Tämän palstan perinteisiin on kuulunut ainakin viimeisten kymmenen vuoden aikana käydä paastonaikana keskustelu kuolemasta. Onhan aihe aina yhtä ajankohtainen.
Onko katolilaisina suhteemme kuolemaan jollakin tavalla erilainen? Eikö meitä autakin varmuus siitä, että meillä on niin paljon ystäviä taivaassa, kuten Neitsyt Maria, pyhät ja autuaat?
Minusta kaikista lohduttavinta on se, että katoliseen uskoon kuuluu poisnukkuneiden uskovien puolesta rukoileminen. Jokaisessa messussa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Katoliset hautajaiset ovat täynnä rukousta kuolleen lähimmäisen puolesta.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi mm. protestantit eivät voi rukoilla edemenneiden lähimmäisten puolesta. Katolilaisina me taas uskomme, että Kristus on voittanut kuoleman eikä kuolema sinänsä ole sellainen raja, joka voisi tehdä rukouksemme mahdottomiksi puolin ja toisin.
Koska MINUN mielipiteeni näyttävät olevan tällä palstalla ei-toivottuja, en tule tämän enempää osallistumaan tähän keskusteluun.
Onko katolilaisina suhteemme kuolemaan jollakin tavalla erilainen? Eikö meitä autakin varmuus siitä, että meillä on niin paljon ystäviä taivaassa, kuten Neitsyt Maria, pyhät ja autuaat?
Minusta kaikista lohduttavinta on se, että katoliseen uskoon kuuluu poisnukkuneiden uskovien puolesta rukoileminen. Jokaisessa messussa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Katoliset hautajaiset ovat täynnä rukousta kuolleen lähimmäisen puolesta.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi mm. protestantit eivät voi rukoilla edemenneiden lähimmäisten puolesta. Katolilaisina me taas uskomme, että Kristus on voittanut kuoleman eikä kuolema sinänsä ole sellainen raja, joka voisi tehdä rukouksemme mahdottomiksi puolin ja toisin.
Koska MINUN mielipiteeni näyttävät olevan tällä palstalla ei-toivottuja, en tule tämän enempää osallistumaan tähän keskusteluun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä ihmeen into tuolla trollilla on
a) esiintyä katoilaisena
b) edelleen virvoitella kuollutta nimimerkkiään?
"En ole koskaan ymmärtänyt miksi mm. protestantit eivät voi rukoilla edemenneiden lähimmäisten puolesta."
Jostain luin, että Raamatussa kehotetaan rukoilemaan kuolletten puolesta juuri sellaisissa apokryfisissa(?) osioissa, jotka Luther tai kumppanit aikanaan päättivät jättää pois. Tuo kieltämättä on erittäin valitettavaa, jos noin on tehty. Samalla ilmeisesti uskosta poistettiin aktiivinen pyhimyksien puoleen kääntyminen, ja ehkä muutakin.
Nykyaikanakaan vainajien puolesta rukoileminen, puhumattakaan esirukouksien pyytämisestä edesmenneiltä ole kovin keskeisessä asemassa meillä, mutta kyllä vainajien puolesta rukoillaan ainakin hautajaisissa. En kylläkään tiedä rukoillaanko useampia rukouksia aina, vaiko vain silloin kun pappi tai omaiset niin haluavat.
Jos syy passiivisuuteen tosiaan on tuo mitä luulen, niin siinä olisi katolilaisille järkevä tilaisuus herättää keskustelua protestanttien keskuuteen. Varsin harva meistä on perillä Raamattumme historiasta, mutta moni kuitenkin arvostaa Raamatun korkealle uskonnollisena auktoriteettina.
http://www.pelastussanoma.fi/Jumalan lasten kalenteri/Luukku47.htm
Parhaiten tämän uskomuksen yleisyyttä alkukirkossa todistaa se, että paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sekä yleiset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet opin siitä, että pyhä Maria on ainainen Neitsyt. Niinpä V:n yleisen kirkolliskokouksen 2.ja 6. säännössä sekä VI:n yleisen kirkolliskokouksen 1. säännössä tunnustetaan Jumalan Äidin ainainen neitsyys ja julistetaan kirkon yhteydestä erotetuksi ne, jotka hylkäävät tämän dogmin.
Tämän opin yleisyyttä tällä aikakaudella todistaa vielä sekin, että Neitsyt tulee pyhän Marian erikoisnimeksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos häntä olisi pidetty suuren perheen äitinä. Näiden vuosisatojen kirkkoisät tukivat kirkon oppia Jumalan Äidin ainaisesta neitsyydestä vedoten myös Raamattuun. Niinpä profeetta Hesekiel 44. luvun alussa 1-2 jakeissa lausuu:
„Hän vei minut takaisin pyhäkön ulommalle portille, sille, joka antoi itään päin; mutta se oli suljettu. Niin Herra sanoi minulle: 'Tämä portti on oleva suljettuna: sitä ei saa avata, eikä kenkään saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu'." (uusi käännös -> Hes.44:1-2)
Näissä profeetan sanoissa nähtiin kuvauksellinen ennustus Neitsyt Marian neitsyyden säilyttämisestä senkin jälkeen, kun Jumalallinen lapsukainen tuli hänen kauttaan maailmaan.
On myös nähty selvä todistus ainaisesta neitsyydestä itse Marian sanoissa ylimmälle enkelille Gabrielille, kun tämä ilmoitti hänelle, että hän tulee äidiksi. Neitsyt kysyi silloin enkeliltä:
„Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" (uusi käännös -> Luuk.1:34).
Pysähdy sinä, kristitty, näiden sanojen eteen ja ajattele niiden syvää merkitystä. Neitsyt Maria oli jo kihlattu Joosefille, joka oli siis lain edessä ja ihmisten silmissä hänen laillinen miehensä. Olisiko ollut mahdollista tällaisen kysym
Sinänsä en ole kiinnostunut väittelemään katolilaisten kanssa tästä asiasta, olen sen verran ekumeenikko, mutta nyt ihan kysyn, siksi että en ymmärrä lausetta, jonka otit sieltä. Minulle tämä lause merkitsee: Maria sanoo, että hän ei ole ollut miehen kanssa. Hän oli siis sillä hetkellä neitsyt ja kun Jeesus syntyi, tietenkin neitsyt, mutta sitten hän sai Joosefin kanssa muut lapset.
Millä tavalla tuo lause on siis todiste hänen i k u i s e s t a neitsyydestään? Koskapa Jeesus aloitti vasta 30-kymppisenä toimintansa, miksi hän ei aloittanut sitä aiemmin, jos perheessä ei ollut ketään elätettävää? nuorempia veljiä ja sisaria mm., ja Joosef ehkä jo kuollut, kun häntä ei mainita enää ollenkaan. Saatte siis mielestäni ihan uskoa tuohon, enkä halua mitenkään loukata, mutta toivottavasti annetaan uskoa näin.
Tavallaan yritän selittää, että minulla Marian ikuinen neitsyys ja taivaaseen ottaminen vähentäisi uskoa ja ajattelisin helposti, että kaikki muukin on vain jälkeenpäin keksittyä tarinaa tai koristetta.
Ymmärrän silti, että tavallaan se tietysti on hyvä, koska katolisella kirkolla on säilynyt Marian kunnioitus, mikä taas meillä on johtanut siihen, että hänet on melkein kokonaan unohdettu, saati että kunnioitettaisiin edes.
Mediolanum on suomeksi Milano.