Kaipaisin nyt ihan suoraa tulitusta siitä miten elimistöni kärsii siitä kuinka sitä kohtelen. En tiedä enää mistä hankkia itsehillintää, vai sairastanko kenties syömishäiriötä...?
Eli olin hoikka vielä viisi vuotta sitten. Sitten tapasin mieheni, jonka aivan koko elämä on tietokoneella tai pleikkarilla oleilua. Hän ei pidä siitä että lähden yksin yhtään mihinkään, joten riitoja vältelläkseni olen kaikki nämä vuodet istunut kotona viettäen aikani sohvan ja jääkaapin välillä. Paino nousi nopeasti 50kg:stä 72kg:n!!! Pituutta minulla on 165cm.
Jätin myös tupakan pois, jota olin polttanut 14 vuotta. Nämä vuodet ovat kuluneet kuin sumussa, miehen kanssa ei ole mitään läheisyyttä, liekö koskaan ollutkaan... Kuitenkin jostain sain muutama kuukausi sitten voimaa tehdä laihdutuspäätöksen. Kaikkea mahdollista kokeiltuani ymmärsin että ainakaan minun kohdallani laihdutus ei onnistu kuin olemalla yksinkertaisesti syömättä! Paino tippuikin 58kg:n. Ja siihen päästyäni, aloitin taas rankan ahmimisen!
Kaikki kehuivat hurjaa laihtumistani (miestä lukuunottamatta, ei huomannut mitään eroa), ja yhtäkkiä kuljin taas tuttua reittiä sohvan ja jääkaapin välillä.
Ja se, mitä, ja miten tällä hetkellä syön, ei voi tehdä elimistölleni mitenkään hyvää..... Eli saatan olla aamusta alkaen syömättä iltaan saakka. Varsinkin jos olen edellisenä iltana syönyt mahan täyteen, "rankaisen" tästä itseäni olemalla vain syömättä. Lopulta kuitenkin ratkean, mutten todellakaan syö ruokaa, vaan suklaata, suklaadonitseja, kaikkea mahdollista missä vain on suklaata! Jos joku valuttaisi sohvan päälle suklaata, söisin varmasti senkin! Hotkin, vaikka tuntuu että maha halkeaa! Otan "vain yhden palan", mutta teen sen niin monta kertaa että usein oksennan. Enkä siis tunge sormia kurkkuun, vaan ilmeisesti olen niin lähellä syödä itseni hengiltä että oksennan jottei mahalaukku repeäisi!
Suoli kyllä toimii tästä huolimatta, mutta öisin alkaa tuntua kun olisi vatsataudissa, juoksen vessaan olettaen kunnon varpusparven odottavan ulospääsyä, mutta ulos tuleekin vain rasvaa! Siis sellaista väritöntä, joskus valkoista rasvaa! Ja suolikaasuja. Joka ikinen yö sama homma. Aamulla uloste on normaalia. Mahaa kramppaa ja vääntää niin etten saa usein nukuttua.
Tuli joo pitkät sepustukset, mutta antakaa vaan palaa ihan suoraan tän touhun vaarallisuudesta josko tajuaisin avata silmäni todellisuudelle.
Eli olin hoikka vielä viisi vuotta sitten. Sitten tapasin mieheni, jonka aivan koko elämä on tietokoneella tai pleikkarilla oleilua. Hän ei pidä siitä että lähden yksin yhtään mihinkään, joten riitoja vältelläkseni olen kaikki nämä vuodet istunut kotona viettäen aikani sohvan ja jääkaapin välillä. Paino nousi nopeasti 50kg:stä 72kg:n!!! Pituutta minulla on 165cm.
Jätin myös tupakan pois, jota olin polttanut 14 vuotta. Nämä vuodet ovat kuluneet kuin sumussa, miehen kanssa ei ole mitään läheisyyttä, liekö koskaan ollutkaan... Kuitenkin jostain sain muutama kuukausi sitten voimaa tehdä laihdutuspäätöksen. Kaikkea mahdollista kokeiltuani ymmärsin että ainakaan minun kohdallani laihdutus ei onnistu kuin olemalla yksinkertaisesti syömättä! Paino tippuikin 58kg:n. Ja siihen päästyäni, aloitin taas rankan ahmimisen!
Kaikki kehuivat hurjaa laihtumistani (miestä lukuunottamatta, ei huomannut mitään eroa), ja yhtäkkiä kuljin taas tuttua reittiä sohvan ja jääkaapin välillä.
Ja se, mitä, ja miten tällä hetkellä syön, ei voi tehdä elimistölleni mitenkään hyvää..... Eli saatan olla aamusta alkaen syömättä iltaan saakka. Varsinkin jos olen edellisenä iltana syönyt mahan täyteen, "rankaisen" tästä itseäni olemalla vain syömättä. Lopulta kuitenkin ratkean, mutten todellakaan syö ruokaa, vaan suklaata, suklaadonitseja, kaikkea mahdollista missä vain on suklaata! Jos joku valuttaisi sohvan päälle suklaata, söisin varmasti senkin! Hotkin, vaikka tuntuu että maha halkeaa! Otan "vain yhden palan", mutta teen sen niin monta kertaa että usein oksennan. Enkä siis tunge sormia kurkkuun, vaan ilmeisesti olen niin lähellä syödä itseni hengiltä että oksennan jottei mahalaukku repeäisi!
Suoli kyllä toimii tästä huolimatta, mutta öisin alkaa tuntua kun olisi vatsataudissa, juoksen vessaan olettaen kunnon varpusparven odottavan ulospääsyä, mutta ulos tuleekin vain rasvaa! Siis sellaista väritöntä, joskus valkoista rasvaa! Ja suolikaasuja. Joka ikinen yö sama homma. Aamulla uloste on normaalia. Mahaa kramppaa ja vääntää niin etten saa usein nukuttua.
Tuli joo pitkät sepustukset, mutta antakaa vaan palaa ihan suoraan tän touhun vaarallisuudesta josko tajuaisin avata silmäni todellisuudelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ekan sun tulis kyllä jättää tommonen mies!! Ite en kattelis hetkeekään! Miks pysyt tollasessa suhteessa?
Tuossa 58 kg:n painossa olen ollut kai ihan normaalilukemissa. Jokin turhautuminen sinulla nyt on. Henkistä pahaa oloa ja tympääntyneisyyttä pakenet ruokaan ja fyyisen olemuksesi ympärillä pyörimiseen.
On hyvä asia terveydelle, että ole pääsyt typakasta eroon. Jospa saisit juteltua miehen kanssa, että pääsisit ulos, liikkumaan ja avartamaan elinpiiriäsi.
Ei kai toisen orjuuteen kannata suostua.
Samoin minulle tuli mieleen Maslow:n hierarkiasta fyysiset ja sosiaaliset tarpeet. Vetoa tarvittaessa perustuslakiin (LUKU 2), jossa mainitaan mm. liikkumisvapaus ja täysi koskemattomuus. Tarvittaessa eroa hänestä. Tuntuu, että miehesi on narsisti. Katso tuntomerkit tarkemmin osoitteesta http://www.narsistienuhrientuki.fi
Miehelläsi on samoja piirteitä kuin äidilläni -80-luvulla. Hän käski keskenkasvuisen laihduttaa 10 kg (lähtötilanne 155/53), vastaavasti miehellesi mikään dieetti ei riitä.