Ihminen voi saada tietoa Jumalasta. Ensiksikin maailmassa vallitseva harmonia (luonto) todistaa Hänestä. Toiseksi Jumalan voi tuntea tuntemalla itsensä. Itsetutkistelu voi johtaa Jumalan tuntemiseen. Ruumiiton sielu on kykenevä saamaan ihmisen ymmärtämään Jumalaa, joka on myös ruumiiton.
Saamamme tieto Jumalasta on epätäydellistä. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tiedämme,että Jumala on olemassa. Ymmärrämme jopa, kuinka Jumala on olemassa.
Mutta mitä Jumala on ja mikä Hänen olemuksensa on, sitä ihminen ei tiedä, eikä voi tietää, eivät taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhjäksi "uskonnollisen tiedon" objektiivisuutta. Se, mikä on epätäydellistä, ei välttämättä ole epätosi.
Saamamme tieto Jumalasta on epätäydellistä. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tiedämme,että Jumala on olemassa. Ymmärrämme jopa, kuinka Jumala on olemassa.
Mutta mitä Jumala on ja mikä Hänen olemuksensa on, sitä ihminen ei tiedä, eikä voi tietää, eivät taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhjäksi "uskonnollisen tiedon" objektiivisuutta. Se, mikä on epätäydellistä, ei välttämättä ole epätosi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on se ero, että sinä osaat ilmaista asiat harvinaisen empaattisesti, minä taas...
Tähän ja edelliseen kirjoitukseesi en voi muuta kommentoida, kuin sen, että voi, kun olisin itse ne kirjoittanut, kirjoituksesi on kuin, se olisi aina asunut sydämessäni.
etsinyt asioita joissa uskovat tunnustukseensa katsomatta yleisesti voivat olla lähes tai kokonaan yksimielisiä. Ainakaan syvällisemmässä filosofisessa ajattelussa ei minusta lopultakaan ole kovinkaan suuria eroja. Pääosin erimielisyydet näyttäisivät koostuvan vähäpätöisistä, varsinaiseen uskoon vaikuttamattomista asioista.
Mormoneilla on tietysti omat erityispiirteensä jotka suunnilleen olen oppinut tuntemaan ja harvoin enää niitä kaivelen.
saada tietoa ja oppia tuntemaan Jumala. Kuvasit hyvin sitä, mitä sanotaan yleiseksi ilmoitukseksi. Se on sitä, mitä voimme havaita luontoa tarkkailemalla.
Teet kuitenkin melkoisia oletuksia, kun sanot: "Ruumiiton sielu on kykenevä saamaan ihmisen ymmärtämään Jumalaa, joka myös on ruumiiton." Saman asian sanoisin niin, että hengelliset on tutkittava hengellisesti. Tätä arvelen sinun tuolla lauseella tarkoittavan.
On näet ilmoitettu, että ruumis ja henki yhdessä ovat ihmisen sielu. Ruumiitonta sielua ei siis tämän mukaan ole. Olemme nyt kuolevaisia sieluja. Ylösnousemuksessa meístä tulee kuolemattomia sieluja.
On totta, että meillä ei ole täydellistä tietoa Jumalasta, mutta aíka paljon kuitenkin. Kristus sanoi: "Kuka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." Isälläkin on siis ruumis ja hänellä on kuolematon kirkastunut ruumis, jota emme voi nähdä luonnollisin silmin, mutta kylläkin Hengessä eläväksi tehtyinä.
Olen samaa mieltä, että uskonnollinen tieto/usko on objektiivista eli totta. Näin jo uskonnolisen uskon määritelmänkin mukaan: usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näyt, mutta mikä on totta. - Jos uskoksi sanottu ei ole totta, niin se on vain luuloa. Näin todetaan arkipäiväisenkin uskon kohdalla.
minulle tuo ruumis- ja sielukäsite ei ole läheskään niin selvä kuin sinulle. Olen nuo asiat laittanut kategoriaan joiden ei ehkä tarvitsekaan minulle täydellisesti avautua.
Sinun uskoasi sinänsä en epäile pienimmässäkään määrin. Ilman aitoa uskoa ei kukaan kykene vastaamaan toistuviin suunnilleen saman sisältöisiin solvauksiin ja löytämään niistä elämälleen sisältöä.
Toisin sanoen uskosi on mielestäni suorastaan äärimmäisen aito vailla pienintäkään itsekkyyttä.
Onko uskosi ainoa oikea vastaisin tähänkin kysymykseen epäröimättä kyllä. Sen sijaan onko juuri sinun uskontosi ja uskosi ainoa oikea meille kaikille, en kykene enkä haluaisikaan vastata. Minusta uskontojen moninaisuus on lopultakin yhteinen rikkautemme.
Parhaillaankin kirjoittelen monille eri palstoille oppiakseni ymmärtämään ja voidakseni hyväksyä itseni ja lähimmäiseni sellaisina kun he ovat. Luulisin tai voin sanoa tietävänikin, että se on Jumalalleni sellaisena kuin Hänet käsitän mieluista.
Alkusysäyksen tälle avaukselleni sain tutkiessani neljännen vuosisadan viisaita. Pohjimmiltamme emme juurikaan ole muuttuneet.
sellaisina kuin he ovat ja olen myös sitä mieltä, että Jumala arvostaa ennen muuta sisästä ja tosiin kohdistuvaa rehellisyyttämme. Ihmisen hyväksyminen ei ole kuitenkaan sama asia, että pitäisi oikeana heidän uskonnollisia käsityksiään ja jopa ei koettaisi ilmaista sitä, minkä on itse havainnut ilmoitusten perusteella totuudeksi.
Sitä en ole samaa mieltä, että uskontojen moninaisuus, "rikkaus", olisi millään tavallla hyvä asia. Suvaitsevuus ja kärsivällisyys toisin ajattelevia kohtaan taas on hyvä asia kuten uskonnonvapauskin. Totuutta ei tämä kuitenkaan muuta. Se on uskonnossakin vain yksi kuten kaikissa muissakin asioissa. Suhteelisuus on arkipäivän asioihin kuuluva yksi niiden totuuteen kuuluva piire, mutta uskonnolliset asiat eivät ole suhteellisia. On vain yksi totuus. Sikäli on kysymys suhteellisuudesta, että emme ole täydellisiä uskonnollisen totuuden tuntemisessa. Silti totuus itsessään ei ole suhteellinen.
Minulle ajatus yhdestä ainoasta todesta uskonnosta tai kirkkokunnasta on perin outo. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että maailmassa on vain yksi syötävä vihannes tai vain yksi kaunis kukka.
Jonkun mielestä parsakaali on paras ja terveellistä se onkin. Perunaan taas ei kyllästy...
Jonkun mielestä ruusu on kukkien kuningatar, minulle se on lilja.
Ei ole yhtä maailman parasta kirjaa, sävellystä, maalausta...
Miksi uskontojen kohdalla pitäisi olla näin?
Ovathan nekin, uskonnot, ihmisen yrityksiä ymmärtää paikkaansa maailmankaikkeudessa, olemassaolonsa syytä
- samoin kuin sävellykset ovat yrityksiä tavoittaa jotain, joka on vain musiikin keinoin ilmaistavissa.
Ei niitä voi rinnastaa! Ei todellakaan yhtä hyvin voi sanoa, että uskonnollinen totuus olisi kuin mieltymys johonkin ruokalajiin, kirjaan tai maalaukseen. Makuasiat ovat eri asioita kuin totuus.
Jumala on ilmoittanut itsestään. Se oikein ymmärrettynä ja vastaanotettuna on totuutta, vaikka ei vielä täydellistä tietoa olisikaan. "Totuus valkenee valkenemistaan täyteen päivään asti."