoita, että nämä tervejärkiset ihmiset haluaisivat kadotukseen, jos sellainen olisi.

Kirkon oppi, että pelastukseen tarvitaan uskoa, johtuu tietenkin kirkon halusta hallita ihmisiä ja tienata sillä. Jolleivat ihmiset usko pappien puiheita, kirkon vaikutusvalta katoaa kuin tuhnu Saharaan.

Jos jumala olisi olemassa, hän voisi aivan hyvin ottaa hyvät (tai vaikka viisaat) ihmiset seurakseen taivaaseen, vaikkei kirkkoa olisi ikinä edes perustettu. Tuollainen oppi, vaikka olisi tottakin, ei vain tarjoaisi uskonnosta hyötymään pyrkiville mitään markkinarakoa. Siksi he eivät opeta niin.

Lue lisää

Tuossa se oikea vastaus tuli. Koska Jumalaa ei voi havaita, mitata, testata tai muutenkaan todentaa, ainoa asia mikä pitää Jumalan hengissä, on usko. Ilman uskoa Jumala kuolisi ja menettäisi merkityksensä ihmisten elämässä ja vaipuisi unohduksiin. Jotta Jumala ei vaipuisi unohduksiin, pitää olla uhka ja mikä isompi uhka voisi olla kuin ikuinen kärsimys? Ei kukaan halua kärsiä ikuisesti. Tuolla (irrationaalisella) pelolla on helppo hallita ihmisiä ja heidän käyttäytymistään, koska hinta, minkä uskomatta jättämisestä joutuu maksamaan (ikuinen kärsimys) on liian iso ja siksi moni ei uskalla jättää uskomatta.

Loppujen lopuksi uskonto, tai uskonnot, on evoluution tuottama tapa hallita populaation selviytymistä ja luoda mahdollisuus jatkaa perimää. Koska olemme selvästikin kehittymässä lajina, tieteen ja koulutuksen ansiosta, alamme ymmärtämään, millä oikeasti on väliä lajin selviytymisen kannalta ja uskonto alkaa menettämään merkitystään ja siirrymme oikeisiin metodeihin ihmiskunnan selviämisen edistymisen turvaamiseksi. Nyt ja tulevaisuudessa uskonnot ainoastaan jarruttavat kehitystä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikkia (myös uskovia) koulutetaan näkemään todellisuus sellaisena kuin se on. Meillä on oikeita uhkia ja helvettiin tai kadotukseen joutuminen ei ole yksi niistä.

Arvostan mielipidettäsi. Moni uskova elää varmasti hyvää elämää ja on hyvä ihminen. Usko heille sallittakoon, jos sen avulla ovat parempia ihmisiä ja onnellisia.

Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa ymmärtää uskoa Jumalaan, koska juuri mikään tässä maailmassa ei anna aihetta olettaa, että Jumalaa olisi olemassa. Oikeastaan suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta antaa meidän olettaa, että raamattu ei ole yhteensopiva havaitsevamme todellisuuden kanssa.

Tämä tarkoittaa siis luomiskertomusta ja kaikkea muuta, joka on keskeisessä osassa kristillisen uskon kanssa. Moraali on yhteiskunnan (=ihmislajin) demokraattisesti luomaa ja nojaa myötätuntoon lähimmäistä (=lajitovereita) kohtaan.

Sitä ei varmaan kukaan voi kieltää, että turhan kärsimyksen aiheuttaminen on kaikilla mittareilla turhaa ja ehdottomasti moraalitonta. Jos tämä kristinuskon Jumala on olemassa, ja oletamme Hänen olevan kaikkivoipa, emme mitenkään voi tulla siihen tulokseen, että Jumalaa olisi olemassa. Se on kaikella tavalla älyllisesti, ja moraalisesti, kestämätön päätelmä.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset puhaltaisivat yhteen hiileen ja pyrittäisiin edistämään sekä ihmisten, että kaiken elämän, hyvinvointia. Se on meidän kaikkien etu ja ehdoton vaatimus sille, että elämä jatkuu ja on elämisen arvoista. Uskonto luo ainoastaan ristiriitoja meidän ihmisten välillä ja on näin vahingollista pitkällä tähtäimellä, vaikka se onkin juuri nyt helpottava ajatus. Ollaan siis ihmisiä ihmiselle ja pyritään parantamaan tätä maailmaa.

niin että näin kirjoitti:

Arvostan mielipidettäsi. Moni uskova elää varmasti hyvää elämää ja on hyvä ihminen. Usko heille sallittakoon, jos sen avulla ovat parempia ihmisiä ja onnellisia.

Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa ymmärtää uskoa Jumalaan, koska juuri mikään tässä maailmassa ei anna aihetta olettaa, että Jumalaa olisi olemassa. Oikeastaan suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta antaa meidän olettaa, että raamattu ei ole yhteensopiva havaitsevamme todellisuuden kanssa.

Tämä tarkoittaa siis luomiskertomusta ja kaikkea muuta, joka on keskeisessä osassa kristillisen uskon kanssa. Moraali on yhteiskunnan (=ihmislajin) demokraattisesti luomaa ja nojaa myötätuntoon lähimmäistä (=lajitovereita) kohtaan.

Sitä ei varmaan kukaan voi kieltää, että turhan kärsimyksen aiheuttaminen on kaikilla mittareilla turhaa ja ehdottomasti moraalitonta. Jos tämä kristinuskon Jumala on olemassa, ja oletamme Hänen olevan kaikkivoipa, emme mitenkään voi tulla siihen tulokseen, että Jumalaa olisi olemassa. Se on kaikella tavalla älyllisesti, ja moraalisesti, kestämätön päätelmä.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset puhaltaisivat yhteen hiileen ja pyrittäisiin edistämään sekä ihmisten, että kaiken elämän, hyvinvointia. Se on meidän kaikkien etu ja ehdoton vaatimus sille, että elämä jatkuu ja on elämisen arvoista. Uskonto luo ainoastaan ristiriitoja meidän ihmisten välillä ja on näin vahingollista pitkällä tähtäimellä, vaikka se onkin juuri nyt helpottava ajatus. Ollaan siis ihmisiä ihmiselle ja pyritään parantamaan tätä maailmaa.

Lue lisää

Siksi Jumalaan ei uskota koska häntä ei nähdä, siinäpä se. Jumalalta odotetaan ihmetekoja joita konkreettisesti tulisi nähdä. Ja kyllä niitä nähdään tänä päivänä kun vain seuraa mediaa, se kaikki on Raamatussa. Mutta kun saa Pyhän hengen sydämeensä, niin uskoo varmasti. Ja juuri se usko onkin sen takia tärkein, Jumalaa ei voi nähdä mutta joka uskoo, lopulta pelastuu. Itse uskon täysin Raamattuun ja Jumalan olemassa oloon. Toiset ihmiset eivät tule uskoon, niin on tarkoitettukin.

niin että näin kirjoitti:

Arvostan mielipidettäsi. Moni uskova elää varmasti hyvää elämää ja on hyvä ihminen. Usko heille sallittakoon, jos sen avulla ovat parempia ihmisiä ja onnellisia.

Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa ymmärtää uskoa Jumalaan, koska juuri mikään tässä maailmassa ei anna aihetta olettaa, että Jumalaa olisi olemassa. Oikeastaan suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta antaa meidän olettaa, että raamattu ei ole yhteensopiva havaitsevamme todellisuuden kanssa.

Tämä tarkoittaa siis luomiskertomusta ja kaikkea muuta, joka on keskeisessä osassa kristillisen uskon kanssa. Moraali on yhteiskunnan (=ihmislajin) demokraattisesti luomaa ja nojaa myötätuntoon lähimmäistä (=lajitovereita) kohtaan.

Sitä ei varmaan kukaan voi kieltää, että turhan kärsimyksen aiheuttaminen on kaikilla mittareilla turhaa ja ehdottomasti moraalitonta. Jos tämä kristinuskon Jumala on olemassa, ja oletamme Hänen olevan kaikkivoipa, emme mitenkään voi tulla siihen tulokseen, että Jumalaa olisi olemassa. Se on kaikella tavalla älyllisesti, ja moraalisesti, kestämätön päätelmä.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset puhaltaisivat yhteen hiileen ja pyrittäisiin edistämään sekä ihmisten, että kaiken elämän, hyvinvointia. Se on meidän kaikkien etu ja ehdoton vaatimus sille, että elämä jatkuu ja on elämisen arvoista. Uskonto luo ainoastaan ristiriitoja meidän ihmisten välillä ja on näin vahingollista pitkällä tähtäimellä, vaikka se onkin juuri nyt helpottava ajatus. Ollaan siis ihmisiä ihmiselle ja pyritään parantamaan tätä maailmaa.

Lue lisää

Sinä vain et tiedä, mitä usko on ja miten se vaikuttaa. Kuvittelet sen omien mielikuviesi pohjalta.
Ihmisille ei vain riitä pelkkä näkyvä todellisuus. Jos yksi uskonto häviää, he alkavat etsiä muita tilalle, niin kuin on käynyt jo aika paljon Suomessakin. Ihminen on niin syvällinen ja monitasoinen olento, että pelkkä reaalitodellisuus ei häntä tyydytä eikä vastaa kaikkiin hänen tarpeisiinsa.

niin että näin kirjoitti:

Arvostan mielipidettäsi. Moni uskova elää varmasti hyvää elämää ja on hyvä ihminen. Usko heille sallittakoon, jos sen avulla ovat parempia ihmisiä ja onnellisia.

Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa ymmärtää uskoa Jumalaan, koska juuri mikään tässä maailmassa ei anna aihetta olettaa, että Jumalaa olisi olemassa. Oikeastaan suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta antaa meidän olettaa, että raamattu ei ole yhteensopiva havaitsevamme todellisuuden kanssa.

Tämä tarkoittaa siis luomiskertomusta ja kaikkea muuta, joka on keskeisessä osassa kristillisen uskon kanssa. Moraali on yhteiskunnan (=ihmislajin) demokraattisesti luomaa ja nojaa myötätuntoon lähimmäistä (=lajitovereita) kohtaan.

Sitä ei varmaan kukaan voi kieltää, että turhan kärsimyksen aiheuttaminen on kaikilla mittareilla turhaa ja ehdottomasti moraalitonta. Jos tämä kristinuskon Jumala on olemassa, ja oletamme Hänen olevan kaikkivoipa, emme mitenkään voi tulla siihen tulokseen, että Jumalaa olisi olemassa. Se on kaikella tavalla älyllisesti, ja moraalisesti, kestämätön päätelmä.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset puhaltaisivat yhteen hiileen ja pyrittäisiin edistämään sekä ihmisten, että kaiken elämän, hyvinvointia. Se on meidän kaikkien etu ja ehdoton vaatimus sille, että elämä jatkuu ja on elämisen arvoista. Uskonto luo ainoastaan ristiriitoja meidän ihmisten välillä ja on näin vahingollista pitkällä tähtäimellä, vaikka se onkin juuri nyt helpottava ajatus. Ollaan siis ihmisiä ihmiselle ja pyritään parantamaan tätä maailmaa.

Lue lisää

"Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa ymmärtää uskoa Jumalaan, koska juuri mikään tässä maailmassa ei anna aihetta olettaa, että Jumalaa olisi olemassa. Oikeastaan suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta antaa meidän olettaa, että raamattu ei ole yhteensopiva havaitsevamme todellisuuden kanssa."

Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja. Ja tiede puolestaan pyrkii vastaamaan aivan erilaisiin kysymyksiin kuin mihin mikään uskonto. Uskon kannalta olennaisia kysymyksiä ovat ns. elämän suuret kysymykset: mikä on elämän tarkoitus, kuolema, Jumala, ja niin edelleen. Tieteen kannalta oleellista on pohtia sitä, miten esimerkiksi maailmankaikkeus on syntynyt.

Esimerkiksi luomiskertomuksissa joihin viittasit, keskeistä ei ole se, miten maailma on luotu, vaan että Jumala on sen luonut. Kertomukset heijastavat oman syntyaikansa maailmankuvaa, nykyään maailmankuva on erilainen. Tästä näkökulmasta esimerkiksi kirkolle ei ole mikään ongelma yhtä aikaa sitoutua siihen, että Jumala on luonut maailman, että myös kuunnella tieteellistä selitystä siitä, miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. Päin vastoin, luonnontieteeseen voi suhtautua tapana ihmetellä Jumalan luomistyötä.

Jos Raamatun ajan maailmankuvaa yritetään väkisin teleportata tänne, totta kai tulee törmäys. Ja on ihmisiä jotka sitä yrittävät. Ei se silti tee siitä perusteltua.

Ymmärrän, että et näe Jumalaa tai hänen vaikutustaan maailmassa. Koko keskustelua Jumalasta ei käytäisi, jos kaikki ihmiset näkisivät. Mutta toiset ihmiset näkevät. Se kokemus voi olla heille yhtä todellinen kuin sinulle se, että Jumalaa ei ole.


"Uskonto luo ainoastaan ristiriitoja meidän ihmisten välillä"

Tätä en kyllä allekirjoita. Totta, uskonnot synnyttävät ristiriitoja ihmisten välille. Mutta yhtä totta on se, että uskonnot ja uskon motivoimat ihmiset toimivat rauhan rakentajina eri kulttuureissa ja kulttuurien välillä. Maailmanuskontoihin sisältyy aineksia molempiin.

Vilppu H.
pappi

fdsw kirjoitti:

Sinä vain et tiedä, mitä usko on ja miten se vaikuttaa. Kuvittelet sen omien mielikuviesi pohjalta.
Ihmisille ei vain riitä pelkkä näkyvä todellisuus. Jos yksi uskonto häviää, he alkavat etsiä muita tilalle, niin kuin on käynyt jo aika paljon Suomessakin. Ihminen on niin syvällinen ja monitasoinen olento, että pelkkä reaalitodellisuus ei häntä tyydytä eikä vastaa kaikkiin hänen tarpeisiinsa.

Lue lisää

Oliko tuo minulle suunnattu? Kyllä minä tiedän mitä usko on koska olen itse tullut uskoon. Ja itse kukin voi uskoa mihin haluaa, minä uskon Jumalaan ja Hänen ainoaan poikaansa Jeesukseen sekä heidän kauttaan pelastukseen. Raamatussakin puhutaan jumalista monikossa enkä kiistä etteikö ehkä muita jumalia ole. Itse noudatan oman Jumalani käskyä, enkä pidä muita jumalia koska se on tuomittavaa.
"Ihminen on niin syvällinen....". Voi olla mutta silti kaikki eivät tule uskoon koko elämänsä aikana.

Jollei pelottelu kuulu nykyiseen kristinuskoon, niin kerropa mitä pelastusta tarkoitetaan, kun puhutaan Jeesuksen pelastustyöstä. Miltä Jeesus pelastaa?

Tai kun kirkossa pyydetään Herraa armahtamaan meitä, niin mistä sitä armahdusta pyydetään? Ehkä sanot, että synneistä, mutta kerropa, mikä olisi syntien rangaistus ilman armahdusta.

Kirkon uskontunnustuksissa mainitaan selvästi ikuinen tuli (Athanasios). Kerropa, mitä se tarkoittaa, jollei ikuista tulta.

Saa nähdä, oletko niitä pappeja, jotka työlään vastaamisen asemasta mieluiten lähtevät lipettiin.

v.p. kirjoitti:

Jollei pelottelu kuulu nykyiseen kristinuskoon, niin kerropa mitä pelastusta tarkoitetaan, kun puhutaan Jeesuksen pelastustyöstä. Miltä Jeesus pelastaa?

Tai kun kirkossa pyydetään Herraa armahtamaan meitä, niin mistä sitä armahdusta pyydetään? Ehkä sanot, että synneistä, mutta kerropa, mikä olisi syntien rangaistus ilman armahdusta.

Kirkon uskontunnustuksissa mainitaan selvästi ikuinen tuli (Athanasios). Kerropa, mitä se tarkoittaa, jollei ikuista tulta.

Saa nähdä, oletko niitä pappeja, jotka työlään vastaamisen asemasta mieluiten lähtevät lipettiin.

Lue lisää

Jos tarkoitat sitä, ovatko synti ja kadotus hävinneet jonnekin kristinuskosta, niin eivät ole. Mutta on aivan eri asia yritetäänkö niistä puhua asiallisesti vai halutaanko pelotella ihmisiä.

Synnistä puhuminen tarkoittaa sellaisesta maailmasta puhumista, missä on pahaa. Ja luulen, että kenenkään ei ole kovin vaikeaa havaita maailmassa pahuutta. Synti on sitä, mikä vahingoittaa ihmisiä, oli sitten kyse ahneudesta tai fyysisestä väkivallasta.

Toisella, syvemmällä tasolla synti tarkoittaa kääntymistä pois Jumalasta. Tässä on ajatuksena se, että Jumala ymmärretään kaiken hyvän ja rakkauden perimmäiseksi lähteeksi. Tällöin Jumalasta pois kääntyminen on hyvyydestä pois kääntymistä.

Kuten aiemmin kirjoitin, pelastus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että on yhteys Jumalaan. Pelastuksen vastakohta on kadotus. Se tarkoittaa eroa Jumalasta.
Puheeseen helvetistä liittyy vahvasti leima siitä, että nyt aletaan tuomitsemaan ja erottelemaan ihmisiä. "Me" (kenestä meistä sitten onkaan kysymys) pelastumme ja muut joutuvat helvettiin. Sama koskee puhetta viimeisestä tuomiosta. Mutta tässä puheessa (ja myös silloin kun syytetään kirkkoa tuomitsemisesta) yleensä unohdetaan yksi tärkeä ajatus, mikä kadotukseen Raamatussa vahvasti liittyy: oikeudenmukaisuuden kaipuu.

Kadotukseen sekä viimeiseen tuomioon liittyy ajatus siitä, että silloin vähäosaiset ja sorretut saavat hyvityksen, kun taas sortajat saavat ansionsa mukaan. Toisaalta on yhtä aikaa tietoisuus siitä, että jokainenhan tässä on rikkonut ja sortanut toisia vastaan. Että ei kukaan voi teoillaan ylpeillä. Pelastuminen tapahtuu vain armosta.

Koska helvetti on niin ladattu käsite, johon liittyy myös väärinymmärrystä, puhun mieluummin itse kadotuksesta.

Kadotukseen ja pelastukseen liittyy myös se, että hirveän usein pelastumisen rima nostetaan tuskastuttavan korkealle. Ikään kuin käänteisesti pelotellaan ihmisiä: ei riitä että olet kristitty, mutta oletko tarpeeksi hyvä kristitty? Tätä vastaan olen pohtinut Luukkaan evankeliumin lopussa olevaa kohtaa (23:39-43). Siinä pahantekijä pilkkaa ristillä riippuvaa Jeesusta. Toinen puolestaan moittii häntä pilkkaamisesta, ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus toteaa miehelle, "totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Jos pelastumiseen riittää se, että pyytää Jeesusta muistamaan itseään, ei kai oikein voi sanoa, että Jumala olisi kovin verenhimoinen ja tulisia kiviä ihmisten niskaan huvikseen heittelevä.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Jos tarkoitat sitä, ovatko synti ja kadotus hävinneet jonnekin kristinuskosta, niin eivät ole. Mutta on aivan eri asia yritetäänkö niistä puhua asiallisesti vai halutaanko pelotella ihmisiä.

Synnistä puhuminen tarkoittaa sellaisesta maailmasta puhumista, missä on pahaa. Ja luulen, että kenenkään ei ole kovin vaikeaa havaita maailmassa pahuutta. Synti on sitä, mikä vahingoittaa ihmisiä, oli sitten kyse ahneudesta tai fyysisestä väkivallasta.

Toisella, syvemmällä tasolla synti tarkoittaa kääntymistä pois Jumalasta. Tässä on ajatuksena se, että Jumala ymmärretään kaiken hyvän ja rakkauden perimmäiseksi lähteeksi. Tällöin Jumalasta pois kääntyminen on hyvyydestä pois kääntymistä.

Kuten aiemmin kirjoitin, pelastus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että on yhteys Jumalaan. Pelastuksen vastakohta on kadotus. Se tarkoittaa eroa Jumalasta.
Puheeseen helvetistä liittyy vahvasti leima siitä, että nyt aletaan tuomitsemaan ja erottelemaan ihmisiä. "Me" (kenestä meistä sitten onkaan kysymys) pelastumme ja muut joutuvat helvettiin. Sama koskee puhetta viimeisestä tuomiosta. Mutta tässä puheessa (ja myös silloin kun syytetään kirkkoa tuomitsemisesta) yleensä unohdetaan yksi tärkeä ajatus, mikä kadotukseen Raamatussa vahvasti liittyy: oikeudenmukaisuuden kaipuu.

Kadotukseen sekä viimeiseen tuomioon liittyy ajatus siitä, että silloin vähäosaiset ja sorretut saavat hyvityksen, kun taas sortajat saavat ansionsa mukaan. Toisaalta on yhtä aikaa tietoisuus siitä, että jokainenhan tässä on rikkonut ja sortanut toisia vastaan. Että ei kukaan voi teoillaan ylpeillä. Pelastuminen tapahtuu vain armosta.

Koska helvetti on niin ladattu käsite, johon liittyy myös väärinymmärrystä, puhun mieluummin itse kadotuksesta.

Kadotukseen ja pelastukseen liittyy myös se, että hirveän usein pelastumisen rima nostetaan tuskastuttavan korkealle. Ikään kuin käänteisesti pelotellaan ihmisiä: ei riitä että olet kristitty, mutta oletko tarpeeksi hyvä kristitty? Tätä vastaan olen pohtinut Luukkaan evankeliumin lopussa olevaa kohtaa (23:39-43). Siinä pahantekijä pilkkaa ristillä riippuvaa Jeesusta. Toinen puolestaan moittii häntä pilkkaamisesta, ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus toteaa miehelle, "totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Jos pelastumiseen riittää se, että pyytää Jeesusta muistamaan itseään, ei kai oikein voi sanoa, että Jumala olisi kovin verenhimoinen ja tulisia kiviä ihmisten niskaan huvikseen heittelevä.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Pyytäisitkö sinä Jeesusta muistamaan itseäsi, jos olisi mensatason älykäs ja vakuuttunut siitä, että Jeesus on satuolento?

jatketaan kirjoitti:

Pyytäisitkö sinä Jeesusta muistamaan itseäsi, jos olisi mensatason älykäs ja vakuuttunut siitä, että Jeesus on satuolento?

Eihän sillä asialla ole tekemistä älykkyyden kanssa, vaan jonkin ihan muun. Niitä Jeesusta satuolentona pitäviä on älykkyydeltään vaatimattomia ja Jeesukseen uskovia mensatason älykkäitä.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Jos tarkoitat sitä, ovatko synti ja kadotus hävinneet jonnekin kristinuskosta, niin eivät ole. Mutta on aivan eri asia yritetäänkö niistä puhua asiallisesti vai halutaanko pelotella ihmisiä.

Synnistä puhuminen tarkoittaa sellaisesta maailmasta puhumista, missä on pahaa. Ja luulen, että kenenkään ei ole kovin vaikeaa havaita maailmassa pahuutta. Synti on sitä, mikä vahingoittaa ihmisiä, oli sitten kyse ahneudesta tai fyysisestä väkivallasta.

Toisella, syvemmällä tasolla synti tarkoittaa kääntymistä pois Jumalasta. Tässä on ajatuksena se, että Jumala ymmärretään kaiken hyvän ja rakkauden perimmäiseksi lähteeksi. Tällöin Jumalasta pois kääntyminen on hyvyydestä pois kääntymistä.

Kuten aiemmin kirjoitin, pelastus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että on yhteys Jumalaan. Pelastuksen vastakohta on kadotus. Se tarkoittaa eroa Jumalasta.
Puheeseen helvetistä liittyy vahvasti leima siitä, että nyt aletaan tuomitsemaan ja erottelemaan ihmisiä. "Me" (kenestä meistä sitten onkaan kysymys) pelastumme ja muut joutuvat helvettiin. Sama koskee puhetta viimeisestä tuomiosta. Mutta tässä puheessa (ja myös silloin kun syytetään kirkkoa tuomitsemisesta) yleensä unohdetaan yksi tärkeä ajatus, mikä kadotukseen Raamatussa vahvasti liittyy: oikeudenmukaisuuden kaipuu.

Kadotukseen sekä viimeiseen tuomioon liittyy ajatus siitä, että silloin vähäosaiset ja sorretut saavat hyvityksen, kun taas sortajat saavat ansionsa mukaan. Toisaalta on yhtä aikaa tietoisuus siitä, että jokainenhan tässä on rikkonut ja sortanut toisia vastaan. Että ei kukaan voi teoillaan ylpeillä. Pelastuminen tapahtuu vain armosta.

Koska helvetti on niin ladattu käsite, johon liittyy myös väärinymmärrystä, puhun mieluummin itse kadotuksesta.

Kadotukseen ja pelastukseen liittyy myös se, että hirveän usein pelastumisen rima nostetaan tuskastuttavan korkealle. Ikään kuin käänteisesti pelotellaan ihmisiä: ei riitä että olet kristitty, mutta oletko tarpeeksi hyvä kristitty? Tätä vastaan olen pohtinut Luukkaan evankeliumin lopussa olevaa kohtaa (23:39-43). Siinä pahantekijä pilkkaa ristillä riippuvaa Jeesusta. Toinen puolestaan moittii häntä pilkkaamisesta, ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus toteaa miehelle, "totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Jos pelastumiseen riittää se, että pyytää Jeesusta muistamaan itseään, ei kai oikein voi sanoa, että Jumala olisi kovin verenhimoinen ja tulisia kiviä ihmisten niskaan huvikseen heittelevä.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Vilppu, lisää tällaista, hienoa.

bvcd kirjoitti:

Eihän sillä asialla ole tekemistä älykkyyden kanssa, vaan jonkin ihan muun. Niitä Jeesusta satuolentona pitäviä on älykkyydeltään vaatimattomia ja Jeesukseen uskovia mensatason älykkäitä.

Lue lisää

Faktan ja fiktion erotuskyvyllä on paljonkin tekemistä älykkyyden kanssa.

Monien tutkimusten mukaan ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin uskovaiset. Älykäs ihminen on loogisempi, objektiivisempi ja lähdekriittisempi kuin tyhmemmät, ja siksi älykkäät eivät yhtä helposti pidä tarutapahtumia tositapahtumina.

tutkittua asiaa kirjoitti:

Faktan ja fiktion erotuskyvyllä on paljonkin tekemistä älykkyyden kanssa.

Monien tutkimusten mukaan ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin uskovaiset. Älykäs ihminen on loogisempi, objektiivisempi ja lähdekriittisempi kuin tyhmemmät, ja siksi älykkäät eivät yhtä helposti pidä tarutapahtumia tositapahtumina.

Lue lisää

Noiden kuvaamiesi "älykkäiden" älyn puute näkyy juuri siinä, että he luulevat uskossa olevan kysymys faktoista tai fiktiosta. Tuollaista yksinkertaisuutta näyttää olevan paljon ateistien keskuudessa. Vaikka heille yrittäisi selittää, ettei kysymys ole sellaisesta, he eivät kykene ymmärtämään.

Älykkyystesteissä mitataan tuollaista "kylmää" älykkyyttä, mitä kuvasit, koska sellaista osataan mitata. Ne, jotka ovat jotenkin estyneet toisella alueella, kehittyvät usein juuri tuollaista "kylmää" älykkyyttä vaativassa, vähän kuin kompensaatioksi. Heitä päätyy usein sen kaltaista kyvykkyyttä vaativaan tieteen tekemiseen.

bvcd kirjoitti:

Noiden kuvaamiesi "älykkäiden" älyn puute näkyy juuri siinä, että he luulevat uskossa olevan kysymys faktoista tai fiktiosta. Tuollaista yksinkertaisuutta näyttää olevan paljon ateistien keskuudessa. Vaikka heille yrittäisi selittää, ettei kysymys ole sellaisesta, he eivät kykene ymmärtämään.

Älykkyystesteissä mitataan tuollaista "kylmää" älykkyyttä, mitä kuvasit, koska sellaista osataan mitata. Ne, jotka ovat jotenkin estyneet toisella alueella, kehittyvät usein juuri tuollaista "kylmää" älykkyyttä vaativassa, vähän kuin kompensaatioksi. Heitä päätyy usein sen kaltaista kyvykkyyttä vaativaan tieteen tekemiseen.

Lue lisää

Et tunnu ymmärtävän, että kuoleman jälkeinen elämä ylösnousemuksineen on joko faktaa tai fiktiota. Samoin on Raamatussa esitellyn Jumalan olemassaolon laita.

Älykkyys ei ole mitään "kylmää" vastapainona "lämmintunteiselle" älyttömyydelle. Älykkkäät ihmiset ovat usein myös syvästi tuntevia ja empaattisia.