Venäläiset on ihanii

Entäpä sitten Toisessa Tshetshenian sodassa, eli presidentti Putinin sodassa?

”Vaikka sotilaat tietävät, että teloitukset ja muut ihmisoikeusrikkomukset ovat väärin, niitä ei kuulemma voi sodassa väistää. Joskus ne ovat jopa välttämättömiä. Venäläinen upseeri (25) perusteli asiaa näin: "Mitä sääntöjä? Mikä Geneven sopimus? Mitä sitten, vaikka Venäjä on sen allekirjoittanut? Minä en ole sitä allekirjoittanut, yksikään kavereistani ei ole sitä allekirjoittanut. - - Nämä säännöt eivät toimi Venäjällä." Sotilaat saattavatkin "luottaa siihen, etteivät esimiehet ryhdy vakavasti tutkimaan rintaman väärinkäytöksiä. He uskoivat esivallan puhuvan yhtä julkisuudessa, mutta toisaalta sulkevan silmänsä sotarikoksilta. Venäjän armeijassa ei ole tapana rangaista sellaisista." Muutamat sotilaat ovat lisäksi kertoneet, että tutkijat jopa auttavat peittelemään julmuuksia.

Mielipideilmasto johti käytännössä siihen, että venäläiset eivät juuri ottaneet Tshetsheniassa vankeja. Kiinni saadut ammuttiin joko heti, "matkalla [300 kilometrin päässä olleelle] lähimmälle poliisiasemalle" tai sen jälkeen, kun heitä oli ensin lyöty ja kidutettu kuumalla pistimellä. Erästä naispuolista tshetsheenitarkka-ampujaa käsiteltiin erityisen kekseliäästi. "Me revittiin se kahtia kahdella panssariautolla, sidottiin se nilkoista rautalangoilla autoihin. Verta tuli paljon, mutta pojat tarvitsivat sitä. Tämän jälkeen monet pojista rauhoittuivat. Me tehtiin oikeutta pojille, ja pojille se oli tärkeintä." Ryöstely ja kapinallisiksi epäiltyjen teloittaminen ampumalla olivat kuitenkin yleisimpiä rikoksia. Summittainen tappaminen ei kohdistunut vain kapinallisiksi epäiltyihin. "Muuan 35-vuotias armeijan upseeri kertoi hukuttaneensa viisihenkisen perheen, neljä naista ja yhden miehen näiden omaan kaivoon." (Reynolds 2000.)

Länsimaiseen uutislevitykseen tuli vuoden 2000 helmikuun lopulla baijerilaisen N24-televisioyhtiön kuvanauha. Siinä hinattiin tshetsheenimiestä Venäjän armeijan kuorma-autolla pitkin mutaista peltoa. Kuvanauhan toinen otos näytti, kuinka venäläissotilaat täyttivät joukkohautaa silvottujen ja pahoinpideltyjen tshetsheenien ruumiilla. Osalta puuttuivat korvat. Monien kädet sekä nilkat oli sidottu, mikä osoitti, että he eivät olleet kuolleet ainakaan taistelussa. Siihen ei yleensä lähdetä omat raajat sidottuina, eikä ruumiin raajoja tarvinnut kaiketi sitoa Tshetsheniassakaan. BBC ilmoitti julkistamisen jälkeen, että osa sen hallussa olleesta materiaalista oli liian järkyttävää, jotta sitä olisi voinut esittää julkisesti. (Tiittula 2000b, A 16; Koponen 2000e.)

Venäjän turvallisuusjoukot syyllistyivät kiduttamiseen, tappamiseen, ryöstelyyn, hävittämiseen ja muihin ihmisoikeusrikoksiin. Tshetsheniaan perustettiin myös lukuisia kidutuspaikkoja, joihin saatiin asiakkaita hallinnollisten pidätysten ja laittomien vangitsemisten yhteydessä. Monet turvallisuusiskuissa pidätetyt eivät edes tienneet, missä heitä kidutettiin, koska silmät peitettiin kuljetusten ajaksi.”[vii]

jatkuu...

alkaen meno on ollut samanlaista:

"Napuen taistelusta alkoi isonvihan nimellä tunnettu aika. Venäläisille sotilaille oli luvattu kannustavana voittopalkintona neljän vuorokauden mittainen vapaa ryöstövalta. Ryöstöä ryyditti tsaarin käsky, jonka mukaan seutu piti hävittää kymmenen peninkulman mitalta, jotta se ei tarjoaisi tukialuetta ruotsalaisten vastahyökkäyksille. Vielä mainitaan venäläisiä raivostuttaneen sen, että siviilejä taisteli Armfeltin sotilaiden mukana. Se ei sopinut ajan sääntöihin.

Suojattomiin pitäjiin levittäytyivät verileikin ryvettämät venäläissotilaat. Näitä ei mikään ei pidätellyt, ei edes ajatus siitä, että seutu lopullisessa rauhanteossa jäisi Venäjän kruunun haltuun ja että sitä pitäisi sen vuoksi säästää. Syntyi karmeaa jälkeä. Naisia raiskattiin nuorista tytöistä ruveten. Kaikkialta etsittiin arvotavaraa: kulta- ja hopeaesineitä. Otaksuen ihmisten piilottaneen aarteitaan sotilaat koettivat terroriteoin pelottaa ja kiduttamalla pakottaa asujaimet paljastamaan kätkönsä. Vähässäkyrössä kuoli tästä syystä 18 henkilöä, Isossakyrössä 13. Vähänkyrön kappalaisen J. Mulloviuksen vaimo ja seurakunnan lukkari hirtettiin Kirkonmäellä. Kappalainen itse kuoli myöhemmin kidutuksessa saamiinsa palovammoihin. Jotkut selviytyivät rääkkäyksestä hengissä, mutta menettivät terveytensä. Rakennuksia tuhottiin järjestelmällisesti poltetun maan taktiikalla. Isonkyrön kirkolla rovastin ja kahden kappalaisen talot annettiin ensimmäisinä lieskojen saaliiksi. Tulella hävitettiin heti perään toistakymmentä lähikylää. Vähässäkyrössä 121 savun rakennukset kärsivät suurempia tai pienempiä vaurioita.

Ehkä kaikkein tuskallisinta ja itsessään vaikeinta käsittää oli lasten raastaminen Venäjälle. Enimmät viedyistä olivat 10 ja 20 ikävuoden väliltä, nuorimmat nelivuotiaita. Upseerit myivät saaliinsa orjiksi eli sieluiksi venäläisiin kartanoihin. Määrät olivat todella suuria. Isostakyröstä koottiin 154 poikaa ja tyttöä ja vielä Ylistarosta, Isonkyrön kappelista, 80, muista lähipitäjistä hiukan vähemmän. Kaikkiaan ryöstettiin Etelä-Pohjanmaalta noin 1700 lasta ja nuorta. Vain ani harvat viedyistä tulivat takaisin. Topeliuksen Koivu ja tähti – tarinat jäivät äärimmäisiksi poikkeuksiksi."

"Venäjän miehitysjoukot Suomessa murhasivat upseereitaan maaliskuussa 1917.

Ja syyskuussa.

”Viipurissa heitettiin 12. 9. 1917 Turun sillalta veteen ja ammuttiin sinne yksitoista kenraalia ja esiupseeria - näiden joukossa 42. AK:n komentaja, kenraali Oranovski. Viipurin varuskunnan keskuudessa tapahtuma kantoi nimeä »Upseerien uimakoulu».

Sodan syttyttämiseen tarvitaan yleensä jokunen hullu, mielipuoli kuningas, presidentti, kenraali tai muu vastaava, joka antaa sen ensimmäisen tappokäskyn.

Vähenisivätkö sodat, jos kaikkialla tavalliset sotamiehet käyttäytysivät, kuin venäläiset sotilaat Suomessa 1917? Tappokäskyn kuultuaan aseet kääntyisivät välittömästi käskynantajaa kohti, kun käskynantaja tuon tietäisi, käsky jäisi antamatta???

...

Kameeta on on hisoria, ja venäläinen ei näytä ikinä parantavan tapojaan.