Suomen turvallisuuden tae on hyvät poliittiset suhteet Venäjään.
Olipa poliittinen ilmasto maailmalla minkälainen tahansa, tärkeintä on Suomelle säilyttää hyvät ja luottamukselliset suhteet suureen itänaapuriin. Suomi ei voi geopoliittiselle asemalleen mitään. Se on ja pysyy 1300 km mittaisella rajallaan Venäjän naapurina. Kenelläkään muulla EU-maalla ei ole yhtä suurta rajaviivaa Venäjän kanssa. Tämä tekee Suomen suhteen ja aseman erilaiseksi verrattuna muihin EU-maihin. Tämän erikoisasemansa vuoksi Suomi ei voi harjoittaa yhteneväistä (vihamielistä)politiikkaa muiden EU-maiden kanssa suhteessa Venäjään.
Tästä syystä Venäjälle ei ole myöskään yhdentekevää minkälaista ulko- ja sotilaallista politiikkaa Suomi harjoittaa. Kaikenlainen Venäjälle vihamieliseen paktiin (NATO) liittyinen aiheuttaisi Suomelle huomattavia vaikeuksia ja epävakautta. Tämän asiantilan Suomi sai karvaalla tavalla todeta Neuvostoliiton aikaan 1939-1944, kun Suomi asettui poikkiteloin suurta itäistä naapuriaan vastaan, ja suurvallan kiistämättömiä turvallisuuspoliittisia intressejä vastaan, kutsuessaan vieraanvallan joukkoja maahansa sotaseikkailuun silloista Neuvostoliittoa vastaan.
Valitettavasti samansuuntaista kehitystä on nytkin nähtävissä Suomen toiminnssa. Tämä kehityssuunta ei tule olemaan Suomen kansallisten etujen mukaista millään tasolla.
Toisin kuin monikin Suomessa luulee, että NATO tai USA toisi turvaa Suomelle on
harhaa. Tilanne on juuri päinvastoin. Ainoastaan Suomen pysyminen Venäjän vastaisten liittoutumien ulkopuolella takaa Suomen kansan hyvinvoinnin.
Suomen olisikin syytä tarkalla korvalla kuunnella mitä Kremlissä puhutaan. Se, mitä Brysselissä ja Washingtonissa puuhastellaan ei ole Suomen turvallisuuden kannalta niin oleellista. Moskovasta, saati Pietarista, on paljon lyhyempi matka Helsinkiin kuin Brysselistä tai Washingtonista.
Joten, on Suomen edun mukaista pitää viholliset mahdollisimman kaukana ja ystävät lähellä. Tämä asia unohtui Suomen 1930-luvun poliitikoilta tunnetuin seurauksin. Vaikea uskoa, että nykyiset suomalaiset poliitikot olisivat tekemässä samanlaista virhettä?
Hyvillä ja luottamuksellisilla suhteilla Venäjään Suomella on edessään hyvä tulevaisuus. Venäjän vastaisessa liittoumassa Suomella olisi vain ainainen pelon ilmapiiri.
Venäjä haluaa olla Suomen ystävä, ei vihollinen.
Olipa poliittinen ilmasto maailmalla minkälainen tahansa, tärkeintä on Suomelle säilyttää hyvät ja luottamukselliset suhteet suureen itänaapuriin. Suomi ei voi geopoliittiselle asemalleen mitään. Se on ja pysyy 1300 km mittaisella rajallaan Venäjän naapurina. Kenelläkään muulla EU-maalla ei ole yhtä suurta rajaviivaa Venäjän kanssa. Tämä tekee Suomen suhteen ja aseman erilaiseksi verrattuna muihin EU-maihin. Tämän erikoisasemansa vuoksi Suomi ei voi harjoittaa yhteneväistä (vihamielistä)politiikkaa muiden EU-maiden kanssa suhteessa Venäjään.
Tästä syystä Venäjälle ei ole myöskään yhdentekevää minkälaista ulko- ja sotilaallista politiikkaa Suomi harjoittaa. Kaikenlainen Venäjälle vihamieliseen paktiin (NATO) liittyinen aiheuttaisi Suomelle huomattavia vaikeuksia ja epävakautta. Tämän asiantilan Suomi sai karvaalla tavalla todeta Neuvostoliiton aikaan 1939-1944, kun Suomi asettui poikkiteloin suurta itäistä naapuriaan vastaan, ja suurvallan kiistämättömiä turvallisuuspoliittisia intressejä vastaan, kutsuessaan vieraanvallan joukkoja maahansa sotaseikkailuun silloista Neuvostoliittoa vastaan.
Valitettavasti samansuuntaista kehitystä on nytkin nähtävissä Suomen toiminnssa. Tämä kehityssuunta ei tule olemaan Suomen kansallisten etujen mukaista millään tasolla.
Toisin kuin monikin Suomessa luulee, että NATO tai USA toisi turvaa Suomelle on
harhaa. Tilanne on juuri päinvastoin. Ainoastaan Suomen pysyminen Venäjän vastaisten liittoutumien ulkopuolella takaa Suomen kansan hyvinvoinnin.
Suomen olisikin syytä tarkalla korvalla kuunnella mitä Kremlissä puhutaan. Se, mitä Brysselissä ja Washingtonissa puuhastellaan ei ole Suomen turvallisuuden kannalta niin oleellista. Moskovasta, saati Pietarista, on paljon lyhyempi matka Helsinkiin kuin Brysselistä tai Washingtonista.
Joten, on Suomen edun mukaista pitää viholliset mahdollisimman kaukana ja ystävät lähellä. Tämä asia unohtui Suomen 1930-luvun poliitikoilta tunnetuin seurauksin. Vaikea uskoa, että nykyiset suomalaiset poliitikot olisivat tekemässä samanlaista virhettä?
Hyvillä ja luottamuksellisilla suhteilla Venäjään Suomella on edessään hyvä tulevaisuus. Venäjän vastaisessa liittoumassa Suomella olisi vain ainainen pelon ilmapiiri.
Venäjä haluaa olla Suomen ystävä, ei vihollinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
""ämän asiantilan Suomi sai karvaalla tavalla todeta Neuvostoliiton aikaan 1939-1944, kun Suomi asettui poikkiteloin suurta itäistä naapuriaan vastaan, ja suurvallan kiistämättömiä turvallisuuspoliittisia intressejä vastaan, kutsuessaan vieraanvallan joukkoja maahansa sotaseikkailuun silloista Neuvostoliittoa vastaan."
Eli todistelet, että jos Suomi liittyy niin Venäjä miehittää?
"Toisin kuin monikin Suomessa luulee, että NATO tai USA toisi turvaa Suomelle on
harhaa. Tilanne on juuri päinvastoin."
Tuoko oli perustelu? Sana 'harhaa'? Yksikään Naton jäsenmaa ei ole joutunut vuodesta 1949 lähtien hyökkäuyksen kohteeksi. Onko sekin harhaa? Koeta nyt edes perustella kunnolla niin olisit uskottavampi!
Il,meisesti sinun taistolaissolussasi ei perusteluista piitata!
Voi vittu mitä paskaa!!!
hyvät suhteet on tärkeät pitää yllä. Mutta sehän on nyt enimmäkseen Venäjästä kiinni oleva asia. Venäjä tässä pokkuroi ja uhkailee lähipiiriänsä.
Jos joku Suomeen yrittää, niin turpaan tulee.
Venäjähän se niitä suhteita on aina idiootti rikkonut uhoilullaan ja röyhkeydellään.
Nooohhh kohta sieltä tulee:
Tarkkispoika, stallari... tarkkispoika ja stallari...Tarkkispoika, stallari... tarkkispoika ja stallari...Tarkkispoika, stallari... tarkkispoika ja stallari...Tarkkispoika, stallari... tarkkispoika ja stallari...Tarkkispoika, stallari... tarkkispoika ja stallari...
mutta ei allekirjoitusta Putkinen-Klenkka