On todella mielenkiintoista seurata keskustelua Krimin puolesta ja vastaan, ja miten Suomen pitäisi suhtautaua asiaan. Keskustelu on jopa sarkastista.
Kuka Suomessa on kiinnostunut Krimin (venäläisten) kohtalosta? Tuntuu äkkiseltään, että on yhden tekevää, onko niemimaa osa Ukrainaa, itsenäinen tai osa Venäjää. Kyse onkin laajemmasta ilmiöistä - heikomman puolustamisesta. Ukrainan historia on lyhyt, ja ei välttämättä niin kunniakas. Historiasta perityvä naapurin vaikusvalta on nähtävissä sekä taloudessa että politiikassa. Heikomman asemassa on tyypillistä hakea tukea vahvoilta liitoilta, kuten EU tai NATO. Miksi Venäjä ei kelpaa? Onko kyse alistamisesta?
Mitä viestiä me suomalaiset annamme Ukrainalle tai muulle maailmalle? Olemmko neutraaleja ja ikäänkuin teflonia, kun pitäisi tehdä rohkeita valintoja? Meillä on kokemusta omasta historiasta, mitä on jäädä yksin. Talvisota. Olemmeko jatkossa samassa tilanteesa, jos meihin kohdistuu painostusta. Kaikki ovat noteranneet, että ei ne silloinkaan auttaneet heikompaa - miksi heitä nyt pitäisi auttaa? Suomessa ei ole luonnonrikkauksia, joten voidaan toki kysyä, ketä Suomen valtaaminen tai auttaminen voisi edes kiinnostaa. Mieleen palaa väistämättä menneet ajat ja viimeaikaiset kommentit, kuten tsaarin imperiumi ja puskuri länttä vastaan.
Kuitenkin se, mitä nyt teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa meidän tulevaisuuteen. Mitä miletä Sinä olet tästä näkökulmasta?
PS. Talvisodassa Raatteen tiellä oli ukrainalaisia lähes kesävarustuksessa taistelemassa suomalaisia vastaan. Historia on ihmeellinen asia - olemmeko me joskus osa jonkun suuren sotajoukkoa taistelemassa jonkun muun kuin itsemme puolesta? Ilmansuuntaa katsomatta.
Kuka Suomessa on kiinnostunut Krimin (venäläisten) kohtalosta? Tuntuu äkkiseltään, että on yhden tekevää, onko niemimaa osa Ukrainaa, itsenäinen tai osa Venäjää. Kyse onkin laajemmasta ilmiöistä - heikomman puolustamisesta. Ukrainan historia on lyhyt, ja ei välttämättä niin kunniakas. Historiasta perityvä naapurin vaikusvalta on nähtävissä sekä taloudessa että politiikassa. Heikomman asemassa on tyypillistä hakea tukea vahvoilta liitoilta, kuten EU tai NATO. Miksi Venäjä ei kelpaa? Onko kyse alistamisesta?
Mitä viestiä me suomalaiset annamme Ukrainalle tai muulle maailmalle? Olemmko neutraaleja ja ikäänkuin teflonia, kun pitäisi tehdä rohkeita valintoja? Meillä on kokemusta omasta historiasta, mitä on jäädä yksin. Talvisota. Olemmeko jatkossa samassa tilanteesa, jos meihin kohdistuu painostusta. Kaikki ovat noteranneet, että ei ne silloinkaan auttaneet heikompaa - miksi heitä nyt pitäisi auttaa? Suomessa ei ole luonnonrikkauksia, joten voidaan toki kysyä, ketä Suomen valtaaminen tai auttaminen voisi edes kiinnostaa. Mieleen palaa väistämättä menneet ajat ja viimeaikaiset kommentit, kuten tsaarin imperiumi ja puskuri länttä vastaan.
Kuitenkin se, mitä nyt teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa meidän tulevaisuuteen. Mitä miletä Sinä olet tästä näkökulmasta?
PS. Talvisodassa Raatteen tiellä oli ukrainalaisia lähes kesävarustuksessa taistelemassa suomalaisia vastaan. Historia on ihmeellinen asia - olemmeko me joskus osa jonkun suuren sotajoukkoa taistelemassa jonkun muun kuin itsemme puolesta? Ilmansuuntaa katsomatta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuka on kiinnostunut ? .....venakkot ja ukrainalaset Suomessa
menisivät vaikka Australiaan riitelemaan.
Kysehän on sopimuksista. Ukrainalle on luvattu koskemattomuus, kun luovuttivat ydinaseet. Jos sopimukset ovat vain paperia, niin miksi yleensä tekee sopimuksia. Jos sopimukset eivät ajan kuluessa miellytä osapuolia, niin ne on neuvoteltava uusiksi yhteisymmärryksessä.
Tässä on kuitenkin Venäjän puolelta selvä suunnitelmallisuus. On soluttauduttu naapuriin, ja yritettiin siten pikku hiljaa liittää itseensä. Tapahtumat kuitenkin muutti hieman suunnitelmia, ja nyt on sovellettu vanhoja suunnitelmia miten sattuu.
Venäläisiä on ollut vuosikaisia sekä Ukrainassa että juuri irronneella Krimin niemimaalla. Suomeen niitä on tulut vuosien saatossa kymmeniätuhansia- onko se soluttaumista vai mitä - en tiedä?
Sopimukset on tehty rikottaviksi? Olen samaa mieltä kanssasi, että asiat pitäisi neuvotella eikä järjestää maailmanlaajuista teatteria.
Muistan hämärästi, että Neuvostoaikaan duunarit saivat eläkepaikkoja Krimiltä. Sitä perua venäläistyminen on pysynyt yllä. Tataarit ajettiin suurissa pudistuksissa Siperiaan tai vankileireille.
Siinähän ajettiin, koska näyttävät tulleen kyllä takaisinkin!?
Krimillä asuu suvereenisti suurin osa maailman tataareista!
Mutta eivät lappalaisetkaan Suomessa suomalaisten asioista pysty päättämään! Siihen heitä on aivan liian vähän. Joten koko tataari-kysymys on täysin irrelevantti koko tapauksessa!
Timo hyvä, olen erimieltä. Eihän tataaritkaan pistäisi vastaan, jos heillä olisi oma valtio - tuskin saamelaisetkaan?
Kurdista, tseseeneista, komilaisista jne... kuin vietävästi niitä olisikaan ympäri maailmaa...
Vaikea kysymys tai aika monta vaikeaa kysymystä. Ei ole sama kenen hiekkalaatikolla leikkii, hiekanjyvät ovat erikokoisia ja niin on heittäjätkin
Entäs kuka määrittelee SEN, kuka on tässä tapauksessa se "heikko"?
Krim, verrattuna Ukrainaan, ja joka haluaa irti siitä?
Ukraina, verrattuna Venäjään, joka haluaa pitää Krimin itsellään?
Venäjä verrattuna NATO-(tai oikeastaan KAIKKIIN länsi-)maihin, joka haluaa antaa Krimin itse päättää asiasta?
Ainakin jos itse kelaan tähän mennessä tapahtunutta, niin Suomi, sen Mediat, sekä poliitikot eivät _TODELLAKAAN_ ole toistaiseksi olleet vielä KERTAAKAAN heikomman puolella, vaan VAHVEMMAN!
Mutta senhän nyt tietää, että mihin suuntaan seteliselkärankaiset taipuvat! :/
Aivan