Lapsi koston välineenä

Soitin tänä aamuna sovittelevasti yh-äidllie, joka on kieltänyt minua tapaamasta lastani jo yli puolen vuoden ajan ilman mitään asiapaperia. Sanoin: "Olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa (jota olen ollut 4 vuotta) tapaamaan lastani. Etkö voisi mitenkään tulla vastaan?" Äiti sanoi, että voin mutta valvottujen tapaamisten kautta ts. kerran kuukaudessa 2 tuntia hintaan 100€.
Hän sanoi, että lähestymiskielto on vireillä, vaikken ole käynyt heillä päin lukuunottamatta kilometriä, kun olen käynyt bensa-asemalla tankkaamassa. Miten lähestymiskielto voitaisiin tehdä vanhemmalle, joka asuu 10 km päässä lapsesta ja äidistä, eikä ole lähestynyt heitä kuin kerran nähdessäni heidät sattumalta samassa kaupassa.
Hän sanoi lähestymiskiellon syyksi sitä miten uhkaavasti olin käyttäytynyt heitä kohtaan 5 vuotta sitten saatuani hermoromahduksen (5 tunnin v*ttuilun jälkeen) kähmien haarukoita tai veitsiä keittiöstä hullun kiilto silmissäni. Lapsi ja äiti lähtivät naapuriin turvaan. Toinen syy on, että käytän masennuslääkkeitä, jotka normalisoivat minut terveeksi, ts. ei ole ongelmia
Äiti sanoi kolmanneksi syyksi lähestymiskiellolle sen, että mielialani vaihtelee.....Ei muuten vaihtele. Olen lapsen kanssa iloinen tai normaali tai harvoin väsynyt kovan työpäivän jälkeen - en koskaan masentunut - saatikka aggressiivinen tai kännissä. Minulla ei ole ollut masennusta poikani kanssa ollessa.
Tärkein pointti asiassa on se, että AINOA ihminen, lähimmäinen, sukulainen, joka tekee (anteeksi että puhun ensiksi itsestäni) elämästäni iloisen, rikkaan ja onnellisen, on viety minulta pois. Jos poika saisi puhua, hän sanoisi "Haluan olla isänkin luona, mutta rakastan äiditiäni." Toivottavasti hänellä menee hyvin. Voisin rikastuttaa hänen elämäänsä ja samalla elämäni tärkein ihminen palaisi luokseni ja poistaisi kaiken tämän tuskan ja yksinäisyyden sekä palauttaisi elämäni onnelliseksi (anteeksi, että mainitsin viimeiseksi itseni, en ole narsisti.)
Olen taloudellisissa huolissa. Olen käytännön huolissa. Niistä pystyy selviämään. Mutta lapsen eristäminen isästään ilman syytä on väärin.
170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

jatkoa ...Viime loppukesällä olimme olleet lapseni kanssa yhdessä parhaimmillaan joka päivä viikossa pelaten jalkapalloa, ratkoen ristikkotehtäviä, pelaten pleikkaria jne. yli vuoden ajan. Yhtäkkiä äiti tuli kateelliseksi. Hän laukoi ääneen törkeyksiä ja valheita lapsen kuullen ja löi minua ja löi auton oven kuuntelematta vastaustani. Ja minä soitin auton torvea kerrostalon pihassa. Hän kertoi sosiaalitoimelle, että olen viime aikoina saanut raivokohtauksia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rage against the mac kirjoitti:

Soitin tänä aamuna sovittelevasti yh-äidllie, joka on kieltänyt minua tapaamasta lastani jo yli puolen vuoden ajan ilman mitään asiapaperia. Sanoin: "Olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa (jota olen ollut 4 vuotta) tapaamaan lastani. Etkö voisi mitenkään tulla vastaan?" Äiti sanoi, että voin mutta valvottujen tapaamisten kautta ts. kerran kuukaudessa 2 tuntia hintaan 100€.
Hän sanoi, että lähestymiskielto on vireillä, vaikken ole käynyt heillä päin lukuunottamatta kilometriä, kun olen käynyt bensa-asemalla tankkaamassa. Miten lähestymiskielto voitaisiin tehdä vanhemmalle, joka asuu 10 km päässä lapsesta ja äidistä, eikä ole lähestynyt heitä kuin kerran nähdessäni heidät sattumalta samassa kaupassa.
Hän sanoi lähestymiskiellon syyksi sitä miten uhkaavasti olin käyttäytynyt heitä kohtaan 5 vuotta sitten saatuani hermoromahduksen (5 tunnin v*ttuilun jälkeen) kähmien haarukoita tai veitsiä keittiöstä hullun kiilto silmissäni. Lapsi ja äiti lähtivät naapuriin turvaan. Toinen syy on, että käytän masennuslääkkeitä, jotka normalisoivat minut terveeksi, ts. ei ole ongelmia
Äiti sanoi kolmanneksi syyksi lähestymiskiellolle sen, että mielialani vaihtelee.....Ei muuten vaihtele. Olen lapsen kanssa iloinen tai normaali tai harvoin väsynyt kovan työpäivän jälkeen - en koskaan masentunut - saatikka aggressiivinen tai kännissä. Minulla ei ole ollut masennusta poikani kanssa ollessa.
Tärkein pointti asiassa on se, että AINOA ihminen, lähimmäinen, sukulainen, joka tekee (anteeksi että puhun ensiksi itsestäni) elämästäni iloisen, rikkaan ja onnellisen, on viety minulta pois. Jos poika saisi puhua, hän sanoisi "Haluan olla isänkin luona, mutta rakastan äiditiäni." Toivottavasti hänellä menee hyvin. Voisin rikastuttaa hänen elämäänsä ja samalla elämäni tärkein ihminen palaisi luokseni ja poistaisi kaiken tämän tuskan ja yksinäisyyden sekä palauttaisi elämäni onnelliseksi (anteeksi, että mainitsin viimeiseksi itseni, en ole narsisti.)
Olen taloudellisissa huolissa. Olen käytännön huolissa. Niistä pystyy selviämään. Mutta lapsen eristäminen isästään ilman syytä on väärin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu